Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksiköhän naapuri tuijottelee ja välttelee mua?
04.03.2019 |
Joskus ihan alkuaikoina hermostuin hieman, kun yksi naapurin noin ehkä hieman alta viisikymppinen, tavallisen näköinen ja hyvin tavalliseen tapaan pukeutuva tukevanpuoleinen nainen tuijottaa mua. Hän tuijottelee edelleen ja selvästi luikkii karkuun, kun näkee mut, mutta vilkuilee silti. Oletin tuijottelun syyksi sen, kun olen yh, ja ehkä hän siis jitenkin halveksii minua siksi ja pitää sellaisena, jota pitää nöyryyttää tuijottelulla (?).
Olen asunut samassa talossa lapsineni nyt kaksi vuotta, eikä yhtään uutta miesystävää ole ollut koko aikana, joten ainakaan sen vuoksi hän ei voi mua halveksia. Olen miettinyt sitäkin, jos hän pitää minua rumana ja säälii siksi. Olen sinänsä hoikka ja nuorempi, mutta en ole mitään missitasoa tai klassisen kaunis kuitenkaan. Pukeudun kyllä siististi ja hiukseni ovat luonnollisen näköiset ja pitkät sekä käytän hyvin vähän meikkiä, mutta ehkä sekään ei kelpaa hänelle. Käyn töissä, minkä hän varmaankin on päätellyt aikatauluistani, joten siinäkään mielessä en ole aivan totaaliluuseri. Mikä voisi olla kyseisen käytöksen takana oleva oikea motiivi?
Voi jospa mulla joskus vielä olisi miesystävä ja hän näkisi sen tuijottelun, pyytäisin sitä miestä sanomaan ko. naiselle suorat sanat. Tosin ei varmaankaan tule olemaan mulla enää miesystäviä, kun ei ole aikaa tai voimiakaan sellaiseen. Sillä naisella itsellään on miesystävä/kumppani.
Kommentit (42)
"Hermostuin hieman"
Mitä tämä oikeasti tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko käynyt mielessä että ihmiset on yleensä aika uteliaita? Kuinka huono itsetunto sulla on kun tolla tavalla vaivaat päätäs turhan asian miettimiseen? Tuskin kyse on mistään muusta kuin uteliaisuudesta.
Nojuu, voihan se olla niinkin, että hänellä on vain tapana tuijottaa ns. "hävyttömän pitkään" ihmisiä ihan vain uteliaisuudesta ja kuitenkaan hän ei välttämättä moikkaa kovin iloisesti/reippaasti, vaan ns. toljottaa tai sanoo hyvin hiljaa tervehdyksen, jolloin tulkitsen käytöksen sellaisena, ettei se toinen pidä minusta.
Itse en ole kovinkaan utelias ihmisten suhteen, joten vilkaisen vain nopeasti, ehkä tervehdin ja annan olla. Ainoastaan sellaiset jäävät vaivaamaan, jotka itse suhtautuvat jotenkin oudosti tai liian kiinnostuneesti.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
"Hermostuin hieman"
Mitä tämä oikeasti tarkoittaa?
Sanoin silleen, että "anteeksi, että häiritsen olemassaolollani", kun hän hissille samaan aikaan tultaessa taas mykkänä tuijotti minua. Ja sanoin, että voin hissin sijaan mennä portaitakin alas. Sitten hän tuhahteli ja pyöritteli silmiään tms.
En vain jotenkin käsitä koko juttua. Aivan kuin minussa olisi oikeasti jotain halveksittavaa, joten hän ei edes suhtautunut lempeästi siihen kommenttiini, vaan tuntui inhoavan mua vieläkin enemmän.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko homma alkoi oikeastaan jo muutosta: muuttopäivänä kanniskelin yksin isoa määrää painavia tavaroita ja tuolloin tosiaan kukaan ei ollut auttamassa. Hän ja miehensä tulivat vastaan ja tuijottivat minua hetken vakavin ilmein hiljaa, jolloin nolostuin ja mielessäni kimpaannuin, sillä oli muutenkin noloa huhkia painavien taakkojen kanssa, enkä ollut edustavimmillani, joten oli loukkaavaa tulla tuijotetuksi. Sitten he kysyivät, tarvitsenko apua, johon vastasin, etten todellakaan tarvitse, vaan pärjään yksinkin.
Se tilanne oli mulle niin nolo, että tuntui todella nöyryyttävältä ensin tulla tujotetuksi ja sitten sen jälkeen saada moinen kysymys. Luulen, että se nainen teki päätelmänsä mun surkeasta sosiaalisesta elämästäni jo silloin ja siis siitä, ettei mulla ole miestä.
Miksi tehdä elämää suurempi kysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kannattaa pitää mielessä, että ihmisillä on paljon mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko homma alkoi oikeastaan jo muutosta: muuttopäivänä kanniskelin yksin isoa määrää painavia tavaroita ja tuolloin tosiaan kukaan ei ollut auttamassa. Hän ja miehensä tulivat vastaan ja tuijottivat minua hetken vakavin ilmein hiljaa, jolloin nolostuin ja mielessäni kimpaannuin, sillä oli muutenkin noloa huhkia painavien taakkojen kanssa, enkä ollut edustavimmillani, joten oli loukkaavaa tulla tuijotetuksi. Sitten he kysyivät, tarvitsenko apua, johon vastasin, etten todellakaan tarvitse, vaan pärjään yksinkin.
