Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen velka vanhemmille?
28.02.2013 |
Toisen viestin kommenteissa viitattiin lapsen velkaan vanhemmille ja se asia kolahti, asiasta on meidän perheessä keskusteltu paljon.
Meidän perheessä keskusteltiin vuosia sitten tämän aihepiirin asiasta. Miehen suvusta osa kävi minulle kertomassa, että mieheni että pitäis olla kiitollinen isälleen kun on saanut ruokaa ja vaatetta kotoa. Isä on siis ollut yksinhuoltaja. Mä en oikein osannut kuin nikotella ja mumista jotain lapsen oikeuksista.
Puhuimme silloin paljon tästä asiasta ja tulimme siihen tulokseen, että vanhempien tehtävä on taata lapselle perusasiat, kuten riittävä ravinto, puhtaus ja asiallinen vaatetus. ( Myös koti, lämpö, rakkaus ja turvallisuus jne..) Jos kokee, että lapsi näistä asioista jää vanhemmalleen kiitollisuudenvelkaan tai rahalliseen velkaan, tulee jättää lapset hankkimatta. Tai jo hankitut lapset annetaan sellaiseen perheeseen, jossa lapsista huolehtiminen on pyyteetöntä. Mieheni koki asian todella raskaana. Hän on vaatimattomista oloista ja on aina kokenut huonommuutta, kun ei ole saanut samaa kuin muut. Sanoi, ettei muista muuta pyytäneensäkään kuin suksia, joita ei sitten koskaan saanut.
Suvun avautuminen tuntui hänestä kohtuuttomalta, ihan kuin hän olisi pyytänyt kuuta taivaalta. Se että normaalista hoivasta jäisi velkaa, on hullua.
Meilä oli itsellämmekin silloin jo lapsia (onneksi) ja sen avulla asia selvisi. Jos ei olisi ollut näitä omia, niin mieheni ei osaisi ajatella vanhemman velvollisuuksia ja rakkautta lapsia kohtaan. Onneksi asia on kaukainen muisto, mutta vieläkin oudoksuttaa, että tuollaista joku ajattelee ja vielä kehtaa suustaan ulos päästää.
Jälkeen mietin, että olisiko kannattanut olla kertomatta miehelle, koska aiheutti niin paljon pahaa mieltä. Meillä on kuitenkin hyvin avoin ja luottamuksellinen suhde, joten hän olisi kyllä huomannut että mieltäni painaa jokin. Kerroin siis, kertoisin tänäänkin jos saman asian kohtaisin.
Kommentit (37)
Siis suvusta kävi, ei miehen isä?
Suku on pahin, tässä se taas nähtiin. Kait siellä jotkut sukulaiset tunsi jotain kateuttaa ja kaunaa miestäsi ja tämän isää kohtaan, kun tuommoisia sinulle sepittivät.
Tottakait jokainen normaali vanhempi pitää huolta lapsistaan niitten taloudellisten resurssien puitteissa, joita itsellä on. Toisille lapsille se huolenpito voi olla materian rikkautta ja yltäkylläisyyttä, toisille taas vain niukkuutta ja ainoastaan kaikkein välttämättömimpien tarpeiden tyydytystä, kuten ruoka ja vaatetus. Monesti näistä niukkuudessa kasvaneista tulee kuitenkin ne ehyemmät vanhemmat omille lapsilleen, niinkuin tuolta sinunkin riviesi välistä luin.
Uskoisin, että miehesi isällä tuskin tuon suuntaisia ajatuksia on, vai onko hän itse näin joskus sanonut?
Useimmin isovanhemmille on ne lapsenlapset kaikkein tärkein korvaus ja se, että nuorempisukupolvi ei kokonaan unohda heitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Lapseni eivät ole minulle velkaa. Minä olen heidät tähän maailmaan hankkinut, joten minun velvollisuuteni on huolehtia heidän tarpeistaan niin hyvin kuin näissä olosuhteissa pystyn, pyrkiä kasvattamaan heidät niin että he pystyvät itse huolehtimaan itsestään aikuistuttuaan, antaa heille peruseväät onnelliseen tasapainoiseen elämään. Tämä ei poissulje sitä, ettenkö välittäisi siinä sivussa myös omista tarpeistani ja hyvinvoinnistani, mutta sekin on mahdollista tehdä lapset huomioiden (en lähde puolen vuoden retriittivaellukselle, kun kotona alle kouluikäisiä lapsia).
