Osa nirsoista lapsista on mammojen omia tekosia!!! GrrrRRhh

Kerrotko minulle, miksi lapsi pitäisi viedä lääkäriin jos tällä on allergia?! :D Oma lapseni ei voi syödä raakaa porkkanaa eikä sitrushedelmiä, näistä tulee nimenomaan niitä "limakalvoreaktiota", suuhun ja jopa peppuun kun kakka polttaa läpi tullessaan.  Mutta eipä ole tullut mieleenkään viedä häntä lääkäriin. Ei hän ole sairas, vain yliherkkä (ainakin TOISTAISEKSI, pieninä määrinä säännöllisesti kokeillaan josko sietäisi näitä, ja koko ajan tuntuu paremmin kestävänkin) muutamalle ruoka-aineelle jotka eivät ole hänen kasvulleen ja kehitykselleen millään lailla välttämättömiä. Kaikkea muuta hän voi syödä ilman että suuta tai pyrstöä polttaa. Käsittääkseni ihminen pärjää myös ilman chiliä ja inkivääriä, tai mitä tahansa maustetta jos näistä jollekin jotain oireita tulee. Ja tällaisia asioita ei tarvitse lääkärissä käydä toteamassa. Kuten ei sitäkään, että esim. laktoosi aiheuttaa lapselle mahavaivoja. Jokainen aikuinen osannee itse arvioida sopiiko vaikka tavalliset maitotuotteet lapselle, vai kärsiikö hän niitä syötyään mahakivuista ja ripulista. 

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:27"]

Mitä hemmetin limakalvoreaktioita tulee 2-vuotiaille mausteista? Silloinhan lapsi on allerginen ja pitää viedä lääkäriin.

Inkivääri pieninä määrinä tuskin on haitallista kenellekään.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:44"]

Pakottanut lapsia syömään? Et siis olisi ottanut kipon pohjallista ja katsonut, että tykkäävätkö vai eivät?

Pöydässä oli myös leipää, juustoa, patonkia, kinkkua ja vihanneksia leivän päälle ja keittoa. Sekä salaattiin saattoi laittaa n. 10 eri ainetta.

ap

[/quote]

Meillä ei 2v syö leipää aterialla, joten se olisi ollut ehdoton ei. Tomaattia ei syö, siitä posket punehtuvat välittömästi. Juustoa ja kinkkua olisi syönyt, mutta ei olisi ymmärtänyt, miksi ihmeessä vielä jotain keittoakin pitää ottaa, kun jo pelkistä kinkunpaloista saa nälkänsä lähtemään. Salaateita harva lapsi välittää eikä ainakaan meillä ipanat ymmärrä, että jos on tarjolla kukkakaalia niin miksi ei sitä saisi syödä pelkästään, miksi täytyy ottaa jotain muutakin. Eli normilapsi syö maukkaita juttuja eikä maistele kaikkea satunnaisesti.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 15:12"]

Kerrotko minulle, miksi lapsi pitäisi viedä lääkäriin jos tällä on allergia?! :D Oma lapseni ei voi syödä raakaa porkkanaa eikä sitrushedelmiä, näistä tulee nimenomaan niitä "limakalvoreaktiota", suuhun ja jopa peppuun kun kakka polttaa läpi tullessaan.  Mutta eipä ole tullut mieleenkään viedä häntä lääkäriin. Ei hän ole sairas, vain yliherkkä (ainakin TOISTAISEKSI, pieninä määrinä säännöllisesti kokeillaan josko sietäisi näitä, ja koko ajan tuntuu paremmin kestävänkin) muutamalle ruoka-aineelle jotka eivät ole hänen kasvulleen ja kehitykselleen millään lailla välttämättömiä. Kaikkea muuta hän voi syödä ilman että suuta tai pyrstöä polttaa. Käsittääkseni ihminen pärjää myös ilman chiliä ja inkivääriä, tai mitä tahansa maustetta jos näistä jollekin jotain oireita tulee. Ja tällaisia asioita ei tarvitse lääkärissä käydä toteamassa. Kuten ei sitäkään, että esim. laktoosi aiheuttaa lapselle mahavaivoja. Jokainen aikuinen osannee itse arvioida sopiiko vaikka tavalliset maitotuotteet lapselle, vai kärsiikö hän niitä syötyään mahakivuista ja ripulista. 

