Olen niiiiin kyllästynyt kotihommiin. Kohtalotovereita?

Mä olen myös niin kyllästynyt ja väsynyt siihen.Ei mun aika ja voimat riitä muuhun kuin juuri niihin kotihommiin ja se ketuttaa vietävästi.Varsinkin kun lukee ja kuulee kavereilta miten paljon heidän puolisonsa auttavat ja miten lapset myös korjaavat jälkensä. EI MEILLÄ SE TOIMI NOIN.Olen vissiin tehnyt jotain väärin ja siksi olenkin niin väsynyt ettei elämästä jaksa nauttia enään. Kohta taas siivoomaan

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 19:11"]

Ehkä pitäisi alkaa tehdä juttuja kodin ulkopuolella. Ei jäisi ajatusmaailma niin jumittamaan vain tähän kakkavaippa-mitätehtäisiinruuaksi-nytlapsethampaidenpesulle- linjalle.

[/quote]

Komppaan tätä. Mitä enemmän pyörii sitä samaa ympyrää,sitä enemmän ärsyttää.Itellä ainakin vaikea välillä saada lähdetyksi kun tulee mieleen mitä kaikkea silläkin ajalla ehtisi tehdä. Mutta kun vaan lähtee,kyllä tekee hyvää.

Ihan olis voinu olla omasta suustani tuo sinun aloitus. Täsmälleen samojen asioiden kanssa takkuan ja kertakaikkisen väsynyt arjen pyörittämiseen, en siis lapsiin. Kiva, että jotkut äidit voivat ottaa rennosti ja ´sanoa heipat rutiineille, mutta itse pidän niistä kiinni ja mielestäni arki on jotenkin edes hallittavissa niiden kautta. Tuohon jatkuvaan siivoamiseen ja imuri kädessä kulkemiseen kyllästyin itsekin tänä talvena ja tein viikko-ohjelman siivouksesta. Tälla tavalla olen sidättänyt itsenäi pitämään vapaapäiviä siivouksesta. Tokikaan päivittäisistä hommista kuten tiskeistä ja ruanlaitosta sekään ei vapauta. Ehkä vähän on stressi helpottanut, kun ei koko ajan huuda silmille ne tekemmättömät työt ja toisaalta tiedän, että kaikki tarvittava tulee tehtyä. Nyt ei vaan tarvi joka päivä miettiä vessan pesua ja pyykkien viikkausta. Pidän kerran viikossa isomman siivouspäivän ja toisen kerran "tarkistussiivouspäivän". Lisäksi olen jakanut pyykinpesun/pyykkihuollon neljälle päivälle ja siten saanut viikkooni kolme sellaita päivää, jolloin en tee kuin pakolliset ja sillon siedätän itseäni villakoirille. Katsotaan nyt miten homma etenee, kun palaan työelämään. Tuolla siivoojan palkkaamisella olen myös miestäni "uhannut", jos alkaa tuntua, että homaa jää liikaa minun kontolle. Siivoan tosi mielelläni, mutta sillon en halua, että lapset pyörii jaloissa ja saavat siten viettää laatuaikaa isänsa kanssa sillävälin. Joskus onnistuu toisinaan huonommin, ja siivoukset hoidoan yleensä kaiken muun ohella, mutta ehkä vähän on tosiaan sitä stressiä helpottanut tuo omatekoinen lukujärjestys. 

Ja sitten vielä kannustan todella ottamaan omaa aikaa jos vaan suinkin mahdollista. Ainakaan meillä se ei kotona onnistu, mutta lähtemällä lenkille, jumppaan tms saa hyvin syyn tuulettaa ajatuksia ja hetken hengähtää, samalla kunto kasvaa ja raskauskilot lähtee. Haaveilen siitä, että joskus saisi olla kotona ihan yksin, vaikka vuorokauden, nukkua univelat, siivota ja nauttia hetken lopputuloksesta. Sitä odotellessa :)

Et vaan osaa. Olet vaan huono

Onko niitä saatanan kakaroita pakko vääntää jos ei jaksa niistä koituvaa harmia?

