Lue keskustelun säännöt.
Miksi en kiinny lapseeni?!??
05.03.2019 |
Kyseessä toinen lapsi. Ensimmäiseen kiinnyin heti. Näin hänessä minun silmäni ja paljon minun piirteitä (vaikka olikin poika ja minä nainen), tunsin lapsen heti omakseni. Hän herätti ihastusta muissa ihmisissä ja olin valtavan ylpeä hänestä.
Toinen lapsi oli odotettu. Luulimme saavamme tytön mutta synnyttyä hän olikin poika (väärä ultra-lupaus). Pakko myöntää että petyin. Lisäksi hän näytti ihan vieraalta. Hän ei näyttänyt oikein meiltä kummaltakaan ja suoraan sanoen hän ei ollut kovin kaunis vauva eikä vielä näin vuoden iässäkään ole herättänyt kenessäkään ihastusta. Isovanhemmat ohittavat vauvan eivätkä huomioi kuin isompaa. Olen surullinen ja katkera. Huomaan että minunkin on vaikea kiintyä lapseen jostain syystä. Itken tätä asiaa paljon koska haluan rakastaa lapsiani aina yhtäläisesti molempia. Mieheni on kiintynyt tähän nuorimmaiseen koska hän on ylpeä lapsen miehisistä piirteistä (vähän yrmy katse ja suuri nenä). Oikeasti mitä teen. Tämä on ihan hirveä tilanne. En voi puhua tästä kenellekkään, en edes miehelleni, koska kyllähän nyt jokainen äiti lastaan rakastaa. Mikä minua vaivaa...en koe olevani masentunut...
Kommentit (32)
Ja sitten tuhannet ja taas tuhannet naiset kärsivät lapsettomuudesta.. mutta tämä vuoden äiti vihaa omaansa ja on katkerana siitä. Ihanaa. Pistäppä ap. Se pimpsa nyt kiinni äläkä enää hommaa lisää kärsijiä seuraasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän itse hyvin kun joku/jotkut sanovat että "lapsi/lapset riistivät elämän"!
Pystyn sanomaan että näin on käynyt myös itselleni. Olen mies, ja elämääni ja elämänhalua ylläpitävät harrastukset loppuivat täysin kun lapsi syntyi. Olen väsynyt. Olen masentunut. En todellakaan tiedä millä potkisin itseäni eteenpäin.
Lapsen äidilläkin on raskasta mutta hän ei näytä ymmärtävän tilannettani koska hän ei ole yhtä sosiaalinen kuin itse olen. Hän ei myöskään harrasta aktiivisesti mitään.
Voin tässä ja nyt kertoa että tulen katkeroitumaan.
🤣 Nostatat sitten vanhoja provojasi vuosien takaa, hanki jo sekopää elämä
Jotkut voi nostaa siksi että ovat itse nyt samassa tilanteessa..
Joo, varmasti, vielä samalla kirjoitustyylillä
Hoidat molempia rakkaudella ja tasavertaisesti, annat ajan kulua ja ravistat nuo paineet tietynlaisista tunteista pois päältäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän itse hyvin kun joku/jotkut sanovat että "lapsi/lapset riistivät elämän"!
Pystyn sanomaan että näin on käynyt myös itselleni. Olen mies, ja elämääni ja elämänhalua ylläpitävät harrastukset loppuivat täysin kun lapsi syntyi. Olen väsynyt. Olen masentunut. En todellakaan tiedä millä potkisin itseäni eteenpäin.
Lapsen äidilläkin on raskasta mutta hän ei näytä ymmärtävän tilannettani koska hän ei ole yhtä sosiaalinen kuin itse olen. Hän ei myöskään harrasta aktiivisesti mitään.
Voin tässä ja nyt kertoa että tulen katkeroitumaan.
Juu no et ole mies. Tämä on edelleen vauva-palsta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis rakastaako ap lapsiaan heidän ulkonäkönsä mukaan? Nätti lapsi = rakas. Ruma lapsi = blaah.
Tuo ei taida olla niin kauhean harvinaistakaan. Mulla on serkku, joka ei kieltämättä ole niitä älyn kirkkaimpia kukkasia, mutta hänessä olen huomannut tämän että ihannoi kauheasti suloisen näköistä poikaansa ja jotenkin ignoraa taviksen näköisen tyttären. Epäonnekseen tuo tytär on vielä ns. vaikea temperamentti kun taas suloisen näköinen poika aurinkoinen ja helppo. Ja kun ihmiset yleisesti ihailee poikaa, jolla on tumma tuuhea tukka ja isot ruskeat silmät ja on rauhallinen, niin äitikin sitten suhtautuu niin että poika on rakas ja ihana, tytär taas lähinnä jotain joka täytyy vaan kestää kun semmoinen on tullut synnytettyä.
Sairasta. Niin sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni ei ole normaalia vertailla lastensa ulkonäköä. Mielestäni se on jopa melko sairasta. Mutta kaikelle on syynsä. Epäilen, että jos tämä jonkun ääliön nostama ikivanha aloitus on totta, niin kakara kakkonen muistuttaa selkeästi isäänsä, ja aloittajalla on tai oli jotain ongelmia miehensä kanssa. Eli isän. Eli kaikki hänestä muistuttava aiheuttaa negatiivisen reaktion, koska aloittajalla on negatiivinen suhtautuminen isään. Eli mieheensä. Miesystäväänsä. Mihin tahansa.
