Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksiköhän naapuri tuijottelee ja välttelee mua?
04.03.2019 |
Joskus ihan alkuaikoina hermostuin hieman, kun yksi naapurin noin ehkä hieman alta viisikymppinen, tavallisen näköinen ja hyvin tavalliseen tapaan pukeutuva tukevanpuoleinen nainen tuijottaa mua. Hän tuijottelee edelleen ja selvästi luikkii karkuun, kun näkee mut, mutta vilkuilee silti. Oletin tuijottelun syyksi sen, kun olen yh, ja ehkä hän siis jitenkin halveksii minua siksi ja pitää sellaisena, jota pitää nöyryyttää tuijottelulla (?).
Olen asunut samassa talossa lapsineni nyt kaksi vuotta, eikä yhtään uutta miesystävää ole ollut koko aikana, joten ainakaan sen vuoksi hän ei voi mua halveksia. Olen miettinyt sitäkin, jos hän pitää minua rumana ja säälii siksi. Olen sinänsä hoikka ja nuorempi, mutta en ole mitään missitasoa tai klassisen kaunis kuitenkaan. Pukeudun kyllä siististi ja hiukseni ovat luonnollisen näköiset ja pitkät sekä käytän hyvin vähän meikkiä, mutta ehkä sekään ei kelpaa hänelle. Käyn töissä, minkä hän varmaankin on päätellyt aikatauluistani, joten siinäkään mielessä en ole aivan totaaliluuseri. Mikä voisi olla kyseisen käytöksen takana oleva oikea motiivi?
Voi jospa mulla joskus vielä olisi miesystävä ja hän näkisi sen tuijottelun, pyytäisin sitä miestä sanomaan ko. naiselle suorat sanat. Tosin ei varmaankaan tule olemaan mulla enää miesystäviä, kun ei ole aikaa tai voimiakaan sellaiseen. Sillä naisella itsellään on miesystävä/kumppani.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
välttelee muuaaah
Kyllä se välttelee, sillä joskus se kulki aina samaan aikaan, mutta enää sitä ei ole näkynyt kuin satunnaisemmin ja oon huomannut, että se on siis tiettyjä aikataulujaan muuttanut. Mulle se välttely on ok, mutta sekin loukkaa, että mikä mussa on vikana, että pitää vältellä.
Minäkin välttelisin hullua, tisekeskeistä akkaa, joka täysin normaaleissa tilanteissa möläyttää jotain epäkohteliasta päin naamaa. Ihan itse olet tilanteen aiheuttanut vainoharhaisuudellasi, itsekeskeisyydelläsi ja todella omituisella käytökselläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
välttelee muuaaah
Kyllä se välttelee, sillä joskus se kulki aina samaan aikaan, mutta enää sitä ei ole näkynyt kuin satunnaisemmin ja oon huomannut, että se on siis tiettyjä aikataulujaan muuttanut. Mulle se välttely on ok, mutta sekin loukkaa, että mikä mussa on vikana, että pitää vältellä.
Minäkin välttelisin hullua, tisekeskeistä akkaa, joka täysin normaaleissa tilanteissa möläyttää jotain epäkohteliasta päin naamaa. Ihan itse olet tilanteen aiheuttanut vainoharhaisuudellasi, itsekeskeisyydelläsi ja todella omituisella käytökselläsi.
No siis mielestäni on aivan normaalia kysyä, että "missä on ongelma" tai "onko mussa jotain vikana", jos joku tuijottelee pitkään vakavalla naamalla. En kysynyt noilla sanoin, vaan valmiiksi pahoittelin sitä, että mussa on jotain ilmeisesti hänen mielestään vikana, mutta eikös se ole lähinnä kohteliaisuus minulta?
T. Ap
Oletko ap tosissasi? Melkoisesti patoumia sulla. Onko hoitokontaktia olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
välttelee muuaaah
Kyllä se välttelee, sillä joskus se kulki aina samaan aikaan, mutta enää sitä ei ole näkynyt kuin satunnaisemmin ja oon huomannut, että se on siis tiettyjä aikataulujaan muuttanut. Mulle se välttely on ok, mutta sekin loukkaa, että mikä mussa on vikana, että pitää vältellä.
Minäkin välttelisin hullua, tisekeskeistä akkaa, joka täysin normaaleissa tilanteissa möläyttää jotain epäkohteliasta päin naamaa. Ihan itse olet tilanteen aiheuttanut vainoharhaisuudellasi, itsekeskeisyydelläsi ja todella omituisella käytökselläsi.
No siis mielestäni on aivan normaalia kysyä, että "missä on ongelma" tai "onko mussa jotain vikana", jos joku tuijottelee pitkään vakavalla naamalla. En kysynyt noilla sanoin, vaan valmiiksi pahoittelin sitä, että mussa on jotain ilmeisesti hänen mielestään vikana, mutta eikös se ole lähinnä kohteliaisuus minulta?
