Pakko purkaa, argh mä NIIIN VIHAAN mun miestä!

Eroa,mene terapiaan,elä yksin muutama vuosi ja kokeile sitten parisuhdetta 

Tunnekeskeinen pariterapia auttaa. En tiedä miksi, sillä minä k u n sanoin miehelle samat asiat ei ollu mitään vaikutusta, mutta terapeutti kun sanoi niin 3 käynnin jälkeen mies oli kuin alkuaikoina ja vieläpä ihan aidosti. En käsitä vieläkään miksi

Vierailija kirjoitti:

Eroa,mene terapiaan,elä yksin muutama vuosi ja kokeile sitten parisuhdetta 

Äläkä ikinä, ikinä palaa takaisin vaikka toinen kuinka pyytelisi ja vakuuttelisi. Poistat kaiken yhteydenpidon, somet jne. Ei taida tuohon tautiin auttaa kuin shokkihoito.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekeskeinen pariterapia auttaa. En tiedä miksi, sillä minä k u n sanoin miehelle samat asiat ei ollu mitään vaikutusta, mutta terapeutti kun sanoi niin 3 käynnin jälkeen mies oli kuin alkuaikoina ja vieläpä ihan aidosti. En käsitä vieläkään miksi

Miehen silmissä mielipiteidesi, ja siten myös sinun, arvo oli nolla. Siksi tarvittiin toinen kertomaan ne asiat hänelle. Aika ihme että meni jakeluun jos aidosti on nyt muuttunut, se täytyy kyllä sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekeskeinen pariterapia auttaa. En tiedä miksi, sillä minä k u n sanoin miehelle samat asiat ei ollu mitään vaikutusta, mutta terapeutti kun sanoi niin 3 käynnin jälkeen mies oli kuin alkuaikoina ja vieläpä ihan aidosti. En käsitä vieläkään miksi

Tuo oisi varmaan pitänyt tehdä aiemmin, enkä usko häntä edes saavani mukaan sellaiseen. Etenkin tunteista puhuminen hänen kanssaan on täysin mahdotonta, parin ensimmäisen lauseen jälkeen tulee AINA agressiivinen ja hyökkäävä reaktio ja sitten se mököttää ties kuinka kauan ja syyttää minua ties mistä hulluudesta. Aivan sama miten asian muotoilee, ja miettii joka kantilta ettei vain mitenkään ole loukkaava ja toistelee sitä myös hänelle ettei tarkoitus ole loukata niin lopputulos on aina sama.

Ei tässä enää ole mitään toivoa. Onneksi on poissa kotoa niin paljon että saan rauhassa koota ajatukseni ja itseni ja alkaa tehdä asialle jotain.

Minkä takia naiset aina olettavat voivansa muuttaa miehen? Eikös tässäkin ole siitä kyse. Ollaan menty yhteen ja nainen on olettanut miehen muuttuvan hänen toivomaansa suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia naiset aina olettavat voivansa muuttaa miehen? Eikös tässäkin ole siitä kyse. Ollaan menty yhteen ja nainen on olettanut miehen muuttuvan hänen toivomaansa suuntaan.

Eiköhän suhteeseen olla menty jos on huomannut toisessa ihania hyviä piirteitä joista tykkää. Ihmettelen vain miksi siitä toisesta tulee ajan kuluessa ihan joku muu. Luonne muuttuu täysin.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia naiset aina olettavat voivansa muuttaa miehen? Eikös tässäkin ole siitä kyse. Ollaan menty yhteen ja nainen on olettanut miehen muuttuvan hänen toivomaansa suuntaan.

No kyllä hän oli ihan eri ihminen tavatessamme, meillä oli tosi mukavaa yhdessä ensimmäiset puoli vuotta ja siihen se sitten päättyikin. Kaikki muuttui ihan päinvastaiseksi kun mitä oltiin puhuttu, suunniteltu ja koettu yhdessä.

Yritin sitten korjata asiaa puhumalla ja tekemällä kaikenlaista ja niinkun ehkä huomaat niin ei ole hirveästi tuottanut tulosta.

Joskus sain jopa selityksiä tilanteeseen, aina on jokin ulkoinen syy, stressi, huolet, masennus jne.. mutta nyt alkaa olla ymmärrys lopussa kun ei ne mainitut syyt hänen elämää muuten vaikuta haittaavan, ainostaan se mikä minuun liittyy.

Vihaan myös miestäni. Ärsyttävä luuseri. Möllöttää sohvalla kännykkä kädessä. Saa raivareita, jos pitäisi tehdä jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan myös miestäni. Ärsyttävä luuseri. Möllöttää sohvalla kännykkä kädessä. Saa raivareita, jos pitäisi tehdä jotain muuta.

Olis ihan helkatin mielenkiintoista tietää että mitä tuollaisten miesten päässä oikeen liikkuu ja mitä hittoa niille on tapahtunut että niistä on tullut sellaisia kun ovat

Naiset yleensä tekevät parisuhteessa ollessaan paljon miehen eteen. Miehet eivät tee, he kokevat että ponnistelut ovat ohi kun nainen on saatu kiinni ja parisuhde alkaa. Noin niin kuin kärjistetysti.

