Mistä masennus johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Siitä, kun ihminen ei viitsi reipastua!

rei rei rei reiipas reipapaspaspaspas, jou jou, madafaka poks poks 

Masennutaan ku ei muutakaan enää voida.

Masennus osittain perinnöllistä, kokemukset ja tapahtumat, alhainen serotoniinitaso, alttius masennukselle, elämäntilanne, tuen puuttuminen. Kaikki yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kliininen depressio on aivokemioiden häiriö. Masennus tunteena on sitten aivan eri asia; surua, katkeruutta jne. Kummasta nyt puhutaan?

Pitkäkestoisesta masennuksesta, eli tuosta kliinisestä depressiosta. 

Vierailija kirjoitti:

Masennus osittain perinnöllistä, kokemukset ja tapahtumat, alhainen serotoniinitaso, alttius masennukselle, elämäntilanne, tuen puuttuminen. Kaikki yhdessä.

Tuo tuen puuttuminen on kylllä raskasta. Jos ei ole perhettä, ei ystäviä, puolisoa... Mutta vastuuta. Se romahduttaa. Paljon helpompaa niiden pärjätä elämässä (ja huudella muille), joilla on tukiverkot. 

Masennus on sairaus.

Henkisistä ongelmista, vajavaisuuksista, jotka vaikeuttavat elämistä ja kyvyttömyydestä niiden korjaamiseen tai ymmärtämiseen

Vierailija kirjoitti:

Toiset sanovat, että masennus on joko padottua vihaatai surematonta surua.

Seuraava kysymys onkin miten sen saa ulos?

En tiedä, mutta yhdessä vaiheessa tuntui sen olevan ”muodissa”.

Vauvan synnyttyä piti toinen saada hoitoon niin suurimman syy oli masennus.

Töistä piti saada pitkiä sairauslomia, niin syy oli aina masennus.

Mutta kummasti kaikkea kivaa aina jaksettiin tehdä.

Vähän ot, mutta järkyttävää miten heti saa masennuslääkkeet kouraansa, kun ensimmäistä kertaa menee lääkäriin. En aloittanut niitä, vaan minulla oli voimia hakeutua verikokeisiin, joissa selvisi kilpirauhasen vajaatoiminta ja todella matalat rautavarastot.

Kun nuo asiat sai kuntoon, olo ja energisyys paranivat. En varmaan ole ainoa masentunut äiti, jolla sama tilanne.

Lääkefirmat rikastuvat masennuslääkkeillä. Olisi aika nousta niitä vastaan.

N37

Mielestäni masennus johtuu liiasta kiltteydestä.

Ihminen joka antaa kävellä itsensä yli, eli yrittää kestää inhottavaa elämäntilannetta kykenemättä muuttamaan vallitsevia olosuhteita.

Masennusta hoidetaan mielestäni oudolla tavalla määräämällä masentuneelle lääkitys, että hänen tunteensa latistuvat, eikä häntä enää vituta olla tilanteessa joka ei ole miellyttävä.

Menevät samalla tunteen tuntea iloa ja onnellisuutta.

Itselläni masennus alkoi helpottamaan erottuani ja alettuani välittämään itsestäni, klassisesti sanoen alettuani rakastamaan itseäni, löysin myös uuden kumppanin jota osaan rakastaa ilman että tarvitsisi yrittää miellyttää häntä väärillä tavoilla.

En koskaan syönyt masennuslääkkeitä, vaikka niitä joka lääkärikäynnillä tuputettiinkin ja näin jälkeenpäin tein oikea ratkaisun.

Vaikka se mahdottomalta tuntuikin aluksi, muutin vallitsevan tilanteen vitutusta aiheuttamattomaksi ja katkaisin välit ihmisiin jotka arvostelivat käytöstäni.

Opin aikaa myöten pitämään puoleni ja jätin ne joita uusi tapani ajatella ei miellyttänyt.

Nyt osaan ottaa elämässä huomioon ennenkaikkea itseni, kuten tässä susien valtakunnassa täytyykin oppia tekemään ja loppu menee ihan omalla painollaan.

Parasta koko vuosikausia kestäneessä masennuksessa oli/on työkyvyttömyyseläke, joka vielä hetken aikaa toimivassa hyvinvointiyhteiskunnassa tarkoittaa sitä, että voin itse päättää mitä elämässäni teen, eikä minun tarvitse elää muiden odotusten mukaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ot, mutta järkyttävää miten heti saa masennuslääkkeet kouraansa, kun ensimmäistä kertaa menee lääkäriin. En aloittanut niitä, vaan minulla oli voimia hakeutua verikokeisiin, joissa selvisi kilpirauhasen vajaatoiminta ja todella matalat rautavarastot.

