Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?
Esimerkiksi spottivalaisimet, sellaiset missä kepin varressa on niitä spotteja ja sitten ne kattoon upotettavat spotit. Näitä oli ihan jokaisella joskus 2000-l alkupuolella. Vallilan kelohonka. Harmaa laminaatti.
Kommentit (3977)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ergo Nomi kirjoitti:
Mies Van Der Rohe:n Barcelona-tuoli!
H**vetin ruma ja v*ttumainen istuttava.Heh. Noita näkyy asuntomessuilla isojen näköalaikkunoiden ja takkojen edessä. Aina sitten mietin, miten niissä oikein istutaan röhnöttämättä tai mitenkään, mutta en pääse ratkaisuun asti. Koirat saattaisivat kyllä tykätä tuollaisista tuoleista.
Ootteko kokeillu istua niissä? Itselle ei oo tullu koskaan livenä vastaan, mutta kiinnostaa. Onko se käsinojattomuus ongelma vai istuimen asento / kulma?
Olen tuo heh-vastaaja. Olen vääntelehtinyt tuollaisessa tuolissa muutaman kerran, mutta ainoa siedettävä asento on buddhamaisesti jalat ristissä istuminen. Käsinojattomuus on se varsinainen ongelma, jota kummallinen istuinkulma vielä pahentaa. Katsoinpa kuvahaulla, miten tuossa istutaan, eikä tosiaan näytä ergonomian helmeltä. :D
https://www.google.com/search?q=how+to+sit+in+a+Barcelona+chair&tbm=isc…
Toinen omituinen keksintö on Aarnion Pallo-tuoli, joka vaikuttaa tosi mukavalta pieneltä pesältä. Sitä se onkin, kunnes siitä pitää päästä ulos. Minä ja muut paikalla olleet kokeilijat poistuimme tuolista ensin sätkimällä ja sitten tyytymällä valumaan reunan yli kädet lattiassa kuin kottikärryt. Jotkut avustettuina. Jos minulla olisi valtava talo, ottaisin johonkin nurkkaan lukuvalolla varustetun Pallon, koska se on niin kivan näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marimekon ja suurinosan Vallilan kuoseista.
Muumimukikeräily (käytössä ok, mutta jos tyhjän panttina hyllyssä).
Sara Siepin kodin tyyli (sisältää just ne kaikki kliseet).
OKV-blogin tyyli (liian kliinistä).
Meksikonkirjava tyyli (levoton).
Viuhkat, raanut/ryijyt ja makrameet.
Useat DC-fixillä kikkailut.
Ällön oranssi mäntymökkifiilis. Oma koti kauttaaltaan tällainen, vihaan.
Mustaksi maalatut vanhat huonekalut joillain messinkisillä salvoilla.
Keittiönkaappien oven kahvoina vanhat aterimet saati että ne roikkuu katosta himmelin tyylisesti.
Jonkun jo mainitsema ankkuri/merimies/Lexington -tyyli.
Voi, älä vihaa mäntymökkiäsi. Minusta lämpimänsävyiset auringon punertamat mäntyseinät ja -lattiat ovat melkeinpä kodikkainta mitä olla voi. Samaa tunnelmaa ei saa aikaan millään maalilla tai tapetilla. Älä yritä sisustaa modernisti, vaan heittäydy täysillä kotikutoiseen maalaistunnelmaan. Saisinpa joskus asua sellaisessa kodissa!
Tästä ja suomalaisten yleisestä mäntypaneelivihasta tulee mieleen se, että Amerikassa on olemassa sellainen moderni tyylisuuntaus, jossa talot paneloidaan lattiasta kattoon mäntypaneelilla, tai ainakin kuvittelen, että se on mäntyä. Toki ne talot ovat hieman erilaisia kuin Suomessa yleisesti paneloidut talot, niissä on isoja korkeita tiloja matalien ja pienten tilojen sijaan, mutta näköjään mäntypaneelille on arvostajansa. Minäkin olen alkanut arvostaa mäntypanelointia, kun olen nähnyt sen yhteyksissä, jossa se tuodaan esille. Mitään absoluuttisen rumaa männyssä ei ole, kyse on pelkästä tavasta nähdä asiat.
Meillä on yläkerrassa mäntypaneloitu välikkö. Se tulee varmasti joskus muuttumaan, mutta olen alkanut tykätä siitä, vaikka alussa sitä inhosin. Nykyään kutsun sitä paneelikohduksi :D
kockens kirjoitti:
Avokeittiö. Kokkaan paljon, ja varsinkin kalaa. En voi käsittää, kuka synnytti avokeittiötrendin, joka ei tunnu ikinä loppuvan. Samaa skeidaa kuin meluisat avokonttorit. Odottelen avovessaa, sehän sopisi hienosti olkkarin kylkeen.
