Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tt-tuella elävät/muut erittäin pienituloiset : Millaista elämänne on?
03.03.2019 |
Olen onnistunut kaivamaan itselleni kuopan, josta en usko koskaan pääseväni ylös. 25 000e ulosotossa, ei ammattia, mutta sen sijaan vaikeita mt-ongelmia, jotka todennäköisesti johtavat työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen vähitellen alkanut tottumaan ajatukseen, että rahaa ei ikinä tule olemaan enemää kuin tuon perustoimeentulotuen verran.
Olen koittanut laskeskella budjettia, mutta en osaa arvioida todellisia kuluja vielä kovin tarkasti. Koitan opetella elämään niin säästäväisesti kuin suinkin kykenen, mutta jatkuvasti pelottaa, etten oikein voi "elää" enää, koska rahat eivät riitä mihinkään.
Vai riittävätkö? Riittääkö rahaa tapahtumiin, matkustamiseen ja vaikka satunnaisiin heräteostoksiin, vai täytyykö jokainen sentti laskea, eikä silti ole varaa edes kaikkeen pakolliseen?
Kuulisin mielellänne myös budjeteistanne.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muuttamista mahdollisimman halpaan asuntoon, jotta ainakaan itse ei tarvitse maksaa asumismenoista ylimääräistä. Ota projektiksi maksaa velat pois, muuta korpeen, jossa rahaa ei kulu. Älä tilaa lehtiä, älä maksukanavia, ei uutta puhelinta jos entinen pelaa, myy kaikki rahan arvoinen pois. Kyllä pienellä rahalla elää ihan hyvin. Koulutukseen pääsee kyllä vielä vaikka kuusikymppisenä, joten ammatin puute ei ole mikään lopullinen kohtalo.
Mutta saako opintotukea tai mitään muutakaan tukea opiskeluun, onkin sitten asia erikseen.
Tietääkseni ammatilliseen koulutukseen saa aina opintotukea, vaikka työkkärin tukea ei saisikaan. Ainoastaan korkeakoulutuksen opintotukikuukaudet ovat rajatut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et käy töissä eli kulkemisiisi ei uppoa rahaa, lääkkeisiin ehkä. Lapseton ihminen pärjää tuilla, ne ovat hyvinkin riittävät. Vähemälläkin pärjää t. kokemusta on. Opettelet vain elämään suht säästäväisesti, siinäkään ei tarvitse mikään mestari olla, tuet on jopa isot. Sovi joku maksusuunnitelma veloillesi ja ala elämään. Asenne, ettei mikään ole mahdollista, ei auta tai perustu edes fatoihin. Miksi haluat, ettei mikään ole mahdollista? Onpas! Sitä paitsi ärsyttää, että sossu ja kela säälii eniten niitä, joilla toivottomin asenne ja antaa mukavat tuet. Jos yrität ja joudut ongelmiin, eroat, saat karenssin syystä tai toisesta jne jne jne tms noissa tapauksissa pärjäile. No silloin on sitten itse pärjäiltävä ne kriisit. Jos saat jo hyvät tuet niin pärjääminen on ihan helppoa.
Vietän mielestäni melko mukavaa elämää työmarkkina/asumis/toimeentuella. Asun pienehkössä kaksiossa uudessa talossa joka on hyvällä alueella. Minulle maksetaan vuokra 870 + 490 tt-perusosa.
Näiden lisäksi myös sähkölasku, kotivakuutuslasku ja terveydenhuollon menot maksetaan.
Välillä teen hieman pimeää keikkaa, ja tienaan niistä noin 400-600e/kk. Olen mukana yhteiskuntaa hyödyttävässä vapaaehtoistoiminnassa. En kuluta rahaa minkään turhaan, enkä koe mitään tarvettakaan nykyajan "kulutusjuhlaan".
Suurin kuluerä on auto.
Urheilen ja pelaan paljon, enkä polta tupakkaa tai juurikaan juo alkoholia. Vietän myös runsaaati aikaa ystävien kanssa, ja autan heitä erilaisissa toimissa. Tänäänkin olin mukana muutossa.
