Puhuivatko ihmiset ennen vanhaan. kuin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa?

Teatterissa puhuttiin noin, ja vanhojen suomalaisten elokuvien näyttelijät olivat teatterilaisia. Ja ne, jotka eivät olleet, ottivat teatteri-ihmisistä mallia.

Sen ajan tapa tehdä selkeää artikulaatiota, oli esityksessä kyseessä niin radio tai elokuva tms. 

Mun suku on pohjois karjalasta ja siellä puhuttiin ainakin vielä  vähän aikaa sitten samalla tavalla kuin noissa elokuvissa.

Vierailija kirjoitti:

Mun suku on pohjois karjalasta ja siellä puhuttiin ainakin vielä  vähän aikaa sitten samalla tavalla kuin noissa elokuvissa.

Mikä on "vähän aikaa sitten" ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suku on pohjois karjalasta ja siellä puhuttiin ainakin vielä  vähän aikaa sitten samalla tavalla kuin noissa elokuvissa.

Mikä on "vähän aikaa sitten" ?

2000 luvun alussa kävin viimeeksi. Mummo ja pappa puhuu edelleen sillä tavalla, mutta eivät asu enää pohjois karjalassa.

Jaa, mun mielestä näissä uusissakin suomalaisissa elokuvissa ja sarjoissa puhutaan kuin alakoululainen lukisi suoraan paperista vuorosanat. En sit tiiä puhuuko ne normaalistikkin kuin ääntelevä rautakanki.

Kyllä kieli ja puhetapa oli vielä 70-luvullakin ihan erilaista kuin nykyään. Paljon huolitellumpaa. 

Muttei nyt sentään kuten 40-luvun suomifilmeissä. 

Vanhoissa suomifilmeissä nuoret naiset puhuivat nopeaan ja kimakalla äänellä. Miehet taas hitaammin ja paatoksellisesti. Tavallisessa elämässä ihmiset puhuivat usein oman kotiseutunsa murretta ja sen mukaan sitten joko nopeammin tai verkkaisemmin.

Varmaan ainakiin paljon onnellisempia ihminen oli sillloin. Tietoa ja ymmmärrystä tulisi vain pyrkiä käytttämäään taloudellisesti hyväkaeen ja inhimilliset kohtaaamiset perustuvat bisnekselllle ja masennukseeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suku on pohjois karjalasta ja siellä puhuttiin ainakin vielä  vähän aikaa sitten samalla tavalla kuin noissa elokuvissa.

Mikä on "vähän aikaa sitten" ?

2000 luvun alussa kävin viimeeksi. Mummo ja pappa puhuu edelleen sillä tavalla, mutta eivät asu enää pohjois karjalassa.

Kyse on varmaan sinun mummostasi ja papastasi, koska en ole itse huomannut täällä tuota ilmiötä elinaikanani. Ihmisillä on kyllä paikallinen murre, mutta ei se kuulosta tippaakaan vanhojen elokuvien teennäiseltä artikuloinnilta.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ainakiin paljon onnellisempia ihminen oli sillloin. Tietoa ja ymmmärrystä tulisi vain pyrkiä käytttämäään taloudellisesti hyväkaeen ja inhimilliset kohtaaamiset perustuvat bisnekselllle ja masennukseeelle.

Ihhmisen hermoston balansooointi on epästabiiiili.

Alkupään kommenteissa tää jo mainittiinkin. Esiintyjillä oli vahva teatteritausta, ja sieltä periytyi selkeä ja kuuluva artikulointi. Käsittääkseni myös sukupuolten välisiä eroavaisuuksia pyrittiin korostamaan niin että naisia kannustettiin puhumaan kepeästi ja korkealla äänellä, miehille suositeltiin rauhallista puhetapaa ja mielellään matalaa äänirekisteriä. Jos oikein haluttiin henkilöhahmoilla kikkailla, tarinan pahiksien pahuutta saatettiin korostaa sovinnaisesta puhetyylistä poikkeavalla. Nainen kuulosti kovalta ja kylmältä, ja puhui harvakseltaan, "miehekkäästi". Miespuoliset pahikset taas laitettiin usein puhumaan stadin slangia erotuksena maaseudun vanhojen viisaiden papparaisten murteelle.

Suomi-filmien kuvausaikaan tavallinen kansa puhui oman kotiseutunsa murretta.