Vähän aiheen ohi, mutta minä ratkaisisin ongelman niin, että keittiöstä on isot ovet olohuoneeseen, jolloin tilan saa halutessaan avokeittiötyyliseksi, mutta toisaalta ovet voi myös sulkea. Lisäksi jos ruokailutila on keittiöstä ja olohuoneesta erillään, se voisi olla keittiön välittömässä läheisyydessä, mutta suljettavien ovien takana. Näin ruoanlaittoa varten olisi oma soppensa ja ruokailuun olisi avarampi tila, jonne ei keittiön sotkut ja tiskit näy.
Satiiniset päiväpeitteet.
Kehäkolmosen ulkopuolella junttilandiassa kuulemma sisäänostajat kertoi kuinka myytiin aina loppuun.
Nyt sama hitti on SAMETTITYYNYT.
Junttilaaa, niin junttilaa....
Lasivitriinikaapit. Todella suosittuja, todella kamalia. XP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vanha ja tikkuinen. Rispaantunut maali huonekaluissa.
String-hyllyt. Ne ovat hienoja, mutta kun niitä on KAIKKIALLA ne ovat menettäneet makunsa ja hohtonsa. Samasta syystä minua on alkanut ärsyttää astiakaapissani olevat muumimukit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitsiset ym. pöytäliinat esim. olohuoneen pöydällä :)
En minäkään jaksa niitä enää katsella, vino pino löytyy kaapista (mummun tekemät). Koko lapsuuteni niitä näin joka puolella ja perintönä ovat minulle tulleet. Nyt olen niinhin kyllästynyt, mutten viitsi kiikuttaa kirpparille koska en usko kenenkään ostavan. Virkattuja päiväpeittoja (parisänkyyn) löytyy myös, muttei kukaan niitä halua.
Minä sain joskus joululahjaksi anopiltani hänen itse virkkaamansa pitsiliinan. Ei sopinut ollenkaan kotini tyyliin, mutta oli pakko ihailla kuinka kaunista käsityötä se oli ja kuinka huolellisesti hän oli sen tehnyt. Kiitin häntä kovasti lahjasta ja se on minulla tallessa vieläkin, useiden vuosikymmenien jälkeen.
Uskoisin, että myös nuo virkatut päiväpeitteet, jonain päivänä, taas ovat haluttuja sisustusesineitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitsiset ym. pöytäliinat esim. olohuoneen pöydällä :)
En minäkään jaksa niitä enää katsella, vino pino löytyy kaapista (mummun tekemät). Koko lapsuuteni niitä näin joka puolella ja perintönä ovat minulle tulleet. Nyt olen niinhin kyllästynyt, mutten viitsi kiikuttaa kirpparille koska en usko kenenkään ostavan. Virkattuja päiväpeittoja (parisänkyyn) löytyy myös, muttei kukaan niitä halua.
Minä sain joskus joululahjaksi anopiltani hänen itse virkkaamansa pitsiliinan. Ei sopinut ollenkaan kotini tyyliin, mutta oli pakko ihailla kuinka kaunista käsityötä se oli ja kuinka huolellisesti hän oli sen tehnyt. Kiitin häntä kovasti lahjasta ja se on minulla tallessa vieläkin, useiden vuosikymmenien jälkeen.
Uskoisin, että myös nuo virkatut päiväpeitteet, jonain päivänä, taas ovat haluttuja sisustusesineitä.
Mulle isä osti tuollaisen kalastajalangasta virkatun päiväpeitteen muutama vuosi takaperin Joensuun torilta ja maksoikin siitä muistaakseni satasen.
Kyllä käsittääkseni käsinvirkatut peitot ovat haluttua tavaraa.
Aika monta kauheaa asiaa mainittu jo. Hauska ketju!
Muhkeat ysärisohvat ovat minusta aivan susirumia. Vanhemmillani on sellainen.
"Kirsikan" tai "pyökin" väriset kalusteet
Jalkalamput, joissa on spotteja tai jopa mahdollisesti sellainen kuuppa, josta valo kohdistuu kattoon. En tiedä miksi noita kutsutaan, mutta karseita ovat.
Polypropyleenimatot
Palapeilit
Design-kopiot, erityisesti Vitran Eames-tuoli, vaikka ei se alkuperäinenkään minusta niin kaunis ole.
Joku taisi mainita Villeroy & Bochin new wave-astiat. Todella suosittuja, ja minusta aivan hirveitä.
Ja tietysti valko-harmaa-musta sisustus, jossa "väripilkkuna" haaleaa roosaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Satiiniset päiväpeitteet.
Kehäkolmosen ulkopuolella junttilandiassa kuulemma sisäänostajat kertoi kuinka myytiin aina loppuun.