En koe tarvetta hakeutua oravanpyörään.
Mies, 33v
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muuttamista mahdollisimman halpaan asuntoon, jotta ainakaan itse ei tarvitse maksaa asumismenoista ylimääräistä. Ota projektiksi maksaa velat pois, muuta korpeen, jossa rahaa ei kulu. Älä tilaa lehtiä, älä maksukanavia, ei uutta puhelinta jos entinen pelaa, myy kaikki rahan arvoinen pois. Kyllä pienellä rahalla elää ihan hyvin. Koulutukseen pääsee kyllä vielä vaikka kuusikymppisenä, joten ammatin puute ei ole mikään lopullinen kohtalo.
Kannattaa asua niin kalliisti kuin kela suostuu maksamaan. Pk-seudulla virallinen hyväksytty maksimivuokra yksin asuvalle on 675, mutta kela maksaa suuremmatkin vuokran lähes aina. Tämä sen takia koska normivuokrien mukaisia asuntoja yksinkertaisesti ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muuttamista mahdollisimman halpaan asuntoon, jotta ainakaan itse ei tarvitse maksaa asumismenoista ylimääräistä. Ota projektiksi maksaa velat pois, muuta korpeen, jossa rahaa ei kulu. Älä tilaa lehtiä, älä maksukanavia, ei uutta puhelinta jos entinen pelaa, myy kaikki rahan arvoinen pois. Kyllä pienellä rahalla elää ihan hyvin. Koulutukseen pääsee kyllä vielä vaikka kuusikymppisenä, joten ammatin puute ei ole mikään lopullinen kohtalo.
Mutta saako opintotukea tai mitään muutakaan tukea opiskeluun, onkin sitten asia erikseen.
Jos on työtön, kannattaa kysyä mahdollisuutta opiskella työmarkkinatuella. Jos aloittaja saisi opintorahaa, hän luultavasti saisi siihen edelleen toimeentulotukea päälle, koska hän ei luultavasti saisi opintolainaa maksuhäiriöiden vuoksi.
Ap, tunnen tuskasi. Minullakin on masennusvuosilta nuoruudesta reippaasti ulosottovelkaa. En silti aio luovuttaa, sillä koskaan ei voi nähdä elämäänsä vaikka 10 vuoden päähän. Itse pääsin vuosien vaikeuksien jälkeen unelmieni oppisopimustyöpaikkaan. Vaikka tuloja ei tule olemaan koskaan paljon, niin mielekäs työ tuo paljon sisältöä ja terveyttä elämään. Ehkä joskus saan maksettua velkani poiskin. Ei voi tietää, mutta en aio luovuttaa vielä.
Rahallisesti pärjää, kun ei odotakaan paljon. Ruoasta ei saa tinkiä terveyden kustannuksella, mutta yksin asuessa edullinen ja terveellinen syöminen on lopulta ihan rutiinia. Ajan myötä oppii säästäväiseksi muussakin elämässä. Alkaa nauttia sellaisista "luksusasioista", kuin silloin tällöin ostettu kivempi kosmetiikkatuote, eksoottisempi herkkuhedelmä, uudet laadukkaat sukat, uusi paistinpannu, kevätkukka tai vaikkapa tuoksukynttilä. Pienet asiat ilahduttavat.
Elämään kannattaa tuoda mielekästä, edullista tekemistä. Itse sain kaupungilta aikoinaan toimeentulotukiasiakkaana kortin, jolla pääsin vuoden ajan ilmaiseksi kuntosalille. Sillä sai myös alennuksia kulttuurielämyksistä ja kaupungin liikuntapaikoista. Kaikki tällaiset mahdollisuudet kannattaa hyödyntää.
