Katkeruus puskee väkisinkin, kun katselee näitä yo-tyttöjä ostoksilla äiteineen

Mutta ainakin kaikenlaista kokeneena osaat antaa omille lapsillesi erilaisen tulevaisuuden. Varmasti pyritkin siihen kaikin keinoin, kun tiedät, miltä " äidittömänä" eläminen tuntuu.

Ole lapsillesi juuri sellainen äiti, kuin olisit itsellesi halunnut ja nauti sitten heidän puolestaan, kun saavat sen lakkinsa. Ellei lapsia tule, niin sitten vaan nautit siitä, mitä sinulla on ja siitä, että olet ollut niin vahva, että olet sen kaiken saavuttanut ilman tukea. Hieno suoritus.

Ja miten on mahdollista että kukaan sukulainen ei edes onnitellut? Oliko sulla isovanhempia tai isää?

kun vauvani synnytin, ni kaikkitämmönen on alkanu itkettää

ihmisen pitää olla todella katkera kun joka kevät synkkenee samasta asiasta... =/ voimia sinulle!

Sukulaisista en tuntenut kuin mummoni. Jehovalaisuuden takia sukulaisuussuhteet olivat repaleiset. Kiihkouskovainen äitini terrorisoi uskonnollaan koko vähäistä sukua. Nuorisokotiin ja muihin laitoksiin vei tieni. -ap-

Oletko ollut äitiisi yhteydessä sen jälkeen? Ihanko oikeasti uskonto saa ihmisen niin sokeaksi, että voi hyljätä oman lapsensa..!

Olen vain kuullut, että jehovantodistajilla on mitä omituisimpia syitä erotukseen.. Ja siis joskus näyttävät unohtavan, että ihmiset tekevät virheitä..

Jos olisit sinnitellyt niissä Jehovan todistajissa, niin olisit saanut sen tuenkin sitten. Itse en olisi suvusta noin pystynyt irtautumaan, vaan hengaillut mukana vaan ja sitten aikuisena vasta alkanut ajatella omilla aivoillani. Teit takuulla todella radikaaleja siirtoja, kun oikein erotettiin. Minä en ole jehovantodistaja enkä aio sinne liittyäkään.

vanhempiin ja sukulaisiin, mutta ei sen takia kannata katkeroitua ja loppuelämäänsä pilata.

Laitoksissa olen minäkin nuoruuteni viettänyt.



Nyt aikuisena käyn iltalukiota, ilman että kukaan kannustaa jne.



Aion antaa lapsilleni mistä itse jäin paitsi, jos he vain haluavat tietenkin!

Vanhempani vain noudattivat " raamatullista" ohjetta. Pahan mielen sijasta he olivat onnellisia siitä, että pystyivät miellyttämään Jehova-jumalaa.



Joku tuossa ehdotti, että olisin hengaillut jehovien mukana aikuisikään saakka ja alkanut ajatella omilla aivoilla vasta sitten. Ikävää oli minustakin, että ryhdyin ajattelemaan kriittisesti jo varhaisteininä. Oli todella ahdistavaa. Haluaisitko, kommentin heittäjä, itse että vanhempasi rakastaisivat sinua vain tietyin ehdoin? Minua rakastettiin niin ja voin kertoa, että kun sen tajusin, maailmani mureni! Ja radikaalisuudesta sen verran, että radikaali temppuni erottamiseen oli viaton seurustelu vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa, ja EPÄILYS seksisuhteesta.



Minut kastettiin jo 9-vuotiaana, koska halusin vanhempieni rakkauden ja hyväksynnän. Saman ikäisenä pidin linkkaria hennoilla ranteillani ja rukoilin uskallusta itseni tappamiseen. Äitini oli jälleen kerran hakannut minut, koska olin piilottanut päiväkirjani, eikä hän päässyt sitä lukemaan.



-ap-

Varmasti syvät arvet jättää tuollainen..

Voimia sinulle, ja toivon, että joku kevät huomaat, että huonot muistot ovat hieman haalenneet!

että sinua kohtaan on harjoitettu väkivaltaa ja henkistä väkivaltaa uskonnon varjolla. Moni narsistinen ihminen, jolla on pahoja henkisiä ongelmia, tulkitsee Jumalan tahtoa ihan väärin ja väärissä paikoissa ja jopa perustaa sen varjolla uskonnon ja levittää tätä sanaa. Sinulla on ollut todella järkyttävä lapsuus.



