Lue keskustelun säännöt.
Menetin synnytyksessä tuntokyvyn ja lapsikin on vammainen
01.03.2013 |
En enää tiedä miten voi jatkaa elämää eteenpäin. Sain synnytyksestä hermovaurion. Sain juuri tietää että hermo on poikki, eikä ole juuri toivoa että kuntoutuisi edes sinnepäin ennalleen, eli mun elämässä ei koskaan enää tule olemaan edes lähimain tyydyttävää seksiä. Vauva jonka puskin ulos noilla seurauksilla on jotenkin vammainen (tutkimukset on vielä kesken, eli en tiedä mikä sillä tarkalleen on) eikä se ikinä tule kykenemään osoittamaan mua kohtaan erityisempää rakkautta, huutaa vaan ja raivoaa eikä osaa edes katsoa silmiin, hymyt on niukassa.
Meillä piti olla kaikki hyvin, olin tosi onnellinen kun odotin tuota vauvaa. Nyt ainoa syy olla elossa on velvollisuudentunto.
Ja mä en nyt oikeasti kaipaa mitään ilkkumista ja vittuilua, että miksi hankkii lapsia jos ei niitä sitten halua hoitaa. Ei kukaan osaa tällaiseen valmistautua.
Vaan jonkun ajatuksen, että miten tästä voi yleensä jatkaa.
Kommentit (28)
surullista... laita tää viesti ylös ja vastaa siihen vaikka puolen vuoden jälkeen uudestaan ja taas puolen vuoden jälkee... elämästä kun ei koskaan tiedä, se muuttuu vaikka tuntuu ettei se koskaan muutu ja loppu on jo nähty... olen itsekin masennukseen taipuva ihminen, mutta jotenkin tässä harmaudessa pääsee eteen päin. Yritä olla miettimättä kaikkea nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä olen ihan tosissani. En minäkään ennen ajatellut, että voisi käydä myös näin.
Ap jatkaa: sen verran meni kuitenkin oikein, että väsynyt mä kyllä olen.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 14:02"]
Uuden palstan myötä olet menettänyt sen vähänkin tatsin, joka sinulla oli näiden tarinoiden kirjoittamisessa. Tämä oli aika väsynyt.
[/quote]
Juu, ei – tietenkin noin voisi käydä. Tosin sellainen, jolle niin olisi käynyt oletettavasti tuntisi hieman paremmin omaan ja lapsensa vammaan liittyvää sanastoa ja vaikkei haluaisikaan liikaa paljastaa, käyttäisi toisenlaisia ilmauksia. Tuntokyky?
Lisäksi tyylisi on vanhastaan tuttu, vaikka tosiaan tällä kerralla vähän vaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Tilanteesi on kauhea, ei tähän muuta voi sanoa. Saatko edes korvauksia?
Lol no, seuraavalla kertaa varmaan käsket mamun pistää kortsun päälle ennenkun alkaa puskemaan sisään?;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sä haluat siitä tietää? Siis että emättimen ympäriltä puuttuu tunto, miten se sitten pitäisi sanoa. Peräaukko tuntee melko normaalisti, siitä etupuolelle päin tunto puuttuu aika lailla kokonaan, klitoriksessa on ihan vähän tuntoa, mutta se ei riitä mihinkään seksistä nauttimiseen/orgasmiin asti, emätin ja sen aukko on tunnoton, ei tunne kosketusta lainkaan eikä edes kylmää tai kuumaa. Lantionpohjan lihakset saatiin kyllä treenattua kuntoon fysioterapialla, koska tunnistin ne hyvin etukäteen, joten osasin liikuttaa niitä vanhasta muistista vaikka en enää tunnekaan liikettä, ja sain sähköhoitolaitteen kotiin. Virtsankarkailu saatiin loppumaan ja lihasten kunto on ok, mutta hermo ei sillä kasva takaisin, kun se on kerran kokonaan poikki. Kuulemma jos olisi vain vaurioitunut/venynyt, olisi voinut hyvinkin toipua, ja jos olisi todettu silloin heti synnytyksen jälkeen, niin katkenneellekin hermolle olisi kai voinut tehdä jotain. Olen syytellyt itseäni aika paljon siitä, että aluksi voimat meni lapsen ongelmien selvittelyyn, joten en ajoissa tajunnut valittaa tarpeeksi tiukasti noista tunto-ongelmista esim. jälkitarkastuksessa. Nyt kun on niin monta kuukautta mennyt, niin ennuste on olennaisesti huonompi.
