Lue keskustelun säännöt.
Jos mä joskus eroan...
20.02.2013 |
... niin en todellakaan lähde mihinkään uusperhekuvioon ainakaan niin kauan kuin kuvioissa on alaikäisiä lapsia. Aikuiset voi seurustella keskenään vaikka eivät asuisi yhdessä, miehiä voi tapailla vakka silloin kun omat lapset on isällään, tai sitten voi odottaa että lapset aikuistuu, se on lyhyt aika aikuisen elämässä. Yksi uusperhe vielä voisi mennä huolellisen harkinnan kanssa sen ensimmäisen eron jälkeen, jopa sun ja mun ja meidän lapsineen, mutta koska siitä setistä ei sitten enää olisi "varaa" erota, niin jäisi sekin onni kokeilematta.
Jos en paljon muuta tällä palstalla ole oppinut niin ainakin sen, että tästä suhteesta jos lähden, niin se on sitten yksinasumista lasten kanssa.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 19:00"]
Noin minäkin joskus ajattelin. Arvostelin niitä jotka menee naimisiinkin heti eron/kumppanin kuoleman jälkeen mutta kun oma lapsi kuoli niin tajusun ettei ole olemassa tuollaista luksusta josta puhut.
Ei meillä ole tiedossa miten kauaa elämme. Tai miten kauan se "tuleva kumppani" elää. Tuo on oikeasti todella naiivi näkökulma. Minun vanhempani erosivat joskus ja olen ollut valtavan onnekas sillä olen nähnyt miten ihana suhde äidillä on sitten ollut seuraavan miehensä kanssa.
[/quote]
Tämä on mielenkiintoinen näkökulma. Tarkoitat kai, että ei ole varaa tässä elämässä odottaa, että lapset kasvaa? Ymmärrän sen, että varmuutta ei ole mistään. Kommentoinkin, että voi olla että tuollaisella päätöksellä jää lopulta yksin, joko todella pitkäksi aikaa tai loppuiäkseen.
Mutta oikeuttaako elämän kiireellisyys sinusta sitten perustamaan uuden perheen nopeasti edellisen perään? Eikö perheen perustaminen ole todella suuri päätös, ja jos jo yksi loppuiäksi ajateltu suhde on mennyt pieleen (ja jos pahimmassa tapauksessa on vielä eron käsittely kesken), voiko silloin luottaa omaan arvostelukykyynsä seuraavan kumppanin kanssa? Mistä tietää, että tämän toisen kanssa kaikki menee nyt tosi hyvin? Moni, moni asia voi mennä pieleen. Vaikka ihminen olisi ihana ja järkevä ja olisi rakkautta ja sitoutumista ja kaikki muu olisi hyvin, jo pelkästään se lasten ja exienkin osuus siinä vaatii minusta liikaa, tai ainakin todella paljon harkintaa ja miettimistä ja hyvää tahtoa ja yrittämistä. Jos suhde on hyvä, miksei se kestäisi sitä että lapset on omillaan?
Ja jos nyt ajatellaan, että perheellä on kouluikäiset lapset, tulee ero. Eron jälkeen monta vuotta rauhoitellaan tilannetta, ollaan yksinään, ja todetaan sitten että ehkä tämä yksinolo jo riittäisi. Mutta entä ne lapset, nehän on silloin teini-ikäisiä! Vaikka olisi vuosia ollut rauhallista ja lapset ruodussa, tarvitaanko siihen vierasta ihmistä juuri siinä murrosiän myllerryksessä asumaan samaan talouteen, kun lapset on muutenkin epävarmoja ja kyseenalaistaa kaikenlaista? Minusta ei.
Oikein söpö maailmankatsomus alkuperäisellä kirjoittajalla! Toivottavasti elämäsi pysyy aina noin idyllisenä!
Itse erosin raskausaikana, en omasta tahdostani tosiaankaan, mutta parempi niin. Löysin ihanan miehen, jonka kanssa me olemme nyt lapsikatraamme kanssa kuin tällainen idyllinen ydinperhe ikään. Sekös varmaan "aitoja" ydinperheitä korpeaa. Kohta 15 vuotta naimisissa, mieheni on sekä minun lasteni että yhteisten lastemme isä, lasten mielestä, mieheni mielestä ja sukulaistemme mielestä, jopa lasten biologisen isän vanhemmat suhtautuvat näin. Puhuvat lapsilleni puolisostani isänä. Sukunimikin meillä on kaikilla sama.
