Minkälaiset isovanhemmat eivät halua nähdä lastenlapsiaan?

Liian vanhat. Enää omat sairaudet kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 09:56"]

Tässäkin ketjussa käy ilmi selvästi, minkälaiset isovanhemmat tosiaan eivät halua nähdä tai kuullakaan lastenlapsistaan:

1) Ne, joiden mielestä on jo omat lapset kasvattanut, ja ne saa potkaista pesästä 18-vuotiaana. Heidän mielestään vanhemmuus on päättyvää ja sitten ne lapset ovat omillaan. Tällöin ei siis lastenlapsiinkaan ole mitään mielenkiintoa eikä lapsen perheeseen ylipäätään. Kutsuisin näitä isovanhempia hyvin keskeneräisiksi vanhemmiksi, niiksi, jotka ovat tehneet lapset, koska muutkin tekivät, ja kasvattaneet ne mitenkuten, jotta sossut eivät pääse sanelemaan heidän elämäänsä. Vanhemmuus nähdään hyvin suppeana ja lapset melkeinpä vihollisina. Hyvään vanhemmuuteen kuitenkin kuuluu se, että haluaa olla lasten kanssa tekemisissä, kun nämä ovat aikuisiakin, kuulla kuulumisia, nähdä ja tukea elämän myrskyissä.

2) Ne, jotka rakastavat lapsiaan vain, jos nämä tekevät oikeanlaisia valintoja. Jos lapsi ei valitse vanhemmille mieleistä ammattia, ei lasta tarvitse rakastaa. Jos lapsi ei valitse vanhemmalle mieluisaa puolisoa, ei lasta tarvitse rakastaa. Eipä sitten tarvitse niitä lastenlapsiakaan, kun ne ovat myös sen epämieluisan puolison lapsia. Tällainen vanhemmuus on itsekästä ja tukehduttavaa. Lapsi todennäköisesti on helpottunut päästessään pois vanhempien päällepäsmäröinnistä ja ehdollisesta rakkaudesta. Tosiasiassahan hyvä vanhempi kestää myös sen, että lapsi on tehnyt hänen mielestään väärän valinnan ja jaksaa kuunnella kuulumisia ja nähdäkin, vaikka se puoliso ei ihan mieleinen olisikaan. Aikuisen lapsen kun on annettava tehdä ne omat virheensä, ja jos lapsen on kasvattanut hyvin, tajuaa se lapsi virheensä tai sitten vanhemman on myönnettävä, että lapsi olikin valinnut juuri oikean puolison. Mietin usein näissä hirviöminiä-jutuissa, että missä ovat ihmisten sosiaaliset taidot. Ei sille miniälle tarvitse soitella ja kysellä kuulumisia, voi ihan kysellä ne siltä omalta lapseltaan ja myöhemmi lapsenlapsiltaan, kun nämä kasvavat.

Isovanhemmat, joita lastenlapset eivät kiinnosta ovat ihmisinä keskeneräisiä ja vanhempina hyvin vajaavaisia. Inhimillisyyteen kuuluu kiinnostus omien lasten elämään, vaikka nämä olisivatkin jo aikuisia.

[/quote]

Mutta myös lapsen tulee ymmärtää se, että he ovat ihan itse tehneet vääriä valintoja, joiden seurauksia ei tule siirtää omille vanhemmille. Siten nuorena ja köyhänä suuressa rakkausliitossa hankittu lapsi on lapsen oma valinta, jolloin sitä vauvaa ei pidä 3 vko iässä viedä mummolaan yökylään, vaikka miten menojalka vipattaisi. Rakastava vanhempi kun antaa lapsensa tehdä virheitä, mutta ei ryhdy niitä korjaamaan, vaan antaa lapsen itse oppia tekemisistään. Vain curling-isovanhempi kantaa lapsensa puolesta vastuun lapsenlapsista.

Terveeseen isovanhemmuuteen kuuluu se, että ei ryhdy lapsenlapsille varavanhemmaksi tai sijaisperheeksi vaan ymmärtää sen, että suhde pikkulapseen syntyy valveillaoloaikana, ei öisin.

Ne, joilla on paljon omia ongelmia, esim. parisuhteessa. Sen ymmärtää, kun on itse vaikeassa elämäntilanteessa - käpertyy itseensä.