Kokisin kiusalliseksi saada lapsiltani myöhemmin rahaa tai lahjoja, koska kokevat sen velvollisuudekseen kaikesta siitä, mitä ovat lapsuudessaan minulta saaneet. Minulle se, mitä olen heille antanut, on itsestäänselvyys. En tarvitse edes kiittäviä ylistyspuheita siitä, miten hyvä ja rakastava äiti ehkä olen ollut. Mielestäni riittäviä osoituksia minun onnistumisestani olisi esim. hyvät ja välittömät välit aikuisiin lapsiini, heidän onnellisuutensa ja elämäntaitonsa.
En aio holhota lapsiani ikuisuuksiin asti syytämällä heille jatkuvasti rahaa, mutta aion tukea heitä rahallisestikin, jos tarvetta on ja jos itselläni on tarpeeksi rahaa. Aion nauttia omasta elämästä enkä elää vain lasteni kautta, mutta sekään ei poissulje auttamasta aikuisia lapsiani olemalla läsnä silloin kun tarvitaan, vaikkapa lastenhoidossa välillä.
Lapseni eivät ole minulle velkaa. En halua heiltä rahaa, heidän ei tarvitse tehdä ratkaisuja elämässään minua miellyttääkseen, toivon että käyvät katsomassa minua muusta syystä kuin velvollisuudentunteesta.
- sen toisen ketjun ap
Lapset eivät jää vanhemmilleen mitään velkaa, on itsestään selvyys että vanhempien tulee huolehtia lapsistaan sekä henkisesti että aineellisesti hyvin.
Usein rakkaudella kohdellut lapset haluavat itsekin kohdella samallatavoin vanhempiaan, kun ovat itse aikuisia. He haluavatkin auttaa vanhempiaan, mutta siinä ei olekaan kyse mistään velanmaksusta, vaan vapaaehtoisuudesta ja rakkaudesta.
Juu, ei onneksi miehen isä. Sitten olisi kyllä tosi paha mieli. Mieheni isä on vanhemmiten erakoitunut ja elämän katkeroittama, mutta lapsiaan hän rakastaa omalla tavallaan. Tosin jaksaa muistella jotain iankaikkisen vanhoja kauppareissuja, jolloin on ostanut karkkia tai vaatetta. En mä koskaan noita höpinöitä ole kokenut siten että niistä kokis jääneen velkaa.. Kunhan höpöttelee vanhoja kun nykyään ei tapahdu senkään vertaa, kun maailma on yhden talon kokoinen. Ei käy missään ja siellä ei käy kuin lapset perheineen kylässä, tosi yksinäinen on.
Toki autetaan tarpeen mukaan, mutta ei koeta maksavamme mitään velkaa. Vaan sitä tehdään hyvästä sydämestä ja lähimmäisenrakkaudesta.
En koe että lapsi on mitään velkaa vanhemmilleen. Ei lapsia hankita sen takia että heidän niskaansa syydetään syyllisyys ja jokin tuleva velka vanhempiaan kohtaan. Näin ajattelen itsekin kun mietin omaa lastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta siinä jää moraalisesti velkaa kyllä.
Jos vanhemmat ovat hoivanneet ja kasvattaneet rakkaudella ja parhaansa antaen lasta, on aika karua ajatella, että sitten lapsella ei olisi mitään moraalista ja tunnetason velvoitetta aikanaan auttaa vanhempiaan, mikäli he apua tarvitsevat.
Ei kaikkea velvollisuutta elämässä kirjata kuulkaas miksikään velkakirjaksi, ja silti ihmisellä on velvollisuuksia, koko ajan.
On työntekijän velvollisuus tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
On ystävän velvollisuus olla lojaali, eikä puukottaa ystävää selkään ja laverrella eteenpäin tämän luottamuksella kertomia asioita.
On puolison velvollisuus auttaa ja tukea puolisoa, eikä pettää.
