Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko kahden järkevän ja analyyttisen insinöörin liitosta yhtään mitään?
02.03.2019 |
Olen tähän asti tapaillut vain rentoja duunarimiehiä ja olen lopun kyllästynyt heidän tyhmyyteensä ja renttumaisuuteensa. Nyt päätin lopultakin nostaa rimaa ja tapailen tällä hetkellä hyvin älykästä dippainssiä, joka on aikaisempien miesten vastakohta. Itsekin olen insinööri ja meissä on kovin paljon samanlaisia ominaisuuksia. Pidän sitä hyvänä asiana, mutta samalla mietin ollaankohan molemmat liiankin analyyttisiä, pikkutarkkoja, harkitsevia ja säntillisiä siihen, että saataisiin muodostettua rento ja rakkaudentäyteinen suhde.
Kommentit (34)
Anal ykköseksi ja yyttisyys kakkoseksi niin kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju vahvisti sitä, että olen nyt oikealla tiellä. Unohdan toistaiseksi kaiken analysoinnin ja heittäydyn täysillä uuteen suhteeseen. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Insinöörismies haluaa iloisen, yksinkertaisen ja pullantuoksuisen naisen tekemään kaiken emotionaalisen työn puolestaan.
Tämä mies tietää, etten ole pullantuoksuinen nainen ja haluaa silti minut. ap
Yllättävää. Yritin joskus seurustella insinöörin kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Olen itse humanisti (opiskelin vieraita kieliä) ja olin tämän miehen mielestä liian pisteliäs, liian sanavalmis ja liian kyseenalaistava. Etenkään tuota viimeksimainittua hän ei tuntunut sietävän. Olimme liian erilaisia (minä taiteellisempi ja mielikuvituksellisempi, hän puolestaan ööö... insinöörimäisempi) ja toisaalta niin samanlaisia (molemmat introvertteja, pikkutarkkoja, tunnollisia), että riitoja, väärinymmärryksiä ja yhteentörmäyksiä tuli jatkuvasti.
Ei hän tainnut itsekään tietää mitä halusi, mutta joku pullantuoksuinen, myötäilevä ja iloluontoinen olisi kai sopinut hänelle paremmin. Voihan toki olla, että sinun miehesi on toista maata.
- 8
Nämä adjektiivit ovat ilmeisesti olleet miehen tulkinta, mutta pisteliäisyys ja ainainen kyseenalaistaminen eivät todella ole mitään ihannekumppanin piirteitä. Millainen parisuhdetilanne sinulla nyt on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap et vieläkään osaa trollata naisena.
Sinä et vieläkään tunnista naista naiseksi.
Tämä vahvistaa teorian. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Insinöörismies haluaa iloisen, yksinkertaisen ja pullantuoksuisen naisen tekemään kaiken emotionaalisen työn puolestaan.
Tämä mies tietää, etten ole pullantuoksuinen nainen ja haluaa silti minut. ap
Yllättävää. Yritin joskus seurustella insinöörin kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Olen itse humanisti (opiskelin vieraita kieliä) ja olin tämän miehen mielestä liian pisteliäs, liian sanavalmis ja liian kyseenalaistava. Etenkään tuota viimeksimainittua hän ei tuntunut sietävän. Olimme liian erilaisia (minä taiteellisempi ja mielikuvituksellisempi, hän puolestaan ööö... insinöörimäisempi) ja toisaalta niin samanlaisia (molemmat introvertteja, pikkutarkkoja, tunnollisia), että riitoja, väärinymmärryksiä ja yhteentörmäyksiä tuli jatkuvasti.
Ei hän tainnut itsekään tietää mitä halusi, mutta joku pullantuoksuinen, myötäilevä ja iloluontoinen olisi kai sopinut hänelle paremmin. Voihan toki olla, että sinun miehesi on toista maata.
- 8
Nämä adjektiivit ovat ilmeisesti olleet miehen tulkinta, mutta pisteliäisyys ja ainainen kyseenalaistaminen eivät todella ole mitään ihannekumppanin piirteitä. Millainen parisuhdetilanne sinulla nyt on?
Sama tuli mieleen. Tuskin kukaan haluaa olla pisteliään kumppanin kanssa. Olen oppinut sellaisesta jo pois ja pyrin muutenkin harkitseman sanojani, etten tahallani lyttää tai mitätöi miestäni. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä kaksi insinööriä.parisuhde on rento ja huumorilla höystetty, kumpikaan ei mitään pilkun viilaajia ole. Tutuissani on myös DI-DI pariskunta joka on melko kireä tällähetkellä ja räiskähtelevä. Paljon on siis ihan ihmisistä kiinni, ei vain ammateista.
