Lastenkasvatuksen kehitys 80-luvulta 2010-luvulle

80-luvulla ylä-aste ikäiset 14-vuotiaat tytöt sekstailivat kolmekymppisten aikuisten miesten kanssa, ja se oli ok

2010 ylä-aste ikäisen ja aikuisen seksisuhde on seksuaalista hyväksikäyttöä ja erittäin paheksuttavaa  

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ylä-aste ikäiset 14-vuotiaat tytöt sekstailivat kolmekymppisten aikuisten miesten kanssa, ja se oli ok

2010 ylä-aste ikäisen ja aikuisen seksisuhde on seksuaalista hyväksikäyttöä ja erittäin paheksuttavaa  

Se oli hyväksikäyttöä jo silloin. Sitä ei vaan uskallettu kertoa. Nyt sillä veuhkataan ja laitetaan oman agendan taakse. Vaikka näin täällä on aina tehty

Liioittelu jälleen. Olin lapsi 80-luvulla enkä saanut selkään. Lapseni olivat pieniä 2000 luvulla eikä heitä laitettu jäähylle.

Jos osaa, ei tarvitse rangaistuksia. Ei nyt, aiemmin eikä tulevaisuudessa. Rakkaus ja rajat hoituu ihan kunnioittaen muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Liioittelu jälleen. Olin lapsi 80-luvulla enkä saanut selkään. Lapseni olivat pieniä 2000 luvulla eikä heitä laitettu jäähylle.

Jos osaa, ei tarvitse rangaistuksia. Ei nyt, aiemmin eikä tulevaisuudessa. Rakkaus ja rajat hoituu ihan kunnioittaen muutenkin.

Olet poikkeus joka vahvistaa säännön. Kyllä 80-luvullakin oli pieni määrä lapsia joiden tunteita sanoitettiin, kuten nykyään on pieni määrä lapsia jotka saavat selkäänsä.

Lapsi ei tottele? Mitä tämä tarkoittaa. Jo lähtöajatus on käskytys. Ei ole mitään ongelmaa toimia johdonmukaisesti ja saada elämä sujumaan kaikille kivalla tavalla ilman "tottelemista". Jotkut asiat vaan on ja menee omalla painollaan. On auktoriteettia. Ja toiset asiat ei vaadi käskytystä. Voi antaa sille lapselle tilaa ja mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Esim ei käskytetä siivoamaan NYT. Annetaan sen lapsen itse pättää. Toimii aina.

Totteleminen sanana kertoo kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liioittelu jälleen. Olin lapsi 80-luvulla enkä saanut selkään. Lapseni olivat pieniä 2000 luvulla eikä heitä laitettu jäähylle.

Jos osaa, ei tarvitse rangaistuksia. Ei nyt, aiemmin eikä tulevaisuudessa. Rakkaus ja rajat hoituu ihan kunnioittaen muutenkin.

Olet poikkeus joka vahvistaa säännön. Kyllä 80-luvullakin oli pieni määrä lapsia joiden tunteita sanoitettiin, kuten nykyään on pieni määrä lapsia jotka saavat selkäänsä.

Ei minun tunteitani mitenkään sanoitettu. En saanut selkään. Eikä suurin osa muistakaan saanut. Olet aivan hakoteillä.

Pointti on auktoriteetti. Asiat vaan hoituu. Kukaan ei käskytä ketään. Kukaan ei erityisesti vaadi mitään tottelemista

Vierailija kirjoitti:

Liioittelu jälleen. Olin lapsi 80-luvulla enkä saanut selkään. Lapseni olivat pieniä 2000 luvulla eikä heitä laitettu jäähylle.

Jos osaa, ei tarvitse rangaistuksia. Ei nyt, aiemmin eikä tulevaisuudessa. Rakkaus ja rajat hoituu ihan kunnioittaen muutenkin.

Vanha sanonta kuuluu, että ei esivalta turhaan miekkaa kanna. Joku uhka joka toimii perälautana on aina oltava olemassa, ilman sitä anarkian synty on vaan yksittäisen yksilön valintakysymys.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei tottele? Mitä tämä tarkoittaa. Jo lähtöajatus on käskytys. Ei ole mitään ongelmaa toimia johdonmukaisesti ja saada elämä sujumaan kaikille kivalla tavalla ilman "tottelemista". Jotkut asiat vaan on ja menee omalla painollaan. On auktoriteettia. Ja toiset asiat ei vaadi käskytystä. Voi antaa sille lapselle tilaa ja mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Esim ei käskytetä siivoamaan NYT. Annetaan sen lapsen itse pättää. Toimii aina.

Totteleminen sanana kertoo kaiken.

