Joku uusi muoti-ilmiö, kun kaikki tuntuvat eroavan?

Niin. Moni eroaa ja suurin osa eroista on turhia. Varsinkin kun lapset on pieniä, erot pitäisi kieltää. Sehän on järjetön aika erota, silloin ollaan poikkeuksellisen kuormituksen alla ja se vaihe menee ohi.

Yhden asian olen pannut merkille varsinkin eronneissa naisissa. Keskiössä on minä. Minä olin onneton, minä haluan olla onnellinen. Minäminäminä.

Onneksi yli puolet pysyy yhdessä ja tajuaa mistä yhdessäolossa ja perheessä on kyse. Ja jos itsellä on joku kriisi, osaa käsitellä sen eikä sysää pahaa oloaan puolison syyksi ja hae eroa.

Niitä tulee aina kausittain. Mä olen ollut naimisissa 14 vuotta ja meidän lähipiirissä ei ole montakaan paria, jotka olisivat vielä yhdessä. Monilla on jo ties kuinka mones kumppani kierroksessa. Tuntuu, että ihmiset luovuttavat tosi helpolla. Heti kun tulee ryppyä rakkauteen, ollaan eroamassa. Ei viitsitä nähdä vaivaa suhteen eteen ja kaivataan vain sitä alkurakkauden huumaa.

Hohhoijaa, taas näitä ihmisiä, jotka omasta täydellisestä ylhäisyydestään ovat mielestään päteviä tuomitsemaan muiden tekemiä ratkaisuja.

Kyllä on perusteltua tuomita se että lapsen perusturvaa järkytetään hirvittävällä tavalla. On aivan selvää että nykyiset eroluvut kertovat suuresta yrittämisen puutteesta. Vaikeahan sitä on tietysti myöntää että tuli erottua oman itsekkyyden takia.

Huomasittekos muuten kotliesi blogin uusimman kirjoituksen? He ovat myös eronneet, ainakin kirjoituksensa perusteella.

Kyse ei yleensä ole muoti-ilmiöstä, mutta hivenen dominoefektiä siinä voi olla tietyissä piireissä tai pikkupaikkakunnilla ihan vaan paikallisestikin. Kun joku läheinen eroaa, niin sitä helposti katsoo omaa parisuhdettaankin siltä kantilta, että onko se kunnossa. Sitten jos vielä näkee, että miten jonkun tutun elämä paranee huomattavasti sillä, että eroaa, niin voi rohkaistua itsekin eroamaan.

Näistä on minusta tehty ihan tutkimuksiakin.

Johtuu itsekkyydestä ja yhteiskunnan moraalisesta rappiosta. 

Ei välttämättä ole mikään "muoti-ilmiö", elämä vaan useilla menee ns. samoja latuja. Tarkoitan sitä, että tietyssä elämänvaiheessa opiskellaan, sitten mennään työelämään, sitten löydetään kumppani, saadaan lapsia ja erotaan ns. "tietyn ikäisinä".

Jos puolet pareista eroaa, niin ihmekös tuo jos "joka toinen" eroaa. Samaan tapaan yhdessä elämänvaiheessa "kaikki" saavat lapsia jne.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 13:18"]

Kyllä on perusteltua tuomita se että lapsen perusturvaa järkytetään hirvittävällä tavalla. On aivan selvää että nykyiset eroluvut kertovat suuresta yrittämisen puutteesta. Vaikeahan sitä on tietysti myöntää että tuli erottua oman itsekkyyden takia.

[/quote]

Ei ole perusteltua, kun et tiedä, mitä se todellisuus siellä avioliitossa on/on ollut.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 12:53"]

Niin. Moni eroaa ja suurin osa eroista on turhia. Varsinkin kun lapset on pieniä, erot pitäisi kieltää. Sehän on järjetön aika erota, silloin ollaan poikkeuksellisen kuormituksen alla ja se vaihe menee ohi.

Yhden asian olen pannut merkille varsinkin eronneissa naisissa. Keskiössä on minä. Minä olin onneton, minä haluan olla onnellinen. Minäminäminä.

Onneksi yli puolet pysyy yhdessä ja tajuaa mistä yhdessäolossa ja perheessä on kyse. Ja jos itsellä on joku kriisi, osaa käsitellä sen eikä sysää pahaa oloaan puolison syyksi ja hae eroa.

[/quote]

Ihmisen elämä nyt menee niin.

-haaveillaan pikkutytöstä, että saa sen oman päivän ja valkean puvun. Tähdätään vain siihen yhteen päivään, että saa häät

-seuraava projekti on saada lapsi ja tulla äidiksi

-hyvässä lykyssä on rakentaa talo ja "kotoilla" eli sisustaa ja olla hoitovapaalla

-sitten kun on saavutettu nämä, ollaan ihmeissään kun ei ole enää mitään haavetta ja pitäisi pystyä elämään elämää tässä päivässä. 