Kaappeihin kannattaa kerätä koko ajan kaikkea tarvittavaa varastoon. Koskaan ei tiedä, milloin tulee jokin yllättävä meno. Pienillä tuloilla kaikki yllättävä on suoraan pois jokapäiväisistä tarpeista. Pidemmän päälle tt-tuella tai pienillä rahoilla elävä on tiukilla, sillä sossuhan ei pääsääntöisesti korvaa mitään, mikä ei ole välttämätöntä (kuten lääkkeet, sähkö ja vesi ovat). Itse joutuu miettimään, miten pärjää, jos pitää hommata uusi pölynimuri, kahvinkeitin, televisio, petauspatja tai vaikkapa hyvät lenkkikengät. Ja vuosien kuluessa huomaa, kuinka paljon ihmisen on ostettava muutakin, kuin ruokaa! Köyhälle menoina tuntuvat asiat ovat muille pikkujuttuja: Loisteputki kylppäriin, pölypussit imuriin, bussimatka mummolaan, hiivasienilääke ilman reseptiä, kaikki kotitaloustarvikkeet... On turvallisuutta tietää, että kaapeissa on aina kuivatarpeita, siivoustarpeita, hygieniatuotteita ja muuta tarvittavaa varastossa. Silloin ei tule se hätä niin äkkiä, jos tuleekin menoja.
Kuukausittaiset tulot ja menoni suurin piirtein:
+ 850 asumistuki ja työmarkkinatuki
- 450 laskut: asumismenot, netti ja kännykkä
- 250 käyttörahat, enimmäkseen ruoka, mutta myös hygienia, siivousvälineet ja vähäiset tavaraostokset, bensaraha kaverille, ulkona syöminen ja ruoan tilaaminen kotiin.
Jos en osta mitään isompaa, niin rahaa jää noin 150, joka menee säästöön ja harvinaisempiin menoihin. En osta ikinä mitään osamaksulla enkä lainaa muilta rahaa, joten säästäminen on pakollista, jotta isompiin hankintoihin on varaa. Esim. uuteen läppäriin.
En yleensä budjetoi kovin tarkkaan, muuten kuin laittamalla laskuihin ja säästöön menevät rahat erilleen käyttörahoista. Joskus kyllä laitan tiettyyn tarkoituksiin käteistä kuoriin. Tällä hetkellä tarvitsisin uuden repun, mutten ole löytänyt sopivaa. Ajattelin laittaa suljettuun kuoreen valmiiksi rahat siihen ja pitää kuorta mukana, niin että voin ostaa repun varmasti sitten kun sopivan löydän.
Pidän itseäni onnekkaana, kun ei ole velkoja eikä riippuvuuksia (kuten monella tutulla) ja pääsen kävellen Lidliin tai Prismaan. Tällaiset asiat vaikuttavat paljon siihen miten tuilla pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahaa tarvitaan (oikeasti):
ruokaan
vessapaperiin ja saippuaan, hammastahnaan
sähköön, veteen, vuokraan (jotka maksaa sossu)
puhelimeen (halvin liittymä).
Muu on turhuutta.
Tästä puuttuu aika moni sellainen asia, jota hankitaan harvemmin mutta joka maksaa kerralla enemmän. Esim. kengät ja vaatteet, huonekalut, astiat ja muut tavarat, toisella puolella Suomea asuvien sukulaistan näkeminen... Terveydenhoito ja silmälasit myös, mutta osa saa niihin toimeentulotukea.
Työttömänä ihan omasta tahdosta ollut nyt yli vuoden. Välillä käynyt pari viikkoa tai pari päivää töissä.
Asunut olen vuoden aikana missä sattuu. Vanhemmillani, suvun mökillä, kavereiden taloissa kotimiehenä/lemmikin hoitajana kun ovat matkoilla. Välillä vuokrasin airbnb:n kautta asuntoja mistäpäin sattuu. Nyt asun mieheni asunnossa.
Saan työttömyyskorvausta. Välillä teen pimeitä töitä esim. Lasten hoitoa ja lemmikkien hoitoa millä tienaa pari kymppiä taskurahaa. Silloin kun olen maksanut asumisesta olen hakenut ilmaista ruokaa ruokajaoista. Tuli myös marjastettua ja sukulaisilta saa ilmaiseksi hirvenlihaa. Lemmikkivahtina usein saa käyttää asuntoja ja niissä olevia ruokatarvikkeita mikä on myös selvää säästöä.
