Puhuivatko ihmiset ennen vanhaan. kuin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa?

Ei puhuneet noin, kuin leffoissa. Se johtui, siitä, kun äänityslaitteet eivät olleet vielä niin kehittyneitä, niin piti varmuuden vuoksi artikuloida kaikki tosi selvästi, että edes joku jotain tajuaisi.

Suomen kielihän oli vasta kehittymässä ja suomenkielisiksi käännettiin sukunimiä ja luotiin paljon uudissanojakin.

Muistan sanasta akkuna eli ikuuna johdetun sanan akuttimet, joka tarkoitti ikkunaverhoja.

Eli näistä syistä arvelisin vanhojen Suomileffojen sun muiden kielenkäytön olleen hiukka jäykkää ?

Romanit puhuvat osin vieläkin. Elävät eri vuosikymmentä vielä henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoissa suomifilmeissä nuoret naiset puhuivat nopeaan ja kimakalla äänellä. Miehet taas hitaammin ja paatoksellisesti. Tavallisessa elämässä ihmiset puhuivat usein oman kotiseutunsa murretta ja sen mukaan sitten joko nopeammin tai verkkaisemmin.

Perhanan vaikea kuvitella vaikka Tauno Paloa puhumassa turkulaisittain.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Ei puhuneet noin, kuin leffoissa. Se johtui, siitä, kun äänityslaitteet eivät olleet vielä niin kehittyneitä, niin piti varmuuden vuoksi artikuloida kaikki tosi selvästi, että edes joku jotain tajuaisi.

Suomen kielihän oli vasta kehittymässä ja suomenkielisiksi käännettiin sukunimiä ja luotiin paljon uudissanojakin.

Muistan sanasta akkuna eli ikuuna johdetun sanan akuttimet, joka tarkoitti ikkunaverhoja.

Eli näistä syistä arvelisin vanhojen Suomileffojen sun muiden kielenkäytön olleen hiukka jäykkää ?

Nyt puhutaan 1900-luvusta, ei 1600-luvusta.

On tyypillistä ainakin näille vanhuksille joita olen tuntenut, kauhea rasittava draama päällä vaikka miten tavallisesta asiasta kuten hampaiden kaivelusta.

Tuntuu tietysti joltain kenkkuilulta vouhottaa kun pukee sukkahousuja jotta älä niitä heti riko.

Kävivät jopa toistensa hermoille.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Ei puhuneet noin, kuin leffoissa. Se johtui, siitä, kun äänityslaitteet eivät olleet vielä niin kehittyneitä, niin piti varmuuden vuoksi artikuloida kaikki tosi selvästi, että edes joku jotain tajuaisi.

Suomen kielihän oli vasta kehittymässä ja suomenkielisiksi käännettiin sukunimiä ja luotiin paljon uudissanojakin.

Muistan sanasta akkuna eli ikuuna johdetun sanan akuttimet, joka tarkoitti ikkunaverhoja.

Eli näistä syistä arvelisin vanhojen Suomileffojen sun muiden kielenkäytön olleen hiukka jäykkää ?

Nyt puhutaan 1900-luvusta, ei 1600-luvusta.

Jos oikein muistan, sukunimiä suomalaistettiin paljon 1900 -luvun ensimmäisellä ja kolmannella vuosikymmenellä. Samaten uudissanoja keksittiin ahkerasti, vaikka kaikki niistä eivät jääneetkään käytäntöön:

kilpola, kisaamo (stadion)

sätiö (radio)

hyrysysy (auto)

Murteen ja kirjakielen välillä oli suuri ero. Tavalliset ihmiset puhuivat murretta. Sivistyneistö, jota oli muutama prosentti, puhui kirjakieltä, ja se saattoi ehkä kuulostaakin suomifilmimäiseltä. Jos elokuvan nimi oli Asessorin naishuolet, niin eivät asessorit kovin rennosti tainneet puhua. Ja vielä 1900-luvun alussakin ruotsi oli suurelle osalle sivistyneistöä ensimmäinen kieli, ja suomi oli jäykempää. Eniten jäykkää vaikutelmaa kuitenkin luo se, että elokuvissa kirjakieltä puhuivat kaikki, ellei haluttu erityisesti korostaa heidän maalaisuuttaan tms.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Ei puhuneet noin, kuin leffoissa. Se johtui, siitä, kun äänityslaitteet eivät olleet vielä niin kehittyneitä, niin piti varmuuden vuoksi artikuloida kaikki tosi selvästi, että edes joku jotain tajuaisi.