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 14:27"]

Mitä hemmetin limakalvoreaktioita tulee 2-vuotiaille mausteista? Silloinhan lapsi on allerginen ja pitää viedä lääkäriin.

Inkivääri pieninä määrinä tuskin on haitallista kenellekään.

[/quote]

[/quote]

Juuri näin. Lääkäri toteaa vain sen, että ei kannata syödä niitä ruoka-aineita, joista tulee reaktioita. Lapsi pärjää ihan hyvin ilman porkkanaa ja soijakastiketta, mutta kyseessä ei ole sairaus, jolle voi varsinaisesti tehdä muuta kuin odotella.

Uusia makuja kannattaa kokeilla nimenomaa kyläpaikassa eli kaikea lautaselle ja sitten lapsi saa jättää ne siihen, jos ei maistu. Tai järsiä pelkkää leipää, mutta pääasiahan on, että lapsi saa mahdollisuuden maistaa ja sitten jättää syömättä.

Niin että hermostuitko, ap?

Kyllä olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Meilläkin tuttavaperheen tyttö ei syö mitään muita kasviksia kuin kurkkua, kuten äitinsä. Samoin menee ötökkäkammon kanssa, ja kaikessa muussakin.. meillä kyllä 1, 5v söisi vaikka mitä kun näkee että vanhemmatkin syö, vaikeinta on salassa syödä välillä vaikka jotain tosi tulista tai roskaruokaa, kun toinen saa raivarit kun ei saa samaa. Toki on temperamenttieroja, mutta iso osansa myös kasvatuksella.

Tässä on selvästikin enemmän kyse vain ihmisten suhtautumisesta ruokaan. Toiset (kuten minä) ajattelevat todellakin niin, että on noloa tai ehkä enemmänkin harmillista, jos lapselta jää ruokaa lautaselle kyläpaikassa. Se tuntuu loukkaukselta enemmänkin ruokaa kuin emäntää kohtaan.

Minun vanhempani on sota-ajan lapsia, meillä on opittu kotona kunnioittamaan ruokaa. En esim. koulussa ikinä jättänyt ruokaa, pyysin aina keittäjältä "ihan pikkiriikkisen annoksen" jos oli sellaista ruokaa josta en pitänyt. Kun on nälkä, ihminen pystyy lusikoimaan muutaman lusikallisen sellaistakin ruokaa, joka ei nyt ihan sitä suosikkia ole. Koulussa esim. ei tarjota mitään sellaista ruokaa, joka olisi niin epämääräistä tai kuvottavaa, ettei sitä kykenisi pientä annosta nälkäänsä syömään.

Edelleenkin minusta on ärsyttävää esim. työpaikkaruokalassa katsoa sitä, miten aikuiset naiset lappaa ensin lautaselleen kamalan satsin ruokaa, tökkivät sitä haarukallaan ja valittavat, ja sitten jättävät suurimman osan syömättä. Siellä ruokalassa ne ruuat maistuu aina samalta, harvoin on uusia erikoisia ruokalajeja, joten ei se tule yllätyksenä ihmisille mitä sieltä lautaselleen saa. Sinä tiedät etukäteen pidätkö siitä safkasta vai et, TOIMI SEN MUKAAN! Kammottavaa miten paljon ruokaa menee hukkaan, ja jossain nähdään nälkää.

