Mitä olisit lapsena halunnut, mutta et koskaan saanut?

Kauniin kodin. En saanut oli ruma pohjakerroksen neliö elementtitalossa Kontulassa.

Rauhallisen perhe-elämän. En saanut. Vanhempani vihasivat toisiaan, mutta eivät voineet erota, koska kulissit. Oli ahdistava ympäristö kasvaa.

Vaihto-oppilasvuoden, mutta en jaksanut itse sitä organisoida, ja varsinkin äiti lähinnä jarrutteli.

Olen onnellinen nykyään, kun olen saanut hankittua itselleni kauniin kodin ja hyvät ihmissuhteet. 

Lemmikin (esim. kissan)

Vanhempana 10-15-vuotiaana kielimatkan Englantiin

Päätäntävaltaa edes jonkin verran omiin asioihin

Pussillisen vaaahtokarkkeja - en saanut niitä koskaan...

M 45

Kaksi asiaa on ylitse muiden. Ensinnäkin olisin halunnut tietää, kuka oli isäni ja oppia tuntemaan hänet. Ei onnistunut, koska asia oli äidille tabu. Vasta vuosia äidin kuoleman jälkeen ns. yhdennellätoista hetkellä sain asian selvitettyä. Isäkin oli jo kuollut, mutta minulle riitti siinä vaiheessa jo pelkkä tieto. Muutaman vuoden kuluttua en olisi enää saanut asiaa selville, sillä asian tienneet ovat kuolleet yksi toisensä jälkeen.

Toiseksi olisin halunnut lapsena opetella soittamaan, mutta en saanut, koska ajatus oli, ettei epämusikaalisen suvun jälkeläinen, joka itsekin laulaa nuotin vierestä, voi oppia soittamaan. Vaikka nykyään tiedän, että laulutaito ja soittaminen ovat kaksi eri asiaa, en ole myöhemminkään opetellut. Nuotteja osaan lukea auttavasti.

Baby bornin, koiran, hevosen...sain kyllä koiran ja hevosen sitten 13-14-vuotiaana.

Koiran. Mutta nyt ymmärrän miksi en sellaista voinut saada. Eläin olisi ollut loppujen lopuksi vanhempien vastuulka, eikä heistä olisi siihen ollut.

Mutta nyt mulla on oma koira.

N42

Olisin halunnut siskon ja koiran.

Rakkautta. Että joskus joku olisi saattanut minut uneen. Että minun kanssani olisi haluttu viettää viikonloppu baarireissun sijaan. Että olisi rakastettu vain koska olen olemassa. Että olisi edes vähän välitetty. Kerrottu minunkin olevan rakkauden arvoinen.

Paremman äidin. Ja naapurin pojan. Ja hevosen. 

Sony Walkman

Minulla on useampikin asia joita en saanut:

Pikkuveli. Isoveli minulla oli kyllä, mutta ei siitä ollut mitään iloa koska pitkä ikäero..

Olisin halunnut myös lemmikkiapinan.

Ja soittaa viulua. Rahat viulunsoittoon ei vanhemmilla riittäneet.

Brion junaradan

Oman huoneen, en ikinä saanut, koska meitä sisaruksia oli niin monta. Mutta nyt omistan yksin koko kotitalon ja nautin joka huoneesta ja molemmista kerroksista.

Barbie-nukkea. Äitini mielestä se oli turhuutta.

Koiran, mutten saanut.

Kuukauden kuluttua omilleni muuttamisesta 19-vuotiaana hankin pennun ja sen jälkeen tässä taloudessa ei koiratonta hetkeä ole ollutkaan, nytkin kolme karvakamua tuhisee tässä sohvalla.

N43

- hevosen, kissan ja ratsastustunteja

- kotiopetuksen (ei olisi tarvinnut mennä kouluun)

- myrkynvihreän mekon ja pitkän tukan

Foliopallon ja käynnin huvipuistossa.

Ken-nuken barbeille kaveriksi. Rumin barbi esitti sitten aina miestä leikeissä.

Sellaisen ajettavan pikku-Jeepin, mitä oli joskus 90-luvulla Tuplan (tai jonkun muun) valmistajan kilpailussa palkintona :D

En saanut ja sekös mukulana harmitti...

Soittaa pianoa, pelata jääkiekkoa, puhua kiinaa ja opiskella sitä, äitini ei suostunut minulle ostamaan teetä kuin rakastuin teehen sitä tädin luona kokeiltua ja sanoi minulle että en saa teetä koska minusta tulee muuten samanlainen kuin isäni on, rullaluistella,

Plääh tässä on jo paljon.

Niin ja tietenkin olisin halunnut lasketella lumilaudalla ja hiihtää.

Olisin halunnut myös kaakaopapuja mutta onneksi sain niitä ja ne minulle kuuluvat varsinkin niinistön Trump tapaamisen jälkeen.