Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuus – kertokaa itsestänne!
05.03.2019 |
Ystävälläni on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Haluaisin oppia ymmärtämään sitä paremmin, joten olisi kiva kuulla muiltakin epävakailta, miltä se tuntuu, oletteko oppineet "hallitsemaan" sitä ja esim. millainen lapsuutenne oli.
Tällä hetkellä tuntuu, että persoonallisuushäiriö "vie" ystävääni, jos nyt näin voi sanoa. En nyt aio kertoa hänen asioistaan täällä enempää, mutta elämä tuntuu nousevan pystyy monesta suunnasta.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on diagnoosi vuodelta 2011. En ole täysin varma, onko tuo diagnoosi oikea, koska elin tuolloin hyvin traumaattista aikaa, mutta tällä mennään.
Olen 30-vuotias ikuinen opiskelija. Haen tällä hetkellä opinto-oikeuteni jatkoa, koska olen maleksinut yliopistolla liian kauan. Ala ei kuitenkaan tunnu omalta, eikä minulle sovi yliopisto-opiskelun "akateeminen vapaus". Teen jo oman alani töitä, joskin koen jatkuvaa epävarmuutta osaamisestani, koska en ole valmistunut. Alani ei ole mitenkään suojeltu, tai vaadi muuten koulutuksen tuomaa laillista pätevyyttä, joten sinänsä ongelmaa ei pitäisi olla. Toivoisin, että en olisi koskaan edes aloittanut näitä opintoja.
Teen projektiluonteisesti töitä. Toimistoympäristö ja sen sitovuus ei sovi minulle, koska rutiinit ja sitoutuminen ahdistavat minua. En halua tehdä tätä lopun ikääni, joten joudun todennäköisesti kouluttautumaan uudelleen.
Dg on elinikäinen. Tuossa on jo valtavaa epävakautta, koska mm. kieltää rutiinien merkityksen elämässään. Ei ymmärrä yliopistoa tai kouluttautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhjyyden tunne on voimakas ja läsnä päivittäin. Olen opiskellut kolme kertaa amiksessa ja jättänyt aina kesken, samoin töissä olen pystynyt käymään vain muutaman hassun viikon ennen kun on ollut pakko lopettaa. Ja nämäkin saavutukset vain opamoxin voimin. Ajattelen mustavalkoisesti ihmisistä ja asioista. Olen ollut vuosia sairaslomalla/eläkkeellä ja olen vasta 27. Olen todella impulsiivinen ja saan toisinaan hirveitä raivokohtauksia tyhjästä. Olen syönyt kymmeniä lääkkeitä saamatta niistä mitään apua. Olen jonossa psykoterapiaan, mutta voi kuulema olla etten pääse siihen koska se pitäisi kustantaa itse. No milläs maksat kun saat sen reilu 400e/kk. Niin ja se vielä että voi mennä helposti parikin viikkoa niin etten poistu asunnostani ja toisinaan taas tamppaan päivittäin jossain. Tunnen olevani huono ja paha ihminen. Olen myös yrittänyt itsemurhaa, mutta minut yllätettiin. Seuraavalla kerralla kun tilanne menee niin pahaksi niin menen junan all
Millä perusteella epävakaa? Miksei psykoottinen tai masentunut? Entä skitsotyyppinen persoona? Tai kaksisuuntainen?
Ainakaan parisuhteisiin se ei vaikuta, koska dg ei sisällä parisuhdevaatimusta. Jos näet hänet suhteessa, älä oleta että epävakaus liittyy jotenkin asiaan.
Monen kohdalla kuvaus kuulostaa lapsuuden traumalta. Epävakaata on monen tasoista. Siinä kuitenkin se keskeisin oire on hylätyksi tulemisen pelko/intensiiviset yritykset estää hylätyksi tuleminen. Tätä ovat minulle monet psykiatrit painottaneet.
Vierailija kirjoitti:
Monen kohdalla kuvaus kuulostaa lapsuuden traumalta. Epävakaata on monen tasoista. Siinä kuitenkin se keskeisin oire on hylätyksi tulemisen pelko/intensiiviset yritykset estää hylätyksi tuleminen. Tätä ovat minulle monet psykiatrit painottaneet.
Ei tuota tarvita diagnoosiin. Mulla monet kerrat laitettu dg eikä ole moista pelkoa tai tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen kohdalla kuvaus kuulostaa lapsuuden traumalta. Epävakaata on monen tasoista. Siinä kuitenkin se keskeisin oire on hylätyksi tulemisen pelko/intensiiviset yritykset estää hylätyksi tuleminen. Tätä ovat minulle monet psykiatrit painottaneet.
Ei tuota tarvita diagnoosiin. Mulla monet kerrat laitettu dg eikä ole moista pelkoa tai tekoja.
