Miten tunteita käsitellään? Mitä se edes tarkoittaa?

Toiset osaa ja toiset eivät vaikka rautalangasta vääntäisi. Nämä osaamattomat sitten kuormittavat yhteiskuntamme terveydenhuoltopalveluja.

Tunteita sanoittamalla. Apuun sanoitukseen voi ottaa esimerkiksi tunnekortit tai tunnemittarin. Jos lähipiirissä on varhaiskasvattajia niin heiltä voi pyytää vinkkejä omien tunnetaitojen parantamiseen.

Onko esim. tunteita herättävän musiikin kuuntelu tunteiden käsittelyä?

No irrottamalla ikävistä tunteista pala palalta, ottamalla posiivista (tai neutraaliakin) ja väriä, kivan maiseman mieleen tai positiivisen muistelua. Ottamalla aikaa itselleen. Muutakin kuin koneella. Etsimällä parempaa vaihtoehtoa ja oloa, ettei se ole alkoholi tai joku uhkapeli. Ehkä miettimällä ettei se Pirjon raivokohtaus ollut oma vika, jos ei ollut. Ja korjaamalla itseä parempaan, jos on vikana vaikka maratonnalkutus tms. Esimerkkejä vain. -Tai jotain muuta mikä helpottaa, ei muiden miellyttämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Toiset osaa ja toiset eivät vaikka rautalangasta vääntäisi. Nämä osaamattomat sitten kuormittavat yhteiskuntamme terveydenhuoltopalveluja.

Onko se siis mielestäsi sisäsyntyistä? Eikö kannattaisi yrittää selittää opinhaluiselle? 

Tukahduttaa viinalla tai ruoalla? Mikä läpeensä sairas ketju tämä on?

Vetäset 0,7L pullon jaloviinaa huikalla niin tunteiden käsittely tapahtuu seuraavan 3 tunnin aikana. Toistat joka viikko. Mieluummin lauantai iltana niin haittaa vähiten työelämää.

Tunteet, hyvät ja huonot tulee ja menee käsitteli niitä tai ei.

Eipä tuo auta vtuikaan että sanoo "nyt oon vihanen" tai "nyt oon surullinen". Ei se tunne siitä mihinkään mene.

Vierailija kirjoitti:

Tukahduttaa viinalla tai ruoalla? Mikä läpeensä sairas ketju tämä on?

Etkö ole kuullut tunnesyömisestä?

Yks sanoi kesken juttelun  että  " joskus on huono päivä". Mitäpä siihen virkat.

Tärkeintä on muistaa ettei tunteita pidä koskaan piilottaa vaan ne tulee ilmaista avoimesti. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

No se käsittely varmaan voi viitata eri yhteyksissä moniin eri asioihin. Ehkä ihan perustasolla se, että aikuinen huomaa ja tunnistaa omat tunteensa, osaa nimetä ne ja pystyy voimakkaistakin tunteista saamaan otteen niin, etteivät tunteet johda esim. impulsiiviseen käytökseen tai ylilyönteihin.

 

Tunteiden käsittely jälkikäteen, esimerkiksi jonkun vaikeita tunteita aiheuttaneen tilanteen jälkeen, on vähän samaa asiaa mutta ei-reaaliaikaisesti. Esimerkiksi vaativissa ammateissa (pelastuslaitos, poliisit, päivystys) toimivien debriefing ja onnettomuuksissa tms. osallisena olleiden kriisiapu perustuu juuri siihen, että käydään läpi, mitä on tapahtunut ja mitä se herätti eri ihmisissä, miten he päätyivät toimimaan ja minkälaisia tunteita se herätti jälkikäteen. Mikäli tätä ei tehdä tai tehdään huonosti, se johtaa pidemmällä aikavälillä ylikuormitukseen ja mahdollisesti jopa traumoihin, jotka sitten vääristävät ihmisen kuvaa todellisuudesta ja vaikuttavat tämän arviointikykyyn ja toimintaan ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on muistaa ettei tunteita pidä koskaan piilottaa vaan ne tulee ilmaista avoimesti. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

Jaa, Nakkilassahan tehtiin sitten ihan oikein, mutta oliko kohde oikea

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo auta vtuikaan että sanoo "nyt oon vihanen" tai "nyt oon surullinen". Ei se tunne siitä mihinkään mene.

Ei, tuo on vaan alku. Kun tunnistaa olevansa vihainen, kannattaa miettiä että miksi vihastui siitä ja oliko se sen arvoista. Ja hyvä on osata tunnistaa myös se, milloin vihan tunne väistyy ja kannattaako jatkaa mykkäkoulua, jos sellaisen aloitti. Vihan jälkeen voi tulla katumuksen tunne ja kun senkin tunnistaa, osaa pyytää anteeksi jos on aihetta ja kaikilla on sen jälkeen parempi fiilis.

Vierailija kirjoitti:

Tunteet, hyvät ja huonot tulee ja menee käsitteli niitä tai ei.

Tämä on ihan totta, mutta joskus varsinkaan ikävät tunteet eivät mene ohi käsittelemättä ja se sitten aiheuttaa monenlaista ongelmaa, jos asialle ei osaa tehdä mitään eikä saa apua.

Liittyykö masennuskin käsittelemättömiin tunteisiin? Miten niitä sitten käsittelisi, jos ei tunne kuin sitä masennusta?

Tunnista tunne, nimeä se, anna itsellesi lupa tuntea se, pohdi mistä se johtuu, miksi koet asian niin voimakkaasti, muistuttaako se kenties menneistä, itke, juttele jonkun kanssa, yritä hyväksyä mitä et voi muuttaa. Tässä vaiheessa tunne on yleensä jo lieventynyt ja muuttunut hallittavammaksi. 

Jos ajaudut pyörittämään samaa loputtomiin, etsi keskusteluapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset osaa ja toiset eivät vaikka rautalangasta vääntäisi. Nämä osaamattomat sitten kuormittavat yhteiskuntamme terveydenhuoltopalveluja.

Onko se siis mielestäsi sisäsyntyistä? Eikö kannattaisi yrittää selittää opinhaluiselle? 

Ei se sisäsyntyistä ole, mutta suurin osa oppii lapsena. Jotkut eivät jostakin syystä opi, eikö sitä enää aikuisena opi vaikka yrittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Tunteita sanoittamalla. Apuun sanoitukseen voi ottaa esimerkiksi tunnekortit tai tunnemittarin. Jos lähipiirissä on varhaiskasvattajia niin heiltä voi pyytää vinkkejä omien tunnetaitojen parantamiseen.

Minua ärsyttää suunnattomasti jostain sanoittamisesta puhuminen, sillä sehän kuuluu musiikin tekemiseen, jossa säveltäminen ja sanoittaminen liittyvät yhteen. Joskus lauluntekijä saattaa tehdä molemmat osat itse tai ne tehdään jonkun mukaan kanssa tyyliin Paul McCartney & John Lennon.