Kaikki ystävät hylänneet epävakaan masentuneen

Vierailija kirjoitti:

Mun näkemys on se että jos kaikki aina hylkää niin sillon pitää kattoa peiliin. Koskee myös "terveitä" ja muita sairaita.

Aika monta vuotta on tullut katseltua peiliin. Varmaan tässäkin teen jotain väärin. Jännä kyllä, miten täällä jotkut innostuvat vähän potkimaankin, jos kertoo jo makaavansa maassa tai oikeastaan syvässä kuopassa. Ap.

Sairas usein voinnistaan johtuen peruu sovittuja tapaamisia, täysin ymmärrettävää, mutta ei ole toisen osapuolen kiva olla yhtäkkiä ilman sovittua seuralaista ja lyhyellä varoitusajalla ei aina onnistu saamaan toista kaveria tilalle. Ei ystävienkään kuulu elää ihan vain sairaiden ehdoilla ja laatia varasuunnitelmia.

Läheltä olen seurannut tällaista usein toistuvana.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun näkemys on se että jos kaikki aina hylkää niin sillon pitää kattoa peiliin. Koskee myös "terveitä" ja muita sairaita.

Aika monta vuotta on tullut katseltua peiliin. Varmaan tässäkin teen jotain väärin. Jännä kyllä, miten täällä jotkut innostuvat vähän potkimaankin, jos kertoo jo makaavansa maassa tai oikeastaan syvässä kuopassa. Ap.

Ei oo mikään uus juttu että epävakaat syyttää muita ihmisiä omista ongelmistaan. Aina se vika on muissa jotka on pahoja ja hylkää ja maailma kohtelee väärin mutta ei kyetä näkemään sitä että mitä on itse tehnyt ja miksi ne ihmiset ei kestä sitä seuraa että pitää välit pistää jäihin. 

Vierailija kirjoitti:

Sairas usein voinnistaan johtuen peruu sovittuja tapaamisia, täysin ymmärrettävää, mutta ei ole toisen osapuolen kiva olla yhtäkkiä ilman sovittua seuralaista ja lyhyellä varoitusajalla ei aina onnistu saamaan toista kaveria tilalle. Ei ystävienkään kuulu elää ihan vain sairaiden ehdoilla ja laatia varasuunnitelmia.

Läheltä olen seurannut tällaista usein toistuvana.  

Sellainen on varmasti kurjaa, että peruu, jos on luvannut. Ap.

En tiedä miten ap:lla, mutta itse olen laittanut pari ystävyyssuhdetta katkolle kun ainoa asia mitä puitiin oli se masennus, ahdistus ja muutenkin paska elämä. Omasta paranemisesta ei otettu mitään vastuuta, ja on aika turhauttavaa monta vuotta yrittää auttaa kun asianosainen haluaa jatkaa vain samaa rataa eikä mikään apu kelpaa. Ei se ole ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun näkemys on se että jos kaikki aina hylkää niin sillon pitää kattoa peiliin. Koskee myös "terveitä" ja muita sairaita.

Aika monta vuotta on tullut katseltua peiliin. Varmaan tässäkin teen jotain väärin. Jännä kyllä, miten täällä jotkut innostuvat vähän potkimaankin, jos kertoo jo makaavansa maassa tai oikeastaan syvässä kuopassa. Ap.

Ei oo mikään uus juttu että epävakaat syyttää muita ihmisiä omista ongelmistaan. Aina se vika on muissa jotka on pahoja ja hylkää ja maailma kohtelee väärin mutta ei kyetä näkemään sitä että mitä on itse tehnyt ja miksi ne ihmiset ei kestä sitä seuraa että pitää välit pistää jäihin. 

Mä taas syytän itseäni ikivanhoistakin virheistäni. Olen sellainen alemmuudentuntoinen epävakaa. Kuten sanoin ekassa viestissäni, en ihmettele, ettei mun kanssa haluta olla. Ap.

Vierailija kirjoitti:

aik moni työtön epäonnistuja menettää ystävät. kuka haluaa köyhän luuserin seuraa?

minulle kävi juuri noin, mielenterveys meni ensin, työnantaja (Valio) ei katsellut sitä pitkään, ystävät alkoi karttamaan

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten ap:lla, mutta itse olen laittanut pari ystävyyssuhdetta katkolle kun ainoa asia mitä puitiin oli se masennus, ahdistus ja muutenkin paska elämä. Omasta paranemisesta ei otettu mitään vastuuta, ja on aika turhauttavaa monta vuotta yrittää auttaa kun asianosainen haluaa jatkaa vain samaa rataa eikä mikään apu kelpaa. Ei se ole ystävyyttä.

Sulla on ollut rankkaa. Mä en juurikaan uskalla kertoa kellekään näistä vaikeuksistani, koska ajattelen, että ihmisillä on tarpeeksi omiakin huolia. Ap.

Oon itsekin ollut tuossa tilanteessa. Ilopäissäni sovin vaikka mitä mutta sit iski ahdistus ja masennus ja peruin kaikki tai vielä pahempaa, jätin vaan menemättä ja puhelin kiinni. Saattaisin ehkä itsekin hermostua kaveriin joka tekee jatkuvasti ohareita, oli syy mikä tahansa.

