Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomien syrjiminen työelämässä
02.03.2019 |
Tiedän, että kuulostaa aika hullulta koko käsite. Mutta onko kellään kokemuksia tästä?
Kommentit (61)
Muistan joskus lukeneeni tältä palstalta, että joku lapseton ei ollut koko työuransa aikana saanut pitää lomaa heinäkuussa (noin 40 v). Tämä on malliesimerkki miten EI pidä toimia. Siinä ollaan siirretty vastuu työntekijöiden lapsista ihmisellä, jolle asia ei ollenkaan kuulu. Vieläkö tällaista tapahtuu jossain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut kuvatunlaista syrjintää työelämässä mutta työkavereiden taholta tulee kyllä vähän sellaista omituista ylenkatsetta ja alentuvaa suhtautumista tyyliin "ethän sinä voi tietää mistään mitään, koska sinulla ei ole lapsia". Esimerkiksi samanikäinen työkaveri suhtautuu minuun selvästi ylenkatsoen. Epäilen tämän johtuvan siitä, että hänellä on lapsia ja minulla ei.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Entä miksi tässä ajattelussa sivuutetaan se, että saahan niistä lapsista jotain? Eihän ne ole pelkkää persnettoa vaan elämää rikastuttava asia, mutta kuitenkin puliveivataan joka käänteessä itselle etulyöntiasemaa, koska lapset ja rasite.
Varmaan taustalla on jonkinlainen tunne siitä että he ovat ansainneet isomman siivun kakusta koska ovat nähneet vaivan ja tehneet lapsia. Valittamalla lasten vaativuudesta voi esiintyä arjen sankarina ja saada siinä ohella myötätuntoa etuineen. Kivoista jutuista kertomalla tuskin saa muuta kuin työkaverin hymähdyksen.
Vierailija kirjoitti:
Muistan joskus lukeneeni tältä palstalta, että joku lapseton ei ollut koko työuransa aikana saanut pitää lomaa heinäkuussa (noin 40 v). Tämä on malliesimerkki miten EI pidä toimia. Siinä ollaan siirretty vastuu työntekijöiden lapsista ihmisellä, jolle asia ei ollenkaan kuulu. Vieläkö tällaista tapahtuu jossain?
Jos on esimiehenä lapsia hankkinut mammeli, miksi ei.
Olen joutunut itse joustamaan joissain työvuoroissa perheellisten takia.
Olen päättänyt, että toivon joka toinen joulu töitä ja joka toinen vapaa, että menee tasan ja kukaan ei kiukuttele. Sitten aina ne joulut jotka olen töissä, perheellinen haluaa aikaisen vuoron aattona (pääsee ajoissa kotiin joulupöytään) ja joulupäivänä myöhempään vuoroon, (saa nukkua pitkään) jolloin minulle jää ne "paskemmat" vuorot enkä ehdi vanhempieni ja sisarusteni kanssa joulun viettoon. Minulla ei siis ole omia lapsia, mutta minullakin on silti perhe. En siis omista autoakaan, eikä kukaan muukaan perheestäni. Eikä tämä asia paljon minua vaivaisi, mutta heti kaikki perheestäni ovat pettyneitä, kun kuulevat, että olen taas töissä. Mutta tämä vain onneksi joka toinen vuosi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten suhtaudutte seuraavaan tilanteeseen:
Sinut on palkattu äitiysloman sijaiseksi määräaikaiseen työsuhteeseen. No, äitiyslomalaisen lapsi kuolee ja äitiyslomalainen haluaa palata töihin jo 3 kk päästä. Sinun määräaikainen sopimuksesi puretaan.
Minusta tässä kyllä sijaiselle kuuluisi joku sopimusrikkomuskorvaus tms (esim 2 kk ylimääräinen palkka) jos työnantaja ottaa äitiyslomalaisen sovittua aiemmin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Entä miksi tässä ajattelussa sivuutetaan se, että saahan niistä lapsista jotain? Eihän ne ole pelkkää persnettoa vaan elämää rikastuttava asia, mutta kuitenkin puliveivataan joka käänteessä itselle etulyöntiasemaa, koska lapset ja rasite.
