Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
kuinka paljon on itsestään kiinni kun elämässä menee huonosti?
21.02.2013 |
mielipiteitä? siis nyt en todellakaan tarkoita traagisia onnettomuuksia tms mihin ei voi vaikuttaa vaan lähinnä ....no, kun monesti valitetaan että "ei ole kavereita", "kukaan ei soita", "x vaan valittaa", "en jaksaisi enää mitään", "masennus iski koska..."......bla bla. Näitä aloituksia ajattelin. Uskon että omalla asenteella pääsee aika pitkälle elämässä, katsomalla peiliin ja muuttamalla omia tapoja, eikö? liian moni tänään on ns energiavarkaita eli valittaa ja huokailee toisille ja saa näin huonoa oloa toiselle ihmisellekin, ei aina jaksa kuunnella toisten valituksia. Usein on samat ihmiset jotka valittaa eikä näe mitään positiivista missään. Luulen että kannattaa oikeesti karsia pois nämä ihmiset elämästä jos ei ikinä saa nähdä heidän hymyilevän tai kuuntelemaan SINUN asioita. Ja muistakaa - peili on aika hyvä totuudenkertoja. Mukavaa päivänjatkoa teillekin. Lähden nyt pumppitunnille mistä saa HYVÄÄ ENERGIAA ja iloinen mieli.
Kommentit (27)
Anteeksi empatiakyvyttömyyteni ja tunnekylmyyteni mutta mun mielestä mielenterveysongelmatkin on tiettyyn pisteeseen asti hoidettavissa ihan itse päättäväisyydellä, pitkäjänteisyydellä ja periksiantamattomuudella.
Eli "Jos maailma vittuilee niin vittuile takaisin kaksi kertaa pahemmin"
Ihmiset vaan luovuttavat asiassa kuin asiassa liian helposti nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 16:12"]
Anteeksi empatiakyvyttömyyteni ja tunnekylmyyteni mutta mun mielestä mielenterveysongelmatkin on tiettyyn pisteeseen asti hoidettavissa ihan itse päättäväisyydellä, pitkäjänteisyydellä ja periksiantamattomuudella.
Eli "Jos maailma vittuilee niin vittuile takaisin kaksi kertaa pahemmin"
Ihmiset vaan luovuttavat asiassa kuin asiassa liian helposti nykyään.
[/quote]
Saat anteeksi, koska olet tietämätön. :) Esim. persoonallisuushäiriö ei parane asennemuutoksella, koska se kehittyy jo pikkulapsena psyykeeseen ja esim. tietyt, välttämättömät kehitysvaiheet jäävät välistä.
t.19
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 16:12"]
Anteeksi empatiakyvyttömyyteni ja tunnekylmyyteni mutta mun mielestä mielenterveysongelmatkin on tiettyyn pisteeseen asti hoidettavissa ihan itse päättäväisyydellä, pitkäjänteisyydellä ja periksiantamattomuudella.
Eli "Jos maailma vittuilee niin vittuile takaisin kaksi kertaa pahemmin"
Ihmiset vaan luovuttavat asiassa kuin asiassa liian helposti nykyään.
[/quote]
No kyllä mulle ainakin on mtt toimistossa sanottu etten olisi voinut mitenkään estää sairastumistani. Joten kyllä tuo sinun väitteesi on vain tyhmyyttä ja tietämättömyyttä.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 16:12"]
Anteeksi empatiakyvyttömyyteni ja tunnekylmyyteni mutta mun mielestä mielenterveysongelmatkin on tiettyyn pisteeseen asti hoidettavissa ihan itse päättäväisyydellä, pitkäjänteisyydellä ja periksiantamattomuudella.
Eli "Jos maailma vittuilee niin vittuile takaisin kaksi kertaa pahemmin"
Ihmiset vaan luovuttavat asiassa kuin asiassa liian helposti nykyään.
[/quote]
Mitäs jos ihminen syötyään kaksi vuotta masennus- ja unilääkkeitä, "otettuaan itseään niskasta", tehtyään opiskelunsa/työnsä eteen kaiken, minkä jaksaa, on edelleen pari kertaa yrittänyt tosissaan tappaa itsensä? Mitäs määräät silloin?
Kerro kiitos, tahtoisin todella tietää.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 09:42"]
Ihan kaikki on itsestä kiinni. Ajattele että sun huonoin päivä voi olla jollekulle sen elämän paras päivä.
[/quote]
No tämä nyt on päivän surkein neuvo! Toisiin vertaamalla tulee vain katkeraksi tai ylimieliseksi. Oma hyvinvointi ei todellakaan ole sitä, että jollakin muulla menee huonommin kuin minulla!
Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että itse voi vaikuttaa, vaikka lähtökohdat olisivat olleet millaiset. Olin aikanaan itsekin sellainen, että selittelin omaa onnetonta oloani surkealla lapsuudellani: Lähtökohtana täysin tunnekylmä äiti, isä, joka käänsi selkänsä kokonaan ja sanoi suoraan toivovansa, ettei hänellä olisi lapsia. Seurauksena lukematon määrä tarinoita, joissa ryvin itsesäälini kanssa. Mutta. Vaikka kuinka valitan ja itken, se minun lapsuuteni ei muuksi muutu. Kukaan ei liioin tule laittamaan minulle kultalusikkaa suuhun tästä eteenpäin. Minun tehtäväni on näistä lähtökohdistani tästä eteenpäin tehdä sellaisia valintoja, jotka parantavat minun elämääni. Kun tämän tajusin, ensimmäinen askel oli jättää menneisyys taakse. Joo, se on minun historiaani, mutta se on historiaa. Sinne ei tarvitse jäädä.
Olen vähän erimieltä tuosta päättäväisyydestä ja periksiantamattomuudesta. Minun mielestäni hyvä elämä lähtee positiivisuudesta itseä kohtaan, siitä, että rupeaa näkemään itsessään hyvää ja näkee itsensä niin arvokkaana, että itsestä kannattaa pitää huolta. Ja jos maailma vittuilee minulle, minä hymyilen sille, ja joku sieltä aina hymyilee takaisin, vaikka vittuilu ei loppuisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos masentaa kannattaa pyytää tk.n hoitajalta lähete kilpirauhas verikokeeseen(, kun saa tietoon ovatko arvot ok niin siihen pystyy sitten vaikuttamaan). Siis jos on arvot huonot ja joutuu thyrozin lääkettä käyttämään niin masennus/ väsymys voi sillä kaikota.
Lisäksi suosittelen oman kokemukseni perusteella syömään päivittäin kalatbl 2 kpl ja, 100 µm d-vitamiinia. Sekä tietty 500mg c.vitamiini nappi kaiken päälle.
Tietysti myös terveellinen ruokavalio , lepo ja liikunta mukaan lukien. Tekee olosta tasapainoisen ja rauhallisen. Että eikun kokeilemaan :).
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 13:58"]
Ystäviltä sitä jotenkin odottaisi pikemminkin asennetta "Kiva, että olet pitänyt itsesi elossa. Hienoa!".
[/quote]
Juuri näin!!! Terveet ihmiset ei (ymmärrettävästi) tajua, että tästä juuri on kyse. Se, mikä on terveelle luuseriutta ja yhteiskunnan kuppaamista, on mielenterveytensä kanssa taistelevalle helvetinmoinen sankariteko, nimittäin hengissä pysytteleminen.