Lue keskustelun säännöt.
Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?
Esimerkiksi spottivalaisimet, sellaiset missä kepin varressa on niitä spotteja ja sitten ne kattoon upotettavat spotit. Näitä oli ihan jokaisella joskus 2000-l alkupuolella. Vallilan kelohonka. Harmaa laminaatti.
Kommentit (3976)
Vierailija kirjoitti:
Niin junttia kaikki Vallilan verhot ja matot!!! Miten suomalaiset tuollaista Kelohonkaa ostavat??
Ihmettelen myös, että Kelohongat ovat niin suosittuja! Usein halutaan ostaa sivustolla. On vaikea ymmärtää suomalaisten makua tämänkään suhteen. Muutaman vuoden kuluttua on myynnissä suuri määrä käytettyjä Kelohonkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pientä pintaremonttia", mökkisisustus muutettu kaupunkiasunnoksi ja joka paikassa on steriiliä valkoista. Pilattu koko mökki ja mökkitunnelma. Ohjelmassa oli näitä sisustelijoita ja stailaajia, koulutusta kai ei ollut minkään näköistä monella.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin inhoan sitä, että verhotanko asetetaan ikkunan mittojen mukaan juuri siihen ikkunan päälle, ikkuna pienenee visuaalisesti kun verhot vetävät lasin suppuun.
Verhotanko pitäisi asentaa siten, että ikkunan yläpuolelle ja sivuille jää seinää. Silloin verhotanko ja verhot päinvastoin luovat illusion suuremmasta ikkunasta.
Vierailija kirjoitti:
Hih, tekisi mieli mainita "karseana sisustusjuttuna" se, että on eri astiasto arki- ja juhlakäyttöön. Ja mainitsenkin! En ymmärrä miksi arkielämän pitäisi olla ankeaa ja juhlan jäykistelyä. Haluan nauttia kauniista astioista jokaisena päivänä, ja siksi hankinkin astiat, jotka kestävät käyttöä.
Joo, säästelin ennen ns. sunnuntai-astiastoa, mutta sitten päätin että elämä on liian lyhyt ja on aika nauttia kivoista astioista arkenakin. Halvat astiat meni kirpparille. Juhlapäivänä voi käyttää kattauksessa kangaspöytäliinaa, -lautasliinoja yms.
Plafondi-lamput ja plyysisohvat ja halvat itämaismattojen kopiot ja vielä halpa kirjahylly siihen lisäksi. Ikkunoissa jotku persikanväriset verhot joissa oli joku hörhelö-reunukset ja vastaavat koristetyynyt.
Itsellä oli nämä kaikki silloin 90-luvun alulla...ja oli niin viimeisen päälle silloin. Ei ikinä enää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristipistotyöt, mitkä on kehystetty ja ripustettu seinälle. Ruusuja ja se iänikuinen Tuhkimo ruokkimassa kyyhkysiä.
Ristipistotyöt myös niissä pyöreissä sohvatyynyissä, minkä keskellä oli kuvattuna ruusu ja ympärillä oli rypytettyä satiinia.
Ristipistotyöt ovat sentään oikeita käsitöitä. Paljon laadukkaampia kuin nykyiset pilipalihallista saatavat julisteet, joita kaikilla tuntuu olevan.
Ystävältäni kuoli koira, jota hän kaipasi kovasti. Eräs hänen kavereistaan teki hänelle kanavatyön, joka esitti juuri sen rotuista ja samannäköistä pientä koiraa, työ oli vielä kehystetty kauniisti tauluksi. Se oli todella kaunis ja huolellisesti tehdyn näköinen, ilahdutti ystävääni suuresti. Ihailen aina sitä, kun hänen luonaan käyn.
Vierailija kirjoitti:
Plafondi-lamput ja plyysisohvat ja halvat itämaismattojen kopiot ja vielä halpa kirjahylly siihen lisäksi. Ikkunoissa jotku persikanväriset verhot joissa oli joku hörhelö-reunukset ja vastaavat koristetyynyt.
Itsellä oli nämä kaikki silloin 90-luvun alulla...ja oli niin viimeisen päälle silloin. Ei ikinä enää..
Kuvailit juuri mummoni, 95 v., nykyisen olohuoneen. Se on ollut samassa kuosissa viimeiset kolme- neljäkymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista kaameimpia ovat ns.museot.
Täynnä kaikenkirjavaa vanhaa tavaraa.
Yök🤮
Olen joskus miettinyt että mun pitäis ostaa vanha 1800-luvun talo että saisin varustaa vanhoilla kalusteilla. 2000-luvulla rakennettuun taloon voi vain ostaa muutaman antiikki-kalusteen ja ne vielä näyttää hyvälle, mutta jos kaikki kalusteet on antiikkia, niin ainakin minun mielestäni ei ollenkaan sovi siihen et kun ulkoa tulet sisälle niin sisustus on täydessä ristiriidassa itse talon iän kanssa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ristipistotyöt, mitkä on kehystetty ja ripustettu seinälle. Ruusuja ja se iänikuinen Tuhkimo ruokkimassa kyyhkysiä.
