Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojelu ja sossutädit
25.02.2013 |
Siivosin kirjanmerkkilistaani ja luin sieltä uudestaan pari kauan sitten aloittamaani ls-aiheista viestiketjua. Ja koska aiheettomia/ylireagoituja lastensuojelutilanteita on aina niin hauska mollata, niin aloittelenpa uuden ketjun aikani kuluksi :)
Vaikka eipä mulla sen kummempaa tuumattavaa tähän ole, kuin että aika jännä miten paljon käytäntö vaihtelee kunnittain.
Tarina alkoi pienestä "pohjoisesta" kaupungista, jossa sossutädit päättivät, että 17-vuotias avoliitossa elävä nuori nainen, joka todella halusi lapsen, ei ole sopiva äidiksi. Ls-asiakkuus ja uhkailua, kiristystä, aivan järkiheittoa toimintaa. Pakotettiin vauvan kanssa ensikotiin (vaikka omakin olisi ollut) ja sanottiin mm. että jos lapsen kanssa poistuu ensikodin pihasta - kauppaan, kävelylle rantaan tms - tulevat poliisit samantien hakemaan vauvan huostaan. Ensikodissa meiltä vaadittiin ehdotonta sääntöjen noudattamista, esimerkiksi huoneen ovi oli pidettävä vierailuaikana auki, sillä alaikäisillä ei saanut olla poika/tyttöystäviä kylässä suljetuin ovin. Tämä siitä huolimatta että ensikodin ainoan toisen asukkaan lapsella oli juuri vesirokko, ja meidän vauvamme vasta viikon vanha... Ja siitä huolimatta, että juuri sektiolla synnyttänyttä, hyvin tulehdusarvokasta ja sossujen stressaamaa äitiä varmasti kiinnostikin harrastaa seksiä keskellä päivää, lapsen läsnäollessa :D
Muutimme sieltä pois hyvin pikaisesti, ja uudessa, isommassa kaupungissa ls-asiakkuus sitten jatkui. Ensimmäiseksi uudet sossuntädit vakuuttivat meille, ettei mitään huostaanottoja tehdä noin heppoisin perustein, ja että aina ensin kokeillaan kaikki muut tukitoimet - varsinkaan kun meissä ei tosiaan mitään muuta vikaa ollut, vain ikä ja hiukan hatarat tukiverkostot. Uudet sossutädit olivat muutenkin tosi mukavia, jaksoivat aina käydessään kehua, kuinka meillä on niin mukava ilmapiiri, lapsella hyvä ja turvallista olla, osataan hoitaa jne. Mutta asiakkuuden purkaminen oli silti hankalaa, kuulemma siksi kun se oli tullut muualta. En sitten tiedä, olisiko meidän pitänyt käydä entisestä kaupungista hankkimassa joku pätevyyslausunto... Niin jatkui kuitenkin 2,5 vuotta ja tuli toinenkin lapsi, josta myös alkoi ls-asiakkuus heti synnyttyään, kun kerta veljelläkin oli :D
No nyt kuopus on vuoden ikäinen, erosin juuri avokistani ja muutin taas uuteen kaupunkiin. 2 kuukautta olen tässä odotellut, koska lastensuojelu ottaa yhteyttä ja täkälaiset sossut ilmestyvät oven taakse, koska ls-asiakkuun on siirretty tänne muualta - eikä mitään ole kuulunut, ei näkynyt. Eräs virkahenkilö kyllä ehdotti, että voisin itse tehdä itsestäni ls-ilmoituksen, heti jos vähänkin väsyttää :D Ei kiitos, jos nyt jotenkin olen lopultakin onnistunut pääsemään asiakkuudesta eroonkin?
