Mitä olisit lapsena halunnut, mutta et koskaan saanut?

Pianon

Silmälasit

Rakkautta, turvaa, hyväksyntää. Väkivaltainen alkoholisti-isä ja sadistinen vääriä lapsia vihaava äitipuoli. Sain koko lapsuuteni tuntea olevani liian vähän, vääränlainen, olin vihattu ja halveksittu. Minussa ei ollut mitään hyvää, olin vain pelkkä rasittava kuluerä ja typerä pentu jaloissa, josta piti päästä eroon mahdollisimman nopeasti.

Tamagotsin. En saanu kun ekan kerran tuli muotiin😔 pikkuveli kyllä sai sitten kun tuli uudestaan muotiin. Kuopus, joka on edelleen äitin lellikki. Mulla ei äitiä enää oikeestaan ollutkaan kun nuorin synty, rooli oli olla lastenvahti ja äitin apulainen. En oo katkera, en😡

Uimapatjan.

Olisin halunnut käydä naisvoimistelijoissa ala-asteikäisenä. Se ei käynyt, koska vanhemmat demareiita. Samasta syystä sisko ei päässyt partioon.

Olisin halunnut oppia soittamaan pianoa. Ja isän, joka ei tuhlaa rahojaan viinaan.

Olisin halunnut harrastaa ratsastusta. En saanut. Kyse ei ollut siitä että meillä ei olisi ollut varaa, vaan siitä että äitini oli ylisuojelevainen ja pelkäsi hevosia, oli varma että tippuisin hevosen selästä ja loukkaantuisin pahasti tai kuolisin. Teininä menin ratsastamaan sitten itse hankituilla kesätyörahoilla, ensin salaa, ja kun asia paljastui saatiin iso riita aikaiseksi.

Sisaruksen ja nukkekodin. Barbie-nuken.

Nykyään vieläkin joskus mietin, hankkisinko viimein sen nukkekodin, mutta sille ei nyt ole oikein sopivaa tilaa.

Olisin halunnut äidin ja isän. Isovanhemmat huolehtivat minusta hyvin ja olivat rakkaat. Mutta ns normaalia perhettä kaipasin. Kaikilla muilla oli paitsi minulla. Kyllä sen takia paljon kiusattiinkin.

Että olisi koti jossa yhdessä huoneessa yksi seinä kokonaan lasia, lattiaan asti.  Olisin nukkunut siellä ja katsellut kuusia ja lumihankea heti herätessä.

Nytkin haluaisin sellaisen, vaatisi tietysti miljoonaomaisuuden.

Pikkusiskon ja koiran. Tulikin pikkuveli ja akvaariokaloja 🙄.

Toppatakkia kaipasin. Siskon kanssa näpertelimme vihreää karvalankamattoa. Ne oli joululahjana. Pettymys oli iso.

Siitä opin, etten paloja toiveita esittänyt enkä mieleeni päästänyt. Vuosien varrella on tullut kaikenlaista hyvää elämään. Tärkein on uskoon tulo. Tuli tasapaino ja rauha.

Minä haluaisin hevosen jolle puhua ja tehdä tilaa omassa maatilkussa niin että en nousisi hepan selkään kertaakaan.

Opettelisin laiduntamaan hevosen kanssa rikasta maaperää viljelyyn ja kasvatukseen.

Olisin halunnut He-Manin, mutta en koskaan saanut. Johtuiko sitten siitä että se olisi ollut liian kallis vai että se on ns poikien lelu, mutta sitä muistan toivoneeni monena jouluna ja synttärinä. Sähköautorataakaan en saanut. Barbeja mulla oli kymmeniä, yhdessä siskojen kanssa, mutta niillä leikkimisestä en suuremmin välittänyt.

Valvoa joskus myöhään.

Kaverit katsoivat Dallasia ja Dynadtiaa viikonloppuisin, minä en koskaan saanut katsoa, koska meillä lasten ja teinienkin piti aina mennä nukkumaan aikaisin, arkena ja viikonloppuisin, myös lomilla. Eikä aamulla saanut ikinä nukkua 8.00 pitempään. Edelleenkin, vaikka valvoisi pitempään, herään aina viimeistään 7.30

Nähtyäni Turussa jalkakäytävällä luistelevan naisen, muistin halunneeni alamäkiluistella kouluun. Osan aikaa talvesta meidän kävelytiet olikin sellaisessa kunnossa että olisi voinut. Ostin myöhemmin Rollerblade rullaluistimet kun ne tuli muotiin, mutta yhtään kertaa en niillä luistellut lukioon. Olisi ollut jotenkin noloa, en tiedä miksi. Ja olisin halunnut sellaisen ihanan miniponin kuin naapurin Pihlalla.

pillua naapurin tytöltä

Ei tule muuta mieleen kuin koira. Muuten toiveeni olivat aika pieniä (jotain ihan tavallisia leluja jne), ja ne toteutettiin kyllä, jos oikeasti hyvin pitkään jotain halusin.

Olisin halunnut pienen punaisen polkupyörän, mutta en saanut.