Ristipistotyöt myös niissä pyöreissä sohvatyynyissä, minkä keskellä oli kuvattuna ruusu ja ympärillä oli rypytettyä satiinia.
Ristipistotyöt ovat sentään oikeita käsitöitä. Paljon laadukkaampia kuin nykyiset pilipalihallista saatavat julisteet, joita kaikilla tuntuu olevan.
Nyt ei puhuttukaan laadukkuudesta, vaan karseista sisustuselementeistä.
Ristipistotyöt eivät muuten vaadi mitään erityistä taitoa.
Tuohan ei pidä paikkaansa. Kaikissa teksteilleissä, myös ristipistotöissä tarvitaan tyylitajua ja hyvää värisilmää. Ristipistotyöt voit olla taideteoksia. Ja harvalla löytyy niiden tekemiseen taitoa ja osaamista.
No joo. Yleensä siitä tyylitajusta tai värisilmästä ei ole häivääkään niillä, jotka ostavat valmiita räikeitä ristipistopakkauksia.
Se aiemmin mainitsemani Tuhkimo ruokkii kyyhkyjä -ristipistotyö on malliesimerkki mauttomasta aiheesta ja räikeistä väreistä. Uskomatonta, miten joku voi sellaisen ripustaa seinälleen.
Teillä on käsitteet sekaisin. Se tuhkimojuttu ei ole ristipistotyö, vaan kanavatyö.
Ristipistotöitä edustaa lähinnä ne mummolanaikaiset sohvatyynyt.
Nämä tehdään siis eri tekniikoilla. Ristipistotöitä tekee nykyään aika harva, sen sijaan kanavatöitä on taas alettu harrastaa ja arvostaa. Niihin soisi vaan enemmän niitä kotimaisia aiheita. Ne pohjakuviot kun taitaa tulla jostain Keski-Euroopasta ja siellä on jos jotakin tuulimyllyä ja espanjalaista maisemaa sun muuta. Eihän niitä tietenkään voi pestä sen kummemmin kuin mitään muitakaan tauluja, mutta toki voi pitää puhtaana ja pölyttömänä ja huolehtia siitä, ettei aurinko pääse haalistamaan värejä. Joihinkin sisustuksiin ne nimittäin kyllä sopii ja ollaanhan me ihmisetkin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki IKEAN mööpelit, tunnistettavia ja kaameita.
Mieluummin olisin kuin Steve Jobs, koti ilman huonekaluja, kun ei löytänyt mieleisiään.
Jotkut niistä Vallilan kelohonkaverhoista tuo mulle mieleen sodan. No en tietenkään ole sota-aikaa elänyt, mutta niissä on jotain uhkaavan näköistä. Niin kuin olis sota pyyhkäissyt yli tantereen, puut mustina palaneina keloina ja takana tulipalojen loimotus. Tai sitten vain muuten synkän näköinen taivas.
Sen sijaan tykkään kyllä niistä muista maisemakuvioista esim. sohvatyynyissä tai kappaverhossa, mutta isona verhopintana ne on liian hallitsevat. Mulla on kuitenkin itsellä se Porvoon jokimaisena kappana keittiön ikkunassa, kun niin kapeaan tilaan ei kokoverhoja voi laittaa. Piristää ja on nätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin inhoan sitä, että verhotanko asetetaan ikkunan mittojen mukaan juuri siihen ikkunan päälle, ikkuna pienenee visuaalisesti kun verhot vetävät lasin suppuun.
Verhotanko pitäisi asentaa siten, että ikkunan yläpuolelle ja sivuille jää seinää. Silloin verhotanko ja verhot päinvastoin luovat illusion suuremmasta ikkunasta.
Kyllä, just näin. Mutta verhotangon ideaalia sijaintia ei voi koskaan määritellä pelkästään ikkunan mukaan, vaan on otettava huomioon koko huoneen mittakaava, ikkunan sijainti suhteessa kattoon, seinien leveys, ym.
Ps. Kapat on kauheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuo sisustuskrääsä (tyynyt, taulut, irtokirjaimet), jossa lukee HOME tai SWEET tai jotain muuta englanniksi. Miksi oi miksi?
Juu, noita tyhmiä mietelauseita siellä sun täällä en oikein ymmärrä. Samaten se vaaterekki jossain huoneessa näkyvällä paikalla ja liuta vaatteita roikkuu henkareissa siinä... MIKSI niiden rättien pitää roikkua näytteillä? Itse pidän ihanimmat lempivaatteenikin kaapeissa ovien takana, en oikein käsitä, että miksi niiden pitäisi olla näytillä.
No jos yhteen tai pariin Chaneliin tai D&G jne on varaa, niin voihan niitä näytellä - todella keskituloisen käyttäytymistä tosin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verhotangot väärällä korkeudella tai väärän pituiset, yleensä liian lyhyet, verhot. Hirvein on kappaverho neliöhkön mallisessa perusikkunassa n. 250-huonekorkeuden kanssa. Okei no kappa on aina hirveä, vaikka ikkuna olis kuinka hieno.