Vähän hassua sikäli kun luulisi, että ehjä ja onnellinen perhe on paljon vähäisempi uhka lasten terveydelle, kuin juuri riitaisastikin eronneet vanhemmat, muutto kokonaan uudelle paikkakunnalle ja tottuminen uuteen perhemuotoon :)
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tehtiin kanssa ls-ilmo synnärillä kun puhelin sekavia ja olin aggressiivinen ja vähän vainoharhainen,kun vetelin ilokaasua :D Pyysin anteeksi käytöstäni,kun kuulin ja näin harhoja.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 23:15"]
Jaa-a... Kaupunki 1:ssä ainakin se yksi, josta koko homma lähti liikkeelle, kaupunki 2:ssa neuvolantäti (kun esikoinen kerran väsyneenä ja kuumeisena vaikutti hänen mielestään niin APAATTISELTA, että tietenkään emme olleet lasta kunnolla hoitaneet ja huomioineet) ja sitten kuopuksen raskausajan neuvolalääkäri, kun multa pääsi pieni itku sen ensimmäisen sisätutkimuksen jälkeen (sattui aivan saatanasti ja lääkäri muutenkin todella ikävän oloinen meitä kohtaan - oliskiko johtunut siitä ls-asiakkuudesta?) ja sitten vielä kuopuksen synnäriltä, kun olin kuulemma käyttäytynyt niin lapsellisesti synnytystilanteessa :D
Jotenkin luulin, että synnyttäessään nainen saa huutaa ja kiroillakin, mutta luulin ilmeisesti väärin...
[/quote]
Neljä eri ammattilaista, tuhansia äitejä nähneitä, tehtailee juuri ap:stä 100% turhaan lastensuojeluilmoituksen...?
Mitä tästä opimme? Aina, ihan aina, hankkikaa vaikka lainarahalla se asianajaja katsomaan, että homma sujuu sääntöjen mukaan. Nuoret ovat helppoja uhreja, kun ei ole rahaa eikä mahdollisuuksia edes lainaan, mutta jos suinkin vain mahdollista, niin se asianajaja kehiin.
Itsekin virkamiehenä olen aivan ällistynyt näistä ilmoitusten syistä. Ihan siis kaivamalla kaivetaan syytä tehdä ilmoitus sen sijaan, että esim. seuraillaan tarkemmin. Pitäkääpä kiinni oikeuksistanne ja jos ei muuta, niin uhatkaa ainakin sillä asianajajalla!
Ei olisi mikään ihme, että ls-asiakkuuden takia on tullut seuraavissa paikoissa herkästi uusi ilmoitus.
Ovat voineet hyvinkin ajatella asiaa niin, että koska asiakkuus on ollut, on parempi pitää ns. tiukemmat vaatimukset. Ja helposti tehneet uuden ilmoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että kätilöt tekee kovin herkästi lastensuojeluilmoitusta ilman syytä ja varsinkaan nyt jonkun synnytyksessä kiroilun takia. Eiköhän niitä kiroilijoita ja huutajia ole sen verran että suuresta osasta äitejä tehtäisiin ilmoitus jos se olisi siitä kiinni. Uskon että ap ei ymmärrä olevansa sen verran tasapainoton, että se on lasten kannalta huolestuttavaa.
23: Jos ei sieltä ekasta paikasta oltaisi päästy muuttamaan, niin oltaisiin varmaan jouduttu jotain lakiapua hankkimaankin :/ Onneksi kuitenkin "selvittiin säikähdyksellä". Tosin se säikytti aika paljon varsinkin avokkia, joka mulle puhui vielä pari kuukautta myöhemminkin, ettei oikein uskaltaisi kiintyä poikaan, jos kuitenkin joku kohta tulee ja vie sen. Mutta kyllä kiintyi kuitenkin :)
22 ja muut vastaavat: Olikohan se nyt Hesarin nettiversiosta kun tässä ihan muutama kuukausi sitten luin juttua, miten _nimenomaan viranomaiset_ tekee lastensuojeluilmoituksia hyvinkin turhista asioista. Jutun pahimpana esimerkkinä neuvolantäti, joka teki juuri eronneesta perheestä ls-ilmoituksen, "koska lapset olivat joutuneet kuuntelemaan vanhempien riitelyä". Ja käskittääkseni kyseessä perhe, jolla ei mitään aiempaa ls-taustaa tai ongelmia ollut.
