Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laihdutin lähes 20kg. Tympii miehen asenne.
21.02.2013 |
Suhteen alussa olin normaalipainossa ja sen jälkeen lihoin tuon lähes 20kg vuosien saatossa. Nyt olen laihtunut lähes vanhoihin mittoihin ja alkanut harrastaa liikuntaa.
Yksi lihomiseni syy tai seuraus oli masennus. En jaksanut käydä missään saati liikkua tavoitteellisesti. en sosiaalisten tilanteiden pelkojen ollessa pahimmillaan saanut käytyä edes lähikaupassa, joten ruoka oli sitä mitä kaapista löytyi (usein jotain nuudelia tai paahtoleipää). Iltaisin ja viikonloppuisin tuli mussutettua pitsaa ym.
Nyt olen saanut säännöllisen liikunnan elämäntavakseni vuoden sisällä. ruokavalion olen laittanut kuntoon ja käyn siellä kaupassa.
Mies on itse kohtuu liikunnallinen, mutta pitkien työpäivien takia ei ehdi käymään viikolla liikkumassa. Ehkä tästä hän on vähän kateellinen minulle. Hän on aina syönyt mitä haluaa pysyen normaalipainossa, joten hän saattaa ajattelemattomuuttaan ostaa herkkuja.
Mutta eniten tympii se, että kovalla työllä saavutetulla laihtumisella ja sen myötä mielialan paranemisella ei näytä olevan mitään väliä. tuntuu, että miehen näkökulmasta tämä on ollut turhaa ja hän kuittailee liikuntaharrastuksistani. Ne ovat menneet muka överiksi, puhun vain lihaksista ym., mikä ei edes pidä paikkaansa. Minulla on viikossa monta liikunnasta vapaata päivää ja itseasiassa treenaan aika laiskasti, voisin saada enemmänkin irti itsestäni jos viitsisin, moni "treenini" on jotain pilatesta/kävelyä/kevyillä painoilla, eli ei voi puhua ylilyönnistä.
Tuntuu, että yhtä hyvin olisin voinut tämän ajan maata sohvan pohjalla ja syödä niitä paahtoleipiä. Aivan sama.
Tiedän, että ulkoisen palkinnon ja kiitoksen odottelu on typerää, kun suurin motivaatio on ollut sisäinen ja itselleni palkinto on parempi olo fyysisesti ja henkisesti. Olisi vain mukavampaa, jos tulisi kannustusta eikä lannistusta ja kuittailua :C Pelkään, että tämä masentaa ja alan uudelleen mässäilemään, kun millään ei ole väliä :C
Kommentit (32)
Ymmärrän miestäsi jossain määrin.
Mulle tulee aina epäilevä olo, kun mies silloin tällöin innostuu ulkonäöstään/liikunnasta/ylipäätään itsestään huolehtimisesta. Ostelee uusia vaatteita, käy lenkillä... Syynä aina tietysti vain yleinen elämänmuutos, mutta mulle tulee väistämättä mieleen että onko se nyt etsimässä uutta naista. Vainoharhaista ehkä eikä mies ole toistaiseksi mihinkään häipynyt, mutta sellainen olo tulee. Siksi on hankala iloita toisen saavutuksista (joskin miehelläni ne saavutukset ovat olleet aina aika olemattomat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap nukahti yöllä 13. viestin kirjoitettuani, joten en menettänyt yöuniani.
Enpä ota kantaa, oliko masennus "korvien välissä" vai missä välissä, mutta se oli kokonaisvaltainen olotila ja näkyi kropassakin. Yritin aiemminkin laihduttaa, mutta se vaan ei onnistunut ja turposin lisää, kun olin myös stressaantunut ja tuntuu että koko hermosto ja aineenvaihdunta ihan sekaisin. Nyt vaan kaikki loksahti kohdilleen ja onnistuin.
En tiedä mihin tuo yksi kommentti alipainoisen ruokailuista liittyi, mutta ap on nyt normaalipainoinen ja bmi selvästi lähempänä 25 kuin 20.. eli en ole liian laiha. Viikolla syödään päivällä omia ruokia ja illalla jotain pientä samaa, viikonloppuisin olen myös herkutellut ja joskus juonut sitä kaljaa. Että ei pitäisi olla kyse liian tiukasta dieetistä.
miehen kanssa juttelin ja myönsin hänelle, ettei minulla oikein ole muuta elämää tai että se suurin ilonlähde on se liikunta. On toki jotain muutakin, mutta useimmin tuo. Ja muitakin puheenaiheita on välillä, mutta tämä kai nyt korostuu.
En ehkä kaipaisi edes mitään ylenmääräistä huomioimista. Niinkuin 22 sanoi, siitä tulisi olo että ulkokuorella on liikaa merkitystä. Sanoin miehelle, että tympii kun hänelle on aivan sama, juonko sohvalla kaljaa vai teenkö itselleni jotain... ja siinä hetkessä tajusin, että niinhän sen pitääkin olla aivan sama: että minun ei tarvitsekaan ansaita miehen rakkautta. Mitenkään. Ja että teen tätä iteni takia, en miehen.