Mielenterveysongelmaiset mummut ja papat.Sellaiset jotka alkaa käyttäytymään oudosti,kärsivät masennuksesta ynnä muusta oudosta.Esim yksikin mummo kykenee hakemaan lapsen autolla,ottamaan kaupaan,kiehauttaa valmis lohisopan ja sitten videot pyörimään ja mummo tekee ristikoita.Ikää 66v.Kestää yhden yön lastenlasta ja passittaa sitten kotiinsa.Suihkua ei saa käyttää liian sähkökulutuksen vuoksi ja omat eväät mummon luo olisi tarpeen.

Yksi, ehkä epätavallinen tapaus. Isoäiti häpesi 90-luvun alussa au-lapsenlapsiaan ja salaili jopa niitä muilta ihmisiltä. Pieninä vauvoina/taaperoina ei ottanut edes syliin, mutta lastenlasten kasvettua välit lämpenivät. Nyt välit ok aikuisiin lastenlapsiin, mutta omiin lapsiin viileät.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 09:56"]

Tässäkin ketjussa käy ilmi selvästi, minkälaiset isovanhemmat tosiaan eivät halua nähdä tai kuullakaan lastenlapsistaan:

1) Ne, joiden mielestä on jo omat lapset kasvattanut, ja ne saa potkaista pesästä 18-vuotiaana. Heidän mielestään vanhemmuus on päättyvää ja sitten ne lapset ovat omillaan. Tällöin ei siis lastenlapsiinkaan ole mitään mielenkiintoa eikä lapsen perheeseen ylipäätään. Kutsuisin näitä isovanhempia hyvin keskeneräisiksi vanhemmiksi, niiksi, jotka ovat tehneet lapset, koska muutkin tekivät, ja kasvattaneet ne mitenkuten, jotta sossut eivät pääse sanelemaan heidän elämäänsä. Vanhemmuus nähdään hyvin suppeana ja lapset melkeinpä vihollisina. Hyvään vanhemmuuteen kuitenkin kuuluu se, että haluaa olla lasten kanssa tekemisissä, kun nämä ovat aikuisiakin, kuulla kuulumisia, nähdä ja tukea elämän myrskyissä.

2) Ne, jotka rakastavat lapsiaan vain, jos nämä tekevät oikeanlaisia valintoja. Jos lapsi ei valitse vanhemmille mieleistä ammattia, ei lasta tarvitse rakastaa. Jos lapsi ei valitse vanhemmalle mieluisaa puolisoa, ei lasta tarvitse rakastaa. Eipä sitten tarvitse niitä lastenlapsiakaan, kun ne ovat myös sen epämieluisan puolison lapsia. Tällainen vanhemmuus on itsekästä ja tukehduttavaa. Lapsi todennäköisesti on helpottunut päästessään pois vanhempien päällepäsmäröinnistä ja ehdollisesta rakkaudesta. Tosiasiassahan hyvä vanhempi kestää myös sen, että lapsi on tehnyt hänen mielestään väärän valinnan ja jaksaa kuunnella kuulumisia ja nähdäkin, vaikka se puoliso ei ihan mieleinen olisikaan. Aikuisen lapsen kun on annettava tehdä ne omat virheensä, ja jos lapsen on kasvattanut hyvin, tajuaa se lapsi virheensä tai sitten vanhemman on myönnettävä, että lapsi olikin valinnut juuri oikean puolison. Mietin usein näissä hirviöminiä-jutuissa, että missä ovat ihmisten sosiaaliset taidot. Ei sille miniälle tarvitse soitella ja kysellä kuulumisia, voi ihan kysellä ne siltä omalta lapseltaan ja myöhemmi lapsenlapsiltaan, kun nämä kasvavat.

Isovanhemmat, joita lastenlapset eivät kiinnosta ovat ihmisinä keskeneräisiä ja vanhempina hyvin vajaavaisia. Inhimillisyyteen kuuluu kiinnostus omien lasten elämään, vaikka nämä olisivatkin jo aikuisia.

[/quote]

Mutta myös lapsen tulee ymmärtää se, että he ovat ihan itse tehneet vääriä valintoja, joiden seurauksia ei tule siirtää omille vanhemmille. Siten nuorena ja köyhänä suuressa rakkausliitossa hankittu lapsi on lapsen oma valinta, jolloin sitä vauvaa ei pidä 3 vko iässä viedä mummolaan yökylään, vaikka miten menojalka vipattaisi. Rakastava vanhempi kun antaa lapsensa tehdä virheitä, mutta ei ryhdy niitä korjaamaan, vaan antaa lapsen itse oppia tekemisistään. Vain curling-isovanhempi kantaa lapsensa puolesta vastuun lapsenlapsista.

