kuuntelin järjen ääntä

Ap, sulla kuitenkin varmaan oli järjen kannalta ihan pätevät syyt, miksi valitsit tämän toisen?

Aina ei kannata niihin tunteisiinsa luottaa, rakastuminen kun on vaan kemiaa ja ajan myötä ne kemialliset yhdisteet haihtuu taivaan tuuliin kumminkin.

Valitettavasti on mahdotonta sanoa vielä, itse tein valintani parikymmentä vuotta sitten ja edelleen tuntuu siltä että vituiks meni.  Täytyy kuitenkin muistaa että on mahdotonta tietää mitä olisi tapahtunut jos olisin valinnut toisin, sydän huutaa että olisin ollut viimeiset 20 vuotta lähes sietämättömän onnellinen, järki yrittää todistella että aika perkeleen hyvin tää nytkin meni.  Etukäteen ei voi tietää miten käy, siinä lienee elämän "ihanuus"

oli sinänsä hyvät perusteet valinnalleni, että tiesin, että  ikuisuutta tämän miehen kanssa en olisi ollut. Mies ei rakastanut, vaan olisi jossain vaiheessa varmasti löytänyt jonkun, jota rakastaa.. Lisäksi ei koskaan tavannut lapsiani, eikä olisi halunut kanssamme normaalia perhe-elämää. Tämä nykyinen taas on valmis siihen.ap