Mitä jos lapsi haluaa olla siivoamatta esimerkiksi vuoden ajan? Muutetaan vaan käsitteistöä siten, että se mitä ennen sanottiin sikolätiksi onkin nyt siisti huone, jotta kukaan ei pahoita mieltään?

Nämä tottelemista ja kuria kaipailevat ovat surullista luettavaa. Ei ymmärretä ihmisenä olemista. Mielikuvitus ei riitä lapsen pitämiseen ihmisenä. Lapsen kanssa pärjää kuten muidenkin ihmisten kanssa. Ihan vaan elämällä elämää kunnioittaen ja asettuen toisen asemaan. Aikuinen päättää esim nukkumiset ja syömiset, on turvallinen ja lukee lapsen tunteita ja tarpeita. Ohjaa ajatuksia. Innostaa. Mutta käskytystä tämä ei vaadi

Tätä lasten kasvatus tulee aina olemaan. Todennäköisesti tulevaisuudessa osataan vielä paremmin ymmärtää lasta. Esim sukupuolisuuden moninaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liioittelu jälleen. Olin lapsi 80-luvulla enkä saanut selkään. Lapseni olivat pieniä 2000 luvulla eikä heitä laitettu jäähylle.

Jos osaa, ei tarvitse rangaistuksia. Ei nyt, aiemmin eikä tulevaisuudessa. Rakkaus ja rajat hoituu ihan kunnioittaen muutenkin.

Vanha sanonta kuuluu, että ei esivalta turhaan miekkaa kanna. Joku uhka joka toimii perälautana on aina oltava olemassa, ilman sitä anarkian synty on vaan yksittäisen yksilön valintakysymys.

Ja vertaat vanhemmuutta esivaltaan. Olet hakoteillä

Vierailija kirjoitti:

Nämä tottelemista ja kuria kaipailevat ovat surullista luettavaa. Ei ymmärretä ihmisenä olemista. Mielikuvitus ei riitä lapsen pitämiseen ihmisenä. Lapsen kanssa pärjää kuten muidenkin ihmisten kanssa. Ihan vaan elämällä elämää kunnioittaen ja asettuen toisen asemaan. Aikuinen päättää esim nukkumiset ja syömiset, on turvallinen ja lukee lapsen tunteita ja tarpeita. Ohjaa ajatuksia. Innostaa. Mutta käskytystä tämä ei vaadi

Tätä lasten kasvatus tulee aina olemaan. Todennäköisesti tulevaisuudessa osataan vielä paremmin ymmärtää lasta. Esim sukupuolisuuden moninaisuutta.

Lapsesi ei koskaan halua viivyttää nukkumaanmenemistä vaan menee sänkyyn ja rauhoittuu, kunhan vain pyydät sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei tottele? Mitä tämä tarkoittaa. Jo lähtöajatus on käskytys. Ei ole mitään ongelmaa toimia johdonmukaisesti ja saada elämä sujumaan kaikille kivalla tavalla ilman "tottelemista". Jotkut asiat vaan on ja menee omalla painollaan. On auktoriteettia. Ja toiset asiat ei vaadi käskytystä. Voi antaa sille lapselle tilaa ja mahdollisuus säilyttää kasvonsa. Esim ei käskytetä siivoamaan NYT. Annetaan sen lapsen itse pättää. Toimii aina.

Totteleminen sanana kertoo kaiken.

Mitä jos lapsi haluaa olla siivoamatta esimerkiksi vuoden ajan? Muutetaan vaan käsitteistöä siten, että se mitä ennen sanottiin sikolätiksi onkin nyt siisti huone, jotta kukaan ei pahoita mieltään?

Aikalailla lapset on siivonneet siivouspäivänä ihan ilman draamaa. Nyt teini ei siivoa. En ole muuttanut käsitteitä. Olen todennut että se on hänen huoneensa ja hänen asiansa. Teinin mieli myrreltää ja huone on sen näköinen. Näin se on aina ollut ja sensitiiviset vanhemmat osaa laittaa asiat mittasuhteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liioittelu jälleen. Olin lapsi 80-luvulla enkä saanut selkään. Lapseni olivat pieniä 2000 luvulla eikä heitä laitettu jäähylle.

Jos osaa, ei tarvitse rangaistuksia. Ei nyt, aiemmin eikä tulevaisuudessa. Rakkaus ja rajat hoituu ihan kunnioittaen muutenkin.

Vanha sanonta kuuluu, että ei esivalta turhaan miekkaa kanna. Joku uhka joka toimii perälautana on aina oltava olemassa, ilman sitä anarkian synty on vaan yksittäisen yksilön valintakysymys.