Se tilanne oli mulle niin nolo, että tuntui todella nöyryyttävältä ensin tulla tujotetuksi ja sitten sen jälkeen saada moinen kysymys. Luulen, että se nainen teki päätelmänsä mun surkeasta sosiaalisesta elämästäni jo silloin ja siis siitä, ettei mulla ole miestä.
Eli siis katsoivat ensin sen aikaa, että varmistuivat, että joudut kantamaan yksin, eikä ole ketään apulaista siellä asunnossa tai ulkona kohta tulossa hätiin. Sitten ystävällisyyttään tarjoituivat apuun. Sinä tiuskit heille epäasiallisesti sen sijaan, että olisit kiittänyt tarjouksesta. Sitten vielä jonkin ajan kuluttua, kun pariskunnan rouva samaan aikaan oli tulossa hissiin, käyttäydyit kuin mikäkin mielenterveyspotilas, vaikkei toinen ollut tehnyt tai sanonut mitään, mikä olisi oikeuttanut purkauksesi. Ja sitten ihmettelet, miksi rouva välillä katselee sinua pitkään, ennen kuin uskaltaa varovasti tervehtiä? Yrittää varmaan ensin päätellä, millä tuulella olet ja uskaltako sinulle sanoa mitään, ettei saa taas p*skaa niskaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko homma alkoi oikeastaan jo muutosta: muuttopäivänä kanniskelin yksin isoa määrää painavia tavaroita ja tuolloin tosiaan kukaan ei ollut auttamassa. Hän ja miehensä tulivat vastaan ja tuijottivat minua hetken vakavin ilmein hiljaa, jolloin nolostuin ja mielessäni kimpaannuin, sillä oli muutenkin noloa huhkia painavien taakkojen kanssa, enkä ollut edustavimmillani, joten oli loukkaavaa tulla tuijotetuksi. Sitten he kysyivät, tarvitsenko apua, johon vastasin, etten todellakaan tarvitse, vaan pärjään yksinkin.
Se tilanne oli mulle niin nolo, että tuntui todella nöyryyttävältä ensin tulla tujotetuksi ja sitten sen jälkeen saada moinen kysymys. Luulen, että se nainen teki päätelmänsä mun surkeasta sosiaalisesta elämästäni jo silloin ja siis siitä, ettei mulla ole miestä.
Eli siis katsoivat ensin sen aikaa, että varmistuivat, että joudut kantamaan yksin, eikä ole ketään apulaista siellä asunnossa tai ulkona kohta tulossa hätiin. Sitten ystävällisyyttään tarjoituivat apuun. Sinä tiuskit heille epäasiallisesti sen sijaan, että olisit kiittänyt tarjouksesta. Sitten vielä jonkin ajan kuluttua, kun pariskunnan rouva samaan aikaan oli tulossa hissiin, käyttäydyit kuin mikäkin mielenterveyspotilas, vaikkei toinen ollut tehnyt tai sanonut mitään, mikä olisi oikeuttanut purkauksesi. Ja sitten ihmettelet, miksi rouva välillä katselee sinua pitkään, ennen kuin uskaltaa varovasti tervehtiä? Yrittää varmaan ensin päätellä, millä tuulella olet ja uskaltako sinulle sanoa mitään, ettei saa taas p*skaa niskaansa.
Mielestäni hän itse tekee sen tuijottelemalla. Jos hän hymyilisi, tervehtisi nopeasti ja katselisi sen jälkeen muualle, mulle ainakin tulisi välittömästi sellainen olo, että oon ihan ok ja hyväksytty ihminen. Mutta tuijottelusta tulee todella nolostunut olo ja alan vain miettiä, mikä mussa on vikana. En itsekään tuijottele muita, koska pidän sellaista loukkaavana ja jopa moukkamaisena. Yleensä vain katsahdan nopeasti silmiin, tervehdin nopeasti ja ystävällisesti ja sitten mietin omia ajatuksiani ja katselen muualle.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän? :O
No siis miksi? Mä en ainakaan ymmärrä. Ja miksi se ei lakkaa tuijottelemasta edelleenkään. Antaisipa mun olla vain rauhassa tai olisi vain peruskohtelias.
T. Ap
Ja vielä ihmettelet miksi tuijottaa? Sinun oudon käytöksesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä ihmettelet miksi tuijottaa? Sinun oudon käytöksesi takia.
Miten mun ois pitänyt käyttäytyä? Mielestäni käyttäydyin ihan normaalisti. Jos joku katsoo minua halveksivasti, niin en voi olla kovin hyvillä mielin sellaisesta.
Pyydä naapuria pistämään päähän peittävän paperipussin. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
välttelee muuaaah
Kyllä se välttelee, sillä joskus se kulki aina samaan aikaan, mutta enää sitä ei ole näkynyt kuin satunnaisemmin ja oon huomannut, että se on siis tiettyjä aikataulujaan muuttanut. Mulle se välttely on ok, mutta sekin loukkaa, että mikä mussa on vikana, että pitää vältellä.
Alue: Aihe vapaa
Onko käynyt mielessä että ihmiset on yleensä aika uteliaita? Kuinka huono itsetunto sulla on kun tolla tavalla vaivaat päätäs turhan asian miettimiseen? Tuskin kyse on mistään muusta kuin uteliaisuudesta.