Toisille ruualla on lisäksi erilaisia arvoja kuin vaikka itselleni. Meillä syödään ennen kaikkea siksi, että se vie nälän pois. Ja tärkeää on myös että ruoka on terveellistä. Jotkut eksoottiset makuelämykset ovat itselleni täysin yhdentekeviä. Toki nautin hyvästä ruuasta, ja pyrin laittamaan maittavia aterioita. En silti osaa arvostaa ruualla kikkailua, mielestäni ihan perinteiset ja tavalliset kotiruuat on parhaita. Ravintoloissa olen maistanut erikoisempiakin juttuja, mutta mikään ei ole ns. räjäyttänyt makuhermojani. En saa ruuasta mitään erityistä nautintoa, enemmän nautin muilla aisteilla tapahtuvista asioista - vaikka hieronnasta ja saunasta ;)

Meillä lapset syö kaikkea. Varmaankin juuri siksi, että ruuasta ei ole tehty koskaan mitään numeroa. Se tulee pöytään 5 kertaa päivässä, sitä syödään sen verran että tullaan kylläiseksi ja se siitä. Lautaselle laitetaan niin pieni annos kerrallaan, että sen jaksaa syödä. Joku tuolla "ylpeili" sillä, että hänen lapsensa söi päiväkodissa ainoana  2 lautasellista kaalilaatikkoa. Vähempi syöminen ei aina kuitenkaan ole merkki nirsoilusta, on myös sellaisia lapsia jotka tuntuvat elävän suunnilleen pyhällä hengellä - kuten omani välillä. Syövät määrällisesti joskus TODELLA pieniä määriä, tyyliin siivu kurkkua ja pala paprikaa, yksi oliivi ja juuston pala. Kaksi lusikallista ruokaa ja sitten on maha täynnä. Kyse ei ole siitä, että ruoka olisi pahaa. Välillä sitten syövät todella isoja annoksia - osaavat ilmeisesti syödä kulutuksensa mukaan. Molemmat pojat on hoikkia, painot miinuskäyrällä, mutta pituus huitelee +2 käyrällä. Liikkuvaisia kuin elohopea, eli ihan hyvin energiaa riittää touhuiluun ja kasvuun.

Mutta joo. Toivon ettei kukaan loukkaannu siitä, jos joskus lapseni syövät esim. synttäripöydässä vain yhden karkin ja hörppävät pillimehusta puolet, jättäen kakut ja baakkellisit koskematta. Jonain toisena päivänä voisivat rakastaa niitä, mutta juuri sillä hetkellä ei ole nälkä ja kaikki muu kiinnostaa enemmän.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 15:25"]

Niin että hermostuitko, ap?

[/quote]

Mä sanoin ystävällisesti, että kannattaa maistaa, mutta en jaksanut hermostua. Hössöttävien äitien kanssa kun on vaikea vääntää peistä, kun motivaationa on SUURI TUNNE, että lapseni ei varmaan tykkää hummuksesta tai tapenadesta tai oliiveista tai paprikasta tai lempeästä kookoskeitosta.

Äideillä SUURI TUNNE kun usein lyö laudalta logiikan ja maalaisjärjen.

Samalla logiikalla äiti siis todellakin voi isona valita lapsen harrastukset. Baletista sä tykkäät kuitenkin enemmän kuin judosta. Laulaminen on susta kivempaa kuin näytteleminen. Sininen väri vaatteissa on susta kivempi kuin vihreä ja sitten koulussa valita valinnaisaineetkin sen mukana mistä vanhempi itse tykkää. Tätä voi laajentaa myös kavereihin, että Minna on susta kivempi kuin Sanna ja matematiikka sujuu sulta paremmin kuin englanti.

Valmennan telinevoimistelua ja tunnistan tyypin. Osa tytöistä haluaisi mieluummin pelata fudista, mutta äidin mielestä se tykkää enemmän telinevoimistelusta!

Jes. Kerrankin joku puhuu asiaa. Ei kai sitä taaperon lautasta tarvitse kukkuroilleen lapata. Vähän sitä ja vähän tätä. Maistelee mitä maistelee, eikä siinä tapauksessa edes tarvitse heittää paljoa pois. Pieni pala kaikkea riittää varsinkin jos ne on valmiina kupeissa, voi ottaa yhden oliivin ja yhden palan vaikka kukkakaalia.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 15:12"]

Nyt mä ymmärrän mihin perustuu se, että meillä vierailevat lapset - jopa kouluikäiset - ottavat aina kahvipöydästä palan piirakkaa, pullan, täytekakkua, 3 jokaista sorttia keksiä jne. ja sitten haukkaavat joka ikisestä vain yhden pienen haukun ja jättävät lautaselle. Jos joku keksi tms. sattui maistumaan, niin niitä otetaan lisää kourallinen ja maistetaan niistä jokaisesta taas se yksi nurkka. Eikä vanhemmat vieressä sano mitään. Mutta kun nykyään ei ole pula-aika, niin ei haittaa, että ruokaa jää.