-aletaan katsoa sitä miestä siinä vierssä. että tuo ei tuo minulle jännitystä ja iloa elämään. Jos se työpaikan Erkki olis parempi.Ja sen kans vois viettää ne intiimit aikuishäät ja tehdä uudestaan lapsia ja aloittaa alusta jos nyt onnistuis paremmin ja olis onnellisempi

-ja uusi kierros on valmis. 

Kenelläkään ei ole perusteita ryhtyä toisen elämän tuomariksi. Vain sellainen ihminen luulee voivansa, jolla ei itsellään ole kaikki kunnossa.

Katsokaa peiliin te besserwisserit. Joku siellä mättää, keskittykää mieluummin siihen kuin muiden paheksumiseen.

En voisi ikinä tuomita muiden suhteiden päättymisiä.

Silloinhan asettuisin melkeinpä jumalan asemaan ja yrittäisin väittää tietäväni toisten suhteiden päättymisten syyt. Voitteko te tuomitsevat selittää millä olette kasvattaneet noin valtavan itsetunnon, että uskallatte väittää tietävänne miksi muut ihmiset eroavat?

Pelkkä ajatuskin naurattaa, että joku av-mammoista surkuttelee kuinka minä pilasin lasteni tulevaisuuden ottamalla eron. Todellisuus kun on jotakin aivan muuta. Syitä ei kenenkään muun tarvitse tietääkään.

Nyt kun feminististä tasa-arvoideologiaa on toteutettu about 40-vuotta. Haluaisin kysyä 60-70 luvulla tätä ideologiaan luoneilta onko se tuonut suomalaisille perheille lisääntyvää tyytyväisyyttä ja onnellisuutta?!

eläköön pyhä avioliitto! onneksi te hyvät ja pyhät heterot pystytte elämään raamatun ja jumalan sanan mukaan!

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:01"]

Nyt kun feminististä tasa-arvoideologiaa on toteutettu about 40-vuotta. Haluaisin kysyä 60-70 luvulla tätä ideologiaan luoneilta onko se tuonut suomalaisille perheille lisääntyvää tyytyväisyyttä ja onnellisuutta?!

[/quote]

Alkoholistiperhessä ja vastaavissa ainakin, kun nykyään ei ole häpeä erota. Siis jos verrataan noihin vuosikymmeniin. Mutta miten feminismi ihmisten eroihn liittyy? Femnistien syykö se on että miehet vaihtaa lennosta puolisoa ym. Eron ottaja kun ei aina ole nainen ;)

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:01"]

Nyt kun feminististä tasa-arvoideologiaa on toteutettu about 40-vuotta. Haluaisin kysyä 60-70 luvulla tätä ideologiaan luoneilta onko se tuonut suomalaisille perheille lisääntyvää tyytyväisyyttä ja onnellisuutta?!

[/quote]

Voihan sitä feministejä syyttää omasta erostaan, tällöin ei tarvitse katsoa itseään peiliin ja etsimään sieltä omasta käytöksestään syytä. Helpompaa.

Alkoholistiperhessä ja vastaavissa ainakin, kun nykyään ei ole häpeä erota. Siis jos verrataan noihin vuosikymmeniin. Mutta miten feminismi ihmisten eroihn liittyy? Femnistien syykö se on että miehet vaihtaa lennosta puolisoa ym. Eron ottaja kun ei aina ole nainen ;)

[/quote]

No olisi kai sitten pitänyt jatkaa väkivaltaisen miehen kanssa että lapsella olisi juuri se biologinen isä sitten siinä saman katon alla. Kylläpä olinkin itsekäs.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 15:51"]

No olisi kai sitten pitänyt jatkaa väkivaltaisen miehen kanssa että lapsella olisi juuri se biologinen isä sitten siinä saman katon alla. Kylläpä olinkin itsekäs.

[/quote]

Hohhoijaa. Oletko nyt vähän lapsellinen?!

Monella on oikeasti huono suhde. Juoppoja, addikteja, luonnehäiriöisiä, mt-ongelmaisia löytyy. Ehkä jossain iässä tajuaa että ansaitsee parempaan? Että ei tarvi enää kestää sitä kauheutta mitä elämä on sen nuorena "väärin" valitun kumppanin kanssa ollut? Tajuaa että lapsille on parempi asua yhden vanhemman kanssa kun joutua pelkäämään omassa kodissaan?

Periaatteessa olen sitä mieltä että turhia eroja on ne joissa tunteet ei enää roihuakaan, olemme enää vain kämppiksiä, parhaita ystäviä jne etenkin jos perheessä on pieniä lapsia koska silloin sille parisuhteelle ei vain ole aikaa. Mutta jos molemmat puolisot ovat ns. normaaleja ja kunnioittavat ja arvostavat toisiaan niin uskon että suhdetta kannattaisi jatkaa ja uskoa että se rakkaus on siellä olemassa vaikka näyttäytyykin eri muodossa. Se että hylkää hyvän puolison ja lastensa isän/äidin sen takia että haluaa taas kokea ihastumisen huuman tuntuu aika lapselliselta. Tietty näissä tapauksissa joissa vanhempien välit on kunnossa, saadaan luultavasti lastenkin asiat sovittua hyvin.