Joo. Tämä tyyli
Mun 70-luvun leikkimökissä on Finlaysonin kappaverhot jotka äiti mulle ompeli kun sisustin mökkiä . Ihan hyvin sopivat sinne. <3
Vierailija kirjoitti:
Sininen väri. Jossain vaiheessa kaikki kylppärit oli sinisiä, hyi. Ja sohvat.
Tai avocadon tai persikan väriset kylppärin kalusteet...
Undulaatit kirjoitti:
Kokolattimatot
Terveisia Briteista. Budjetti on ollut vahan tiukalla, niin olen vihdoin ja viimein vaihtamaan kaikki kokolattiamatot ja korvannut joko vinyylilla tai laminaatilla. Kokopuu-lattiaan ei mulla ole varaa ja sen verran uusi talo etta ei mattojen alta loytynyt lattialankkujakaan jotka olisi voinut kunnostaa. Kaikista kamalimmat oli varmaan kokolattiamatot vessassa ja keittiossa, ei helkkari. Suomessa asuessani (80-lukua) muistan kun tadilla oli kokolattiamatot ja myrkyn vihreat sohvat ja oli sit niin muotia siihen aikaan...eli kylla se muoti muuttuu ja varsinkin astmaatikoille nuo kokolattiamatot on ihan hel*etista..
Vierailija kirjoitti:
Miellä Lundia-hyllyt kirjastohuoneessa. Kirjahylly täynnä kirjoja, osa vanhoja nahkaselkäisiä. Mattona punasäsyinen aito persialaisvillamatto, vanha. 50-luvun nojatuolit, joihin vaihdettiin kangaspäällyste. Lattiapinta-ala on lakattu, vaalea koivulattia.
Olohuoneessa moderni harmaa uuni. Valkoisilla seinillä grafiikkaa kollaasimuodossa. Valokuvia, muutama öljyväritaulu (lahjoja ja perintönä). Piano. Peritty sohva ja senkki, tummanvihreää samettia tummanruskeaksi petsattuinen puuosineen. (Tammea). Moderni lasipöytä. Muutama moderni valkea valaisin, jalkalamppu.
Keittiössä edellisen asukkaan valitsemat kirsikkapuiset kaapit. Puupöytä. Astioina valkoista teemaa, ja matkoilta ostettua keramiikkaa, jotain maanläheisiä sävyjä.
Muu huusholli on aika valkosävyinen. Kaikista kodikkain huone on kirjastohuone - rento ja värikäs.
Minusta ainakin tuo kuulostaa hyvälle - enimmäkseen uutta, mutta korostettu rajoitetusti vanhalla.
Keittiön ja olohuoneen yhdistäminen! Viimeisten viiden vuoden aikana järjestään uusissa asunnoissa on olohuone, josta yksi seinä on keittiötä, 1-3 komeron kokoista makuuhuonetta, joihin tuskin mahtuu vuode ja valtava kylppäri. Ja parhaat sankarit ovat käyneet kaatamassa niitä keittiön seiniä jostain viime vuosisadan alun kerrostaloasunnoista tai rintamamiestaloista. Esimerkiksi meillä on lemmikkejä, joiden vuoksi keittiön ovi pitää saada kiinni. En myöskään halua katsoa keittiön sotkuja tai haistella keittiö käryjä olohuoneessa. Kun muutama vuosi menee, näihin yritetään rempata erillisiä keittiöitä itku silmässä ja pyöritellään silmiä tälle 2010-luvun pakkomielteelle.
Hullua kirjoitti:
Alvar Aallon metallinen vati, mulle tulee niistä mieleen sellainen kuppi mihin kirurgi laittaa poistaneensa sairaan elimen tai syöpäkasvaimen :) Toinen "hitti", mitä en tajua on Nappula kynttilänjalat. Rumia kuin mitkä! Ei minkään näköisiä. Ja mainitaan vielä esimerkiksi Hay -merkkiset rautatuolit. Kovia ja epämukavia istua, ei kai kukaan osta tuolia vain näyttelyesineeksi...?!?
Alvar Aallon metallinen vati - löytyy mun kaapista pölyttymässä. Ostin kun ajattelin että siitä tulee avaimille tms. krääsälle hyvä vati johon voi pudottaa tavarat taskuista kun tulen kotiin töistä. Juu pahin virhehankinta ikinä ellen palkkaa siivoojaa joka sen puhdistaa joka viikko pölystä ja sormenjäljistä....
Tämähän nyt riippuu ihan rakennuksesta. Satavuotiaat ruutuikkunat ja verholauta katonrajassa, ei sentään. Mutta 70-lukulaisiin "kuuluu" verholauta, tosin iso osa 70-luvun kämpistä on kauheita murjuja, ja ko. aikakauden häivytys esim. verholauta poistamalla on siten ihan ymmärrettävää.
Itsekin inhoan sitä, että verhotanko asetetaan ikkunan mittojen mukaan juuri siihen ikkunan päälle, ikkuna pienenee visuaalisesti kun verhot vetävät lasin suppuun.