Minä olen miettinyt ihan samoja asioita kuin ap ja näköjään moni muukin! Ihanaa, että en ole ainoa! Vaikka nautinkin tästä kotiäitiydestä ja lapsista, niin kotitöistä ja ikuisesta siivousrumbasta en tule ikinä nauttimaan. Juuri ja juuri saan tehtyä perussiivoukset, ruoanlaitot ja pyykinpesut. Mutta kun kaikki kaapit on pesemättä jo monen vuoden ajalta ja olin ajatellut, että käyn kaikki läpi ennen kuin palaan töihin, sitten ehtii vielä vähemmän. Mutta ei. Mullakin on siisteyskäsitys aika korkea, joten sitä pitäisi osata löysätä. Mutta miten, helpommin sanottu kuin tehty. Minä saan välillä omaa aikaa, kun isä tai mummi on lasten kanssa. Silloin käyn rauhassa kaupassa, asioilla, lenkillä, kylässä ym. Ne hetket on todella tärkeitä kotiäidille.

Mitenköhän 50-luvulla naiset pärjäs kun oli 10 lasta ja vielä talon väki päälle. Pesukonetta ei ollut. Lattiat siivottiin konttaamalla rätillä ja lattiapintaa 5 kertaa sun asunnon lattiat.

50-luvulla ne vanhimmat 5 lasta joutui tekemään ihan hulluna kotihommia! Ei kai sen yhden äidin aika riittänyt sen enempään kuin tänäkään päivänä. Ja siihen aikaan isommat lapset olivat aina pienempien lapsenvahtina, jopa aamusta iltaan, että äiti ehti tehdä kaikkia hommia. Mun äiti on kertonut näistä jutuista monta kertaa. Sen takia sekin muutti jo 16-vuotiaana maailmalle, kun ei enää jaksanut olla kotiorja, oli nimittäin vanhin lapsi. Sen sijaan tänä päivänä tuntuu, että jos teinille ehdottaa pölyjen pyyhkimistä 2 kertaa kuussa, se on ihan mahdoton homma.

Kyllä tuo kaikki on puuduttavaa. Itsekin kotiäitinä tiedän sen.

Joskus pitää vaan löysätä ja ottaa asiat huumorin kannalta. Mitä jos vaikka laittaisit youtubesta soimaan "me ollaan pissiksii" ja eläytyisit biisiin ja laulaisit mukana ;)) heh.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 16:55"]

Kyllä tuo kaikki on puuduttavaa. Itsekin kotiäitinä tiedän sen.

Joskus pitää vaan löysätä ja ottaa asiat huumorin kannalta. Mitä jos vaikka laittaisit youtubesta soimaan "me ollaan pissiksii" ja eläytyisit biisiin ja laulaisit mukana ;)) heh.

[/quote]

siis Lissut: pissikset...

saisit niiiiin kontrastia sille nykyfiilikselle ja voisi mukavasti muistelle mennyttä huoletonta nuoruutta... oliko sekään sitten niin kivaa...? Kaikilla elämänvaiheilla on hyvätkin puolensa. Etsi huumoria ja väriläikkiä kotiarkeen.

Mut eks oo kiva kun koti on täydellisen siisti, ite huoliteltu, lapset kivoissa vaatteissa ja ruoka valmiina. Musta on ainakin. Siks jaksan siivota ja hoitaa kaikki hommat + itteni :) Viikonlopuiksi suunnittelen aina jotain kivaa, joten jaksan koko viikon sen voimalla kun odotan esim. lauantain shoppailureissua, kylpylään menoa tms. Vie ihmeessä välillä myös lapset hoitoon, ja ole kahden miehesi kanssa se tekee ihmeitä!

Ap linjoilla.

Kiva ehdotus tuo kylpylään/hotelliin /shoppailemaan meno, mutta kun ei ole rahaa. Oikeasti. Mies pienipalkkainen, ja säästöistä nytkin otetaan joka kuukausi rahaa vain se pakollinen summa, kun se kodinhoitotuki on niin pieni summa. Lisäksi meillä ei ole ns turvaverkkoa; miehen vanhemmat ovat kuolleet, ja minun vanhempani niin iäkkäitä, että eivät enää pysty 75-vuotiaina lapsia hoitamaan, kun lähinnä me mieheni kanssa kohta hoidamme heitä... Eli joutuisimme palkaamaan ulkopuolisen lastenhoitajan, ja siihen taas ei oikein ole varaa (kun ei ole varaa nyt mennä sinne ravintolaan/kylpylään/shoppailemaan).