Hyvä että olet löytänyt sen Uskontojen uhrit-järjestön avun.



Tunnen pari lahkolaisseurakunnasta eronnutta, jotka ovat kertoneet todella pöyristyttävästä käytöksestä. Ihmettelen näiden lahkojen toimintaa, Raamatussakin puhutaan laupiaasta samarialaisesta ja kielletään kivittämästä ketään tai kääntämästä selkäänsä kenellekään, joka apua tarvitsee.. En voi esim. ymmärtää, miten Jehovat rajoittavat taivaaseen pääsyn 200 000 ihmiseen, eihän siihen joukkoon mahdu edes kaikki kuolleet kristityt lapsetkaan ja hekö muka olisivat pahoja??

-ei ap

Muutin kotoa omille heti täytettyäni 18v. Järjestin itse lakkiaiseni, johon tulivat myös vanhempani ja sukuni. itse koin joka tavalla olevani aikuinen jo tuolloin. Maksoin itse vuokrani, pesin mattoni, tein ruokani yms. Ei olisi tullut mieleenkään että isä tai äiti olisi ostellut vaatteitani. Ihmettelin tuossa vaiheessa luokkakavereita, jotka olivat niin aikuista, mutta sitten kävivät autokoulua isin rahoilla ja äiti laittoi voileipiä mukaan kirjoituksiin.



Mielestäni täysi-ikäisellä on aikuisen vastuu ja velvollisuudet.

käännä asia voitoksesi. Onneksi olet päässyt eroon siitä uskonnosta. Ihan totta!



Älä katkeroidu lakkiaisista. Minun vanhempani järjestivät minulle lakkiaiset ja pakottivat valokuvaan ym. vaikka itse en todellakaan olisi halunnut koko pirskeitä. Siksi minua inhottaa vieläkin katsella lakkiaiskuvaani mummolan ja omien vanhempieni kotona, koska se kuvastaa minulle vain sitä, että minun mielipidettä ei kuunneltu asiassa yhtään. Onneksi olen nyt aikuinen ja voin tehdä itse omat päätökseni!

antoivat hyvät lähtökohdat elämälle, yo-lakkiin asti asuin kotona ja vanhemmat auttoivat koulukustannuksissa ja myös kustansivat autokouluni. Vaikka täysi-ikäisiksi tullaan 18-vuotiaana, minusta on hyvä, että monet vanhemmat kuitenkin katsovat kokonaisuutta, eikä tuijota ikään ja " aja" lastaan pois heti 18-vuotiaana. Silloin ihminen on kuitenkin vielä ihan lapsi, vaikka kuinka aikuiselta tuntuisikin. Varsinkin, jos on käynyt pelkästään koulua siihen asti.

Minusta tärkeintä, mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa, siis materiaalisesa mielessä, ajokortti ja ainakin yhden tutkinnon kustannukset tai avustaminen siinä, että tutkinnon suorittaminen onnistuu, mielellään ammattiin asti. Ja tietysti se henkinen puoli myös....

Ap:lle, vaikka kotoa pois ajaminen tuntuu tietenkin kauhealta, niin se on ehkä kuitenkin ollut elämässäsi onnenpotku, päästä eroon jehovien sairaasta maailmasta.

anteeksi. Kaipa äitisi oli jonkinsortin sekopää ensisijaisesti ja jehovan todistaja vasta toissijaisesti. Tiedän sellaisia, jotka pitävät kyllä säännöllistä yhteyttä myös eronneisiin perheenjäseniinsä, joten ei kai sitä ole pakko olla pitämättä yhteyttä, vaan on itsestä kiinni.

Minulla tilanne oli/on se, että vain äitini kuuluu kyseiseen uskontoon. Sen vuoksi välit perheeseen ovat pysyneet ja sain asua kotona eroamiseni jälkeenkin.



Kuten joku tuossa aiemmin sanoi, katkeruuden sijaan kannattaa tosiaan ajatella sitä valoisaa puolta: et ole enää kyseisen järjestön " orja" . Itse ainakin olen iloinen, että saan elää omaa elämääni eikä mikään uskonto rajoita valintojani.