Lisäys, dg ei siis aina ole tiedoissa, mutta ilmestyy välillä vuosien tauon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Monen kohdalla kuvaus kuulostaa lapsuuden traumalta. Epävakaata on monen tasoista. Siinä kuitenkin se keskeisin oire on hylätyksi tulemisen pelko/intensiiviset yritykset estää hylätyksi tuleminen. Tätä ovat minulle monet psykiatrit painottaneet.
Ei liity diagnoosiin noin olennaisesti, lääkäri väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä eroa on epävakaalla persoonallisuudella ja bipolaarisuudella?
Vierailija kirjoitti:
Monen kohdalla kuvaus kuulostaa lapsuuden traumalta. Epävakaata on monen tasoista. Siinä kuitenkin se keskeisin oire on hylätyksi tulemisen pelko/intensiiviset yritykset estää hylätyksi tuleminen. Tätä ovat minulle monet psykiatrit painottaneet.
Pelko ajaa jotkut epävakaat olemaan toistuvasti lähisuhteissa väkivaltaisia ja ovat usein ehdottomia sen oikeutuksen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole diagnoosia, mutta voi hyvänen aika miten tutuilta kertomuksenne kuulostavat! Etenkin tuo, ettei mitään kerrottavaa itsestä ole. Tutustumis- tms. tilanteet ovat minulle aina hankalia, kun pitäisi kertoa itsestä. Vai liekö kyse minun kohdallani vain huonosta itsetunnosta, koska kasvoin kiusattuna ja vähättelevässä ympäristössä? Minulla on (kai) jonkinlainen identiteetti ja käsitys itsestäni, mutta en halua kertoa itsestäni mitään. En halua kenenkään tietävän minusta mitään, koska pidän itseäni hävettävänä ja ajattelen olevani huonompi kuin muut.
Olen kärsinyt masennuksesta ja monenlaisista ahdistusoireista teini-ikäisestä saakka. Läheiset ihmissuhteet ovat minulle todella vaikeita, koska poden huonommuutta. Kriiseilen erityisesti ulkonäöstäni. Pakko-oireet alkoivat esiteini-iässä, sosiaalisten tilanteiden pelko puolestaan ilmaantui vähän myöhemmin.
Mielialani ja tunteeni voivat vaihdella hetkessä, tosin o
Minä olen saanut vaativan persoonallisuushäiriö dg:n. Ja olen aivan kuin sinä. Epävakaata ei ole diagnosoitu vaikka tunnistan sen itsessäni täysin.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään epävakaalla ollut keskittymisvaikeuksia, siis ihan lapsesta asti?
Mulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö muutama vuosi sitten. ADHD-tutkimuksiakin psykiatri mietti tuolloin. Lopulta totesi ettei niihin ryhdytä, koska mun toiminnanohjauksen ja tunteiden säätelyn ongelmien katsottiin johtuvan vaikeista lapsuuden traumoista.
Kärsin siis mielialan vaihteluista melkein päivittäin ja pääasiallinen olotilani on paskin mahdollinen. Parisuhteet ja kaupungit vaihtuvat usein, useampi koulu on jäänyt kesken ja työsuhteet olleet pätkiä. Inhoan yksinoloa, ahmin usein herkkuja ja teen impulsiivisia ostoksia. Luottokorttivelkaa on tuhansia euroja tälläkin hetkellä. Muistan kuinka koulussa oli vaikea keskittyä opetukseen, kun mieli harhaili.
Menin kerran kokeilemaan kaverini adhd-lääkettä ja jestas mikä ero oli normaaliin. Mieli oli niin tasainen, etten tiennyt sellaista olotilaa olevan olemassakaan... Vuosia olen kä
Luultavasti sulla on vain ADHD, se sekoitetaan hyvin usein (naisten kohdalla) epävakaaseen. Tai sitten sulla on molemmat. Asia pitäisi selvittää, varsinkin jos tuo lääke on auttanut oireisiin!
Mä sain myös epävakaan diagnoosin ensin ja sitten se vuosia myöhemmin tarkentui ADHD + Asperger + PTSD -komboksi. Surullista vaan, että epävakaan diagnoosia ei voi kumota enää, vaan siellä se kummittelee kanta-merkinnöissä edelleen. Mulle Concerta aiheuttaa reilun tunnin päästä ottamisesta sydämentykytyksiä, jotka kestää hetken. Mutta koska lopulta pilleri selkeyttää mielen ja rauhoittaa hermoston, siedän sivuvaikutukset. Mulle ei voida määrätä beetasalpaajia kilpirauhassairauden vuoksi.
Mä veikkaan kyllä että mulla on vahvoja epävakaita piirteitä johtuen traumoista, jotka liittyvät koulukiusaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jäi mainitsematta että mulla on ollut aina keskittymisvaikeuksia ja esim. romaanien lukeminen kannesta kanteen on ollut ilman lääkitystä liki mahdotonta. Lisänä vaikea ääniyliherkkyys. Ovat kuulemma yleisiä epävakaassa persoonallisuushäiriössä.
- 152
Ei sinne mennä, sinne päästään. Masennus tekee psykoottisia kuvitelmia, "minä otan tämän" .