Suomen kielihän oli vasta kehittymässä ja suomenkielisiksi käännettiin sukunimiä ja luotiin paljon uudissanojakin.

Muistan sanasta akkuna eli ikuuna johdetun sanan akuttimet, joka tarkoitti ikkunaverhoja.

Eli näistä syistä arvelisin vanhojen Suomileffojen sun muiden kielenkäytön olleen hiukka jäykkää ?

Nyt puhutaan 1900-luvusta, ei 1600-luvusta.

Nimien suomalaistamisella tarkoitetaan Suomessa kansallisaatteen hengessä tapahtunutta liikettä, jossa muita kuin suomenkielisiä, yleensä ruotsinkielisiä sukunimiä muutettiin suomenkielisiksi. Jotkut suomensivat samalla myös etunimensä.

Fennomaanit pitivät tärkeänä, että suomalaisilla pitäisi olla suomenkieliset sukunimet. Säätyläisillä yleisten vieraskielisten sukunimien suomalaistaminen muodostuikin 1900-luvun alkupuolella ajoittain suoranaiseksi joukkoliikkeeksi, ja varsinkin suuressa nimenmuutoksessavuosina 1906 ja 1935 kymmenettuhannet ihmiset omaksuivat suomenkielisen sukunimen. Tällöin käyttöön tulleet sukunimet olivat aikaisemmista poiketen usein kaksiosaisia yhdyssanoja, ruotsinkielisten sukunimien käännöksiä.

J. V. Snellmanin syntymän satavuotispäivän yhteydessä vuonna 1906 kirjailija Johannes Linnankoski kehotti suomalaistamaan vierasperäiset sukunimet. Toukokuun 12. päivänä 1906 julkaistussa Suomalaisen Virallisen Lehden lisälehdessä noin 24 800 henkilöä ilmoitti suomalaistaneensa nimensä.[1] Samana päivänä perustettiin myös Suomalaisuuden liitto.[2] Kaikkiaan vuosien 1906 ja 1907 aikana noin 70 000 suomalaista suomensi sukunimensä.

Myöhemmin tuli vielä emigranttien nimenmuutosbuumi. Esim Olli Ahvenlahden isä Igor vaihtoi sukunimensä Andrejeff.

Kyllä se äänitustekniikka varmasti vaikuttaa aikapaljon tuohon miltä se puhe kuulostaa. Siis ihan nykyinen kirjakieli vedettynä jostain 50-luku äänisimulaattorista varmasti alkaa jo kuulostaa vähän omituiselta.

Tosielämässäkin jotkut puhuivat juuri tuohon tyyliin, tiedän koska elin 60-luvulla.

Mun mielestä suomalaisissa elokuvissa ja näytelmissä ei vieläkään puhuta luontevasti.  Joku ihme kirjakielisyys sieltä vieläkin paistaa läpi.   Tavallisessa puheessa ihminen ei puhu samalla tyylillä eikä tavalla.

On poikkeuksia sentään.  

Ennen aikaan kaikilla näyttelijöillä oli omat teatterimaneerinsa, joista heidän oli vaikea päästä eroon.  Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.  Pentti Siimes esim.  Kaikki roolit samalla puhetyylillä.  Volanen (joku Eevakaisa vai mikä) ei myöskään päässyt ikinä irti tyylistään.  Tai joku Toivo Mäkelä.  Ym.  Oman sävynsä toi sitten se kirjakielen käyttäminen, mistä ei siis ihan täysin ole päästy vieläkään.  Naiset tosiaan puhui niissä vanhoissa suomifilmeissä aivan kuin livertämällä ja laulamalla, enpä usko että tosielämässä kukaan sillä tavalla puhui.

Parhaiten onnistuivat näyttelemään luontevasti Lasse Pöysti ja Jussi Jurkka, jolla tosin oli oma luontainen puhetyylinsä, mutta hän pystyi käyttämään sitä hyvin rooleissaan.  Jurkat muutenkin oli niitä luontevimpia, Emmi Jurkka aivan lyömätön, mutta valitettavasti hänestä ei ole juuri paljoakaan jäänyt filmille, kun hän näytteli enimmäkseen vain teattereissa.

Tuedän että mummoni on teititellyt omaa isäänsä ja äitiänsä lapsena. Hän oli syntynyt 1917. Eli oletettavasti puhetapa on muutenkin ollut hyvin erilainen.

Ei herra, ei saa. Mitä hän oikein tekee?

Kuvittele tämä sellaisella korkealla, kikattavalla äänellä sanotuksi.