25, meidän perhetyöntekijät muuten kävivät sairaalassa katsomassa mua ja kuopusta, ja keskustelivat siinä erään hoitajan kanssa sitten just siitä senkertaisesta TURHASTA ls-ilmoituksesta. Hoitaja tosin oli siihen jokseenkin syytön, kun kuulemma osastolääkäri (jota en ollut koskaan tavannutkaan?!) oli ilmoituksen laittanut, mutta seuraavana päivänä hän (siis hoitaja) valitti mulle, miten kamalan aggressiiviset sossutädit meillä on, kun sillä tavalla häntä hiillostivat :D Jotenkin nauratti ja vähän säälittikin tuo viranomaisten köydenveto meistä... mikäli hoitsut nyt mitään viranomaisia ovat, mutta anyways.
T: ap
Ps. Mitä tulee turhiin ilmoituksiin, hyvät 22 ja 25 tässä viimeisimpinä, niin mikä nyt sitten lasketaan "turhaksi"... Varmasti perheestä kuin perheestä saadaan herätettyä sossutädeille huoli, kun tarpeeksi liioitellaan asioita. En voi väittää, että meidän perhe ihan mikään maailman tavallisin olisi, tai että meillä mitenkään uskomattoman hyvinkään menisi - alkuviestissäkin mainitsin että ollaan avokin kanssa juuri erottu, eikä syyt siihen mitenkään heppoisia olleet. Kuitenkin lapset ollaan hoidettu hyvin niin yhdessä kuin erikseenkin, tästä EI ole sossutätien mukaan ollut mitään valittamista. Paitsi korkeintaan, että voitaisiin ulkoilla enemmän, lukea enemmän kirjoja, syödä enemmän kasviksia, mitä nyt tuollaisia yleispäteviä neuvoja voikaan antaa ihan kenelle tahansa :D
Mun, avokin, meidän vanhempien ja ystävien ja sossuntätien mukaan ollaan oltu RIITTÄVÄN HYVIÄ vanhempia, ja senhän pitäisi riittää? Vai oonko siinäkin luullut väärin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakohtainen kokemus synnytyssairaalasta tuli mieleeni.
Minulla oli kanssa synnytyssairaalassa kauheaa, kun olin neuvolan suosituksesta kertonut, että sairastan masennusta. Se kohtelu aiheuttaa vieläkin vilunväreitä.
Mies oli mukana synnytyksessä, ja kävivät vanhemman pojan kanssa joka päivä katsomassa meitä. Silti joku hoitaja sai raivarin minulle, että minä haluan pois sairaalasta vain koska olen jättänyt vanhimman poikani yksin kotiin, ja se ei pärjää siellä näin monta päivää yksin! Emme olleet mieheni kanssa silloin vielä naimisissa, mutta siis mitä h--ttiä??? Kuka se mies pojan kanssa siellä joka päivä on??? Kait isätkin lapsia osaa hoitaa, jos nyt ainakin sen aikaa, että voi "käydä" toisen lapsen synnyttämässä sairaalassa?
Totta, että halusin pois sairaalasta, kun olin yksin siellä (nykyään jo suljettu osasto, ei vain ollut muita äitejä.) Ja tuli oikeasti jo miestä ja poikaa ikävä, kun aika kaukaa asuttiin, eikä koko aikaa voineet siellä olla (mies siis töissä ja poika koulussa.) Poika syntyi pienenä (vaikka yliaikaisena) ja jouduin olemaan sairaalassa kauan.
Sitten menin tunnustamaan, etten tiennyt miten päin tuttipullon kärkeä pidetään (se pieni reikä tuttipullon päässä pitää kuulemma pitää ylöspäin.) Vanhin poikani sai pelkästään rintaa, eikä minulla ollut kokemusta asiasta. Sitten hoitaja kutsui lääkärin paikalle, ja totesivat, että minun täytyy jäädä sairaalaan, että he pystyvät varmistamaan, etten näännytä lastani nälkään! Stressaannuin niin paljon, etten kyennyt imettämäänkään, rinnat olivat kyllä muutenkin ihan verillä. Kunnollista voidetta siihen ei voinut antaa, koska haluan vain kuluttaa heidän kallista voidettaan, kun minulla ei ole rahaa ostaa sitä apteekista (jotkut hoitajat voivat olla aika suorasanaisia, kun kuvittelevat masentuneen ihmisen olevan yhtä kuin ihminen, jolla äö 55.)