On lapsen velvollisuus auttaa vanhempaansa, jos tämä apua tarvitsee.
On vanhemman velvollisuus hoivata ja kasvattaa lapsensa.
On kansalaisen velvollisuus noudattaa lakeja ja hyviä tapoja.
Ja niin edespäin.
ERI ASIA on sitten, jos side on yksipuolinen ja toinen tulee jatkuvasti hyväksikäytetyksi. En nyt ihan ymmärtänyt ap:n miehen kuviota, mutta jos joku vaatimalla vaatii esim. rahallista tukea lapsiltaan sen perusteella, että nämä olisivat velkaa lapsuudenaikaisesta elatuksestaan, niin se toki on höpöä. Lapsi tukee, jos kykenee ilman, että joutuu isoihin uhrauksiin - mutta ei sitä nyt toki voi VELKOMALLA VELKOA lapseltaan!
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:32"]
Minusta siinä jää moraalisesti velkaa kyllä.
Jos vanhemmat ovat hoivanneet ja kasvattaneet rakkaudella ja parhaansa antaen lasta, on aika karua ajatella, että sitten lapsella ei olisi mitään moraalista ja tunnetason velvoitetta aikanaan auttaa vanhempiaan, mikäli he apua tarvitsevat.
Ei kaikkea velvollisuutta elämässä kirjata kuulkaas miksikään velkakirjaksi, ja silti ihmisellä on velvollisuuksia, koko ajan.
On työntekijän velvollisuus tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
On ystävän velvollisuus olla lojaali, eikä puukottaa ystävää selkään ja laverrella eteenpäin tämän luottamuksella kertomia asioita.
On puolison velvollisuus auttaa ja tukea puolisoa, eikä pettää.
On lapsen velvollisuus auttaa vanhempaansa, jos tämä apua tarvitsee.
On vanhemman velvollisuus hoivata ja kasvattaa lapsensa.
On kansalaisen velvollisuus noudattaa lakeja ja hyviä tapoja.
Ja niin edespäin.
ERI ASIA on sitten, jos side on yksipuolinen ja toinen tulee jatkuvasti hyväksikäytetyksi. En nyt ihan ymmärtänyt ap:n miehen kuviota, mutta jos joku vaatimalla vaatii esim. rahallista tukea lapsiltaan sen perusteella, että nämä olisivat velkaa lapsuudenaikaisesta elatuksestaan, niin se toki on höpöä. Lapsi tukee, jos kykenee ilman, että joutuu isoihin uhrauksiin - mutta ei sitä nyt toki voi VELKOMALLA VELKOA lapseltaan!
[/quote]
No tämän voi nähdä jonain muuna kuin velvollisuutena, siis suhteen omiin vanhempiinsa. Se on rakkautta ja kiintymystä eikä toivon mukaan kumpua velvollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoilla linjoilla muiden kanssa. Sitä paitsi se,että lapsi tähän maailmaan tulee ei ole lapsen "vika".
Minusta lapsi korvaa "velkansa" vanhemmille sillä, että huolehtii puolestaan omista lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tuo kuudes kommentti oli ap:n
Siinä kerroin, että autetaan tietenkin, tarpeen mukaan.
Käydään kaupassa, siivotaan, hoidetaan lääkkeet ja lääkärireissut. Ei ole hyväksikäyttöä tms. Raha ei liity tähän asiaan mitenkään.
Itsekään en tiedä mistä oli kyse, muuta kuin siitä että mieli saadaan pahoitettua. Siinä onnistui.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:32"]
Minusta siinä jää moraalisesti velkaa kyllä.
Jos vanhemmat ovat hoivanneet ja kasvattaneet rakkaudella ja parhaansa antaen lasta, on aika karua ajatella, että sitten lapsella ei olisi mitään moraalista ja tunnetason velvoitetta aikanaan auttaa vanhempiaan, mikäli he apua tarvitsevat.
Ei kaikkea velvollisuutta elämässä kirjata kuulkaas miksikään velkakirjaksi, ja silti ihmisellä on velvollisuuksia, koko ajan.