Minusta tuo on ihanteellinen yhdistelmä.
Loppupeleissä parhaiten menee heillä, jotka ovat samanlaisia.
Pelkkää ajanhaaskausta täysin erilaisten ihmisten suomentaa koko ajan toisilleen, mitä mikin tarkoitti.
Elämä on tarkoitettu elämiseen, inttäessä menee aika hukkaan.
Tunteetkin ovat sopivasti tasapainossa, eli ei mitään rasittavaa draamaa olisi teillä luvassa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Insinöörismies haluaa iloisen, yksinkertaisen ja pullantuoksuisen naisen tekemään kaiken emotionaalisen työn puolestaan.
Tämä mies tietää, etten ole pullantuoksuinen nainen ja haluaa silti minut. ap
Yllättävää. Yritin joskus seurustella insinöörin kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Olen itse humanisti (opiskelin vieraita kieliä) ja olin tämän miehen mielestä liian pisteliäs, liian sanavalmis ja liian kyseenalaistava. Etenkään tuota viimeksimainittua hän ei tuntunut sietävän. Olimme liian erilaisia (minä taiteellisempi ja mielikuvituksellisempi, hän puolestaan ööö... insinöörimäisempi) ja toisaalta niin samanlaisia (molemmat introvertteja, pikkutarkkoja, tunnollisia), että riitoja, väärinymmärryksiä ja yhteentörmäyksiä tuli jatkuvasti.
Ei hän tainnut itsekään tietää mitä halusi, mutta joku pullantuoksuinen, myötäilevä ja iloluontoinen olisi kai sopinut hänelle paremmin. Voihan toki olla, että sinun miehesi on toista maata.
- 8
Nämä adjektiivit ovat ilmeisesti olleet miehen tulkinta, mutta pisteliäisyys ja ainainen kyseenalaistaminen eivät todella ole mitään ihannekumppanin piirteitä. Millainen parisuhdetilanne sinulla nyt on?
"Pisteliäisyys" oli ihan oma sanavalintani. En tiedä onko se oikea sana kuvaamaan minua. Tarkoitin sitä, että mies ei tuntunut sietävän oikein minkäänlaista kyseenalaistamista tai mielipiteidensä haastamista ja selvästi loukkaantui siitä, jos olin liian "omapäinen". Toisaalta hän sitten moitti minua liian hiljaiseksi ja epävarmaksi jne., vaikka ei ollut kovin säkenöivä persoona itsekään.
- tuo sama
Meitä on insinööri amk ja opistoteknikko. Toiselle ei tarvitse selittää mitään kun se ymmärtää muutenkin, käytännön asiat hoituvat ilman säätämistä (ruokaostokset, päivähoidosta haku ja saunan kiukaan valinta vaikka esimerkkinä), asioista ei tarvitse jauhaa jos ne on kerran sovittu, toinen ymmärtää työmurheet puolesta sanasta (koita vaikka selittää jollekin taiteen kandille että töissä oli laatuaudit ja nyt ei jaksa edes nakkia lämmittää lapsille ruuaksi), kumpikin ymmärtää numerot eli rahan.... Nää nyt ekana tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Insinöörismies haluaa iloisen, yksinkertaisen ja pullantuoksuisen naisen tekemään kaiken emotionaalisen työn puolestaan.
Tämä mies tietää, etten ole pullantuoksuinen nainen ja haluaa silti minut. ap
Yllättävää. Yritin joskus seurustella insinöörin kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Olen itse humanisti (opiskelin vieraita kieliä) ja olin tämän miehen mielestä liian pisteliäs, liian sanavalmis ja liian kyseenalaistava. Etenkään tuota viimeksimainittua hän ei tuntunut sietävän. Olimme liian erilaisia (minä taiteellisempi ja mielikuvituksellisempi, hän puolestaan ööö... insinöörimäisempi) ja toisaalta niin samanlaisia (molemmat introvertteja, pikkutarkkoja, tunnollisia), että riitoja, väärinymmärryksiä ja yhteentörmäyksiä tuli jatkuvasti.
Ei hän tainnut itsekään tietää mitä halusi, mutta joku pullantuoksuinen, myötäilevä ja iloluontoinen olisi kai sopinut hänelle paremmin. Voihan toki olla, että sinun miehesi on toista maata.
- 8
Nämä adjektiivit ovat ilmeisesti olleet miehen tulkinta, mutta pisteliäisyys ja ainainen kyseenalaistaminen eivät todella ole mitään ihannekumppanin piirteitä. Millainen parisuhdetilanne sinulla nyt on?