Lastensuojeluilmoitusta ei jostain käsittämättömästä syystä saatu keksittyä, mutta tieto neuvolaan, että täytyy laittaa erityistarkkailuun. Onneksi neuvolatäti oli maalaisjärjen omaava, ja tämä tarkkailu tarkoitti vain yhtä ylimääräistä punnitusta. Painoa tuli tosin jo todella paljon, että mitä sitä koko ajan punnitsemaan. Tosin jouduttiin vielä kotouttamista seuraavana päivänä ajamaan (edellenkin sama pitkä matka sinne sairaalaan) vauvan kanssa sairaalaan punnitukseen, kun oli viikonloppu, eikä neuvola ollut auki. Etten olisi näännyttänyt lastani 24 tunnissa nälkään... Voin kertoa, että mielummin olisin levännyt vauvan kanssa kotona!
Yhteenvetona siis, että uskon ap:n kertomukseen, että lastensuojeluilmoituksia tehdään mistä vain, jos sairaalassa on jokin tieto, joka aiheuttaa ennakkoluuloja (lastensuojeluasiakkuus tai minun tapauksessani masennus.) Ja minullekin muuten huomautettiin siitä, että huusin, ja ehkä myös kiroilin synnytyksessä. Tuli ihan uutena tietona, ettei niin saa tehdä.
21:stä viiveellä mieleen, että niin, olihan mullakin ilokaasutus käytössä... Liekö se sitten ollut mullakin se huolta herättänyt asia, kun siinä höpisin hassuja ja "syvällisiä". Oon aika huumorikas luonteeltani muutenkin, saati sitten ku siihen saa vähän potkua :D
Ja äsken, lajitellessani tyhjiä pilttipurkkeja lasinkeräykseen, tuli mieleen että mitähän sossutädit mahtaisi ajatella, jos ohimennen näkisivät kun raahaan kahta kilisevää kassia roskiskatokseen :D Oon huomannut, että aika monilla virkaihmisillä ei tule mieleen esim. kysyä, että "mitäs tässä tapahtuu?" vaan mennään omien johtopäätösten ja ennakkoluulojen mukaan.
Eronnut yksinhuoltaja = joka toinen viikonloppu baareissa pörräävä hupakko? Vaikka itse oonkin käynyt baarissa tasan kerran elämäni aikana (ellei lasketa sitä kun olin pikkulapsi, ja vanhemmat raahasi mukanaan) ja alkoholia juonut kunnolla yli 2 vuotta sitten. Mun "kunnolla" on muuten tasan 1 siideri, koska mahaan ei mahdu enempää ja heikolle viinapäälle sekin riittää :D
T:ap tällekin päivää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teille, jotka olette sitä mieltä että lastensuojeluilmoituksen tekoon on aina syy...no, voihan siihen olla, mutta se syy ei välttämättä ole mitenkään lähtöisin siitä miten lasta hoidetaan.
Minusta itsestäni on tehty ENNALTAEHKÄISEVÄ lastensuojeluilmoitus synnärillä. Perusteluna oli se, että näin tehdään automaattisesti koska minulla on aiemmin ollut mielenterveysongelmia. Eli mitään huolen syntymistä ei näissä edellytetä, vaan vanhemman aiemmat elämäkokemukset riittävät perusteeksi. Ja käytäntö voi toki olla joissain tapauksissa hyväkin, en sitä väitä.
No, meillä kävi sitten sossut ja totesivat ettei mitään syytä ole jatkaa asiakkuutta. Mutta kyllä mietin, että herkempi ihminen olisi tuosta voinut olla aika tolaltaan. Tai jos olisi sattunut sossu, jonka mielestä on outoa ja epäilyttävää että meillä ei ole mattoja lattialla...niin mihin olisi jouduttu?
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 23:39"]
En usko että kätilöt tekee kovin herkästi lastensuojeluilmoitusta ilman syytä ja varsinkaan nyt jonkun synnytyksessä kiroilun takia. Eiköhän niitä kiroilijoita ja huutajia ole sen verran että suuresta osasta äitejä tehtäisiin ilmoitus jos se olisi siitä kiinni. Uskon että ap ei ymmärrä olevansa sen verran tasapainoton, että se on lasten kannalta huolestuttavaa.