Vanhempien kunnioittaminen varmaan oli totta, mitä näkyy noissa Suomi-filmeissäkin. Eivät lapset haistatelleet ja vanhempia ihmisiä teititeltiin.

Muistan yhden koulukaverini teititelleen jopa omia vanhempiaan joskus-50-60 luvulla. Oppikoulussa myös opettajia teititeltiin, aivan kuten noissa filmeissäkin. 

Toki puhuivat, kultaseni.

Puhuvatko suomalaiset nykyään niin kuin nykyajan kotimaisissa elokuvissa? No eivät puhu. Eivätkä puhuneet ennenkään.

Vierailija kirjoitti:

Alkupään kommenteissa tää jo mainittiinkin. Esiintyjillä oli vahva teatteritausta, ja sieltä periytyi selkeä ja kuuluva artikulointi.

Kyse on myös siitä, että teatteria ja elokuvaa ei osattu täysin konseptuaalisesti erottaa toisistaan vaan elokuvat käsitettiin enemmän "filmatuksi teatteriksi" eikä katsojia haitannut jos elokuva näytti ja kuulosti samalta kuin teatterinäytelmä. Erityisestihän tämä näkyi television puolella, jossa ihan konkreettisesti lähetettiin filmattuja teatteriesityksiä joissa oli yleisökin paikan päällä katsomossa.

Osaltaan asiaan myös vaikutti tekniikka. Jopa elokuvien ulkokohtauksia kuvattiin sisällä studiossa teatterimaisissa lavasteissa, koska olisi ollut hankalaa ja kallista roudata kuvauskalustoa oikeaan metsään, puhumattakaan sähköjen järjestämisestä sinne. Filmi oli myös niin primitiivistä ja mikrofonit niin heikkoja, että ulkona (tai vaikka ravintolassa, kaupassa, rautatieasemalla, mihin kohtaus nyt sijoittuikaan) olisi ollut vaikeaa saada tarpeeksi valoa ja vuorosanoja olisi ollut mahdotonta äänittää kuuluvasti. Siksi vanhoissa elokuvissa oikeasti ulkona kuvatut kohtaukset ovat usein aika tummasävyisiä vaikka olisikin päivä, ja dialogi on usein jälkiäänitetty studiossa.

Eli tekniikan rajoitteetkin ikäänkuin toimivat perusteena sille, että elokuvat ovat vaan filmille tallennettuja teatteriesityksiä joissa kaikki toimii kuten tavallisessakin teatterissa.

Vierailija kirjoitti:

Alkupään kommenteissa tää jo mainittiinkin. Esiintyjillä oli vahva teatteritausta, ja sieltä periytyi selkeä ja kuuluva artikulointi. Käsittääkseni myös sukupuolten välisiä eroavaisuuksia pyrittiin korostamaan niin että naisia kannustettiin puhumaan kepeästi ja korkealla äänellä, miehille suositeltiin rauhallista puhetapaa ja mielellään matalaa äänirekisteriä. Jos oikein haluttiin henkilöhahmoilla kikkailla, tarinan pahiksien pahuutta saatettiin korostaa sovinnaisesta puhetyylistä poikkeavalla. Nainen kuulosti kovalta ja kylmältä, ja puhui harvakseltaan, "miehekkäästi". Miespuoliset pahikset taas laitettiin usein puhumaan stadin slangia erotuksena maaseudun vanhojen viisaiden papparaisten murteelle.

Suomi-filmien kuvausaikaan tavallinen kansa puhui oman kotiseutunsa murretta.

Hieno vastaus.

Ohis, yksi venäläisperäisen perheen pikkupoika teititteli mua tyyliin Asutteko te kaukana? Heikäläisillä taitaa olla vielä tapana.

Taisi muuten Laineen Tuntematon sotilas olla yksi ensimmäisiä suomalaisia elokuvia jossa puhuttiin luontevasti joskin myös teatraalisesti. Lukuunottamatta tietty niitä leffoja joissa on rooli jollain kansanomaisella murteen puhujalla. (yleensä savvoo tai karjalaa)

Vierailija kirjoitti:

Toki puhuivat, kultaseni.

Etenkin jos heitä peloitti, he puhuivat noin sangen kernaasti.

" Äshh...älä Tuulikki välitä, äiti nyt  on aina ollut  tuollainen ,se kun on niin hänen tapaistaan....

Yrjö on kuitenkin luvannut tulla päivälliselle luoksemma ja voimmre sitten puhua taas asiat halki ...."