Varmaan taustalla on jonkinlainen tunne siitä että he ovat ansainneet isomman siivun kakusta koska ovat nähneet vaivan ja tehneet lapsia. Valittamalla lasten vaativuudesta voi esiintyä arjen sankarina ja saada siinä ohella myötätuntoa etuineen. Kivoista jutuista kertomalla tuskin saa muuta kuin työkaverin hymähdyksen.
Joo-o. Lapset on ne ainoa mahdollinen vaivannäkö maailmassa. Ihmisten putkinäkö, ei morjes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtaudutte seuraavaan tilanteeseen:
Sinut on palkattu äitiysloman sijaiseksi määräaikaiseen työsuhteeseen. No, äitiyslomalaisen lapsi kuolee ja äitiyslomalainen haluaa palata töihin jo 3 kk päästä. Sinun määräaikainen sopimuksesi puretaan.
Minusta tässä kyllä sijaiselle kuuluisi joku sopimusrikkomuskorvaus tms (esim 2 kk ylimääräinen palkka) jos työnantaja ottaa äitiyslomalaisen sovittua aiemmin töihin.
Jos se sinun määräaikaisuutesi kesto sopimuksessa lukee, ei ole mitään epäselvää. Työnantaja rikkoo sopimusta, ja käräjille vain saman tien.
Vierailija kirjoitti:
"Sulla ei niitä lapsia ole, niin tiedäthän, että sinä olet se joka joutuu joustamaan kesällä kesälomien pyöriessä"
Yksi syy miksi olen huonosti palkatussa työssäni on se, ettei meillä ole tuollaista. Lähtisin jos olisi. Aina saanut loman kun olen halunnut, vaikka olen lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Entä miksi tässä ajattelussa sivuutetaan se, että saahan niistä lapsista jotain? Eihän ne ole pelkkää persnettoa vaan elämää rikastuttava asia, mutta kuitenkin puliveivataan joka käänteessä itselle etulyöntiasemaa, koska lapset ja rasite.
Varmaan taustalla on jonkinlainen tunne siitä että he ovat ansainneet isomman siivun kakusta koska ovat nähneet vaivan ja tehneet lapsia. Valittamalla lasten vaativuudesta voi esiintyä arjen sankarina ja saada siinä ohella myötätuntoa etuineen. Kivoista jutuista kertomalla tuskin saa muuta kuin työkaverin hymähdyksen.
Joo-o. Lapset on ne ainoa mahdollinen vaivannäkö maailmassa. Ihmisten putkinäkö, ei morjes.
Joo, enhän esim.minä vaativaa omaishoitovastuuta kantaneena ymmärrä mitään vaivannäöstä...kyllä ihmiset on tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtaudutte seuraavaan tilanteeseen:
Sinut on palkattu äitiysloman sijaiseksi määräaikaiseen työsuhteeseen. No, äitiyslomalaisen lapsi kuolee ja äitiyslomalainen haluaa palata töihin jo 3 kk päästä. Sinun määräaikainen sopimuksesi puretaan.
Minusta tässä kyllä sijaiselle kuuluisi joku sopimusrikkomuskorvaus tms (esim 2 kk ylimääräinen palkka) jos työnantaja ottaa äitiyslomalaisen sovittua aiemmin töihin.
Jos se sinun määräaikaisuutesi kesto sopimuksessa lukee, ei ole mitään epäselvää. Työnantaja rikkoo sopimusta, ja käräjille vain saman tien.
Mua kiinnostavampi, miten tänk menee ihan juridisesti, saako työnantaja purkaa sijaisen määräaikaisen työsopimuksen tuolla perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kollegalla oli lappu ovessa, että ei ole töissä. Ilmoitin tästä työkavereille, että tietävät, että kyseinen henkilö on poissa töistä. Tämä on meillä ihan yleistä, että informoidaan työkaverin poissaolosta toisia.
Vaan kävi ilmi, että minun, lapsettoman, ei kestä tästä ilmoittaa.