Vauvan ongelmat ei todella ole vielä kovin tarkkaan tiedossa enkä muutenkaan kertoisi niistä kovin tarkasti. Mutta siis lapsi ei ota kunnolla katsekontaktia ja positiiviset tunteenilmaisut ovat latteita, lapsi itkee todella paljon ja itkukin on epätavallisen kuuloista. Neuvolassa alettiin selvittää näitä vasta kun koliikki-ikä oli ohi, koska aluksi itkuisuus meni sen piikkiin. Allergiat ja muut rakenteelliset ongelmat on suljettu pois, aistivammoista ei pitäisi olla kyse. Neuvolapsykologi epäili jotain neurologista poikkeavuutta, mutta ollaan vasta pääsemässä neurologille. Ehkä tuo on autisti, en mä tiedä.
No perseeseen sitten vaan!
Siis sulla on vaan yksi hermo alapäässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ole lääketieteen asiantuntija, mutta ymmärtääkseni pudendushermo on kattaa aika ison alueen, tai siis siitä ne aina puhuu siellä. Mä olen oikeasti ihan tosissani. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Täällä kohtalotoverisi, ikävä kyllä.
Tosin minulla on se onnellinen tilanne, että lapsi ei ole vammainen.
Mutta itselleni hermovaurio tuli synnytyksessä noin 17 vuotta sitten. (olen tälläkin palstalla asiasta kertonut) Ja ihan sama juttu kuin sinulla: ensin ei oikein kiinnitä omaan vointiin huomiota ja sitten kun asiasta aloin neuvolassa puhua, niin sanottiin "kyllä se siitä ajan kanssa." Lantionpohjanlihakset ovat kunnossa, mutta mikään muu ei olekaan kunnossa. Lopulta kun yksi lääkäri uskoi minua ja alkoi tutkia, niin kävi ilmi, ettei mitään ole tehtävissä. Hermovaurio on ja pysyy.
Meillä tilanne on vuosien mittaan mennyt siihen, että parisuhde on riekaleina kun en halua koskaan seksiä. Jos joskus suostun seksiin niin se on tosi turhauttavaa kun en tunne mitään. Mies on yrittänyt olla ymmärtäväinen, mutta tilanne on hänellekin kiperä: mikään mitä hän tekee, ei tunnu minusta miltään. Seksi on ajanhukkaa minusta, joskus yritän silti olla miehelle mieliksi.
Kehottaisin sinua käymään asia läpi puolisosi kanssa. Ja asiaa saa surra: kyllä! Nuorilta ihmisiltä viedään seksuaalinen nautinto sillä mielestäni hermovaurio vie molemmilta osapuolilta kyvyn nauttia seksistä.
Niin, tähän tilanteeseen ei kukaan valmista: kukaan ei edes puolella sanalla sano nuorille naisille, että synnytyksen jälkeen saattaa olla tilanne, ettei enää koskaan nauti seksistä. Eikä edes toivoa, että tilanne menisi parempaan suuntaan.
Olen todella pahoillani puolestasi, ap. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa: Mutta on aika "kiva" huomata, että tää oikeasti on niin kamala juttu ettette usko sitä todeksi. Fysioterapeutti ja seksuaaliterapeutti yrittää olla jotenkin positiivisia, vaikken mä näe siihen mitään syytä. Vauva on kuitenkin tosi söpö, jos meistä ottaisi valokuvan, näyttäisi että kaikki on hyvin.
Mä yritin yksi ilta kysyä mieheltä olisko se halunnut lapsen jos olisi tiennyt että käy näin. Se ei pystynyt vastaamaan mitään. Mä en tiedä miten parisuhde voi selvitä tällasesta. Haluaako mun mies harrastaa seksiä jonkun kanssa joka makaa lahnana ja odottaa että se olisi ohi? Tai haluanko mä alkaa sellaseen loppuiäksi?