On työntekijän velvollisuus tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
On ystävän velvollisuus olla lojaali, eikä puukottaa ystävää selkään ja laverrella eteenpäin tämän luottamuksella kertomia asioita.
On puolison velvollisuus auttaa ja tukea puolisoa, eikä pettää.
On lapsen velvollisuus auttaa vanhempaansa, jos tämä apua tarvitsee.
On vanhemman velvollisuus hoivata ja kasvattaa lapsensa.
On kansalaisen velvollisuus noudattaa lakeja ja hyviä tapoja.
Ja niin edespäin.
ERI ASIA on sitten, jos side on yksipuolinen ja toinen tulee jatkuvasti hyväksikäytetyksi. En nyt ihan ymmärtänyt ap:n miehen kuviota, mutta jos joku vaatimalla vaatii esim. rahallista tukea lapsiltaan sen perusteella, että nämä olisivat velkaa lapsuudenaikaisesta elatuksestaan, niin se toki on höpöä. Lapsi tukee, jos kykenee ilman, että joutuu isoihin uhrauksiin - mutta ei sitä nyt toki voi VELKOMALLA VELKOA lapseltaan!
[/quote]
No tämän voi nähdä jonain muuna kuin velvollisuutena, siis suhteen omiin vanhempiinsa. Se on rakkautta ja kiintymystä eikä toivon mukaan kumpua velvollisuudesta.
[/quote]
Toki sen avun antaa rakkaudesta, mutta on siinä velvollisuuttakin mukana. Aina ei kamalasti välttämättä hotsittaisi lähteä hoitamaan iäkkään äidin kauppa-asioita tms., mutta silloin on hyvä hiukan muistella sitä, miten äiti aikoinaan jaksoi itseä kuskailla ja tukea....
Mikä muuten siinä on, että velvollisuus on nykyajan nuorista aikuisista niin kovin ikävää ja aiheuttaa jo sananakin allergisen reaktion? En ihan ymmärrä, koska se on vain sana, joka kuvaa sitä moraalista velkaa, jota kannamme aika monellekin taholle siitä, että olemme saaneet apua ja tukea ja haluamme sitä vastavuoroisuudenkin nimissä antaa takaisin.
-8-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:32"]
Minusta siinä jää moraalisesti velkaa kyllä.
Jos vanhemmat ovat hoivanneet ja kasvattaneet rakkaudella ja parhaansa antaen lasta, on aika karua ajatella, että sitten lapsella ei olisi mitään moraalista ja tunnetason velvoitetta aikanaan auttaa vanhempiaan, mikäli he apua tarvitsevat.
Ei kaikkea velvollisuutta elämässä kirjata kuulkaas miksikään velkakirjaksi, ja silti ihmisellä on velvollisuuksia, koko ajan.
On työntekijän velvollisuus tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
On ystävän velvollisuus olla lojaali, eikä puukottaa ystävää selkään ja laverrella eteenpäin tämän luottamuksella kertomia asioita.
On puolison velvollisuus auttaa ja tukea puolisoa, eikä pettää.
On lapsen velvollisuus auttaa vanhempaansa, jos tämä apua tarvitsee.
On vanhemman velvollisuus hoivata ja kasvattaa lapsensa.
On kansalaisen velvollisuus noudattaa lakeja ja hyviä tapoja.
Ja niin edespäin.
ERI ASIA on sitten, jos side on yksipuolinen ja toinen tulee jatkuvasti hyväksikäytetyksi. En nyt ihan ymmärtänyt ap:n miehen kuviota, mutta jos joku vaatimalla vaatii esim. rahallista tukea lapsiltaan sen perusteella, että nämä olisivat velkaa lapsuudenaikaisesta elatuksestaan, niin se toki on höpöä. Lapsi tukee, jos kykenee ilman, että joutuu isoihin uhrauksiin - mutta ei sitä nyt toki voi VELKOMALLA VELKOA lapseltaan!
[/quote]
No tämän voi nähdä jonain muuna kuin velvollisuutena, siis suhteen omiin vanhempiinsa. Se on rakkautta ja kiintymystä eikä toivon mukaan kumpua velvollisuudesta.