Sain nimittäin kovan saarnan niskaani, kuinka lapseton ei voi ymmärtää, kun työntekijän pienet lapset voivat olla kipeänä. Ymmärrän kyllä, ikinä en ole ilmaissut, että en ymmärtäisi.
Enkä nytkään ilmaissut mitään "ymmärtämättömyyttä", en sanoilla, enkä äänensävyllä.
Silti sain tällaisen tuomitsevan saarnan. Saarnaaja paljasti oman syrjivän asenteensa lapsetonta kohtaan.
Paha mieli jäi :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osittain tää on myös myytti. Työkaveri huusi aina miten lapsetonta syrjitään. Silti meillä töissä sai aina pitää lomat milloin halusi, koska heinäkuussa ja joulu- ja hiihtolomilla oli muutenkin hiljaista. Työn luonne on sellainen, ettei ollut niin vaikutusta vaikka kaikki olisivat olleet pois yhtä aikaa. Itse olen pitänyt lomat aina samaan aikaan, ennen lapsia ja lasten synnyttyä.
Joskus sama ihminen huusi, että sairaan lapsen kanssa vanhemmat voi saikuttaa eli lintsata. Paitsi, että siihen tarvitaan lapsen lääkärintodistus eikä oma ilmoitus riitä, kuten työntekijän omassa saikussa. Ei siis pitänyt paikkaansa nämä väitteet.
Varmaan vieläkin uskoo olevansa eri asemassa, vaikka ei ole.
Heippa. Olen ap. Voi olla noin. Itse aloitin ketjun, koska työpaikalla yksi vaikutusvaltainen ihminen sanoo suoraan, että en tiedä mistään mitään niin kauan kuin ei ole lapsia. Ihan kuin se olisi ainoa mahdollinen haastava jakso elämässä. Jotenkin ahdistaa moinen tyhjäpäisyys. Miten tähän on päädytty? Lapset = olen valtavasti viisaampi. Ei edes pidä paikkaansa. Monet ovat ihan yhtä pässejä ennen ja jälkeen.
No meitä on moneksi. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka lasten tai avioliiton tms myötä ovat yhtäkkiä kaiken yläpuolella. Minusta taas tuntui, että lapset saatuani huomasin, etten tiedä senkään vertaa mitä ennen luulin tietäväni. Huomasin siis olevani jotenkin avuton uusien haasteiden edessä. Kertoo mielestäni enemmän yksilöstä itsestään jos kuvittelee lapsenteon avaavan tiedon portit. Olen kuullut että tällaisia ihmisiä on, mutta en muista itse saaneeni tuollaista kohtelua. Olin kuitenkin pitkään lapseton. Ehkä minulla kävi tuuri tai olen onnistunut ohittamaan kommentit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sulla ei niitä lapsia ole, niin tiedäthän, että sinä olet se joka joutuu joustamaan kesällä kesälomien pyöriessä"
Missä näitä työpaikkoja on? Aina tätä valitetaan mutta kukaan ei osaa sanoa missä noin toimitaan.
Terveydenhoitoalalla, tarkemmin en halua sanoa.
-alkuperäinen
Onko terveydenhoitoalalla nykyään käytössä useimmissa paikoissa joku kiertävä systeemi, millä jaetaan lomat suht tasapuolisesti?
Minä olen ollut pitkään työelämässä lapsettomana. Aina joustin perheellisten takia ja "mulle käy mikä vaan ja lapselliset valkkaa lomat ensin, voin tulla jouluna töihin, jne." Nyt kun vihdoin niitä omia lapsia on, niin tasan kukaan ei jousta mun takia, ei lapselliset eikä lapsettomat. Kaikki vaan haukkana nappaa itelleen parhaat päältä. Taitaa olla niin, että oli lapsia tai ei, niin ihmisellä on aina se oma napa lähimpänä. Ja mun pitää vaan opetella sama tyyli etten jää työelämässä ihan heittipussiksi. V-tyylillä mennään!
Siis heittopussiksi, piti sanomani.