Mäkin saatan tarjota kylässä uusia makuja vähän varovasti yks kerrallaan, koska minusta on tosi noloa mättää lautanen täyteen ja sitten jättää. Tuttuja otetaan sitten rohkeammin.

Ja juu kotona maistellaan myös, ja annan kylässäkin siis maistaa, mutta vähän varovammin yleensä yksi asia kerrallaan. Muutenkin meillä otetaan esim. kahvipöydässä yhtä sorttia kerrallaan.

[/quote]

Minä, aikuinen ihminen, olen ihan samanlainen, että kahvipöydässä kerään lautaselle joka sorttia jota en ole aiemmin maistanut. Sitten voi käydä niin, etten pidäkään jostain leivonnaisesta. Kohteliaisuussyistä tungen sen sitten väkisin kurkustani alas. Mutta onko tämä se mitä leivonnaisten tarjoaja toivoo? Haluaako hän, että hänen vieraansa syövät väkisin jotain mistä eivät pidä vai toivoisiko hän mieluummin, että jokainen syö vain sellaista mistä pitää? Eikö kahvipyödässä ole useampia lajeja tarjolla juuri sen takia, että jokainen löytäisi jotain mistä pitää? Jos tarkoitus olisi vain syöttää vieraita, piti ne ruuasta tai ei, niin silloinhan sortteja voisi olla vain yksi. Tietysti voisin ottaa vain yhden leivonnaisen lautasella mutta mitäs en pidäkään siitä? Saanko jättää syömättä? Saanko ottaa toisen muuta lajia ja saako sen sitten jättää syömättä? 

Minusta on niin ihanaa, ettei ap ole kaverini. Mikään ei ole rasittavampaa, kuin äitikaveri, jolle jokainen tapaaminen on vaan tilaisuus arvostella kaveriaan, mielellään selän takana, usein ja kaikkien kanssa.  Jos oikeasti jaksaa tuntikausia kirjoitella nettiin siitä, ettei kaveri antanut lapselleen soosia jota ap olisi halunnut lapsen maistavan,niin todennäköisesti ap näkee kaikissa kavereissaan suuria kasvatuksellisia puutteita. Syöminen on kuitenkin aika pieni asia (minun mielestäni) joten mikähän on ap:n syke kun hän näkee kuinka kaverit nukuttavat lapsiaan väärin, pukevat väärin, puhuvat näille väärin, kuljettavat näitä väärin vääriin harrastuksiin jne.

No, aihe vapaallehan mahtuu, joten tänne vaan. :)

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 17:26"]

Minusta on niin ihanaa, ettei ap ole kaverini. Mikään ei ole rasittavampaa, kuin äitikaveri, jolle jokainen tapaaminen on vaan tilaisuus arvostella kaveriaan, mielellään selän takana, usein ja kaikkien kanssa.  Jos oikeasti jaksaa tuntikausia kirjoitella nettiin siitä, ettei kaveri antanut lapselleen soosia jota ap olisi halunnut lapsen maistavan,niin todennäköisesti ap näkee kaikissa kavereissaan suuria kasvatuksellisia puutteita. Syöminen on kuitenkin aika pieni asia (minun mielestäni) joten mikähän on ap:n syke kun hän näkee kuinka kaverit nukuttavat lapsiaan väärin, pukevat väärin, puhuvat näille väärin, kuljettavat näitä väärin vääriin harrastuksiin jne.