[/quote]
Toki sen avun antaa rakkaudesta, mutta on siinä velvollisuuttakin mukana. Aina ei kamalasti välttämättä hotsittaisi lähteä hoitamaan iäkkään äidin kauppa-asioita tms., mutta silloin on hyvä hiukan muistella sitä, miten äiti aikoinaan jaksoi itseä kuskailla ja tukea....
Mikä muuten siinä on, että velvollisuus on nykyajan nuorista aikuisista niin kovin ikävää ja aiheuttaa jo sananakin allergisen reaktion? En ihan ymmärrä, koska se on vain sana, joka kuvaa sitä moraalista velkaa, jota kannamme aika monellekin taholle siitä, että olemme saaneet apua ja tukea ja haluamme sitä vastavuoroisuudenkin nimissä antaa takaisin.
-8-
[/quote]
No en ole nuori eikä velvollisuus-sana aiheuta minussa ihottumaa. Sitä paitsi otsikossa puhuttiin velasta eikä velvollisuudesta. Mielestäni vanhempi-lapsi suhde ei kuitenkaan ole vastavuoroinen suhde alunperinkään. Rakkaus siinä on pyyteetöntä. Ei tietenkään poista halua auttaa vanhaa vanhempaa.
Sanalla velvollisuus on vaan niin ikävä klangi.
Mä mieluummin ajattelen niin, että avun antaminen ja sen saaminen on elämää. Kumpaakin pitää olla.. Ei mulle ole vastenmielistä auttaa, ehkä hankalampaa on ottaa apua vastaan kun kaikesta muka tarvitsisi selvitä itse ja yksin. Tämän kanssa mulla on vielä oppimista.
-ap (ihme kun muistin laittaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:32"]
Minusta siinä jää moraalisesti velkaa kyllä.
Jos vanhemmat ovat hoivanneet ja kasvattaneet rakkaudella ja parhaansa antaen lasta, on aika karua ajatella, että sitten lapsella ei olisi mitään moraalista ja tunnetason velvoitetta aikanaan auttaa vanhempiaan, mikäli he apua tarvitsevat.
Ei kaikkea velvollisuutta elämässä kirjata kuulkaas miksikään velkakirjaksi, ja silti ihmisellä on velvollisuuksia, koko ajan.
On työntekijän velvollisuus tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
On ystävän velvollisuus olla lojaali, eikä puukottaa ystävää selkään ja laverrella eteenpäin tämän luottamuksella kertomia asioita.
On puolison velvollisuus auttaa ja tukea puolisoa, eikä pettää.
On lapsen velvollisuus auttaa vanhempaansa, jos tämä apua tarvitsee.
On vanhemman velvollisuus hoivata ja kasvattaa lapsensa.
On kansalaisen velvollisuus noudattaa lakeja ja hyviä tapoja.
Ja niin edespäin.
ERI ASIA on sitten, jos side on yksipuolinen ja toinen tulee jatkuvasti hyväksikäytetyksi. En nyt ihan ymmärtänyt ap:n miehen kuviota, mutta jos joku vaatimalla vaatii esim. rahallista tukea lapsiltaan sen perusteella, että nämä olisivat velkaa lapsuudenaikaisesta elatuksestaan, niin se toki on höpöä. Lapsi tukee, jos kykenee ilman, että joutuu isoihin uhrauksiin - mutta ei sitä nyt toki voi VELKOMALLA VELKOA lapseltaan!
[/quote]
No tämän voi nähdä jonain muuna kuin velvollisuutena, siis suhteen omiin vanhempiinsa. Se on rakkautta ja kiintymystä eikä toivon mukaan kumpua velvollisuudesta.
[/quote]
Toki sen avun antaa rakkaudesta, mutta on siinä velvollisuuttakin mukana. Aina ei kamalasti välttämättä hotsittaisi lähteä hoitamaan iäkkään äidin kauppa-asioita tms., mutta silloin on hyvä hiukan muistella sitä, miten äiti aikoinaan jaksoi itseä kuskailla ja tukea....
Mikä muuten siinä on, että velvollisuus on nykyajan nuorista aikuisista niin kovin ikävää ja aiheuttaa jo sananakin allergisen reaktion? En ihan ymmärrä, koska se on vain sana, joka kuvaa sitä moraalista velkaa, jota kannamme aika monellekin taholle siitä, että olemme saaneet apua ja tukea ja haluamme sitä vastavuoroisuudenkin nimissä antaa takaisin.