Syytän minäkin itseäni tyhmistä asioista joita on tapahtunut jo ala-asteella (???) mutta tiedostan että on hölmöä pilata elämänsä sen takia. Ole armollinen itsellesi ja eteenpäin.

Edelleen ahdistaa ja masentaa mutta elämä on helpottunut sillä kun on ottanut asiakseen sen mitä luvataan niin se pidetään. Ja jos tuntuu että ei ole voimia johonkin niin sekin sanotaan suoraan eikä kohteliaisuudesta

luvata turhia.

Ja hei, keskity tekemään semmosia juttuja joista sulle tulee hyvä olo ja alat säteilemään. Älä mieti muita vaan itseäsi.

Kyllä sun seuraan tarttuu ihmisiä sit :)

Vierailija kirjoitti:

Oon itsekin ollut tuossa tilanteessa. Ilopäissäni sovin vaikka mitä mutta sit iski ahdistus ja masennus ja peruin kaikki tai vielä pahempaa, jätin vaan menemättä ja puhelin kiinni. Saattaisin ehkä itsekin hermostua kaveriin joka tekee jatkuvasti ohareita, oli syy mikä tahansa.

Syytän minäkin itseäni tyhmistä asioista joita on tapahtunut jo ala-asteella (???) mutta tiedostan että on hölmöä pilata elämänsä sen takia. Ole armollinen itsellesi ja eteenpäin.

Edelleen ahdistaa ja masentaa mutta elämä on helpottunut sillä kun on ottanut asiakseen sen mitä luvataan niin se pidetään. Ja jos tuntuu että ei ole voimia johonkin niin sekin sanotaan suoraan eikä kohteliaisuudesta

luvata turhia.

Ja hei, keskity tekemään semmosia juttuja joista sulle tulee hyvä olo ja alat säteilemään. Älä mieti muita vaan itseäsi.

Kyllä sun seuraan tarttuu ihmisiä sit :)

Ihana kirjoitus. Masentuneena tosin mistään ei oikein tule hyvä olo. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me sua hylätty vaan sinä meidät. Kun 3 vuotta kyselee toista ulos eikä se edes vastaa aina viesteihin niin jossain kohtaa se kuule loppuu.

Erehdyit varmaan ihmisestä, koska ei mua ole pyydetty ulos juuri koskaan. Ja mä lähetin viestejä, joihin ei vastattu. Viimeisimmistä ei ole kovinkaan pitkä aika. Ap.

Vihaan viestejä. Mikä siinä on ettei ihmiset osaa enää soittaa? Tai vastata puheluihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun näkemys on se että jos kaikki aina hylkää niin sillon pitää kattoa peiliin. Koskee myös "terveitä" ja muita sairaita.

Aika monta vuotta on tullut katseltua peiliin. Varmaan tässäkin teen jotain väärin. Jännä kyllä, miten täällä jotkut innostuvat vähän potkimaankin, jos kertoo jo makaavansa maassa tai oikeastaan syvässä kuopassa. Ap.

Jännää miten masentuneet kokee aina, että ainoastaan heillä on raskasta ja vaikeaa. Mitä jos siellä toisessa päässään samanlainen masentunut kuin itse on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me sua hylätty vaan sinä meidät. Kun 3 vuotta kyselee toista ulos eikä se edes vastaa aina viesteihin niin jossain kohtaa se kuule loppuu.

Erehdyit varmaan ihmisestä, koska ei mua ole pyydetty ulos juuri koskaan. Ja mä lähetin viestejä, joihin ei vastattu. Viimeisimmistä ei ole kovinkaan pitkä aika. Ap.

Vihaan viestejä. Mikä siinä on ettei ihmiset osaa enää soittaa? Tai vastata puheluihin?

Kulttuuri on muuttunut. Soittelu on nykyään jotenkin liian henkilökohtaista. Joskus harvoin kun joku soittaa, se alkaa anteeksipyytelyillä, vaikka mullekin voi soittaa milloin tahansa. Ei häiritse yhtään. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun näkemys on se että jos kaikki aina hylkää niin sillon pitää kattoa peiliin. Koskee myös "terveitä" ja muita sairaita.

Aika monta vuotta on tullut katseltua peiliin. Varmaan tässäkin teen jotain väärin. Jännä kyllä, miten täällä jotkut innostuvat vähän potkimaankin, jos kertoo jo makaavansa maassa tai oikeastaan syvässä kuopassa. Ap.

Jännää miten masentuneet kokee aina, että ainoastaan heillä on raskasta ja vaikeaa. Mitä jos siellä toisessa päässään samanlainen masentunut kuin itse on?

Olen ajatellut tätä, koska itsekin häpeän sairauksiani enkä mielelläni kerro niistä. Ihmisten suhtautuminen voi olla kovaa. Tässäkin ketjussa tuli aika aggressiivista syyttelyä, kun näin tuntemattomana avauduin. Mutta kyllä mä uskon, että moni muukin on masentunut. Enemmän ihmetyttää, miten jotkut voivat olla innostuneita ja valoisia ja tehdä niin paljon kaikkea, kun itse ei saa juuri mitään aikaiseksi. Ap.