Terveeseen isovanhemmuuteen kuuluu se, että ei ryhdy lapsenlapsille varavanhemmaksi tai sijaisperheeksi vaan ymmärtää sen, että suhde pikkulapseen syntyy valveillaoloaikana, ei öisin.

[/quote]

Tämä taas ei ollut kysymyksenä. Ei puhuttu isovanhempien kuormittamisesta tai hoitoautomaatiosta vaan siitä, minkälainen isovanhempi ei pidä yhteyttä lastenlapsiinsa. Jokainenhan toimii isovanhempana omista voimavaroistaan käsin. Meillä anoppi on hoitanut lapsia omasta pyynnöstään ja pyytänyt esikoista yökyläänkin. Nyt ovat voimavarat vähäisemmät eikä näitä pyyntöjä ole enää tullut. Meille se on ihan ok. Yökyläilyt eivät ole koskaan lähteneet liikkelle meidän tarpeistamme.

Omat vanhempani eivät taas halua yökylään eikä edes hoitoonkaan kuin todelliseen tarpeeseen. Hoitavat silloin mielellään mutta eivät halua tosiaankaan olla mitään hoitoautomaatteja. Joskus olen miettinyt, onko kyse muustakin, siisi kiinnostuksen puutteesta, mutta soittavat ja kyselevät kuulumisia ja pyytävät meitä perheenä kylään, joten välit meihin kaikkiin ovat ihan lämpimät. En pyydä hoitoapua, ellei ole todellinen hätä ja ellen huomaa vanhempieni vihjeistä, että voisivat auttaa. Anopin kanssa on mutkattomampaa, mutta persoonakysymyksiä nämäkin.

Isovanhemmuus ei ole hoitamista tai rahallista apua enkä oikein käsitä, miksi joka ketjuun tulee näitä syyllistäviä kommentteja isovanhempien hyötykäytöstä. Jokainen vanhempi osaa laittaa rajat jaksamiselleen itse, mutta jos ei ole kiinnostusta soitella ja kysellä kuulumisia tai käydä kylässä, niin kyllä siinä on muutakin pielessä kuin isovanhemmuus tai vanhemmuus. 

Sellainen, joka ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut lapsista. Synnytti yhden tai kaksi omaa, koska ympäriltä sanottiin, että omat lapset ovat ihan eri asia. Eivät sitten olleet, mutta pitihän nuo hoitaa, kun oli maailmaan saattanut. Pienten lasten vanhemmuus ei ollut järin palkitsevaa, joten lasten kasvaminen ja itsenäistyminen tuntui helpotukselta. Aikuisiin lapsiin suhteet ovat mitenkuten kunnossa, mutta lapsenlapset eivät jaksa kiinnostaa. Elämä tuntuu helpommalta ilman lapsia. Juu ja ei yhtään pelota, että jää vanhana yksin. Ei ole lapsenlasten tehtävä hoitaa vanhuksia.

Viipaleita-blogin Sadun vastakohdat. Itse kyllä pidän lapsista, mutta en tajua tuota naista: AINA lauma lapsenlapsia hoidossa tai yökylässä!  Ja omistakin osa on vielä pieniä? Miten se jaksaa?! Ei kumminkaan ole edes mikään kotiäiti vaan käy töissä myös.

Luultavasti suurin osa vastanneista ei itse ole isovanhempia vaan niitä lapsia ja miniöitä, jotka tarvitsisivat isovanhempia joko hoitamaan lapsiaan tai johonkin muuhun, vaikka taloudelliseen apuun.

Minä olen  isoäiti.  Pojallani on kolme lasta. Pienin heistä oli vuoden ikäinen, kun miniä löysi uuden miehen ja heitti poikani pihalle. Poikani sai käydä alkuun katsomassa lapsiaan heidän kodissaan, siis poikani entisessä kodissa. Mukaansa hän ei lapsia saanut. Vuosi sitten poikani solmi myös seurustelusuhteen, jonka jälkeen miniä ilmoitti, että poikani ei saa enää nähdä lapsiaan. Miniä on sen verran kova luu, että poikani ei jaksanut alkaa taistelemaan käräjäteitse tapaamisoikeuksista, koska miniä ilmoitti, että löytää keinot voittaakseen kaikki prosessit.