-8-
[/quote]
No en ole nuori eikä velvollisuus-sana aiheuta minussa ihottumaa. Sitä paitsi otsikossa puhuttiin velasta eikä velvollisuudesta. Mielestäni vanhempi-lapsi suhde ei kuitenkaan ole vastavuoroinen suhde alunperinkään. Rakkaus siinä on pyyteetöntä. Ei tietenkään poista halua auttaa vanhaa vanhempaa.
[/quote]
MINÄ puhuin velvollisuudesta ja sinä itsekin väitit vastaan puhumalla velvollisuudesta, älä ala vääntää myöhemmin asiaa toiseksi.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:32"]
Minusta siinä jää moraalisesti velkaa kyllä.
Jos vanhemmat ovat hoivanneet ja kasvattaneet rakkaudella ja parhaansa antaen lasta, on aika karua ajatella, että sitten lapsella ei olisi mitään moraalista ja tunnetason velvoitetta aikanaan auttaa vanhempiaan, mikäli he apua tarvitsevat.
Ei kaikkea velvollisuutta elämässä kirjata kuulkaas miksikään velkakirjaksi, ja silti ihmisellä on velvollisuuksia, koko ajan.
On työntekijän velvollisuus tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
On ystävän velvollisuus olla lojaali, eikä puukottaa ystävää selkään ja laverrella eteenpäin tämän luottamuksella kertomia asioita.
On puolison velvollisuus auttaa ja tukea puolisoa, eikä pettää.
On lapsen velvollisuus auttaa vanhempaansa, jos tämä apua tarvitsee.
On vanhemman velvollisuus hoivata ja kasvattaa lapsensa.
On kansalaisen velvollisuus noudattaa lakeja ja hyviä tapoja.
Ja niin edespäin.
ERI ASIA on sitten, jos side on yksipuolinen ja toinen tulee jatkuvasti hyväksikäytetyksi. En nyt ihan ymmärtänyt ap:n miehen kuviota, mutta jos joku vaatimalla vaatii esim. rahallista tukea lapsiltaan sen perusteella, että nämä olisivat velkaa lapsuudenaikaisesta elatuksestaan, niin se toki on höpöä. Lapsi tukee, jos kykenee ilman, että joutuu isoihin uhrauksiin - mutta ei sitä nyt toki voi VELKOMALLA VELKOA lapseltaan!
[/quote]
No tämän voi nähdä jonain muuna kuin velvollisuutena, siis suhteen omiin vanhempiinsa. Se on rakkautta ja kiintymystä eikä toivon mukaan kumpua velvollisuudesta.
[/quote]
Toki sen avun antaa rakkaudesta, mutta on siinä velvollisuuttakin mukana. Aina ei kamalasti välttämättä hotsittaisi lähteä hoitamaan iäkkään äidin kauppa-asioita tms., mutta silloin on hyvä hiukan muistella sitä, miten äiti aikoinaan jaksoi itseä kuskailla ja tukea....
Mikä muuten siinä on, että velvollisuus on nykyajan nuorista aikuisista niin kovin ikävää ja aiheuttaa jo sananakin allergisen reaktion? En ihan ymmärrä, koska se on vain sana, joka kuvaa sitä moraalista velkaa, jota kannamme aika monellekin taholle siitä, että olemme saaneet apua ja tukea ja haluamme sitä vastavuoroisuudenkin nimissä antaa takaisin.
-8-
[/quote]
En ymmärrä, miksi vänkäät tuon toisen keskustelijan kanssa. Rakkaus ei ole velvollisuus, välittäminen ei ole velvollisuutta. Varmasti montaa äitiäkin nukuttaisi aamulla makoisasti, kun piltti alkaa vaatimaan ruokaa ja huomiota, mutta ei siitä lapsesta ainakaan toivon mukaan huolehdita velvollisuudesta.