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä se menee tasan päinvastoin. Kaksikin ystävääni jäivät ilman jatkoa määräaikaiseen työpaikkaan, kun kävi ilmi, että ovat raskaana. Tilalle otettiin lapsettomia. Samoin työhönotossa kysellään kiertokautta näistä, vaikka suoraan ei saakaan kysyä. Urakehitys on itselläni lopahtanut siihen, kun sain 33- ja 34-vuotiaana lapset. Yhtäkkiä kovassa nousussa ollut ura lopahti ja tipahdin esimiestehtävistä alemmas.
Meillä lomat menevät ihan tasan lapsista riippumatta. Mikä minusta on aina ollut hullua, siis jo ennen lapsiakin. Jos päivähoitopaikka on kiinni heinäkuussa ja perhe joutuu lomalle elokuussa, ei siinä ole paljon järkeä.
Ollaan omin päin sitten vaihdeltu päikseen lomia, minulle käy alkukesä vallan hyvin joten kolmea kesää lukuunottamatta olen auliisti joustanut. Ja nyt ei ole enää mitään tarvetta olla juuri heinäkuussa lomalla, kun lapset ovat jo teinejä.
On siinä aika iso ero, onko lomalla koko perhe tai lapsi joutuu kauemmas sijaishoitoon VAI onko kyse pelkästään jostakin "musta nyt vaan ois kivempi". Tietysti lapsettomillakin voi olla hyviä syitä pyytää lomaa heinäkuulle ja sellaisillekin olen vaihtanut omalle kohdalle osuneen heinäkuun loman, mutta pelkkä kivuus ei ole minusta kovin kummoinen peruste.
Niin, myös lapsettomilla voi olla puoliso jonka kanssa olisi kiva viettää loma samaan aikaan ja olisi myös ihan kiva viettää lomat silloin kun todennäköisesti on kesäkelit. Onneksi itse olen työssä jossa suurin osa firmasta on kiinni heinäkuulla. Tappeluja ei ole. Osa pitää lomia myös kesä-elokuussa mutta sijaisjärjestelyt tiimivat. Mitään lapseton/perheellinen taisteluja ei ole. Emme mylskään työskentele vkl ja juhlapyhinä niin että kaikki saavat vapansa. Olin nuorempana jonkun aikaa isossa ruokakaupassa töissä ja siellä oli kiertävät vapaat touko-syyskuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtaudutte seuraavaan tilanteeseen:
Sinut on palkattu äitiysloman sijaiseksi määräaikaiseen työsuhteeseen. No, äitiyslomalaisen lapsi kuolee ja äitiyslomalainen haluaa palata töihin jo 3 kk päästä. Sinun määräaikainen sopimuksesi puretaan.
Minusta tässä kyllä sijaiselle kuuluisi joku sopimusrikkomuskorvaus tms (esim 2 kk ylimääräinen palkka) jos työnantaja ottaa äitiyslomalaisen sovittua aiemmin töihin.
Jos se sinun määräaikaisuutesi kesto sopimuksessa lukee, ei ole mitään epäselvää. Työnantaja rikkoo sopimusta, ja käräjille vain saman tien.
Mua kiinnostavampi, miten tänk menee ihan juridisesti, saako työnantaja purkaa sijaisen määräaikaisen työsopimuksen tuolla perusteella?
Mielenkiintoinen kysymys. Tällainen tapahtuma lienee harvinainen joten onkohan siitä edes kirjattu mitään työehtosopimuksiin. Minun ex-työpaikallani tuollainen tapahtui, lapsi kuoli synnytyksessä. Äiti palasi töihin parin kk päästä. Sijaiselle löytyi muita töitä, kyseessä oli iso firma.
Meidän työpaikalla esimies syyllistää sekä lapsettomia että lapsellisia. Lapsettomat kuulemma voivat tehdä ylitöitä mielin määrin, koska heillä ei ole lapsia. Lapsellisia taas syyllistetään siitä, jos lapsi on kipeä ym. Onneksi meillä työntekijöillä on hyvä ilmapiiri keskenämme, joten pystymme sopimaan asioista, vaikka esimies yrittääkin rikkoa jatkuvasti ilmapiirin.