Tässä aapeen tapauksessa kuulostaa kyllä siltä että yhteen on päätynyt kaksi ihan erilaista persoonallisuutta ja lähinnä ap yrittää saada homman toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Naiset yleensä tekevät parisuhteessa ollessaan paljon miehen eteen. Miehet eivät tee, he kokevat että ponnistelut ovat ohi kun nainen on saatu kiinni ja parisuhde alkaa. Noin niin kuin kärjistetysti.

Tässä aapeen tapauksessa kuulostaa kyllä siltä että yhteen on päätynyt kaksi ihan erilaista persoonallisuutta ja lähinnä ap yrittää saada homman toimimaan.

Juurikin noin tässä varmaan on käynyt.

Mutta ihmettelen kovasti että minkälainen ihminen edes voisi olla tuollaisen henkilön kanssa suhteessa, niinkun pidemmän päälle.

Ei minkäänlaista yhteyttä tai yhteistä tekemistä. Kaikki on vain niin lattean tylsää ja harmaata kun ollaan yhdessä. Hauskaa sitten voi pitää ilman minua. Tunnevammainen hän minusta on, eikä pelkästään erilainen persoona. Alussa natsasi kaikki todella hyvin yhteen, elämän arvot, huumorintaju, kiinnostuksen kohteet, päämäärät jne, yhtäkkiä mitään niistä ei ollut jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Riittää jo provot tältä päivältä.

Heh, mä aattelin kans et kannatin jo ihan tarpeeks sen yhden provoilijan aloitusta... Jos se oli provo, tässä on sama tekijä.

Ei olla ei täydellisiä ja kun kivan ihmisen löytää niin jotenkin sitä kuvittelee "tässä se nyt on"

Pitäisi pitempään seurustella. Tavata vaan muutamia kertoja viikossa eikä muuttaa kahden viikon jäljeen yhteen noin kärjistetysti.

Kolmessa kuukaudessa alkaa huomaamaan muutakin kuin uutuuden viehätyksen.

Itse tein jälleen saman virheen. Liian pian kuvittelin 'tässä tää nyt on'

Puheenaiheet loppu 2kk sitten. Tällä hetkellä ärsyttää tietyt tavat jotka ei aiemmin huomannut. Ja olen muuttunut äidiksi vaikkei ole lapsiakaan 😂

Voisi se mieskin päättää tämän turhan suhteen koska ei siinä enää viihdy.

Miksi hänen ei ole paha olla?

Täytyy ottaa syyt niskoille. Taas. Ja erota.

Miehelläsi on aleksitymia.

Kun ei ole lapsia, niin en ymmärrä miksi pitäisi jäädä kärvistelemään ja itseään kiusaamaan huonoon suhteeseen. Jos toista ei kiinnosta tehdä mitään suhteen eteen, niin eiköhän se ollut siinä? Jos kahden vuoden jälkeen on tuollaista, niin ei se siitä paremmaksi muutu. Usko pois.

Jos jo tuossa vaiheessa suhde kahden vuoden jälkeen, niin eiku eroa kehiin. Jos lapsi kuvioissa niin sitten voi vähän tuhlata pariterapiaan, mutta muuten ero vaan asap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset yleensä tekevät parisuhteessa ollessaan paljon miehen eteen. Miehet eivät tee, he kokevat että ponnistelut ovat ohi kun nainen on saatu kiinni ja parisuhde alkaa. Noin niin kuin kärjistetysti.

Tässä aapeen tapauksessa kuulostaa kyllä siltä että yhteen on päätynyt kaksi ihan erilaista persoonallisuutta ja lähinnä ap yrittää saada homman toimimaan.

Juurikin noin tässä varmaan on käynyt.

Mutta ihmettelen kovasti että minkälainen ihminen edes voisi olla tuollaisen henkilön kanssa suhteessa, niinkun pidemmän päälle.

Ei minkäänlaista yhteyttä tai yhteistä tekemistä. Kaikki on vain niin lattean tylsää ja harmaata kun ollaan yhdessä. Hauskaa sitten voi pitää ilman minua. Tunnevammainen hän minusta on, eikä pelkästään erilainen persoona. Alussa natsasi kaikki todella hyvin yhteen, elämän arvot, huumorintaju, kiinnostuksen kohteet, päämäärät jne, yhtäkkiä mitään niistä ei ollut jäljellä.

Nyt sun täytyy vaan tehdä kaikkesi, jotta olisit hyvä vaimo. Paljon harjoittelua ja malttia, niin kyllä sinusta vielä ihminen tulee! Ota ohjenuoraksi, että sinä teet ja tarjoat kaiken; jossain kohtaa se palkitsee. Onhan kyseessä ihminen, jonka kanssa olet päättänyt olla koko elämäsi, jos Jumala suo. Keskity siis itsesi sijaan puolisoosi.

Mikä sairas paska täälä päästelee pahaa oloansa näppäimistölle

Elektroniset laitteet säteilee aivojen hippokampukseen ja vie äijiltä munat. Älkää päästäkö niitä nettiin

Vierailija kirjoitti:

Jos jo tuossa vaiheessa suhde kahden vuoden jälkeen, niin eiku eroa kehiin. Jos lapsi kuvioissa niin sitten voi vähän tuhlata pariterapiaan, mutta muuten ero vaan asap. 

Ei ole yhteisiä lapsia mutta ne mitä on ovat kovin kiintyneet uusiin ”vanhempiinsa” ja ennestään jo kovia kokeneita niin ei huvittaisi taas repiä niitä kaaokseen...