"Pisteliäisyys" oli ihan oma sanavalintani. En tiedä onko se oikea sana kuvaamaan minua. Tarkoitin sitä, että mies ei tuntunut sietävän oikein minkäänlaista kyseenalaistamista tai mielipiteidensä haastamista ja selvästi loukkaantui siitä, jos olin liian "omapäinen". Toisaalta hän sitten moitti minua liian hiljaiseksi ja epävarmaksi jne., vaikka ei ollut kovin säkenöivä persoona itsekään.
- tuo sama
En ihmettele, ettei suhde kestänyt. Tuo mies selvästi tarvitsee kumppanikseen jonkin aivovammapotilaan.
Höh, mun mies on DI, itse olen systemaattinen tutkija ja tohtori. Mielestäni tämä on vain ihanaa! Seuraamme mm. molemmat ajankohtaisia asioita ja keskustelemme niistä yhdessä. Teemme mm.spontaaneja matkoja, mutta arkemme on melko ennustettavaa. Ei olla tylsiä, mutta systemaattisia ja tieto-orientoituneita kylläkin. Mun mies arvostaa mun alaa, eikä odota pullantuoksuista kodinhengetärtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Insinöörismies haluaa iloisen, yksinkertaisen ja pullantuoksuisen naisen tekemään kaiken emotionaalisen työn puolestaan.
Tämä mies tietää, etten ole pullantuoksuinen nainen ja haluaa silti minut. ap
Yllättävää. Yritin joskus seurustella insinöörin kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Olen itse humanisti (opiskelin vieraita kieliä) ja olin tämän miehen mielestä liian pisteliäs, liian sanavalmis ja liian kyseenalaistava. Etenkään tuota viimeksimainittua hän ei tuntunut sietävän. Olimme liian erilaisia (minä taiteellisempi ja mielikuvituksellisempi, hän puolestaan ööö... insinöörimäisempi) ja toisaalta niin samanlaisia (molemmat introvertteja, pikkutarkkoja, tunnollisia), että riitoja, väärinymmärryksiä ja yhteentörmäyksiä tuli jatkuvasti.
Ei hän tainnut itsekään tietää mitä halusi, mutta joku pullantuoksuinen, myötäilevä ja iloluontoinen olisi kai sopinut hänelle paremmin. Voihan toki olla, että sinun miehesi on toista maata.
- 8
Nämä adjektiivit ovat ilmeisesti olleet miehen tulkinta, mutta pisteliäisyys ja ainainen kyseenalaistaminen eivät todella ole mitään ihannekumppanin piirteitä. Millainen parisuhdetilanne sinulla nyt on?
"Pisteliäisyys" oli ihan oma sanavalintani. En tiedä onko se oikea sana kuvaamaan minua. Tarkoitin sitä, että mies ei tuntunut sietävän oikein minkäänlaista kyseenalaistamista tai mielipiteidensä haastamista ja selvästi loukkaantui siitä, jos olin liian "omapäinen". Toisaalta hän sitten moitti minua liian hiljaiseksi ja epävarmaksi jne., vaikka ei ollut kovin säkenöivä persoona itsekään.
- tuo sama
En ihmettele, ettei suhde kestänyt. Tuo mies selvästi tarvitsee kumppanikseen jonkin aivovammapotilaan.
Aivovammapotilaskin olisi ollut hänen mielestään ärsyttävä. Liian hiljainen ja liian passiivinen...
Erottuamme mies tapasi jonkun toisen (tai mistäs minä tiedän jos tunsivat toisensa jo entuudestaan), meni naimisiin ja sai lapsen. Sittemmin ovat tietääkseni eronneet. Ilmeisesti nainen ja lapsi eivät toimineet joka ikinen hetki miehen toimimalla tavalla.
Pahoittelut ohiksesta.
- tuo sama (8)
Vierailija kirjoitti:
Höh, mun mies on DI, itse olen systemaattinen tutkija ja tohtori. Mielestäni tämä on vain ihanaa! Seuraamme mm. molemmat ajankohtaisia asioita ja keskustelemme niistä yhdessä. Teemme mm.spontaaneja matkoja, mutta arkemme on melko ennustettavaa. Ei olla tylsiä, mutta systemaattisia ja tieto-orientoituneita kylläkin. Mun mies arvostaa mun alaa, eikä odota pullantuoksuista kodinhengetärtä.
Kuulostaa ihanalta. Aion pitää tästä miehestä kiinni tiukasti, jos mitään ikäviä yllätyksiä ei paljastu. ap
Sinä et vieläkään tunnista naista naiseksi.