Miksi nainen ei saa olla tyytyväinen itseensä?

koska silloin nainen ei kuluta tarpeeksi!

Itseensä tyytyäinen nainen ei tarvitse hiusväriä, meikkiä, kaventavia pöksyjä, push up liivejä ym.

Naisten tyytymättömyys itseensä on mainoskikka, sillä saadaan naiset kuluttamaan.

Esimerkki. nainen kertoo, että on itsestään ylpeä, että pystyi synnyttämään luomusti, ilman mitään epiduraalia tmv. Kertoi myös, että ei olisi kyllä pystynyt tähän samaan luomusynnytykseen ekassa synnytyksessään, koska kivut olivat niin paljon kovemmat.

Toinen nainen saa tästä sätkyn, ja alkaa haukkumaan edellistä "kehujaa" siitä, että tämä on ylemmyydentuntoinen, ja ei todellakaan tiedä tosielämsstä mitään, ja kuinka on yksisilmäistä  ja kilpailuhenkistä olla ylpeä luomusynnytyksestä. Miten tyhmä asia olla ylpeä itsestään siitä että on pystynyt synnyttämään luomusti.

Tämä luomusynnyttäjä hämmästyy toisen negatiivisesta ryöpystä, ja tarkentaa vielä, että ei missään nimessä tarkoittanut, että luomusynnyttäjä olisi millään tavalla parempi äiti/syynnyttäjä- what ever- kuin se joka ei synnytä luomusti. Että hän oli puhtaasti vain ITSESTÄÄN ylpeä, siitä että pystyi olemaan ottamatta kipulääkkeitä tmv. toisessa synnytyksessään, joka siis oli todella paljon helpompi kuin ensimmäinen synnytys, ja että kaikki synnyttäjät saavat olla itsestään ylpeitä, oli synnytystapa mikä hyvänsä!

Toinen äiti jatkaa vain luomusynnyttäjän haukkumista, ja väittää edelleen, että toinen on ylemmyydentuntoinen.

Kannattaa katsoa, missä avautuu:-) Mä päivitin perjantaina facebookiin olevani täydellisen onnellinen kaiken arkisen keskellä, ja sain vain kannustusta. Mun facebook-ympäristössä on tietysti vain niitä ihmisiä, joiden kanssa haluan olla jossain tekemisissä, ei todellakaan mitään sydänystäviä kaikki, mutta ihan tavallisia kunnon ihmisiä...

Täällä palstalla on sitten sellaisia(kin) ihmisiä, joita juoksisin pakoon jo valoisana kesäpäivänäkin. Niitä katkeria ja elämäänsä pettyneitä ihmisiä, jotka luulee oman kokemuksensa perusteella, että elämä on oikeesti ihan p:tä. Mut ei se kaikilla ole :-). En silti täällä kerjää verta nenästäni - paitsi tällä kommentilla, tietty:-)

Esimerkki 2.

Nainen on tyytyväinen sisustukseensa. On pitkään ja hartaasti säästänyt olohuoneen laatuhuonekaluihin. Työkaveri kysyy sitten miksi toinen on ollut tänään poikkeuksellisen iloinen ja onnellisen oloinen. Toinen sitten naiviuttaan ja tyhmyyttään sanoo rehellisesti, että on niin iloinen, että on pitkään säästänyt, ja tänään mennään tilaamaan olohuoneen uusi kalustus. Toisen naama nyrpähtää, ja sitten menee toiselle työkaverille haukkumaan seläntakana että miten se XXX onkin niin kehari, että pitää ihan koko olohuoneen kalustus mennä uusimaan ja vielä kerralla kaikki uusiksi. Että onpas vaativa rouva, kun pitää kaikki laittaa kerralla uusiksi, ei sitten rouvalle kelpaa mikään niistä vanhoista huonekaluista blaa blaa blaa. Koko loppupäivä sitten murjotetaan tälle "onnelliselle tyhmälle"

Voistiko nro 5 tarkentaa mikä on kehuskelua? Onko kehuskelua se, että kertoo jonkin kivan asian elämästään? Saako suomessa kertoa vain ja ainoastaan ne ikävät ja negatiiviset asiat esille? Miksei suomessa saa kertoa onnistumisistaan?