Töihin ei ole hirveää hinkua. Pitäisi varmaan jossain aikuistua; suunnittelemme tulevaisuudessa perheenlisäystä. On vaan ollut niin ratkiriemukas vuosi että ei oikein oravanpyörä kiinnosta. Onneksi miestäni ei haittaa tämä minun elämäntapa intiaaneilu ja hän on mielellään kustantanut minulle esim. Matkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25000 velkaa ei ole maailmanloppu. Joka toisella on paljon enemmän. Ongelma ei ole menot, vaan olemattomat tulot. Yritä päästä töihin. Mihin tahansa töihin. Kotona ei olosi tule paranemaan. Itse jäin kotiin ja toimintakyky on mennyt niin alas, että ulos ja kauppaan meneminen ei onnistu päiväkausiin. Olo huononee kotona pähkäillessä. Älä anna sen haitata, että olet jo kuluttanut ne rahat. Kun olet maksanut velkasi, voit lopuuelämäsi nauttia palkastasi. Toimeentukielämä ei ole sen helpompaa kuin työssäkäynti, vaan henkisesti raskasta. Sinun pitää pyrkiä välttämään henkistä painolastia.
Vierailija kirjoitti:
24 jatkaa:
Säästöön jää joka kuukausi useita satasia
Vaikutat oikein fiksulta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa tarvitaan (oikeasti):
ruokaan
vessapaperiin ja saippuaan, hammastahnaan
sähköön, veteen, vuokraan (jotka maksaa sossu)
puhelimeen (halvin liittymä).
Muu on turhuutta.
Tästä puuttuu aika moni sellainen asia, jota hankitaan harvemmin mutta joka maksaa kerralla enemmän. Esim. kengät ja vaatteet, huonekalut, astiat ja muut tavarat, toisella puolella Suomea asuvien sukulaistan näkeminen... Terveydenhoito ja silmälasit myös, mutta osa saa niihin toimeentulotukea.
Tarvis tämäkin asia huomioida kylmässä kotimaassa, sukulaisten näkeminen, kerran vuodessa avustus.
En koskaan käy ulkona syömässä paitsi jos joku juhlapäivänä kutsuu samalla muut menestyvät sukulaiset samalla, niin silloin tämä luuserikin kehtaa mennä joukkoon. Viime vuonna kävin kerran kahvilassa, elokuvissa. konserteissa tai muissa maksullisissa tapahtumissa en kertaakaan, en myöskään uimahalleissa tai muissa urheilupaikoissa. Ainoa matkailu on muutama kerta vuodessa onnibussilla vanhempien luokse. Viiniä tekisi joskus mieli, mutta sekin vähintään 7 euroa olisi sitten muusta pois. Onneksi vuokraan kuuluu netti, niin ei täysin syrjäydy. Sijauspatjat on 90-luvulta ja hajanaiset mutta siinähän nuo lakanan alla menee.
Jos rikastuisin, ostaisin terveellistä kunnon ruokaa enkä vähään aikaan söisi lainkaan perunoita ja makaronia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahaa tarvitaan (oikeasti):
ruokaan
vessapaperiin ja saippuaan, hammastahnaan
sähköön, veteen, vuokraan (jotka maksaa sossu)
puhelimeen (halvin liittymä).
Muu on turhuutta.
Näillä leveysasteilla lasken pakolliseksi myös kengät ja takin. Ja onhan se nykyaikaa, että pitää joskus pestä vaatteet, lattiat tai ikkunat, eikä sama palasaippua niihin kaikkiin oikein sovi tai ole edes edullisinta. Itse pitäisin tarpeellisena myös kattilaa ja jopa sellaista ylellisyyttä kuin imuria, patjaa ja tyynyä, noin niinkuin esimerkkinä mainiten.