[/quote]
En minä varsinaisesti kiroillut,mutta olin aggressiivinen ja vainoharhainen,joten toisaalta ymmärsin ls-ilmon,mutta olisi ehkä pitänyt ottaa se tilanne huomioon sitä ilmoitusta tehtäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aggressiivinen ja vainoharhainen ja mielestäsi oli suuri vääryys kun lääkäriä epäilytti antaa sulle vastasyntynyt... Ja tuo toinen tuossa miettii tosissaan että mitä jos olisi tullut sellainen sossu joka olisi pillastunut siitä ettei ole mattoja. Anteeksi nyt mutta molemmilla paistaa läpi jotensakin oudot ajattelumallit.
Summa summarum: Olit siis 17-v kouluttamaton nuori ja halusit niin kovasti lapsen/toisenkin. Sitten erosit huonosta parisuhteesta ja muutit muualle. Sitten ihan tosissaan luulet että kiroilu synnytyksessä tai ilokaasu aiheutti ls-ilmon. Äh, tod. näk. olet ollut hyvin naiivi nuori äiti ja on katsottu että tarvitset tukea. Mutta juu, vanha sanontahan menee että kysy teini-ikäiseltä, koska on aika jolloin ne tietävät kaikesta kaiken. Kaikkea hyvää Sinulle ja toivotaan että ikä tuo kokemusta ja nöyryyttäkin elämässä. Ei nuoruus tee huonoa vanhemmuutta automaattisesti, mutta näin ls työtäkin tehneenä näen aivan selkeästi tuon kuvion jonka voisin olettaa aiheuttaneen sinulle tuen tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 15:48"]
No nyt kuopus on vuoden ikäinen, erosin juuri avokistani ja muutin taas uuteen kaupunkiin.
Vähän hassua sikäli kun luulisi, että ehjä ja onnellinen perhe on paljon vähäisempi uhka lasten terveydelle, kuin juuri riitaisastikin eronneet vanhemmat, muutto kokonaan uudelle paikkakunnalle ja tottuminen uuteen perhemuotoon :)
[/quote]
Niinpä niin!!!!!!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 17:49"]
Oli kovasti haittaa siellä ensimmäisessä asuinkaupungissamme. Toisessa oli kivat sossutädit - tosin eivätpä ne paljoa meidän perhettä varsinaisesti auttaneet, kävivät joka toinen viikko vain juttelemassa mukavia. Joissain asioissa uskon että olisimme molemmat jopa parempia vanhempia ilman yhtäkään sossutätiä :/ Esimerkiksi esikoisen imetys ei onnistunut johtuen vahvasta lääkityksestä (siihen sektiohaavan tulehdukseen) sekä kivusta ja stressistä, mutta kuopusta imetin, ja joka vierailulla sossutätien piti mainita moneen kertaan, miten IHANAA on nähdä kuinka äiti imettää lastaan! Tuntui kuin olisimme pilanneet esikoisen heti alkuunsa...
Ja mua muuten aina naurattaa kun ensikoti-ihmiset mainostaa toimintaansa niin, että äiti & lapset saavat elää tosi kodinomaisessa ympäristössä sitä ihan normaalia arkea :D Mitä normaalia ja kodinomaista siinä on, että koko ajan ventovieraat ihmiset kyttää ja määräilee vieressä? Ihmekkö jos heillä sitten herääkin huoli "perheen pärjäämisestä todellisessa elämässä", kun sitä todellista elämää ei ole saanut elää! Onneksi ei itse jouduttu olemaan siellä ensikodissa kuin lyhyen aikaa, kun päästiinkin jo muuttamaan pois :)
[/quote]
On kyllä kuin minun näppäimistöltä kirjoitettu. :O Itse oli 25v saadessani esikoisen ja AINOA (tämä on virallisiin papereihinkin kirjattu syy) ls-asiakkuudesta oli se, että lapsen isä oli, suoraan sanoen, yhden illan juttu. Olen koulutettu, omasin vakituisen, kohtuupalkkaisen työn, omistin jopa oma asuntoni; tosin perinnön kautta.