Tarkennatko nro 5 mikä on keshuskelua ja mikä ei? Voiko mistään asiasta puhua positiivisesti, ilman, että se on kehuskelua? Tämähän on tulkintakysymys. 

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 20:35"]

Esimerkki 2.

Nainen on tyytyväinen sisustukseensa. On pitkään ja hartaasti säästänyt olohuoneen laatuhuonekaluihin. Työkaveri kysyy sitten miksi toinen on ollut tänään poikkeuksellisen iloinen ja onnellisen oloinen. Toinen sitten naiviuttaan ja tyhmyyttään sanoo rehellisesti, että on niin iloinen, että on pitkään säästänyt, ja tänään mennään tilaamaan olohuoneen uusi kalustus. Toisen naama nyrpähtää, ja sitten menee toiselle työkaverille haukkumaan seläntakana että miten se XXX onkin niin kehari, että pitää ihan koko olohuoneen kalustus mennä uusimaan ja vielä kerralla kaikki uusiksi. Että onpas vaativa rouva, kun pitää kaikki laittaa kerralla uusiksi, ei sitten rouvalle kelpaa mikään niistä vanhoista huonekaluista blaa blaa blaa. Koko loppupäivä sitten murjotetaan tälle "onnelliselle tyhmälle"

[/quote]

Outoja esimerkkejä. Oikeassa elämässä en ole koskaan tuollaista kokenut. Aaveella kyllä...

Olen varsin tyytyväinen itseeni ja elämääni. Ja halutessani kerron sen avoimesti.

Nämä kaksi edellistä esimerkkiä ovat omia kokemuksiani. Näin niinkuin esimerkkinä.

En ole nro 5 mutta Tuksun kehumiset kyllä ärsyttävät.

No sen olen kyllä huomannut, että kateuteen taipuvaiset ihmiset pitävät lähes kaikkea positiivista asiaa kehuskeluna. Ovat jotenkin yliherkkiä toisten onnelle. Tällaisilla ihmisillä on esim. selvittämättömiä asioita elämässään, joita eivät ole pystyneet kohtaamaan. Kun ei olla tasapainossa itsen, tai oman elämän kanssa, on hyvin vaikeaa sietää seesteisiä & onnellisia, tyytyväisiä ihmisiä.

Voisi siis sanoa, että oman empiirisen kokemukseni mukaan onnettomat ihmiset eivät kestä onnellisia ihmisiä.

Kehumista voi olla se, kun pitää isoa ääntä omasta laihdutuksestaan, hankinnoistaan, matkoistaan, lasten menestyksestä, uuden talon ostamisesta.

Asioista voi mainita, mutta tapa jolla se tehdään, ratkaisee. Ja kuuluvatko kaikki omat asiat työpaikkatauoille? Eikö riitä kertominen ystäville ja läheisille työkavereille ainoastaan.

Aina mahtuu seuraan ihmisiä ,joilla on vastoinkäymisiä talouden, terveyden tai ihmissuhteitten kanssa. Ei heillä välttämättä ole voimia iloita toisen onnesta, tosin tuskin epäonnestakaan.

Henkisesti itseensä tyytyväinen ihminen säteilee, vaikka elämä välillä kolhisikin. Tyhjäpäät ja heikkoitsetuntoiset kehuvat rahoillaan ja kodeillaan. Ketä edes kiinnostaa.