No, aihe vapaallehan mahtuu, joten tänne vaan. :)

[/quote]

En ole ap mutta vastaan silti. Jos sinulla ei olisi niin hauras itsetunto, niin miettisit onko siinä arvostelussa jotain perää ja keksisit järkisyyt joilla puolustaa omia käytäntöjäsi. Nythän puolustuksesi on "nää nää ootko vähän rasittava, läl läl lää" eli ei mitään järkevää. Ja jos kerran mitään järkevää ei ole, niin onko syissäsi jotain sellaista mikä ei ketsä päivänvaloa?

Ja sä 70 maistat sen 10-15 kertaa sen saman kahvittelun aikana sitä sulle vierasta leivosta, jotta saat selville, totutko makuun? Ja joka kerta tietenkin uudesta palasesta ja jätät sen edellisen palasen lautaselle keoksi. Pullakin on sulle niin vieras, että maistat sitä uutena tuotteena ja annat sitten miehellesi, kun ei maistukaan. Mutta hetken kuluttua alatkin kaivata sitä pullaa, joten otat uuden.

Harvoin muuten normikahvipöydässä on mitään niin eksoottista, että ihan syömättä sen takia keneltäkään jäisi. Mutta maistella niitä nyt sitten ilmeisesti ainkin jonkun aikuisenkin täytyy ihan silmät ymmyrkäisinä

Täysi komppi AP:lle! Ymmärrän hänen pointtinsa täydellisesti.

En jaksa kaikkia syitä edes tähän selittää, sillä toki asioissa on monta puolta.

Kaikki ei välttämättä tykkää kaikesta mutta yleensä iän myötä  inhokitkin alkaa maistua hyviltä, KUNHAN ei ole päättänyt, että "tuota en saata syödä". Asun itse tällaisen uppiniskaisen, nirsoksi opetetun aikuisen ihmisen kanssa :)

Olen ollut itsekin melko nirso, koska vanhempani sallivat sen. Sain jättää keitetyt porkkanat keiton seasta syömättä, sillä olin vain päättänyt että ne on pahoja. Taatusti olisin oppinut syömään nekin hyvällä ruokahalulla jo lapsena, jos nirsoiluun olisi laitettu stoppi heti alkuunsa.

Nyt omat lapset saattavat joskus alkaa kiukuttelemaan ja nyppimään punasipulia pois ruoasta, ihan vain sen vuoksi, että erehdyin joskus tekemään numeron tuosta punasipulista ruokaa laittaessa ja vähän "puolestelemaan" sen hyvää makua kun lapset olivat epäileväisiä.. Ärähdän kuitenkin, että ruosta ei aleta tonkimaan mitään pois ja kas kummaa, hetken päästä lautanen on tyhjä!

Maistattamalla olen myös opettanut lapset pitämään ruoista, jotka ensialkuun eivät millään uponneet. Ensin pari lusikallista, seuraavalla kerralla enemmän jne. Ja todellakin, monista näistä ruoista on tullut herkkuruokia. En kehuskele enkä ole mikään ihmeidentekijä. Meillä vaan on kuri myös ruokailuasioissa, eikä muuta korvaavaa ruokaa saa. (1-2-vuotiaan kohdalla voisin tehdä poikkeuksen, jos jokin ruoka ei toistuvista yrityksistä huolimatta mene alas, mutta en missään nimessä menisi ääneen sanomaan, että sä et tykkää tuosta ja tuosta. ) Vanhempien käyttäytyminen on tässä ensiarvoisen tärkeää. Nirsoilijoiden vanhemmat eivät yleensä edes huomaa sitä, millaisella ilmeellä he seuraavat lapsensa syömistä vaikkapa kylässä kun tarjolla on erilaista ruokaa kuin kotona. Se on uskomatonta. Eikä syömisestä kannata tehdä kotonakaan numeroa, vaan todettava, että nyt syödään tätä eikä ruokaa sanota pahaksi!

Todellisia inhokkeja voi siis olla, mutta se eroaakin nirsoilusta aika selkeällä tavalla!