Meitä isovanhempia ja muita lasten isän sukulaisia ei ole kielletty pitämästä lapsiin yhteyttä, mutta kaikki yritykset on dissattu. Ovea ei avata, puheluihin ei vastata. Joskus vastataan ennen syntymäpäiviä tms. ja luvataan olla kotona, että voisi viedä lahjat. Kuitenkaan ovea ei avata sovittuna aikana. Olemme jättäneet lahjat postilaatikkoon.

On todella surullista, että lapsenlapset voivat tulla vastaan kadulla, eivätkä he tuntisi meitä. Asumme samassa pikkukaupungissa. Surullista on myös se, että opettajana tiedän, että päiväkodeissa ja kouluissa on isovanhempien päiviä, joihin moni isovanhempi osallistuu. Minun lapsenlapseni eivät edes tiedä, että kovin mielellämme me heidänkin isovanhempansa osallistuisimme, mutta ei tule kuuloonkaan.

Lapsille on varmaankin opetettu, että olemme hirviöitä jotka vain eivät välitä. Siitä ei ole kysymys. Mielestämme miniä tekee karhunpalveluksen lapsilleen.

Anteeksi vuodatus, mutta tuli niin paha mieli siitä, että aina ajatellaan, että isovanhemmat ovat itsekkäitä sikoja. Näin miniäkin varmaan omille sukulaisilleen sanoo syyksi, jos he ihmettelevät, miksi lasten isän sukulaiset eivät pidä yhteyttä.

18:lle:

Kuulostaa hämmästyttävältä, että vanhempi noin vain uskoo kun toinen sanoo, että löytää muka keinot voittaakseen kaikki prosessit ja jättää yrittämisen. Periksi ei saa antaa, kova kovaa vastaan jos muu ei auta!

Ei kyllä kiinnostaisi, jos niitä mukeloita pukataan hihnalta.... liuta tenavia ei jaksa kiinnostaa. Yksi - kaksi menee.

Minun mummoni ei halunnut, eikä edelleenkään halua, tavata minua eikä pitää yhteyttä. Sukujuhlissa hän kyllä tervehtii ja kysyy kohteliaasti vointini ja lasteni voinnit, mutta ei muuta. Hän kokee, ettei hän ole mummoni koska olen adoptoitu.  hän ei tullut ristiäisiini eikä rippijuhliini, häihin en enää sitten edes kutsunut. 

Ja ihan normaali hän kai on, syntynyt vuonna 1921. On hoitanut serkkujani ja käy heillä kylässä ja serkut saa käydä hänellä kylässä. Minä vain kun en ole sukua, ja kun minulla on ne oman suvun mummot (joita en muuten ole koskaan tavannut, en tiedä edes nimiä) niin hänen ei tarvitse. Ja itse olen syntynyt -82, en ole sen vanhempi. Joidenkin asenteet on ja pysyy.

No minä en uskalla sanoa mitään tai kysyä saanko nähdä lapseni lasta,koska sanon mitä vaan niin tyttäreni lyttää ja ivailee minua. Joten eikö ole parempi pysyä kaukana!!Mikä on hyvä,ei mikään??

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa käy ilmi selvästi, minkälaiset isovanhemmat tosiaan eivät halua nähdä tai kuullakaan lastenlapsistaan:

1) Ne, joiden mielestä on jo omat lapset kasvattanut, ja ne saa potkaista pesästä 18-vuotiaana. Heidän mielestään vanhemmuus on päättyvää ja sitten ne lapset ovat omillaan. Tällöin ei siis lastenlapsiinkaan ole mitään mielenkiintoa eikä lapsen perheeseen ylipäätään. Kutsuisin näitä isovanhempia hyvin keskeneräisiksi vanhemmiksi, niiksi, jotka ovat tehneet lapset, koska muutkin tekivät, ja kasvattaneet ne mitenkuten, jotta sossut eivät pääse sanelemaan heidän elämäänsä. Vanhemmuus nähdään hyvin suppeana ja lapset melkeinpä vihollisina. Hyvään vanhemmuuteen kuitenkin kuuluu se, että haluaa olla lasten kanssa tekemisissä, kun nämä ovat aikuisiakin, kuulla kuulumisia, nähdä ja tukea elämän myrskyissä.