Mitään vaihtoehtoa ei annettu; joko ensikoti tai huostaanotto. Olin aivan shokissa, mulla oli säännölliset kk-tulot, hyvä tukiverkko, mutta tämä "seksuaalinen ylimalkaisuus" kuten yksi sossu sen ilmaisi, "herätti huolta" (mikä ihana ilmaisu kaikelle mahdolliselle...). Kyseessä oli yksi ja AINOA yhden illan juttu, josta lapseni sai alkunsa.
Sen sijaan, että olisin synnytyksen (kesti 18h) jälkeen saanut levätä ja tutustua nyyttiin, seuraavana päivänä mininu oli pakko osallistua palaveriin. Olin valvonut 33h putkeen. Istuin kumirenkaan päällä koko neuvottelun ajan.
Jouduin 2vkoa olemaan ensikodissa, jossa "hoitaja" valvoi vierestä miten imetys sujui, tiedusteli ja KATSOI jälkivuotoani ja sanoi, että puen vauvan "turhan hienoksi", kunnes palkkasin asianajajan joka kättelyssä sanoi että näin ei toimita. Meni kaksi päivää ja sossut ilmoittivat että olen "vapaa" (käyttivät tätä sanaa) lähtemään kotiin. 8m2 huone vaihtui 60m2 remontoiduksi kaksioksi, ja sain vaihtaa siteen rauhassa.
Sosiaalityöntekijät saivat virallisen huomautuksen, minä en koskaan edes anteeksipyyntöä.
[/quote]
Siis apua, voiko tällainen olla totta? Jos on, niin tällaiset tapaukset pitäisi oikeasti dokumentoida kunnolla ja tehdä oikeasti julkisiksi.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 23:15"]
Jaa-a... Kaupunki 1:ssä ainakin se yksi, josta koko homma lähti liikkeelle, kaupunki 2:ssa neuvolantäti (kun esikoinen kerran väsyneenä ja kuumeisena vaikutti hänen mielestään niin APAATTISELTA, että tietenkään emme olleet lasta kunnolla hoitaneet ja huomioineet) ja sitten kuopuksen raskausajan neuvolalääkäri, kun multa pääsi pieni itku sen ensimmäisen sisätutkimuksen jälkeen (sattui aivan saatanasti ja lääkäri muutenkin todella ikävän oloinen meitä kohtaan - oliskiko johtunut siitä ls-asiakkuudesta?) ja sitten vielä kuopuksen synnäriltä, kun olin kuulemma käyttäytynyt niin lapsellisesti synnytystilanteessa :D
Jotenkin luulin, että synnyttäessään nainen saa huutaa ja kiroillakin, mutta luulin ilmeisesti väärin...
Eräs hoitaja muuten sanoi mulle, että olen lapsellinen myös siksi, ettei mulla ole vielä koulutusta mihinkään ammattiin. Hänen oma 15-vuotias tyttärensä kuulemma aikoo opiskella LÄHIHOITAJAKSI, ja on siksi niin kypsä ja aikuinen että!
Enpähän vain oikein tiedä minkä ammatin itselleni haluaisin... tai tiedän, mutta siihen onkin sitten vähän vaikeampi hakea koulutusta, se ei ole kovin vakaatuloista eikä kai muutenkaan mitään KUNNON työtä... :/
[/quote]
Jännä että sä et sitten millään opi miten kannattaa olla. Ei jossain synnytyksessä normaalit ihmiset kiroile ja meuhkaa, ei mikään ihme jos susta on tehty ilmoitus.
Normaalit ihmiset myös ihan vähän miettii sitäkin, miten aikoo perheensä elättää, eikä vain heittäydy yhteiskunnan eläteiksi, kun tekee mieli alkaa lisääntyä.