T. Ap
No ei todellakaan ole. Ensinnäkin, se naapuri ei ole todennäköisesti edes tuijottanut sinua, vaan on ollut ajatuksissaan. Normaalia ei ole sen paremmin kuvitella, että joku tuijottaa juuri sinua, kuin kuvitella, että tuijotuksella on pakko olla jokin pahantahtoinen taustasyy, kuin todellakaan ruveta "pahoittelemaan" sitä, että kuvittelee olevansa ongelma naapurille ja ilmoittaa voivansa kävellä portaita. Tuossa vaiheessa kuka tahansa oikeasti normaali ihminen tekisi sen päätelmän, että sinulla ei ole kaikki korvien välissä kunnossa ja sinun kanssasi pitää olla varuillaan, kun koskaan ei tiedä, mitä sanot tai teet. Etenkin, kun tuohon yhdistää ihan yhtä sekoipäisen käytöksen siinä vaiheessa, kun tarjoituivat apuun tavaroiden kantamisessa. Sinulla ei oikeasti ole ihan kaikki tasapainossa nyt kunnossa henkisellä puolella - naapurissasi sen sijaan ei ole mitään outoa tai vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emma K. kirjoitti:
Olet niin ruma.
Ok, ehkä se vain on tämä syy. :/ Sitä epäilinkin sinänsä. Se naapuri itsekin on kyllä aika keskiverto tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap tosissasi? Melkoisesti patoumia sulla. Onko hoitokontaktia olemassa?
Mitä ihmeen patoutumia? Olen vain yksinäinen ja ehkä osasyy siihen on se, etten ole klassisesti kaunis tai isorintainen, sillä miehet vain haluavat sellaisia. Mutta tuntuu ikävävältä, että ehkä naispuolinen naapurikin halveksii minua siitä yksinäisyydestäni ja ulkonäöstäni ja tuntee ylemmyydentunnetta. Mutta ei mulla mitään sen kummempaa patoutumaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oiskohan lepso ?
En usko. Siinä katseessa ei ole koskaan ollut mitään myönteistä minua kohtaan.
On ihmisiä jotka ovat mielestään maailman keskipisteenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustele terapeutin kanssa.
Miksi? Enemmänkin kiinnostaisi tietää se, mikä mussa on vikana sen naapurin mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Koko homma alkoi oikeastaan jo muutosta: muuttopäivänä kanniskelin yksin isoa määrää painavia tavaroita ja tuolloin tosiaan kukaan ei ollut auttamassa. Hän ja miehensä tulivat vastaan ja tuijottivat minua hetken vakavin ilmein hiljaa, jolloin nolostuin ja mielessäni kimpaannuin, sillä oli muutenkin noloa huhkia painavien taakkojen kanssa, enkä ollut edustavimmillani, joten oli loukkaavaa tulla tuijotetuksi. Sitten he kysyivät, tarvitsenko apua, johon vastasin, etten todellakaan tarvitse, vaan pärjään yksinkin.
Se tilanne oli mulle niin nolo, että tuntui todella nöyryyttävältä ensin tulla tujotetuksi ja sitten sen jälkeen saada moinen kysymys. Luulen, että se nainen teki päätelmänsä mun surkeasta sosiaalisesta elämästäni jo silloin ja siis siitä, ettei mulla ole miestä.
Nyt ne lääkkeet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuijottaminen on todellista eikä kuvitelmasi, mikset vain tyydy toteamaan että eukko on hemmetin outo, ja tällä on luultavasti jotain ongelmia. Miksi syyn pitäisi löytyä juuri sinusta? Ehkä hän tujottaa oudosti kaikkia. En edes tajua miten voi samaan aikaan vältellä ja tuijotella. Meidän talossa on epäsosiaalinen pakoonluikkija, joka vaikuttaa vihamieliseltä - luultavasti koska kokee ihmiset uhkaavia.
Onko sinulla , ap, jotain mielenterveydellistä diagnoosia?
Itsekin välttelisin tuollaista naapuria. En ulkonäön, vaan käytöksen vuoksi.
Voi jestas, mikset sano itse jos sinua häiritsee? Miksi tarvitset miehen sanomaan?
Jos minua joku selvästi tuijottaa (olen aika köyhä, joten kuljen vanhoissa ja paikatuissa vaatteissa), niin sanon kovaan ääneen miehelleni, että on se kumma kun jotkut ovat niin huonokäytöksisiä, että tuijottavat ihmisiä niin, että nämä huomaavat. Tai kysyn kovaan ääneen, että mitä tuijotat, tai ota kuva, kestää kauemmin. Joskus myös vain tyydyn tuijottamaan takaisin oikein silmiäni levittäen.
Jokainen tuijottelija on näiden jälkeen kääntänyt äkkiä katseensa pois, osa punastunut ja puolijuosseet karkuun. Mutta teen noin vain, jos selvästi ihminen tuijottaa, näitä käy ehkä kerran puolessa vuodessa jos sitäkään. En tee silloin, jos ihminen näyttää olevan mietteissään tai katselee normaalisti ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas, mikset sano itse jos sinua häiritsee? Miksi tarvitset miehen sanomaan?