2) Ne, jotka rakastavat lapsiaan vain, jos nämä tekevät oikeanlaisia valintoja. Jos lapsi ei valitse vanhemmille mieleistä ammattia, ei lasta tarvitse rakastaa. Jos lapsi ei valitse vanhemmalle mieluisaa puolisoa, ei lasta tarvitse rakastaa. Eipä sitten tarvitse niitä lastenlapsiakaan, kun ne ovat myös sen epämieluisan puolison lapsia. Tällainen vanhemmuus on itsekästä ja tukehduttavaa. Lapsi todennäköisesti on helpottunut päästessään pois vanhempien päällepäsmäröinnistä ja ehdollisesta rakkaudesta. Tosiasiassahan hyvä vanhempi kestää myös sen, että lapsi on tehnyt hänen mielestään väärän valinnan ja jaksaa kuunnella kuulumisia ja nähdäkin, vaikka se puoliso ei ihan mieleinen olisikaan. Aikuisen lapsen kun on annettava tehdä ne omat virheensä, ja jos lapsen on kasvattanut hyvin, tajuaa se lapsi virheensä tai sitten vanhemman on myönnettävä, että lapsi olikin valinnut juuri oikean puolison. Mietin usein näissä hirviöminiä-jutuissa, että missä ovat ihmisten sosiaaliset taidot. Ei sille miniälle tarvitse soitella ja kysellä kuulumisia, voi ihan kysellä ne siltä omalta lapseltaan ja myöhemmi lapsenlapsiltaan, kun nämä kasvavat.

Isovanhemmat, joita lastenlapset eivät kiinnosta ovat ihmisinä keskeneräisiä ja vanhempina hyvin vajaavaisia. Inhimillisyyteen kuuluu kiinnostus omien lasten elämään, vaikka nämä olisivatkin jo aikuisia.

Isovanhempi josta ex puoliso on vieraannuttanut ilman oikeuttavaa syytä lapset pois, valehtelemalla ja lahjomalla. Ei ole nähnyt lapsenlapsiaankaan

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 09:56"]

Tässäkin ketjussa käy ilmi selvästi, minkälaiset isovanhemmat tosiaan eivät halua nähdä tai kuullakaan lastenlapsistaan:

1) Ne, joiden mielestä on jo omat lapset kasvattanut, ja ne saa potkaista pesästä 18-vuotiaana. Heidän mielestään vanhemmuus on päättyvää ja sitten ne lapset ovat omillaan. Tällöin ei siis lastenlapsiinkaan ole mitään mielenkiintoa eikä lapsen perheeseen ylipäätään. Kutsuisin näitä isovanhempia hyvin keskeneräisiksi vanhemmiksi, niiksi, jotka ovat tehneet lapset, koska muutkin tekivät, ja kasvattaneet ne mitenkuten, jotta sossut eivät pääse sanelemaan heidän elämäänsä. Vanhemmuus nähdään hyvin suppeana ja lapset melkeinpä vihollisina. Hyvään vanhemmuuteen kuitenkin kuuluu se, että haluaa olla lasten kanssa tekemisissä, kun nämä ovat aikuisiakin, kuulla kuulumisia, nähdä ja tukea elämän myrskyissä.

2) Ne, jotka rakastavat lapsiaan vain, jos nämä tekevät oikeanlaisia valintoja. Jos lapsi ei valitse vanhemmille mieleistä ammattia, ei lasta tarvitse rakastaa. Jos lapsi ei valitse vanhemmalle mieluisaa puolisoa, ei lasta tarvitse rakastaa. Eipä sitten tarvitse niitä lastenlapsiakaan, kun ne ovat myös sen epämieluisan puolison lapsia. Tällainen vanhemmuus on itsekästä ja tukehduttavaa. Lapsi todennäköisesti on helpottunut päästessään pois vanhempien päällepäsmäröinnistä ja ehdollisesta rakkaudesta. Tosiasiassahan hyvä vanhempi kestää myös sen, että lapsi on tehnyt hänen mielestään väärän valinnan ja jaksaa kuunnella kuulumisia ja nähdäkin, vaikka se puoliso ei ihan mieleinen olisikaan. Aikuisen lapsen kun on annettava tehdä ne omat virheensä, ja jos lapsen on kasvattanut hyvin, tajuaa se lapsi virheensä tai sitten vanhemman on myönnettävä, että lapsi olikin valinnut juuri oikean puolison. Mietin usein näissä hirviöminiä-jutuissa, että missä ovat ihmisten sosiaaliset taidot. Ei sille miniälle tarvitse soitella ja kysellä kuulumisia, voi ihan kysellä ne siltä omalta lapseltaan ja myöhemmi lapsenlapsiltaan, kun nämä kasvavat.