Minä en ole vuoteen käynyt esim. edes kampaajalla (tai ostanut itselleni mitään) koska rahat vähissä. Hoitovapaalla ei ainakaan meidän perheessä juurikaan ole ylimääräistä mihinkään (taloudellisesti) revittäväksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että rahat juuri riittävät siihen, että voin pitää nuorimmaiseni kaksivuotiaaksi kotona.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 13:47"]

Onko niitä saatanan kakaroita pakko vääntää jos ei jaksa niistä koituvaa harmia?

[/quote]

Pakko kommentoida näitä idiotismeja: AP tuossa edellä valitti että oli KYLLÄSTYNYT jatkuvaan rutiinien pyörittämiseen. Kait sitä ihminen saa olla välillä väsynyt arkeensa, oli sitten työssäkäyvä tai kotia pyörittävä äiti??? Taas joku katkera AV-mamma tulee kommentoimaan oman paskaisen kotinsa uumenista, kun ei itse vitsi siivota tai antaa kotiruokaa omille lapsilleen...

Ihminen voi olla unelma-ammatissaan, mutta välillä silti aivan totaalisen kyllästynyt. Suotakoon jokaiselle se, että on väsynyt jatkuvasti toistuviin rutiineihin. Ymmärrän erittäin hyvin, että kun koko perhe (lapset ja äiti) ovat kotona, niin sitä sotkua tulee sinne kotiin ihan eri tavalla, kuin että lapset ja vanhemmat ovat päivisin esim. päiväkodissa ja työpaikoillaan. Pienten lasten vanhemmat ovat ihan eri tavalla taakotettuja rutiiniensa kanssa, kuin isojen koululaisten kohdalla. Miksi suomessa äidit ovat niin epäempaattisia toisiaan kohtaan??? Antakaa toisten valittaa sitä väsymystä ja arkipuudutusta. Kukaan ei jaksa olla täydellisen energinen ja iloinen kokoajan.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 16:47"]

Olen kotiäiti (hoitovapaalla). Tykkään olla lasteni kanssa, mutta olen totaalisen kyllästynyt siihen, että tuntuu siltä, että en tee muuta kuin pyykkää, laitan ruokaa, ruokin lapsia, pyyhin pöytiä ja korjaan ruuat ja lautaset pois, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, ulkoilen lasten kanssa, viikkaan kuivat pyykit kaappeihin, petaan, nukutan lapsia, imuroin ja pyyhin pintoja, siivoan wc:tä, vaidan vaippoja, syötän lapsia, käyn kaupassa jne.Päivästä toiseen.

Rahaa ei ole kuin käydä kaupassa, ja joskus ostaa halvalla lapsille vaatetta/harrastevälineitä. Tietenkin ulkoillaan lasten kanssa, mutta siihen se harrastaminen jää. Olen iltaisin ihan rättipoikki.

Kohtalotovereita? Ja kaikille pätijöille sanon, että hienoa että te jaksatte. Minä nyt olen vain väsynyt tähän rumban pyörittämiseen!! Mies tekee pitkää päivää ja auttaa minkä jaksaa/kerkiää. Mä olen vain niin totaalisen kyllästynyt jatkuvaan ja loppumattomaan siivoukseen ja ruuanlaittoon. Säästösyistä teemme kotiruokaa, ja esim. leivomme välillä itse.

Tuntuu vain, että kun yhdestä päästä lopetan, niin toisesta aloitan. Ehkä sitten minun pitää alentaa siivoustasoani, mutta kyllä meillä vaatii kokoajan siistimistä kodin siistinä pysyminen. Nytkin on miljoonahommaa odottamassa. Taapero on sen ikäinen, että kuolaa/tahmaa kaikki paikat, ja meillä on paljon lasipintaa... En vain jaksa. Lattiakin on ihan tahrainen, ja se pitäisi pyykiä, jääkaappi on hirveän näköinen sisältä ja pakkanen pitäisi sulattaa... Kaapit pursuaa epäjärjestyksestä, ja jatkuvasti saa olla keräilemässä leluja taaperon toimesta, kun muuten niihin kompastuu (taaperolla ei huonetta missä leluja voisi säilyttää, vaan ne on olohuoneessa). Imuroin joka toinen päivä, koska meillä tulee ihan hirveästi roskaa/murua. Tuntuu että mieskin on oikea porsas!  Meillä pestään kädet sisälle tultaessa ja pyyhin taaperolta kädet aina ruuan jälkeen, mutta silti niitä tahmajälkiä on jokapaikassa!

