Lue keskustelun säännöt.
Menetin synnytyksessä tuntokyvyn ja lapsikin on vammainen
01.03.2013 |
En enää tiedä miten voi jatkaa elämää eteenpäin. Sain synnytyksestä hermovaurion. Sain juuri tietää että hermo on poikki, eikä ole juuri toivoa että kuntoutuisi edes sinnepäin ennalleen, eli mun elämässä ei koskaan enää tule olemaan edes lähimain tyydyttävää seksiä. Vauva jonka puskin ulos noilla seurauksilla on jotenkin vammainen (tutkimukset on vielä kesken, eli en tiedä mikä sillä tarkalleen on) eikä se ikinä tule kykenemään osoittamaan mua kohtaan erityisempää rakkautta, huutaa vaan ja raivoaa eikä osaa edes katsoa silmiin, hymyt on niukassa.
Meillä piti olla kaikki hyvin, olin tosi onnellinen kun odotin tuota vauvaa. Nyt ainoa syy olla elossa on velvollisuudentunto.
Ja mä en nyt oikeasti kaipaa mitään ilkkumista ja vittuilua, että miksi hankkii lapsia jos ei niitä sitten halua hoitaa. Ei kukaan osaa tällaiseen valmistautua.
Vaan jonkun ajatuksen, että miten tästä voi yleensä jatkaa.
Kommentit (28)
Ei vastasyntyneet vielä isommin kontaktia otakaan. Harvemmin ne silmiin napittaa vielä siinä vaiheessa. Eikä kukaan mun neljästä ole vielä kyllä siinä vaiheessa mitään silmiin napittaneet imetysvaiheessa, tuskin myöhemminkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä niin vaadin keisarinleikkauksen...
22, mä en tarkoita että en rakastaisi lasta koska se on vammainen, vaan että on vaikea rakastaa lasta, joka ei osoita mitään vastarakkautta. Pystyykö sun lapsi osoittamaan positiivisia tunteita? Mä en ole yhtään varma että valitsisin mieluummin tuon lapsen kuin seksin. Totta kai mä sen hoidan, kun se on olemassa, vaikka onkin tosi raskasta, ja mun käy sitä tosi paljon sääliksi, kun siihen ei saa oikein mitään kontaktia.
23, mun lapsi ei ole enää vastasyntynyt. Sen pitäisi kyllä jo hymyillä ja pystyä vuorovaikutukseen paremmin kuin se pystyy. Tää ei siis ole mun oma mielipide, vaan neuvolapsykologin.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 15:52"]
23, mun lapsi ei ole enää vastasyntynyt. Sen pitäisi kyllä jo hymyillä ja pystyä vuorovaikutukseen paremmin kuin se pystyy. Tää ei siis ole mun oma mielipide, vaan neuvolapsykologin.
[/quote]
Juu tiedän, mutta kun sanoit pohtineesi laitoksella tuota asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, joo sori. Kiva kuulla ettei muidenkaan lapset ole tapittaneet niitä herkeämättä vastasyntyneinä...
Olen pahoillani tilanteestas! Mutta kyllä se rakkaus lapseesi lisääntyy ajan kanssa! Niin käy monelle terveen lapsen vanhemmallekin. Jaksamista! :)
No multa meni kanssa tunto, ja lapsi vammautu synnytyksesssä kun jäi kiinni lantioluihin ja sai hapeenpuutteen. mutta ei kyl tulis mielenkään pohtia olisinko halunnut lapsen näilläkin tiedoilla. Tottakai valitsen mielemmin tuon lapsen kun nautinnollisen yhdynnän. Seksi on kyllä muutakin kun emettimen alue.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 15:15"]
Mä yritin yksi ilta kysyä mieheltä olisko se halunnut lapsen jos olisi tiennyt että käy näin. Se ei pystynyt vastaamaan mitään. Mä en tiedä miten parisuhde voi selvitä tällasesta. Haluaako mun mies harrastaa seksiä jonkun kanssa joka makaa lahnana ja odottaa että se olisi ohi? Tai haluanko mä alkaa sellaseen loppuiäksi?
[/quote]