Isovanhemmat, joita lastenlapset eivät kiinnosta ovat ihmisinä keskeneräisiä ja vanhempina hyvin vajaavaisia. Inhimillisyyteen kuuluu kiinnostus omien lasten elämään, vaikka nämä olisivatkin jo aikuisia.

Mutta myös lapsen tulee ymmärtää se, että he ovat ihan itse tehneet vääriä valintoja, joiden seurauksia ei tule siirtää omille vanhemmille. Siten nuorena ja köyhänä suuressa rakkausliitossa hankittu lapsi on lapsen oma valinta, jolloin sitä vauvaa ei pidä 3 vko iässä viedä mummolaan yökylään, vaikka miten menojalka vipattaisi. Rakastava vanhempi kun antaa lapsensa tehdä virheitä, mutta ei ryhdy niitä korjaamaan, vaan antaa lapsen itse oppia tekemisistään. Vain curling-isovanhempi kantaa lapsensa puolesta vastuun lapsenlapsista.

Terveeseen isovanhemmuuteen kuuluu se, että ei ryhdy lapsenlapsille varavanhemmaksi tai sijaisperheeksi vaan ymmärtää sen, että suhde pikkulapseen syntyy valveillaoloaikana, ei öisin.Olin isoäiti pienin tuloin.Jolle vauva raijatiin käytänössä laitokselta hoiton ja yökylään.Toinen sitteen tuli vajaa 4v.pästä ja nitä olikin 2 yö valvomiset vauvan kanssa ymm.Vaikoista raivotin ostat vääriä.Tuteli väärär.Semper pitää olla.Lulivat olen yleistalouskonen ja Pankki.Kun kolmastuli heille. Olin jo 8 vuodessa ihan upunut ja rikki.Sairastelin 6kk.Olinkin sitten 8 vuoden jälken paska mutsi ymm.Ovet paukuen lähtivät sillä tiellä yhä ovat.Kirkuivat ikinä et lastenlapsias näe.Petäken minun orjatyön tekoni isovanhempina.Ilmotivat ryypään koko ajan ja mieht vaihtuu 8 vuoden ajan tarinansa kertoivat.Kukaan ei tarkistanut lähisuvusta,ei pitänyt yhteys juopoon ja miehin vaihtavan ihmiseen.Sillä saatin 8v. saltua lapsenlapsen iso-äidillä 90% vanhemilla 10% plus päiväkoti toki ja koulu myöhemmin.. Sepä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 09:56"]

Tässäkin ketjussa käy ilmi selvästi, minkälaiset isovanhemmat tosiaan eivät halua nähdä tai kuullakaan lastenlapsistaan:

1) Ne, joiden mielestä on jo omat lapset kasvattanut, ja ne saa potkaista pesästä 18-vuotiaana. Heidän mielestään vanhemmuus on päättyvää ja sitten ne lapset ovat omillaan. Tällöin ei siis lastenlapsiinkaan ole mitään mielenkiintoa eikä lapsen perheeseen ylipäätään. Kutsuisin näitä isovanhempia hyvin keskeneräisiksi vanhemmiksi, niiksi, jotka ovat tehneet lapset, koska muutkin tekivät, ja kasvattaneet ne mitenkuten, jotta sossut eivät pääse sanelemaan heidän elämäänsä. Vanhemmuus nähdään hyvin suppeana ja lapset melkeinpä vihollisina. Hyvään vanhemmuuteen kuitenkin kuuluu se, että haluaa olla lasten kanssa tekemisissä, kun nämä ovat aikuisiakin, kuulla kuulumisia, nähdä ja tukea elämän myrskyissä.

2) Ne, jotka rakastavat lapsiaan vain, jos nämä tekevät oikeanlaisia valintoja. Jos lapsi ei valitse vanhemmille mieleistä ammattia, ei lasta tarvitse rakastaa. Jos lapsi ei valitse vanhemmalle mieluisaa puolisoa, ei lasta tarvitse rakastaa. Eipä sitten tarvitse niitä lastenlapsiakaan, kun ne ovat myös sen epämieluisan puolison lapsia. Tällainen vanhemmuus on itsekästä ja tukehduttavaa. Lapsi todennäköisesti on helpottunut päästessään pois vanhempien päällepäsmäröinnistä ja ehdollisesta rakkaudesta. Tosiasiassahan hyvä vanhempi kestää myös sen, että lapsi on tehnyt hänen mielestään väärän valinnan ja jaksaa kuunnella kuulumisia ja nähdäkin, vaikka se puoliso ei ihan mieleinen olisikaan. Aikuisen lapsen kun on annettava tehdä ne omat virheensä, ja jos lapsen on kasvattanut hyvin, tajuaa se lapsi virheensä tai sitten vanhemman on myönnettävä, että lapsi olikin valinnut juuri oikean puolison. Mietin usein näissä hirviöminiä-jutuissa, että missä ovat ihmisten sosiaaliset taidot. Ei sille miniälle tarvitse soitella ja kysellä kuulumisia, voi ihan kysellä ne siltä omalta lapseltaan ja myöhemmi lapsenlapsiltaan, kun nämä kasvavat.