Onko muita, jotka ovat totaalisen kyllästyneitä toimimaan kodin siivouskoneena?? Pitäisikö luovuttaa, ja antaa kodin olla vain likainen ja tavarat hujan hajan kaikki päivät?

[/quote]

siis mä olen ihan sikakyllästynyt...käyn töissä ja teen 95% kotitöistä..vaimo ei tee mitään (tai siis tuon 5%) kun sillä on aina niin kiire tai ainakin jotain tärkeempää

Mä olen ton suhteen luovuttanut. Meillä on sekaista vaikka tavarat keräisin lattioilta monta kertaa päivässä. Pyykinpesu ei koskaan lopu. Ruokaa laitan kun jaksan, voi tehdä ruokaa useammalle päivälle samalla tai jotain helppoa (tyyliin keittää perunoita, paistaa kalapuikkoja ja pilkkoa kurkkua). Mielummin käytän aikaa lasten kanssa lukemiseen, pelaamiseen tai päiväunien ajan esim. itse lukemiseen, hyvän elokuvan katseluun jne.

Kyllä mäkin tykkäisin siististä kodista mutta sen aika on sitten myöhemmin.

Rutiinit on syvältä! Mä oon relannut. Meillä on ollut siivooja niin että pyöritin siivousrinkiä ja palkattiin työkkärin tukirahoilla työtön. Oli halpaa jo sinällänsä ja sain vielä ilmaisia vuoroja sillä että hoidin rahaliikenteen ja työnantajavelvollisuuden (kokosin rahat rinkiläisiltä ja hoidin maksut). Ruokaa oon jo kauan sitten lakannut tekimästä kellon mukaan. Niin toimitaan että kun lapset sanoo olevansa nälkäisiä, niin saavat luvan auttaa ruuan laitossa. Muuten ei tipu. Näin säästetään ruuassakin. Ei todellakaan kerätä leluja päivittäin, vaan ainoastaan silloin kun siivooja on tulossa.

Ja me ollaan köyhiä, tosi köyhiä. Kaikki kamat hankitaan niin että myydään huutiksessa vanhat tavarat ja ostetaan sieltä tai kirpparilta uudet. Sama raha kiertää. Sukulaiset antaa uudet vaatteet lahjoina.

Mulle tulee nyt ekana mieleen, että sun tarttis "luopua" jostain. Oletko sä sellainen, joka haluaa, että kaikki on täydellistä? Ei lasten kanssa vaan voi olla kaikki koko ajan täydellistä, jostakin on päästettävä irti.

Ootsä asunut kauan sinkkuna, niin että kaikki paikat pysyivät kunnossa eikä kukaan koskenut mihinkään? Sellaista ei taida olla just missään, missä ihmiset elää. Aina jollakin on kamaa jossain, sotkee jotain, kädet likaset, haluu ruokaa tms

Auttaisko, jos saisit jonkun tuurittajan joskus ja itsellesi yhden lomapäivän ja voisit tehdä ihan mitä haluat sen yhden päivän yksiksesi? Mäkin voisin ehkä tulla? Tai saisitko kasaan jonkun kaveriringin minne ripotella muksut toistenne hoiviin joksikin päiväksi silloin tällöin?

Ei sun tartte olla imurin kanssa koko ajan. Päätä päivät viikossa, jolloin imuroit - kerta tai kaksi ja sit ei enempää. Voisko pitää pyykkipäivän, jolloin kone sit saa käydä koko päivän vai etkö sit saa kaikkea kuivaksi?

Miten olisi jos ihan laittaisit lukujärjestyksen päivän tekemisille ja sinne väliin hetkiä, jolloin et tee mitään. Määrittelet miten paljon teet ja haistatat kukkaset sen yli tekemiselle. Tuliskos kaaos, kaatuiskos huusholli kokonaan? Laita viikon lukkari ja näytä meille miltä se näyttää niin katsotaan mitä voisit jättää pois ja missä relata.