Ihan silkasta rakkaudesta ja kunnioituksesta mummoani kohtaan häntä auttelen. Vaikka joskus vähän väsyttäisikin, ei silloinkaan kyse ole VELVOLLISUUDESTA vaan rakkaudesta. Haluan auttaa ihmisiä, joita rakastan, It's that simple ;). Samoin rakkaan ystäväni kohdalla, autan rakkaudesta, en velvollisuudesta, en edes silloin, kun itsellä on kiire. Miksi se velvollisuus täytyy keinotekoisesti vääntää joka asiaan mukaan? On aika luonnollista, että ihminen kohtelee lähimpiään samalla tavalla, mitä lähimmät kohtelevat häntä.
[/quote]
En ymmärrä, miksi vänkäät tuon toisen keskustelijan kanssa. Rakkaus ei ole velvollisuus, välittäminen ei ole velvollisuutta. Varmasti montaa äitiäkin nukuttaisi aamulla makoisasti, kun piltti alkaa vaatimaan ruokaa ja huomiota, mutta ei siitä lapsesta ainakaan toivon mukaan huolehdita velvollisuudesta.
Ihan silkasta rakkaudesta ja kunnioituksesta mummoani kohtaan häntä auttelen. Vaikka joskus vähän väsyttäisikin, ei silloinkaan kyse ole VELVOLLISUUDESTA vaan rakkaudesta. Haluan auttaa ihmisiä, joita rakastan, It's that simple ;). Samoin rakkaan ystäväni kohdalla, autan rakkaudesta, en velvollisuudesta, en edes silloin, kun itsellä on kiire. Miksi se velvollisuus täytyy keinotekoisesti vääntää joka asiaan mukaan? On aika luonnollista, että ihminen kohtelee lähimpiään samalla tavalla, mitä lähimmät kohtelevat häntä.
[/quote]
KIITOS! Osasit hienosti tuoda hakemani pointi esille.
-ap
mä en koe olevani velkaa vanhemmilleni. jos heitä autan ja huomioin, teen sen rakkaudesta, en velvollisuuden- tms tunnosta. sama pätee omiin lapsiini, he eivät ole mulle mitään velkaa.
Kyllä minusta lapsen normaalit elinkulut kuuluu vanhemmuuteen.
Jos laskee peheen sisällä senttejä, ei kannata perustaa perhettä lainkaan.
Mä en todellakaan ajattele että lapseni olisi mulle ikinä mitään velkaa! Ei todellakaan, mä itse olen kiitollinen että pystyn tarjoamaan lapselleni kodin, vaatteet, ruokaa, rakkautta, yms. En ikinä koskaan voisi vaatia lapseltani yletöntä kiitollisuutta tällaisesta.
Mutta, vanhempani ovat hiukan eri sorttia.. Pitäisi kuulemma tuntea suurta kiitollisuutta "normaalista" lapsuudesta. Kun asiat oisi kuulemma voineet olla huonomminkin. Ja pitäisi tuntea suurta kunnioitusta vanhempia kohtaan milloin mistäkin asiasta. Totuus lapsuudestani on kuitenkin se että meillä oli melko köyhää,tai siis niin että niihin asioihin mitä äiti ei kokenut tärkeäksi, ei panostettu. Eli muotivaatteita ei saatu koskaan, vanhoissa retkuissa kuljettiin. Häpesin usein jättisoa toppatakkia, (miesten S-koko, itse olin 145 cm pikkutyttö) joka ostettiin kun se oli alennuksessa. Äidin mielestä piti olla kiitollinen että ylipäätään oli takki.
Kaverini äiti alkoholisoitui vanhemmiten. Alkoi kännipäissään rahojen loputtua vaatia kaveriltani maksua lapsena ostetuista vaatteista, ruoasta yms. :( Järkyttävää, varsinkin kun kaverini hoiti alkoholisti äitiään tämän pahimpina vuosina.
Alue: Aihe vapaa
No, velkaa ja velkaa, miten sen lopulta ajattelee.
Tavallaan koen olevani äidilleni velkaa, autan häntä usein ihan mielelläni, joskus ei huvittaisi jeesata taas ollenkaan, silloin ehkä koen sen ns velanmaksuksi.
Ei tällaiseen ole yhtä ja oikeaa tapaa ajatella.