Sitä kutsutaan vastuullisuudeksi, ja sitä sulla selvästikään ei ole. Ei se riitä, että yhteiskunnan rahoilla keittelee aamupuurot säännöllisesti lapsilleen. Ne puurot on syytä ostaa ihan omilla rahoilla.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 23:15"]
Jaa-a... Kaupunki 1:ssä ainakin se yksi, josta koko homma lähti liikkeelle, kaupunki 2:ssa neuvolantäti (kun esikoinen kerran väsyneenä ja kuumeisena vaikutti hänen mielestään niin APAATTISELTA, että tietenkään emme olleet lasta kunnolla hoitaneet ja huomioineet) ja sitten kuopuksen raskausajan neuvolalääkäri, kun multa pääsi pieni itku sen ensimmäisen sisätutkimuksen jälkeen (sattui aivan saatanasti ja lääkäri muutenkin todella ikävän oloinen meitä kohtaan - oliskiko johtunut siitä ls-asiakkuudesta?) ja sitten vielä kuopuksen synnäriltä, kun olin kuulemma käyttäytynyt niin lapsellisesti synnytystilanteessa :D
Jotenkin luulin, että synnyttäessään nainen saa huutaa ja kiroillakin, mutta luulin ilmeisesti väärin...
Eräs hoitaja muuten sanoi mulle, että olen lapsellinen myös siksi, ettei mulla ole vielä koulutusta mihinkään ammattiin. Hänen oma 15-vuotias tyttärensä kuulemma aikoo opiskella LÄHIHOITAJAKSI, ja on siksi niin kypsä ja aikuinen että!
Enpähän vain oikein tiedä minkä ammatin itselleni haluaisin... tai tiedän, mutta siihen onkin sitten vähän vaikeampi hakea koulutusta, se ei ole kovin vakaatuloista eikä kai muutenkaan mitään KUNNON työtä... :/
[/quote]
Jännä että sä et sitten millään opi miten kannattaa olla. Ei jossain synnytyksessä normaalit ihmiset kiroile ja meuhkaa, ei mikään ihme jos susta on tehty ilmoitus.
Normaalit ihmiset myös ihan vähän miettii sitäkin, miten aikoo perheensä elättää, eikä vain heittäydy yhteiskunnan eläteiksi, kun tekee mieli alkaa lisääntyä.
Sitä kutsutaan vastuullisuudeksi, ja sitä sulla selvästikään ei ole. Ei se riitä, että yhteiskunnan rahoilla keittelee aamupuurot säännöllisesti lapsilleen. Ne puurot on syytä ostaa ihan omilla rahoilla.
Nää tämmöset kohdistuu juuri niihin pieniin ja heikkoihin, joilla ei vielä kansalaistaidot ole ehkä ihan hallussa, ts. käsitys omista perus- ja ihmisoikeuksista on puutteellinen varsinkin auktoriteettien edessä. Kyllä näitä tapahtuu ihan tässä omassa yhteiskunnassamme. Ihmisoikeudet eivät koske automaattisesti vieläkään kaikkia, ei edes Suomessa.
Alue: Aihe vapaa
Jaa-a... Kaupunki 1:ssä ainakin se yksi, josta koko homma lähti liikkeelle, kaupunki 2:ssa neuvolantäti (kun esikoinen kerran väsyneenä ja kuumeisena vaikutti hänen mielestään niin APAATTISELTA, että tietenkään emme olleet lasta kunnolla hoitaneet ja huomioineet) ja sitten kuopuksen raskausajan neuvolalääkäri, kun multa pääsi pieni itku sen ensimmäisen sisätutkimuksen jälkeen (sattui aivan saatanasti ja lääkäri muutenkin todella ikävän oloinen meitä kohtaan - oliskiko johtunut siitä ls-asiakkuudesta?) ja sitten vielä kuopuksen synnäriltä, kun olin kuulemma käyttäytynyt niin lapsellisesti synnytystilanteessa :D
Jotenkin luulin, että synnyttäessään nainen saa huutaa ja kiroillakin, mutta luulin ilmeisesti väärin...
Eräs hoitaja muuten sanoi mulle, että olen lapsellinen myös siksi, ettei mulla ole vielä koulutusta mihinkään ammattiin. Hänen oma 15-vuotias tyttärensä kuulemma aikoo opiskella LÄHIHOITAJAKSI, ja on siksi niin kypsä ja aikuinen että!
Enpähän vain oikein tiedä minkä ammatin itselleni haluaisin... tai tiedän, mutta siihen onkin sitten vähän vaikeampi hakea koulutusta, se ei ole kovin vakaatuloista eikä kai muutenkaan mitään KUNNON työtä... :/