Nyt sama hitti on SAMETTITYYNYT.Junttilaaa, niin junttilaa....
Minusta satiinipäiväpeite on ok, mutta vain ja ainoastaan jos se on silkkiä. Tykkään samettityynyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa kyllästyttää kaikki nämä trendikkäät sisustukset, joita on joka toisella, jolla on rahaa sisustaa. On Vitran tulit, String-hyllyt, Kranaatti-lamput yms. ja joka koti näyttää persoonattomalta ja juuri samanlaiselta kuin saman viiteryhmän asunnot. Sitten kysellään sisustusryhmässä muilta ideoita, mitä laittaa String-hyllylle! En voi käsittää. Miksi ostaa hylly, jos sille ei ole tarvetta, eikä osaa edes itse miettiä, mitä siinä säilyttää.
Just tämä! Karsein sisustusmoka on se, että koti on täysin persoonaton: tismalleen samat trendimerkkitavarat kuin muillakin. Mitä niille tavaroille sitten tehdään, kun eivät ole enää trendikkäitä? Melko epäekologista... Ja miltä se tuntuu, kun oma koti on ihan tismalleen samanlainen kuin monella muulla?
Mitä nämä ihmiset tekevät perintöhuonekaluille, valaisimille jne? Ei mitään kerroksellisuutta, ei mitään historiaa, ei yhtään omaa persoonaa näy kodin sisustuksessa.
Entä, jos ei ole historiaa, vihaa sitä tai ei ole kovin persoonallinen? Varmaan just niin kuin valtaosa ihmisistä, jotka määrittävät itsensä johonkin tiettyyn viiteryhmään ja sille ominaisten tapojen kautta?
Ehdottomasti kaikki trukkilavoista tehdyt kalusteet
Sängyn yläpuolelle seinään naulattu ovi.
Sisustusryhmissä on alkanut näkyä sellasia ihme lasikoppeja johonkin olohuoneen nurkkaan rakennettuna. En ymmärrä mikä järki, ei se toimi edes kunnolla minään tilanjakajana. Näyttää vaan kasvihuoneelta. Paras oli kun yksi hehkutti että tässä on heidän uusi vierashuone ja seinät oli pelkkää lasia. Tosi kiva. Ei mitään omaa rauhaa
Kakkahattutäti kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Mix sininen sohva on teistä kauhea ? Musta se on romanttinen 😢
Ei se väri, vaan se tyyli. Voimakkaan värisiä sohvia oli paljon ysärillä, tsekkaas vaikka tämä aarre:
https://smashingthroughlife.files.wordpress.com/2012/07/veronica-2.jpg
Täällä on monta kertaa mainittu sininen sohva, ja itsekin mietin, että mitä ihmettä. Jos vikana on tyyli eikä väri, niin sanokaa ihmeessä niin! Tämmösiä sohviahan on minkä värisiä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun aikaa jo pinnalla ollut 50-luku-villitys, joka on massojen keskuudessa levinnyt koskemaan myös 60-70-lukujen kalusteita (tolppajalkaisia mahonkiviilusenkkejä 50-luvun kartiojalkaisten teak-senkkien ohessa). En ymmärrä, minusta pula-ajan pienet ja kulmikkaat huonekalut ovat niin ankeita ja arkisia. Menee mielessäni samaan sarjaan kuin 2000-2010-lukujen harmaat, kulmikkaat poikamiesboksi-kalusteet.
Nuo 50-luvun kevytrakenteiset ja viilutetut huonekalut ovat kyllä oman aikansa pilipalia. Vastaavaa kuin ikea tänä päivänä. Kertakäyttöbulkkia. Pieni pintanaarmu, niin huonekalu pilalla.
No niin juuri ovatkin. Toinen kammotus on ne tekonahkasohvat seitkytluvulta, ne laatikonmalliset, joissa neliöruututikkaus. Näitä on ainakin oransseja, mustia ja viininpunaisia... Siis halpiskalusto, jota myytiin ovelta ovelle aikanaan. Hirveän näköiset, että saati kuinka kiva on istua kovalla muovisohvalla. Jostain syystä monet retrofanit yhdistävät nämäkin viiskytlukuun ja designiin...
Mummolassa oli sellainen 60-luvulla, ja mahdollisesti jo aikaisemmin (50-lukua en muista, mutta se, mitä 60-luvusta muistan, sohva ei ollut silloin uusi). Että kyllä ne aikaisemmalta ajalta on kuin 70-luvulta.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut jopa omistaa näitä mitä lie tuoleja tai niiden kopioita. Itselläni on yksi tuollainen Maskusta tai jostain ostettu. En minä nyt tiedä onko se niin kamala istua. Ei maailman mukavin, mutta tuoli kuitenkin.