Mua todellakin nyppii muutamat tutut kylässä käyneet lapset, jotka haukkuvat ruokaa tai jogurttia tai leipää tai mitä tahansa, koska se on erimerkkistä kuin heidän äitinsä antama. Argh ja huh.

Argh. Miten joku onnistuikin muistuttamaan tuosta, että isot lapset vinkuvat, että meillä on eri leipää ja eri jugurttia ja erilaista jauhelihakastiketta. Mä ostan lapsilleni mahdollisimman montaa erilaista kaikkea, etteivät tule juuri tuollaisiksi, että meillä on aina Valion hedelmäpommia tai meillä on aina Ruispaloja ei reissaria. Meidän naapurin tyttömme on AINA sellainen ja kun tulee yökylään lähettää listoja tyttäreni kautta, että mitä arvon neiti suostuu syömään. Mä nauran sen listoille.

Eikö aikuiset opeta isoille lapsilleen, että kylästä saa mitä saa, eikä se aina ole samaa kuin kotona? Kiitos sanotaan aina ja jos se ei oikeasti ole pahaa, ei tarvitse kommentoida.

Ex-nirsona voin sanoa se, että omassa tapauksessani lapsuuden nirsoilu oli pitkälle pelkkää perusteetonta ennakkoluuloisuutta, johon vanhempani lähtivät mukaan. Minun ei ollut pakko maistaa mitään, ja näin jälkikäteen koen että olisi ollut hyväksi pakottaa maistamaan. Siis maistamaan, ei syömään, puhutaan maistiaisista tyyliin 1 tl tai 1 mustikka. Minähän olin nimittäin saanut päähäni että käytännössä kaikki on pahaa, esim. kaikki marjat ja muistan edelleen että kun sitten vihdoin uskalsin maistaa mansikoita niin tykästyin niihin heti ensi puraisulla. Eikä todellakaan ollut ainoa ruoka-aines tai ruoka jonka kanssa kävi näin, kyllä suurin osa oli minunkin suussani hyviä kunhan vaan ekan kerran suostuin maistamaan jotain "epäilyttävää".

Toki sitten on sellaisia juttuja mistä en tykännyt silloin enkä tykkää edelleenkään, mutta sellaisia on kaikilla ja se on normaalia. Sen sijaan en pidä normaalina sitä suhtautumista mikä minulla oli ruokaa kohtaan lapsena ja nuorena (nirsoilu alkoi oikeasti helpottaa vasta teini-iässä kun sain vähän järkeä päähän), olin esim. päättänyt että kaikki kypsennetyt kasvikset perunaa lukuunottamatta ovat pahoja, ja raaoista syömäkelpoisia ovat tomaatti, kurkku, sipuli ja porkkana. Ja tosiaan ihan maistamatta, ja vaan koska ne minusta näyttivät pahoilta. Ei siis hajun, maun tai rakenteen takia.

Ja joo, tiedän että osa ihmisistä on ruuan suhteen oikeasti tosi herkkiä, mutta oman kokemuksen perusteella (itsestä ja omasta lapsesta jolla samanlaista epäluuloisuutta mutta kun maistaa niin tykkääkin) sanoisin että kyllä osalla lapsista nirsoilua ruokitaan vanhempien taholta.

Minäkin olen onnistunut kasvattamaan lapseni täysin eri tavoin. Toinen syö mitä vain, toinen on ollut nirso vauvasta alkaen. Mitenkähän olen tämän onnistunut tekemään? Kun vielä pk:ssa ei ole maistamispakko, niin kodissa aikaansaatu parannus maistamisen suhteen on nyt vesitetty lopullisesti.

Täsähän ei siis ollut kysymys siitä, että osa lapsista on jostain syystä nirsoja vaan siitä, että osa vanhemmista kasvattaa itse nirsoja lapsia kertomalla näille jo 2-vuotiaana, että tästä sä et tykkää, etkä tosta. Lapsi ei saa edes kokeilla itse....

Kouluikäisellekin voi sitten vastaavasti kertoa, että mistä kouluaineista se tykkää... sä et varmaan tykkää matikasta, mutta varmaan tykkäät ranskasta ;-)

ap