Pointtini on se, että kuukauden tai kaksi elää kivasti tosi pienelläkin, mutta pitkän päälle se käy mahdottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muuttamista mahdollisimman halpaan asuntoon, jotta ainakaan itse ei tarvitse maksaa asumismenoista ylimääräistä. Ota projektiksi maksaa velat pois, muuta korpeen, jossa rahaa ei kulu. Älä tilaa lehtiä, älä maksukanavia, ei uutta puhelinta jos entinen pelaa, myy kaikki rahan arvoinen pois. Kyllä pienellä rahalla elää ihan hyvin. Koulutukseen pääsee kyllä vielä vaikka kuusikymppisenä, joten ammatin puute ei ole mikään lopullinen kohtalo.
Kannattaa asua niin kalliisti kuin kela suostuu maksamaan. Pk-seudulla virallinen hyväksytty maksimivuokra yksin asuvalle on 675, mutta kela maksaa suuremmatkin vuokran lähes aina. Tämä sen takia koska normivuokrien mukaisia asuntoja yksinkertaisesti ei ole.
Tästä on tuoretta kokemusta 80-vuotiaan pientä eläkettä saavan puolesta. Kelan mukaan hänen pitää muuttaa normien mukaisen vuokran asuntoon, koska niitä on Helsingissä vaikeuksitta saatavilla. Missähän niitä on, ja ihanko oikeasti huonokuntoisen vanhuksen odotetaan muuttavan omin voimin? Vai maksaako kela ja se muka on halvempaa yhteiskunnalle? Oikein suututtaa hänen puolestaan!
Kurjaa ja selviämistähän se tulee olemaan mutta et voi edellyttää, että muut raatavat sinun luksuselämäsi eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa tarvitaan (oikeasti):
ruokaan
vessapaperiin ja saippuaan, hammastahnaan
sähköön, veteen, vuokraan (jotka maksaa sossu)
puhelimeen (halvin liittymä).
Muu on turhuutta.
Näillä leveysasteilla lasken pakolliseksi myös kengät ja takin. Ja onhan se nykyaikaa, että pitää joskus pestä vaatteet, lattiat tai ikkunat, eikä sama palasaippua niihin kaikkiin oikein sovi tai ole edes edullisinta. Itse pitäisin tarpeellisena myös kattilaa ja jopa sellaista ylellisyyttä kuin imuria, patjaa ja tyynyä, noin niinkuin esimerkkinä mainiten.
Pointtini on se, että kuukauden tai kaksi elää kivasti tosi pienelläkin, mutta pitkän päälle se käy mahdottomaksi.
En minä ole ostanut kattiloita kolmeen vuoteen. Ei niitä tarvita uusia edes vuosittain. Talvikengät ovat vuodelta 2015. Takin ostin 2017 syksyllä. Ymmärrätkö pointin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa tarvitaan (oikeasti):
ruokaan
vessapaperiin ja saippuaan, hammastahnaan
sähköön, veteen, vuokraan (jotka maksaa sossu)
puhelimeen (halvin liittymä).
Muu on turhuutta.
Näillä leveysasteilla lasken pakolliseksi myös kengät ja takin. Ja onhan se nykyaikaa, että pitää joskus pestä vaatteet, lattiat tai ikkunat, eikä sama palasaippua niihin kaikkiin oikein sovi tai ole edes edullisinta. Itse pitäisin tarpeellisena myös kattilaa ja jopa sellaista ylellisyyttä kuin imuria, patjaa ja tyynyä, noin niinkuin esimerkkinä mainiten.
Pointtini on se, että kuukauden tai kaksi elää kivasti tosi pienelläkin, mutta pitkän päälle se käy mahdottomaksi.
En minä ole ostanut kattiloita kolmeen vuoteen. Ei niitä tarvita uusia edes vuosittain. Talvikengät ovat vuodelta 2015. Takin ostin 2017 syksyllä. Ymmärrätkö pointin?
Minun 2 vuotta vanhat talvikengät on nyt jo rikki, ovat ainoat mitä olen käyttänyt. Maksoivat 150 e ja siinäkin oli 100 e liikaa budjettiin.
Alue: Aihe vapaa
Rahaa tarvitaan (oikeasti):
ruokaan
vessapaperiin ja saippuaan, hammastahnaan
sähköön, veteen, vuokraan (jotka maksaa sossu)
puhelimeen (halvin liittymä).
Muu on turhuutta.