kuuntelin järjen ääntä

Nih, reikä pyöreäksi, alapää ohjaa onneen!

[quote author="Vierailija" time="02.03.2013 klo 16:10"]

Nih, reikä pyöreäksi, alapää ohjaa onneen!

[/quote]

tuntuu että oisin tehnyt elämäni suurimman mokan...

onkomuita jotka ovat näin tehneet? Miten olette siitä selvinneet?

Mun puolesta tehtiin. Selvinnyt... no miten sen nyt ottaa. Kyllähän mä sitten eloon kuitenkin lopulta jäin, jotenkin.

Kun on päätöksensä tehnyt, ei kannata ruveta enää jossittelemaan tai katumaan. Tehty mikä tehty ja elämä jatkuu siitä eteenpäin uusilla ehdoilla. Elämässä täytyy joka päivä tehdä erilaisia toisiaan poissulkevia valintoja. Moraalista ryhtiä ja selkärankaa tarvitaan joskus enemmän kuin sydämen ääniä...

7 on loistoesimerkki ihmisestä joka saisi alta aikayksikön mut näkemään punaista, kunhan vaan avaisi kaikkitietävän ja ylikävelemistä yrittävän kitansa seurassani. Ja moraali on mullakin, vieläpä aika korkeakin, sekä löytyy voimakkaasti toimiva omatunto, mä vaan en koskaan saarnaa muille että tee niin, tee näin, moraalia, selkärankaa, selkärankaa, jäkäjäkäjäkä, MIIINÄ tiedän mikä on sulle hyväksi -tyyliin. Siis mikähän sä olet sanomaan noin kenellekään toiselle?

7 vastaa: ihan omasta pitkästä elämänkokemuksestani kirjoitin, omiin kokemuksiini pohjautuen; niin kai jokainen täällä kirjoitteleva yleensä tekee? Keskustelupalstan tarkoitus kai on pohtia ja kommentoida asioita monelta eri kantilta? Harmi, jos joku kokee sen kaikkitietävyytenä ja ylikävelemisenä (kertonee kuitenkin enemmän kommentoijan omasta elämänkokemuksesta ja -asenteesta kuin minun). Ja ihan samassa asemassa minä kai olen täällä keskustelupalstalla sanomaan omia kommentteja kuin 8 omalla (aggressiivisella, päällekäyvällä) tyylillään. Meitä on moneksi ja hyvä niin.

Kaikkia valintoja mitkä olen tehnyt järjen pohjalta olen joutunut katumaan myöhemmin. Mutta ensimmäistäkään tunteen pohjalta tehtyä päätöstä ei ole tarvinnut katua vielä. Siksi yritän jättää nykyisin sen järjen äänen kuuntelun vähemmälle ja mennä sen mukaan miltä TUNTUU. Suosittelen!

Vastuullisena aikuisena, naisena ja äitinä oleminen on joskus vaikeaa, kun toisaalta sydän haluaa sitä ja tätä ja järki sanoo jotain ihan muuta. Mutta joskus pitää punnita asioiden hyödyt ja haitat muidenkin kuin itsensä kannalta - esim. jos on perheen perustanut ja lapsia hankkinut, pitäisi jaksaa ja osata ottaa huomioon, mitä oma päätös tarkoittaa heidän elämälleen. Aina sitä ei jaksa tai osaa tai vaikka jaksaisi, tuntuu silti että on tehnyt väärän päätöksen. Olen itse ollut samassa tilanteessa kuin ap eikä se helppoa ollut. Mutta ei kai tätä elämää ole helpoksi tarkoitettukaan.

Riippuu varmaan aika pitkälle siitä, mitä ne asiat ovat olleet, joiden perusteella tunteisiin pohjautuvat päätökset on tehty ja keihin kaikkiin ne vaikuttavat...