Monta lasta ja minkäikäisiä?

Tää oli nyt vaan mun avuton yritys kommentoida sun aloitusta.

Kiitos vastanneille.

Tiedostan, että siivoustasoni on ehkä liian korkealla. Kestän epäjärjestystä (että tavarat on hujanhajan), mutta huonosti sitä, että pinnat ovat likaiset. Ja taaperonhan kanssa pinnat eivät tosiaankaan ole kauan puhtaat, kun laittaa kädet suuhun (tulossa hampaita) ja sitten niillä kuolaisilla käsillä tahmaa kaiken paikan. Jää jäljet kivasti virtriinikaappeihin, ja lasipintoihin, ja lattiakin on täysi tahroja (ainakin meidän parkeitssa ne tahrat näkyy selkeästi).

Ehkä mulla on vain sellainen harhaluulo, että muissa kodeissa on aina raikasta ja puhdasta... Ja oma koti tuntuu olevan ikuinen siivouskohde. Varsinkin nyt, kun vietän siis lähes kaiken ajan kotona. Varmaan tää on osaltaan myös sellaista mökkihoperyys-syndroomaa! Koska vietän niin paljon kotona aikaa, niin on aikaa kiinnittää huomiota kaikkeen. Kodista on tullut "työnantaja", ja kokoajan on huono omatunto, kun se ja se asia pitäisi vielä tehdä...

Itse olen yrittänyt, että klo 18.00 jälkeen lopetan sen ruuanlaiton, ja siivoamisen, ja teen vain pakolliset lasten hoidot (iltapesut, ilapalat, ja iltasadut jne).

Minulla on samat fiilikset, mutta olen ajatellut, että tällaista tää nyt on, ja varmaan kaikilla. Enkä tarkoita, että vain kotiäideillä, vaan kaikilla äideillä - kaikki vapaa-aika nyt vaan menee siihen kotiin ja lapsiin, vaikka kuinka siivoaisi niin kaikki on hujan hajan kun selkäsi käännät. Jotenkin helpotti, kun sopeuduin siihen ajatukseen, että tätä tää on, aikuisen elämä, ja tämän katkaisee vaan lomat, jolloin päsee täysihoitoon jonnekin (ei vielä toistaiseksi ole varaa näihin, mut jonain päivänä ;).  Joskus vieläkin keittää yli, esimerkiksi taaperon aiheuttamat sotkut ja jaktuva paikkojen hajottaminen, mut kummasti tämä on helpottanut sen jälkeen kun olen oppinut kunnolla tuntemaan muitakin kotiäitjeä, ja nähnyt että eipä se sen kummempaa ole muuallakaan. Vaikka helposti kuvittelee, ettei muiden tarvitse juosta rätti kädessä koko ajan, koska ovat lähtökohtaisesti vaan jotenkin onnistuneempia ihmisiä tässäkin asiassa.

Tuota fiilistä juuri tarkoitin!! Nro 5. Tuntuu, että olen ainoa äiti, joka joutuu koko ajan juoksemaan se rättikädessä... (ja siis näin kuvainnollisesti, ei todellakaan kirjaimellisesti).

Varmaan tämä "tahmaisuus" juttukin on lasten iästä riippuva ilmiö. Esikoisemme on jo varhaisteini, ja ennen kuopuksen syntymistä, ei ollut tätä "tahmaisuus" ongelmaa.

Ja kun lapsia on jo kolme, niin se ruuanmäärä mitä menee.. Varsinkin kun tuo esiteini syö kuin hevonen! Joka päivä pitää sitä ruokaa tehdä, ja antaa lapsille kaksi lämmintä ateriaa. Mieskin tulee kotiin töistä syömään säästösyistä. Ja lapset vielä mankuu, että tee äiti pullaa tai piirakkaa.

Ehkä pitäisi alkaa tehdä juttuja kodin ulkopuolella. Ei jäisi ajatusmaailma niin jumittamaan vain tähän kakkavaippa-mitätehtäisiinruuaksi-nytlapsethampaidenpesulle- linjalle.