Ja vertaat vanhemmuutta esivaltaan. Olet hakoteillä

Vanhemmat, hoitajat ja opettajat ovat lasten esivalta, sillä ei heillä ole mitään muutakaan esivaltaa. Se, kun pieni lapsi käyttäytyy huonosti ei ole esimerkiksi poliisiasia muuten kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä tottelemista ja kuria kaipailevat ovat surullista luettavaa. Ei ymmärretä ihmisenä olemista. Mielikuvitus ei riitä lapsen pitämiseen ihmisenä. Lapsen kanssa pärjää kuten muidenkin ihmisten kanssa. Ihan vaan elämällä elämää kunnioittaen ja asettuen toisen asemaan. Aikuinen päättää esim nukkumiset ja syömiset, on turvallinen ja lukee lapsen tunteita ja tarpeita. Ohjaa ajatuksia. Innostaa. Mutta käskytystä tämä ei vaadi

Tätä lasten kasvatus tulee aina olemaan. Todennäköisesti tulevaisuudessa osataan vielä paremmin ymmärtää lasta. Esim sukupuolisuuden moninaisuutta.

Lapsesi ei koskaan halua viivyttää nukkumaanmenemistä vaan menee sänkyyn ja rauhoittuu, kunhan vain pyydät sitä?

Näin meillä on aina mennyt. Perusasioista ei ole jouduttu vääntämään. Kaikki on tehty hyvällä mielellä ja niin että kaikki tietää ettei tästä tarvitse neuvotella.

Nyt teinit hoitaa nukkumisensa kuten haluaa. Ja silti nukkuvat ja herääväät kouluun. Ihan itse

En usko että kasvatuksessa mennään kovempaan suuntaan enää (jos yhteiskunta pysyy suunnilleen tällaisena eikä mitään romahdusta tapahdu). Kun nyt tiedetään mitä tiedetään lasten psyyken kehityksestä, niin siitä ei oikein voi tulla "ei-tietoiseksi".

Jotkut pehmeät käytännöt, kuten vapaa kasvatus, eivät ikinä saaneet kovin suurta suosiota ja ne voivatkin kadota. Mutta tuskin ajatus siitä, että pitää yrittää ymmärtää lapsen näkökulmaa ja antaa ilmaista tunteensa, ja auttaa niistä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liioittelu jälleen. Olin lapsi 80-luvulla enkä saanut selkään. Lapseni olivat pieniä 2000 luvulla eikä heitä laitettu jäähylle.

Jos osaa, ei tarvitse rangaistuksia. Ei nyt, aiemmin eikä tulevaisuudessa. Rakkaus ja rajat hoituu ihan kunnioittaen muutenkin.

Vanha sanonta kuuluu, että ei esivalta turhaan miekkaa kanna. Joku uhka joka toimii perälautana on aina oltava olemassa, ilman sitä anarkian synty on vaan yksittäisen yksilön valintakysymys.

Ja vertaat vanhemmuutta esivaltaan. Olet hakoteillä

Vanhemmat, hoitajat ja opettajat ovat lasten esivalta, sillä ei heillä ole mitään muutakaan esivaltaa. Se, kun pieni lapsi käyttäytyy huonosti ei ole esimerkiksi poliisiasia muuten kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa.

Tämä kuvastaa ajatustemme eron. Minulle vanhemmat ovat ensijassa turva ja rakkaus. Siksi minun arvoissani totteleminen ei ole listalla

Minä en myöskään mieti huonoa käytöstä lapsella. Jos sitä näen, kyseessä on AINA vanhemmuus. Luultavasti vanhempi joka korostaa olevansa lapsen esivalta ja käyttää valtaa väärin.

Vierailija kirjoitti:

En usko että kasvatuksessa mennään kovempaan suuntaan enää (jos yhteiskunta pysyy suunnilleen tällaisena eikä mitään romahdusta tapahdu). Kun nyt tiedetään mitä tiedetään lasten psyyken kehityksestä, niin siitä ei oikein voi tulla "ei-tietoiseksi".

Jotkut pehmeät käytännöt, kuten vapaa kasvatus, eivät ikinä saaneet kovin suurta suosiota ja ne voivatkin kadota. Mutta tuskin ajatus siitä, että pitää yrittää ymmärtää lapsen näkökulmaa ja antaa ilmaista tunteensa, ja auttaa niistä läpi.

Kuinka pitkälle uskot liberalisaation voivan mennä? Saako esim. 2060-luvulla lasta enää edes komentaa?

Yhteiskunnan kehitys yleensä pohjautuu malliin missä ensin tulee teesi, sitten antiteesi ja lopulta synteesi. Se pätenee myös tähän asiaan.