Ap jatkaa: Mutta on aika "kiva" huomata, että tää oikeasti on niin kamala juttu ettette usko sitä todeksi. Fysioterapeutti ja seksuaaliterapeutti yrittää olla jotenkin positiivisia, vaikken mä näe siihen mitään syytä. Vauva on kuitenkin tosi söpö, jos meistä ottaisi valokuvan, näyttäisi että kaikki on hyvin.
Mä yritin yksi ilta kysyä mieheltä olisko se halunnut lapsen jos olisi tiennyt että käy näin. Se ei pystynyt vastaamaan mitään. Mä en tiedä miten parisuhde voi selvitä tällasesta. Haluaako mun mies harrastaa seksiä jonkun kanssa joka makaa lahnana ja odottaa että se olisi ohi? Tai haluanko mä alkaa sellaseen loppuiäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helvetin epäreilua :( Otan osaa vauvan puolesta ja myös vauriosi takia :/
13, mä oon lukenut sen sun aiemman kommentin, googlasin silloin kun aloin epäillä että tää ei kyllä oo ihan normaalia. Mulla on tosi paljon kysymyksiä sulle: Missä vaiheessa sulle sanottiin, että ei voi enää tehdä mitään? Tai siis kuinka pitkä aika synnytyksestä silloin oli? Ootko sä toipunut millään tavalla, onko tilanne mennyt yhtään eteenpäin? Oliko silloin 17 vuotta sitten jo se sähköjuttu käytössä, oliko siitä sulle mitään apua? Mä olen saanut ohjeeksi "herätellä" tuntoa erilaisilla tuntemuksilla, kuten jääpalalla sivelyllä ja muuta. Auttoiko ne sua yhtään?
Voisiko akupunktio auttaa? Jos asut Helsingissä etsi käsiisi Eili Gray
Hmm.. Meidän autisti kehittyi löhes 2-vuotiaaksi ihan normaalisti. Autistit eivät yleensä osaa imeä rintaa. Osaako sun lapsesi?
Meidän lapsi osaa imeä rintaa ja sillä on toinenkin juttu, joka ei oikein täsmää ainakaan kovin syvään autismiin: se ei viihdy yksin tai ole vetäytyvä, niin kuin autistinen lapsi kai tekisi. Se haluaa syliin muttei kuitenkaan rauhoitu sylissäkään, eikä sen katse oikein kohdistu vanhempaan. Vois ehkä olla että sillä on vain joku tosi vakava keskittymishäiriö, jonka takia se ei sitten pysty keskittymään vanhempaan niin paljon että esimerkiksi tajuaisi, että vanhempi lohduttaa sitä. (Mä en tiedä tajuaako tästä mitä mä tarkotan.) Liikkeelle se on lähtenyt ihan normaaliin aikaan.
Mietin jo silloin synnytyssairaalassa, että mikä se on se juttu, että vastasyntyneen pitäisi äidin rinnan päällä tuijottaa herkeämättä äitiä ja siinä pitäisi sitten tulla joku rakkauden tulvahdus. Mun vauva ei katsonut mua. On tosi raskasta hoitaa vauvaa, joka ei pysty hymyilemään takaisin tai antamaan sellasta positiivista palautetta hoitajalleen.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2013 klo 15:30"]
Hmm.. Meidän autisti kehittyi löhes 2-vuotiaaksi ihan normaalisti. Autistit eivät yleensä osaa imeä rintaa. Osaako sun lapsesi?
[/quote]
NO mä en tiedä tästä sen pahemmin, mutta mun ystävällä on todella vaikeasti autistinen lapsi, joka kyllä söi rintaa ihan normaalisti. Oli kuitenkin jo vauvan outo, eikä häneen silloinkaan saatu kontaktia.
Mutta on siis nyt aikuisenakin puhumaton ja syvästi vammainen.
Uuden palstan myötä olet menettänyt sen vähänkin tatsin, joka sinulla oli näiden tarinoiden kirjoittamisessa. Tämä oli aika väsynyt.