Isovanhemmat, joita lastenlapset eivät kiinnosta ovat ihmisinä keskeneräisiä ja vanhempina hyvin vajaavaisia. Inhimillisyyteen kuuluu kiinnostus omien lasten elämään, vaikka nämä olisivatkin jo aikuisia.

Mutta myös lapsen tulee ymmärtää se, että he ovat ihan itse tehneet vääriä valintoja, joiden seurauksia ei tule siirtää omille vanhemmille. Siten nuorena ja köyhänä suuressa rakkausliitossa hankittu lapsi on lapsen oma valinta, jolloin sitä vauvaa ei pidä 3 vko iässä viedä mummolaan yökylään, vaikka miten menojalka vipattaisi. Rakastava vanhempi kun antaa lapsensa tehdä virheitä, mutta ei ryhdy niitä korjaamaan, vaan antaa lapsen itse oppia tekemisistään. Vain curling-isovanhempi kantaa lapsensa puolesta vastuun lapsenlapsista.

Terveeseen isovanhemmuuteen kuuluu se, että ei ryhdy lapsenlapsille varavanhemmaksi tai sijaisperheeksi vaan ymmärtää sen, että suhde pikkulapseen syntyy valveillaoloaikana, ei öisin.

Olin isoäiti pienin tuloin.Jolle vauva raijatiin käytänössä laitokselta hoiton ja yökylään.Toinen sitteen tuli vajaa 4v.pästä ja nitä olikin 2 yö valvomiset vauvan kanssa ymm.Vaikoista raivotin ostat vääriä.Tuteli väärär.Semper pitää olla.Lulivat olen yleistalouskonen ja Pankki.Kun kolmastuli heille. Olin jo 8 vuodessa ihan upunut ja rikki.Sairastelin 6kk.Olinkin sitten 8 vuoden jälken paska mutsi ymm.Ovet paukuen lähtivät sillä tiellä yhä ovat.Kirkuivat ikinä et lastenlapsias näe.Petäken minun orjatyön tekoni isovanhempina.Ilmotivat ryypään koko ajan ja mieht vaihtuu 8 vuoden ajan tarinansa kertoivat.Kukaan ei tarkistanut lähisuvusta,ei pitänyt yhteys juopoon ja miehin vaihtavan ihmiseen.Sillä saatin 8v. saltua lapsenlapsen iso-äidillä 90% vanhemilla 10% plus päiväkoti toki ja koulu myöhemmin.. Sepä se.

Nyt se korkki kiinni.

Voin vain olettaa miksi en saa nähdä. Mutta en kysele. Annan heidän olla. Muutaman kerran kysyin olisiko voinut nopeasti käydä niin ei.

Vierailija kirjoitti:

[åquote=Vierailija][quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 09:56"]

Tässäkin ketjussa käy ilmi selvästi, minkälaiset isovanhemmat tosiaan eivät halua nähdä tai kuullakaan lastenlapsistaan:

1) Ne, joiden mielestä on jo omat lapset kasvattanut, ja ne saa potkaista pesästä 18-vuotiaana. Heidän mielestään vanhemmuus on päättyvää ja sitten ne lapset ovat omillaan. Tällöin ei siis lastenlapsiinkaan ole mitään mielenkiintoa eikä lapsen perheeseen ylipäätään. Kutsuisin näitä isovanhempia hyvin keskeneräisiksi vanhemmiksi, niiksi, jotka ovat tehneet lapset, koska muutkin tekivät, ja kasvattaneet ne mitenkuten, jotta sossut eivät pääse sanelemaan heidän elämäänsä. Vanhemmuus nähdään hyvin suppeana ja lapset melkeinpä vihollisina. Hyvään vanhemmuuteen kuitenkin kuuluu se, että haluaa olla lasten kanssa tekemisissä, kun nämä ovat aikuisiakin, kuulla kuulumisia, nähdä ja tukea elämän myrskyissä.