8 -> 9: Se on vaan oikeasti aika huvittavaakin, kun jotkut luulevat tietävänsä paremmin jopa toistenkin puolesta. Se ei mielestäni todellakaan kerro mistään viisaudesta, vaan jostakin ihan muusta. Mainittakoon vaikkapa että ylimielisyydestä, itse itsensä korottamisesta aivan liian korkealle suhteessa muihin, mutta enpä mene siihen nyt tämän enempää, koska toisaalta ei voisi vähempää kiinnostaa mitä kirjoittelet. Sekin on niin tyypillistä tuossa yhteydessä että samaan syssyyn otetaan toki esille se aevan hemmetin pitkä ikä ja siis ihan mittaamattoman runsas ylväs elämänkokemus. Noh, yleensä se kyllä suotuisissa tapauksissa menee niin että mitä kauemmin elää, niin sitä enemmän ymmärtää ja käsittää omaa pienuuttaan. Eli erittäin harvoihin asioihin irtoaa enää silloin mustavalkoista "näin se nyt on ja piste" -mielipidettä. Ja SITÄ ainakin itse pidän viisautena, siis mm. sitä.

Tämä on esimerkki siitä, että keskustelupalstalle kirjoittava ihminen ei kykene asiallisesti ja kiihkottomasti keskustella aiheesta, vaan tekee omia (tässä tapauksessa täysin) virheellisiä päätelmiä jonkun keskusteluun osallistuvan osapuolen tarkoitusperistä tai luonteenpiirteistä.
 (Asia, jonka ikä ja pitkä elämänkokemus ehkä aikanaan - toivottavasti - korjaa.)

Mitä siis ap sulle tapahtui? Olit lähtemässä vieraan miehen matkaan ja melkein tuhosit nykyisen parisuhteesi? Vai kenties jotain ihan muuta? Tarkenna vähän, niin olisi helpompaa kommentoida.

Toivottavasti minusta ei koskaan tule niin vanhaa ihmistä, että joka toisessa lauseessani jankkaisin kuinka pitkä ja käsittämättömän kattava elämänkokemus minulla oikein onkaan. :´) Aion taistella sitä vastaan, usko pois!

jätin miehen jota rakastin, mutta yhteistä tulevaisuutta ei välttämättä olisi ollut,ja valitsin miehen jonka kanssa on hyvä olla, mutta ei samanlaista tunteenpaloa.ap

"Eli erittäin harvoihin asioihin irtoaa enää silloin mustavalkoista "näin se nyt on ja piste" -mielipidettä. Ja SITÄ ainakin itse pidän viisautena, siis mm. sitä."

Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä kanssasi, vaikka näytätkin tulkinneen oman kommenttini tällaiseksi. ihan mielenkiinnosta kysyn: millä perusteella tulkitsit omiin kokemuksiini perustuvan kommenttini mustavalkoiseksi "näin se nyt on ja piste"-mielipiteeksi?

Olisiko pitänyt rautalangasta vääntää kommentin alkuun, että tämä mitä nyt sanon on omiin kokemuksiini pohjautuva havainto, jota ei ole tarkoitettu mustavalkoiseksi näin se nyt on ja piste -mielipiteeksi, vaan yhdeksi kommentiksi ja vaihtoehdoksi tähän keskusteluun, jonka ap avauksellaan aloitti?

Mielelläni näin teen, jos se estää jotakuta pahoittamasta mieltään tai närkästymästä :-)

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 13:04"]

Toivottavasti minusta ei koskaan tule niin vanhaa ihmistä, että joka toisessa lauseessani jankkaisin kuinka pitkä ja käsittämättömän kattava elämänkokemus minulla oikein onkaan. :´) Aion taistella sitä vastaan, usko pois!

[/quote]

Enpä usko että onnnistuu... Hyvin sulla tuo  jankkaus ja minä sanon viimeisen sanan, onnistuu jo tässä vaiheessa. Keskustelupalstalla on kai tarkoitus sanoa oma mielipiteensä, jonka nro 7? sanoi, ja eihän siinä mitään väärää ollut.

Jos yhtään lohduttaa (luultavasti ei) niin joku viisas on joskus sanonut, että suurinta rakkautta on osata päästää irti vaikka kipeätä tekisikin.

kiitos,ehkä tuo joskus lohduttaa... Tuntuu samalla että tunteen tasolla petän tätä nykyistäkin miestä... ap