Minun isälläni on aina ollut todella negatiivinen suhtautuminen minuun. Vuosien varrella olen yrittänyt keksiä syytä, mutten ole päässyt selkeään tulokseen. Uusin veikkaukseni on se, että muistutan isääni hänen hankalasta luonteestaan. Äitini on usein sanonut, että olen kuin isäni. No, se on kai ihan positiivista sinänsä. Parempi että olen kuin isäni, sen sijaan että muistuttaisin perhetuttavaa... mutta uskon, ettei isäni pysty hyväksymään, että se miten hän näkee minut, on aikalailla sama miten ihmiset näkevät hänet itsensä. Siksi hänellä on aina ongelmia minun suhteeni. Jotenkin ristiriitaista, että hän on kasvattanut minut (yhdessä äitini kanssa) ja sitten minun ollessani aikuinen, on suunniltaan kasvatustyöstään.
Hyviä juttuja teillä - sekä AP:llä että 27 ja kaikilla muilla. Tämä aihe on hirveä, mutta todella ajankohtainen. Vaikka olisi mitä tabuja niin näistä pitää uskaltaa puhua. Nykyihmiselle käy usein niin että ei todellakaan tunne partnerin sukua ja suvun taustaa, minkä siis jättää lapselleen perinnöksi. Sieltä voi putkahtaa ties minkälainen persoona - luonne ja ulkonäkö joka sitten tuntuukin aivan vieraalta. Tämä kuulkaas on teidän ihmisten - lastentekijöiden - vastuulla että hankitte tänne fyysisesti ja henkisesti tasapainoisia ihmisiä joilla siis DNA on kunnossa, Tämmöisiä ei kukaan ajattele ja varmaan tämä ketjukin menee poistoon...
Kannattaa siis harkita kenen kanssa niitä lapsia hankkii... pitää olla sopivat kemiat, ja DNA:t ja taustaympyrät - muuten kannattaa jättää kokonaan väliin tämä lasten 'hankinta'... ei lisää surkimuksia minnekään... yhteiskunta voi tehdä kunnon ihmisistäkin surkimuksia, mutta se ei sitten enää ole vanhempien vastuulla...
On itsestään selvää VAIKKA AIVAN HIRVITTÄVÄÄ, ETTÄ KAIKKIA LAPSIAAN EI RAKASTA SAMANARVOISESTI. Voi kuitenkin yrittää ylläpitää tämmöistä näytelmää ja 'teoriassa' jakaa rakkautta ja maallista hyvää yhtä paljon kaikille omille lapsilleen... sitten ei ole tehnyt mitään väärää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyöräytä musta mukula...vaihtelua..jos vaikka kiintyisit..
Hehhehhahhah.........hyvin oivallettu.
Yleensä esikoinen saa erityiskohtelua ja kuopus juoksee perässä jos pysyy. Jos tulee enemmän lapsia niin välitilaan putoavista tulee sellaisia supersopeutujia, tosi mielenkiintoinen ihmistyyppi
Ei sinun tarvitse rakastaa lasta yhtään sen enempää, kuin rakastat. Hän saa jo erityishuomiota siittäjältään sitä paitsi. Ole hyvä vanhempi vaan ja huolehdi siitä, että lapsella on kaikki hyvin - rakkaus on plussaa siihen päälle sitten jos sellaista on antaa. Ja kuten itsekin sanoit, ei se tyhjästä synny vaan sen triggeröi joku - söpöys, omat piirteet, jne. Jos lapsi ei triggeröi itseä, niin sitten ei triggeröi
Siitä on kai muuten joku sanontakin, että eka lapsi on äidin ja toinen isän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten tuhannet ja taas tuhannet naiset kärsivät lapsettomuudesta.. mutta tämä vuoden äiti vihaa omaansa ja on katkerana siitä. Ihanaa. Pistäppä ap. Se pimpsa nyt kiinni äläkä enää hommaa lisää kärsijiä seuraasi.
Kukaan ei pakota "kärsimään" lapsettomuudesta. Elämästä voi ihan nauttiakin, oli lapsia tai ei
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni ei ole normaalia vertailla lastensa ulkonäköä. Mielestäni se on jopa melko sairasta. Mutta kaikelle on syynsä. Epäilen, että jos tämä jonkun ääliön nostama ikivanha aloitus on totta, niin kakara kakkonen muistuttaa selkeästi isäänsä, ja aloittajalla on tai oli jotain ongelmia miehensä kanssa. Eli isän. Eli kaikki hänestä muistuttava aiheuttaa negatiivisen reaktion, koska aloittajalla on negatiivinen suhtautuminen isään. Eli mieheensä. Miesystäväänsä. Mihin tahansa.
Minun isälläni on aina ollut todella negatiivinen suhtautuminen minuun. Vuosien varrella olen yrittänyt keksiä syytä, mutten ole päässyt selkeään tulokseen. Uusin veikkaukseni on se, että muistutan isääni hänen hankalasta luonteestaan. Äitini on usein sanonut, että olen kuin isäni. No, se on kai ihan positiivista sinänsä. Parempi että olen kuin isäni, sen sijaan että muistuttaisin perhetuttavaa... mutta uskon, ettei isäni pysty hyväksymään, et
Sellaista se on. Omat vanhemmat kannattaa muuten jättää taakse kun aikuistuu. Ja etsiä sellaista seuraa, joka ei ole liian kiinni heissä myöskään. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa
No voi teitä hupsuja, miksette harrasta vuorotellen? Saisitte molemmat henkireiän.