Otetaanpa tuo edellinen esimerkki. Siinä työkaveri kysyi että miksi toinen on niin onnellisen näköinen? Saako siinä tilanteessa kertoa totuuden, vai pitääkö valehdella?? Jos toinen yhdellä lauseella vain kertoi, että menevät nyt tänään ostamaan huonekaluja. Ei enempää. Ei sanottu mitenkään ylimielisesti, tai kehuskelleen. Itseasiassa sitten toista alkaa kaduttaa oma, tyhmä avoimuutensa (että kertoi totuuden), kun huomaa, että toisilla meni päivä pilalle.

Ja siis tämä samainen ei ollut koskaan puhunut sisustuksesta tmv. koskaan työpaikallaan.

 Tämä siis tällaisena konkreettisena esimerkkinä.

Mun täytyy kyllä tässä ohiksena sanoa, että minua kiinnostaa nimenomaan sisustusjutut! Minusta on tosi kiva itse jutella sisistusratkaisuista tai hankinnoista töissä, onneksi meillä on sielä samanhenkistä porukkaa. Jutellaan usein toistemme hankinnoista, ja mikä oli hyvä tuote ja mikä ei (jaetaan suosituksia, ja varoitetaan mitä tuotteita kannattaa välttää, missä on hyvät alet jne).

Kaikki kun eivät ole samasta muotista. Meidän työpaikalla jutellaan paljon lapsista, harrastuksista, vapaa-ajanvietoista ja kodin hankinnoista, ja vaatteista. Ihan vapaasti. Annetaan positiivista palautetta, jos toisella on esim. uusi kiva pusero, tai onnistunut kampaus.

No suomalaiset ei ylipäätään kestä onnellisia ihmisiä. Iloisuus ja tyytyväisyys on ärsyttävää monen mielestä! Kun itse ollaan onnettomia, ei kestetä toisten onnea.

Hih nyt ne negatiiviset ovat ihan hiljaa, mutta osataan sitten kyllä dissata jos jollakin menee hyvin...

Onhan näitä syitä:

Meillä on niin paljon elämänkokemusta, että me tiedetään, että teidän onnenne ei ole rakennettu kestävälle pohjalle. Ehkä me nähdään jotain sellaista jota te ette näe. Esim. me saatetaan olla tietoisia siitä, että se niin ihana ja rakastava aviomies ei ole ylitöissä vaan panee sihteeriään.

Tai sitten puhuessanne onnestanne te vaan vaikutatte niin feikeiltä, että kulissit vaan kahisee. Ette ole uskottavia. Se saa meidät huolestumaan vielä enemmän koska se tarkoittaa, että paitsi että elämänne on kurjaa, niin teillä on varmaan myös narsistiaviomies joka pakottaa teidät teeskentelemään, että kaikki on hyvin. Tai sitten teillä on syöpä. Aina kun joku puolituttu kertoo miten näuttii elämän pienistä iloista, niin ajattelen, että sillä on nyt sitten syöpä. 

Tai sitten te tosiaan olette niitä kilpailuhenkisiä, ylemmyydentuntoisia, kieroja noitia. Jos esim. kerron omasta elämästäni opettavaisen, hauskan mutta nolon tarinan, niin odotan, että myös  joku toinen tekee niin. Mutta eipäs teekkään vaan kertoo miten täydellinen ja fiksu hän itse aina on ja minä saan olla se ainoa idiootti ja kehari jolle kaikki nauraa. Ja myöhemmin tämä täydellinen nainen vielä käyttää tarinaani minua vastaan. Sääntö menee niin, että jos minä paljastan itsestäni jotain noloa, niin teidänkin kuuluu tehdä niin.

Kuka on sanonut, ettei nainen saa olla tyytyväinen? Tyytyväinen nainen ei sitä (tyytyväisyyttä)  itse sano tai nosta aihetta esiin, sillä se tyytyväisyys huokuu siitä muutenkin ja sellaisen ihmisen kanssa on helppo olla.

Kehuskelijat ovat asia erikseen, sillä he karkottavat kaikki ympäriltään.