Jos minua joku selvästi tuijottaa (olen aika köyhä, joten kuljen vanhoissa ja paikatuissa vaatteissa), niin sanon kovaan ääneen miehelleni, että on se kumma kun jotkut ovat niin huonokäytöksisiä, että tuijottavat ihmisiä niin, että nämä huomaavat. Tai kysyn kovaan ääneen, että mitä tuijotat, tai ota kuva, kestää kauemmin. Joskus myös vain tyydyn tuijottamaan takaisin oikein silmiäni levittäen.
Jokainen tuijottelija on näiden jälkeen kääntänyt äkkiä katseensa pois, osa punastunut ja puolijuosseet karkuun. Mutta teen noin vain, jos selvästi ihminen tuijottaa, näitä käy ehkä kerran puolessa vuodessa jos sitäkään. En tee silloin, jos ihminen näyttää olevan mietteissään tai katselee normaalisti ympärilleen.
Noh, tästä vastauksesta oli apua. Oma itsetuntoni ei ole niin vahva, että kovin hyvin osaisin pitää puoliani, mutta tuolla tavoin voisin taklata tilanteen ilman että tarvitsisi tuhlata liikaa energiaa sen miettimiseen. Se naapuri tosiaan oikeastikin tuijottelee todella pitkään ja koen sen kiusallisena. Voi olla, että olen vain laittanut omalla reagoinnillani ns. lisää vettä myllyyn, mutta kyllä se naapuri tosiaan tuijottelee jopa moukkamaisen pitkään.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap tosissasi? Melkoisesti patoumia sulla. Onko hoitokontaktia olemassa?
Mitä ihmeen patoutumia? Olen vain yksinäinen ja ehkä osasyy siihen on se, etten ole klassisesti kaunis tai isorintainen, sillä miehet vain haluavat sellaisia. Mutta tuntuu ikävävältä, että ehkä naispuolinen naapurikin halveksii minua siitä yksinäisyydestäni ja ulkonäöstäni ja tuntee ylemmyydentunnetta. Mutta ei mulla mitään sen kummempaa patoutumaa ole.
Taidat olla se sama, joka kantoi painavaa laatikkoa pienine rintoineen, eivätkä miehet tulleet apuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas, mikset sano itse jos sinua häiritsee? Miksi tarvitset miehen sanomaan?
Jos minua joku selvästi tuijottaa (olen aika köyhä, joten kuljen vanhoissa ja paikatuissa vaatteissa), niin sanon kovaan ääneen miehelleni, että on se kumma kun jotkut ovat niin huonokäytöksisiä, että tuijottavat ihmisiä niin, että nämä huomaavat. Tai kysyn kovaan ääneen, että mitä tuijotat, tai ota kuva, kestää kauemmin. Joskus myös vain tyydyn tuijottamaan takaisin oikein silmiäni levittäen.
Jokainen tuijottelija on näiden jälkeen kääntänyt äkkiä katseensa pois, osa punastunut ja puolijuosseet karkuun. Mutta teen noin vain, jos selvästi ihminen tuijottaa, näitä käy ehkä kerran puolessa vuodessa jos sitäkään. En tee silloin, jos ihminen näyttää olevan mietteissään tai katselee normaalisti ympärilleen.
Noh, tästä vastauksesta oli apua. Oma itsetuntoni ei ole niin vahva, että kovin hyvin osaisin pitää puoliani, mutta tuolla tavoin voisin taklata tilanteen ilman että tarvitsisi tuhlata liikaa energiaa sen miettimiseen. Se naapuri tosiaan oikeastikin tuijottelee todella pitkään ja koen sen kiusallisena. Voi olla, että olen vain laittanut omalla reagoinnillani ns. lisää vettä myllyyn, mutta kyllä se naapuri tosiaan tuijottelee jopa moukkamaisen pitkään.
T. Ap
Tuijota takaisin, niin ei tarvitse sanoa mitään. Kyllä ääliönkin tuijottaja varmaan tajuaa alkaa häpeämään, kun hänen tuijotuksensa huomattiin.
Alue: Aihe vapaa
No siksi, että sinä käyttäydyt todella oudosti ja sekopäisesti ja naapuri parka yrittää ensin arvioida, voiko sinua tervehtiä ilman että möläytät jotain todella ilkeää. Yritäpä nyt ensialkuun ymmärtää, että sinä et ole maailman napa, muita ihmisiä sinun elämisesi ja olemisesi kiinnostaa tasan saman verran kuin pieru saharassa, jos et käytökselläsi jotenkin hankaloita heidän elämäänsä. Ei siis kannata kehitellä jotain ihme teorioita siitä, mitä luulet naapurin sinusta ajattelevan ja mitä se nyt tuollakin tuijotuksellaan tarkoittaa. Sinä et kiinnosta sitä naapuria muuten pätkääkään, paitsi nykyään sen verran, että joutuu oikeasti ensin vähän aikaa tuijottamaan, jotta näkisi, millä tullellla sillä hetkellä käyt, päättääkseen, uskaltaako sinulle puhua, vai onko parempi olla ihan hiljaa.