Apua, nyt huomasin olevani itse ihan yhtä kateellinen kuin mistä miestäny aluksi syytin... Tuo eilinen sattui ajallisestikin sellaiseen paikkaan, että pitkään seuraamani bloggaaja pääsi painotavoitteeseensa ja sai heti yli 50 kehuvaa kommenttia. Minä olin ihan, että ei minua ole kukaan kehunut vaikka olen myös tehnyt kroppani eteen töitä :(
Kaikki syytökset kalahtaa omaan nilkkaan.
Jotenkin väistämättä tulee ilmiö työpaikalta mieleen. Joku on laihduttanut ja esittelee itseään turhan näkyvästi piukoissa vaatteissaan ja puhuu oman ruokavalionsa erinomaisuudesta. Monella on kiusaantunut olo, kun ei oikein tiedä, kuuluuko koko aihe työpaikan taukokeskusteluun ja onko tarpeen tuoda itseään tykö.
Kiva tietenkin, jos on saanut painoaan alas yrityksen myötä, mutta ei se työpanoksessa näy millään tapaa, mikä töissä olisi oleellisinta.
Eli tuollaiset itsestään vouhkaajat tekevät muille ikävän olon.
Ap on laihduttanut itsensä takia, kai. Miksi sitten odottaa mieheltään tai muilta kiitosta.
Kai sitten jotenkin tiedostamattani olen hakenut hyväksyntää muilta. Ehkä tämä on mulle hyvä opetus ja nähdään, haluanko oikeasti olla hyvässä kunnossa itseni takia vai tavoittelinko sitä vääristä syistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestäsi harmittaa, kun elämäsi pääsisältö on nyt sinä ja liikkumisesi. Ymmärrän miestäsi.
Hankkikaa joku yhteinen harrastus, joka ei välttämättä liity liikkumiseen.
Hieno suoritus sinulta! :) Harmi, että miehesi haluaa jostain syystä mitätöidä sinua. Et missään nimessä lysähdä takaisin sohvalle. Hyvä olo on tärkeä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap koittaa nyt kiinnittää huomiota juttujensa sisältöön kotona. Jatkan kuitenkin liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja kaikessa hiljaisuudessa. Elämäähän nekin vain on. On tässä itselläkin taas uusi muutos, kun aluksi piti kiinnittää kovasti huomiota ruokavalintoihin ja pakottaa itseni säännöllisesti liikkeelle, niin nyt opettelen, että ne ovat osa tavallista elämääni.
Kiitoksia kommenteista
ap
Olisiko miehen asenne sama, jos kyseessä olisi jokin muu uusi hurahdus, kuten Marttojen pitsinnypläyskerho? Vaikka ko. puheenaihe ei kiinnostaisi, olisiko kuitenkaan syytä "kuittailla" ja olla tympeä?
Tässä on jotain takana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kuulostaa siltä, että on sinulle kateellinen. Ehkä häntä harmittaa, että nainen kuntoilee ja hän vaan löystyy ja mässäilee. Tai noin minulle itselleni kävi: itse lihoin ja mies vain laihtui. Hänen laihduttamisensa oli hiukan typerää, koska hän söi ihan liian huonosti. Aloin piikitellä häntä ja vahtia hänen syömisiään. Se helpotti sitten, kun miehenkin mieli tasottui laihduttamisen suhteen ja minä hyväksyin sen, ettei hänen hoikistumisensa tee minua rumemmaksi. Tsemppiä!
Ootko kertonut miehellesi, mitä toivoisit häneltä kuulevasi? Ja tiedostaako hän kuittailunsa ja miltä se sinusta tuntuu? Vuorovaikutus on yhteinen juttu, ja siitäkin voi keskustella. "Osataanko me kommunikoida ja luodaanko me sillä kommunikoinnilla suhteeseemme sellaisia asioita ja henkeä, kuin tahdomme?" Ja miten niin voisi tehdä enemmän / vähemmän / paremmin / tms.?
Alue: Aihe vapaa
Mä taas olen tyytyväinen, ettei mies mitenkään huomioi sitä että olen laihtunut jo 18 kg ja tavoitteeseen on enää 8 kg matkaa... Minusta olisi tosi ahdistavaa jos siitä huomioitaisiin kauheasti, tuntuisi että olin varmaan sitten tosi ällöke ennen vaikka mies muuta väitti. Mutta hyvä näin että elämä jatkuu ilman kommentteja laihtumisestani mihinkään suuntaan. Mies ei ole edes huomannut että laihdutan, koska olen tehnyt sen niin pienillä muutoksilla, en ole lisännyt lainkaan liikuntaa, en jättänyt mitään ruokia pois, vain lisännyt kasvisten syöntiä ja vähentänyt mehuja ja maitoa ruokavaliosta.