2) Ne, jotka rakastavat lapsiaan vain, jos nämä tekevät oikeanlaisia valintoja. Jos lapsi ei valitse vanhemmille mieleistä ammattia, ei lasta tarvitse rakastaa. Jos lapsi ei valitse vanhemmalle mieluisaa puolisoa, ei lasta tarvitse rakastaa. Eipä sitten tarvitse niitä lastenlapsiakaan, kun ne ovat myös sen epämieluisan puolison lapsia. Tällainen vanhemmuus on itsekästä ja tukehduttavaa. Lapsi todennäköisesti on helpottunut päästessään pois vanhempien päällepäsmäröinnistä ja ehdollisesta rakkaudesta. Tosiasiassahan hyvä vanhempi kestää myös sen, että lapsi on tehnyt hänen mielestään väärän valinnan ja jaksaa kuunnella kuulumisia ja nähdäkin, vaikka se puoliso ei ihan mieleinen olisikaan. Aikuisen lapsen kun on annettava tehdä ne omat virheensä, ja jos lapsen on kasvattanut hyvin, tajuaa se lapsi virheensä tai sitten vanhemman on myönnettävä, että lapsi olikin valinnut juuri oikean puolison. Mietin usein näissä hirviöminiä-jutuissa, että missä ovat ihmisten sosiaaliset taidot. Ei sille miniälle tarvitse soitella ja kysellä kuulumisia, voi ihan kysellä ne siltä omalta lapseltaan ja myöhemmi lapsenlapsiltaan, kun nämä kasvavat.

Isovanhemmat, joita lastenlapset eivät kiinnosta ovat ihmisinä keskeneräisiä ja vanhempina hyvin vajaavaisia. Inhimillisyyteen kuuluu kiinnostus omien lasten elämään, vaikka nämä olisivatkin jo aikuisia.

Mutta myös lapsen tulee ymmärtää se, että he ovat ihan itse tehneet vääriä valintoja, joiden seurauksia ei tule siirtää omille vanhemmille. Siten nuorena ja köyhänä suuressa rakkausliitossa hankittu lapsi on lapsen oma valinta, jolloin sitä vauvaa ei pidä 3 vko iässä viedä mummolaan yökylään, vaikka miten menojalka vipattaisi. Rakastava vanhempi kun antaa lapsensa tehdä virheitä, mutta ei ryhdy niitä korjaamaan, vaan antaa lapsen itse oppia tekemisistään. Vain curling-isovanhempi kantaa lapsensa puolesta vastuun lapsenlapsista.

Terveeseen isovanhemmuuteen kuuluu se, että ei ryhdy lapsenlapsille varavanhemmaksi tai sijaisperheeksi vaan ymmärtää sen, että suhde pikkulapseen syntyy valveillaoloaikana, ei öisin.Olin isoäiti pienin tuloin.Jolle vauva raijatiin käytänössä laitokselta hoiton ja yökylään.Toinen sitteen tuli vajaa 4v.pästä ja nitä olikin 2 yö valvomiset vauvan kanssa ymm.Vaikoista raivotin ostat vääriä.Tuteli väärär.Semper pitää olla.Lulivat olen yleistalouskonen ja Pankki.Kun kolmastuli heille. Olin jo 8 vuodessa ihan upunut ja rikki.Sairastelin 6kk.Olinkin sitten 8 vuoden jälken paska mutsi ymm.Ovet paukuen lähtivät sillä tiellä yhä ovat.Kirkuivat ikinä et lastenlapsias näe.Petäken minun orjatyön tekoni isovanhempina.Ilmotivat ryypään koko ajan ja mieht vaihtuu 8 vuoden ajan tarinansa kertoivat.Kukaan ei tarkistanut lähisuvusta,ei pitänyt yhteys juopoon ja miehin vaihtavan ihmiseen.Sillä saatin 8v. saltua lapsenlapsen iso-äidillä 90% vanhemilla 10% plus päiväkoti toki ja koulu myöhemmin.. Sepä se.

Antakaa jokaisen elää. Paskaako niistä.

Sellaset, jotka vanhempina ylpeilivät, että pärjäävät omillaan, ei tartte auttaa. 

Sellaiset joiden lapset tai lapsen puoliso halveksii isovanhempia ja yhteydet hyvin vähäisiä. Jos ei isovanhemmat uskalla soitella eikä viestiä eikä heitä koskaan ole pyydetty käymään.