Kun nuo asiat sai kuntoon, olo ja energisyys paranivat. En varmaan ole ainoa masentunut äiti, jolla sama tilanne.

Lääkefirmat rikastuvat masennuslääkkeillä. Olisi aika nousta niitä vastaan.

N37

Tämä on totta. Mutta eivät masentuneet jaksa nousta lääkefirmoja vastaan... Saavatko lääkärit jotain provikkaa masennuslääkereseptien kirjoittelusta? Minulle määrättiin jo 15-vuotiaana masennuslääkkeet, joita söin ilman kontrollia melkein 10-vuotta. Miten lie vaikuttaneet aivokemiaani, mutta masennusta eivät poistaneet. Vissiin suurin osa näistä kouluammuskelijoista ym. ovat olleet masennuslääkkeiden käyttäjiä, ja nimenomaan SSRI-lääkkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivokemia ja aivojen matala-asteinen tulehdustila..

Eli tapahtumat vaikuttavat aivokemiaan vai toistepäin...

Molemminsuuntainen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni masennus johtuu liiasta kiltteydestä.

Ihminen joka antaa kävellä itsensä yli, eli yrittää kestää inhottavaa elämäntilannetta kykenemättä muuttamaan vallitsevia olosuhteita.

Masennusta hoidetaan mielestäni oudolla tavalla määräämällä masentuneelle lääkitys, että hänen tunteensa latistuvat, eikä häntä enää vituta olla tilanteessa joka ei ole miellyttävä.

Menevät samalla tunteen tuntea iloa ja onnellisuutta.

Itselläni masennus alkoi helpottamaan erottuani ja alettuani välittämään itsestäni, klassisesti sanoen alettuani rakastamaan itseäni, löysin myös uuden kumppanin jota osaan rakastaa ilman että tarvitsisi yrittää miellyttää häntä väärillä tavoilla.

En koskaan syönyt masennuslääkkeitä, vaikka niitä joka lääkärikäynnillä tuputettiinkin ja näin jälkeenpäin tein oikea ratkaisun.

Vaikka se mahdottomalta tuntuikin aluksi, muutin vallitsevan tilanteen vitutusta aiheuttamattomaksi ja katkaisin välit ihmisiin jotka arvostelivat käytöstäni.

Opin aikaa myöten pitämään puoleni ja jätin ne joita uusi tapani ajatella ei miellyttänyt.

Nyt osaan ottaa elämässä huomioon ennenkaikkea itseni, kuten tässä susien valtakunnassa täytyykin oppia tekemään ja loppu menee ihan omalla painollaan.

Parasta koko vuosikausia kestäneessä masennuksessa oli/on työkyvyttömyyseläke, joka vielä hetken aikaa toimivassa hyvinvointiyhteiskunnassa tarkoittaa sitä, että voin itse päättää mitä elämässäni teen, eikä minun tarvitse elää muiden odotusten mukaista elämää.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Niin samoilla linjoilla kanssasi. 

Herkkä luonteenlaatu ja vaikea lapsuus väkivaltaperheessä.

Riippuu ihmisestä. Itsellä vaikea masennus johtuu siitä, että olen kokenut kiusaamista, menettänyt äheiseb ja toisen lemmikin, ja kun kävin juttelemassa yhden tyypin kanssa vähätteli kaikkee ja oli tyylillä, että pää pystyyn. Lopetin, koska pystyn kertomaan ja puhumaan elossa olevan vanhempani kanssa kaikesta. Ei vähättele, ja ole tyylillä pää pystyyn vaan oikeasti yrittää olla avuksi.

Mulla ei ole kauheasti mitään avuttomuuden tunnetta, vaan pikemminkin kyvyttömyyden vaikka pystyn tekemään. Selvennyksenä siis, että en jaksa. Silti pitää yrittää elää, mut mä en jaksa. Tää on niin ristiriitane tunne. En jaksa, pakko silti elää, mä en jaksa... Mä pystyn pitämään oman elämäni ja polkuni ohjaksissa, ja en voi myöskään sanoa, että en pystyisi vaikuttamaan tilanteeseeni. Vaan siitä, millaista apua saa nykyään, milloin jne. Ettei liian myöhään, tai saako välttämättä ollenkaan, esim. Ei ole tarpeeksi kriteerejä, tai jostain muusta syystä ei kaikille vain anneta. Näin omalla kohdalla on, enkä väitä että kaikilla olisi näin. En silti varmasti ole myöskään ainoa, että tälleen.