Ihan kamalaa miten menin sekoamaan tällaiseen vaikeaan uusperhekuvioon, lapsilla on kolmet ihanat isovanhemmat, iloinen lapsikatras joita rakastamme sekä minä että mieheni yhtä lailla, eikä edes tajuta, että uusperhekuvion pitäisi kaatua ongelmiin ja eroon. Ollaan vaan niin ärsyttävän onnellisia, hyi meitä.
Onnea, todella! Ei minua tuo ärsytä, päinvastoin. En vain itse uskaltaisi ottaa sitä riskiä. En keksi sellaisia "vakuuksia" tai merkkejä, jotka riittäisi vakuuttamaan minut siitä että uusperhe kannattaa perustaa. Ja edelleenkään en ole tarkoittanut ettäkö ero olisi väärin tai moralisoisin eroa, sinulle vastentahtoinen ero raskausaikana on varmasti ollut todella vaikeaa aikaa.
Lisään vielä, että pidän hieman eri asiana sitä, jos on erottu raskausaikana tai lasten ollessa todella pieniä ja jos toinen vanhempi ei ole missään yhteydessä lapsiin ikinä ollutkaan, tai jos on jäänyt leskeksi. Silloin ei ole vuoroviikkosysteemejä ja tapaamisten järjestelyjä, eikä toisen vanhemman perhe- ja parisuhteita lasten elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Minä olen eronnut pari vuotta sitten. Exäni perusti vaikean uusperhekuvion heti saman tien. Minä olen keskittynyt lapsiini.
Lapseni ovat kohta murrosiässä. Olen sitten varmaan yksin vielä seuraavatkin kuusi-kahdeksan vuotta.... av-mammojen langettama kirous minun päälleni.
Ei tämä ole kirous. Kerroin vain miten itse aion tehdä ja muutamakin on näköjään tehnyt saman päätöksen. Jos haluat niin sen kuin perustat uusperheen, ei minun omakohtainen päätökseni pitäisi siihen vaikuttaa mitenkään. Haluaisitko kertoa kuitenkin lisää teidän perheen tilanteesta, uskotko että olisi parempi teille kaikille jos sinulla olisi puoliso ollut jo aiemmin/ nyt/tulevaisuudessa? Miten exäsi vaikea uusperhekuvio on vaikuttanut sinuun ja lapsiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä että moni teilaa aloittajan ajatuksen ja pitää sitä jotenkin naiivina tai söpönä. Kyseinen henkilö näyttää ajatelleen asiaa ja omaa hyvät perustelut asialle. Hän ei kuitenkaan moralisoi muita erilaisen ratkaisun tehneitä. Lisäksi hän korostaa eroa jossa ei niin pieniä lapsia enää ja puoliso eron jälkeenkin mukana lasten kuvioissa.
Minusta ap on järkevä ja vastuullinen. Ajatus on hyvä, vaikka onkin hypoteettinen. Tosin se vaatii taakseen riittävän vahvan ihmisen.
Ei kai kukaan tällaseen ketjuun tule kertomaan uusioperheensä elämästä, huh...
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 19:07"]
Muistahan sitten ap, kun exäsi löytää uuden ihanan naisen ja muuttaa yhteen hänen kanssaan ja saa lapsia, että lapsillasi on uusperhekuvio ihan sinun vaikutusvaltasi ulkopuolella. Et sitten kaada katkeraa kalkkiasi lastesi sisarusten ja hänen äitinsä niskaan. Ylensä näin käy kun äiti ajattelee lasten parasta eikä asu enää ikinä kenenkään miehen kanssa. Exäsi ei myöskään tule poramaan reikiä tauluille, korja kytkintä eikä kuuntele valitustasi.
[/quote]
Totta kai muistan, ja siihen tuo päätös perustuikin. (Se nyt sitten on asia ihan erikseen, saisiko minun mies ketään ihanaa naista ;) ) Se yksi uusperhekuvio eron päälle on varmasti ihan riittävästi yhteen perheeseen.