Lue keskustelun säännöt.
Jos mä joskus eroan...
20.02.2013 |
... niin en todellakaan lähde mihinkään uusperhekuvioon ainakaan niin kauan kuin kuvioissa on alaikäisiä lapsia. Aikuiset voi seurustella keskenään vaikka eivät asuisi yhdessä, miehiä voi tapailla vakka silloin kun omat lapset on isällään, tai sitten voi odottaa että lapset aikuistuu, se on lyhyt aika aikuisen elämässä. Yksi uusperhe vielä voisi mennä huolellisen harkinnan kanssa sen ensimmäisen eron jälkeen, jopa sun ja mun ja meidän lapsineen, mutta koska siitä setistä ei sitten enää olisi "varaa" erota, niin jäisi sekin onni kokeilematta.
Jos en paljon muuta tällä palstalla ole oppinut niin ainakin sen, että tästä suhteesta jos lähden, niin se on sitten yksinasumista lasten kanssa.
Kommentit (30)
Ne kuuluisat viimeiset sanat. Tuolla asenteella olet pian eronnut ja huomaat, että kas: ei se elämä menekään niin kuin päätin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Näin on mulla ja monella muullakin. Pitää vaan selvittää omat asiansa ettei tarvitse ripustautua miehiin. Erinomainen valinta- seurustella voi nii paljon kuin haluaa, mutta mulle tämä on lasten ja mun koti, en todellakaan laita lapsiani jakamaan kotiaan vieraan miehen kanssa. Saati toisten lasten. Oikeasti toimivaa ja reilua. Ainut haittapuoli on raha. Yksin asuessa on kallista. Mut se on vain rahaa:)
Onneksi mun maailmani ei ole mustavalkoinen. Ja onneksi esimerkiksi sinä saat olla juuri niin jääräpäinen ja jäykästi ajatteleva kuin haluat. Ei uusperhe ole välttämättä ollenkaan hankala tai toimimaton, vaikkei mulla ihan omakohtaista kokemusta siitä olekaan. Elämä on lyhyt ja iso ja todella oleellinen osa siinä ainakin omasta mielestäni on toimiva parisuhde.
Ei nuo kuviot tosiaan kauhean houkuttelevilta vaikuta. Montakohan mönkään mennyttä uusperheyritelmää lähipiirissäkin on ollut, eikä yhtään toimivaa.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:09"]
Onneksi mun maailmani ei ole mustavalkoinen. Ja onneksi esimerkiksi sinä saat olla juuri niin jääräpäinen ja jäykästi ajatteleva kuin haluat. Ei uusperhe ole välttämättä ollenkaan hankala tai toimimaton, vaikkei mulla ihan omakohtaista kokemusta siitä olekaan. Elämä on lyhyt ja iso ja todella oleellinen osa siinä ainakin omasta mielestäni on toimiva parisuhde.
[/quote]
Ja lapsilla on vain yksi lapsuus- aikuisella voi olla vaikka kuinka monta parisuhdetta. Moni lapsi voisi paljon paremmin kun saisi elää äitinsä kanssa sen uusperhekuvion sijaan- tai että isällä- tai kumpi se etä nytsit onkaan- ei olisi sitä seuraavaa perhettä väsättynä. Olen seurannut niin montaa uusperhettä ja varsin antoisa on tämä palstakin- osalla menee ihan hyvin ja suurella osalla ei. Fakta on myös se että osa naisista ei tunne olevansa minkään arvosia ilman miestä- tai eivät pysty elättämään itseään kunnolla- joten uuden miehen löytäminen on tärkeintä- lapsen parasta ei uskalleta edes ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen ihminen perustaa näkemyksensä uusperhe-elämästä Vauva-lehden Aihe vapaa -palstalle anonyymeina kirjoitettuihin tarinoihin?
No en ymmärrä miten sitä muka ihan yhtäkkiä huomaamatta löytäisi itsensä uusperheestä tai jonkun miehen mun luota asumasta, jos olen päättänyt ettei niin käy. Tietysti voi äärimmäisessä tapauksessa tulla vahinkoraskaus, jos seksiä harrastaa, mutta eihän sekään vielä uusperhe ole vaikka lapsen pitäisikin. Ja käsittääkseni vahinkoraskaus ei kuitenkaan ole mikään elämän välttämättömyys...
Nostan hattua kaikille jotka saa uusperhekuvion toimimaan ja voivat rehellisesti sanoa että koko lössi on onnellisempi yhdessä kuin erikseen, mutta en itse uskaltaisi enkä halua riskeerata niin paljoa, siispä voin tällaisen naiivin päätöksen tehdä.
Enkä näe miten se pikaväylänä johtaisi eroon ilman muuta syytä, kun tiedän kuitenkin että edessä olisi vaikeita päätöksiä joka tapauksessa, pitäisi jaksaa laittaa omat halut ja oma etu taustalle moneksi moneksi vuodeksi, kenties valita yksinäisyys jopa loppuiäksi. Ja kun vieläpä uskon tietäväni että mies ei tällaiseen olisi sitoutumassa, joten eron jälkeen olisi odotettavissa ties minkälaista äitipuolta ja sisarpuolta lapsille ja muutakin draamaa, niin en todellakaan halua erota jos sen voin välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:19"]
No en ymmärrä miten sitä muka ihan yhtäkkiä huomaamatta löytäisi itsensä uusperheestä tai jonkun miehen mun luota asumasta, jos olen päättänyt ettei niin käy. Tietysti voi äärimmäisessä tapauksessa tulla vahinkoraskaus, jos seksiä harrastaa, mutta eihän sekään vielä uusperhe ole vaikka lapsen pitäisikin. Ja käsittääkseni vahinkoraskaus ei kuitenkaan ole mikään elämän välttämättömyys...
[/quote]
Täällä moni elää niin, että niille vaan tapahtuu asioita, eikä ne yhtään tiedä miten niille mitäkin aina tapahtuu. Vaikeahan se on sitten ymmärtää, että joku itse päättää omasta elämästään jotain perusasioita.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:18"]
Millainen ihminen perustaa näkemyksensä uusperhe-elämästä Vauva-lehden Aihe vapaa -palstalle anonyymeina kirjoitettuihin tarinoihin?
[/quote]
no äläpäs vähättele. Vaikka olis kuinka keksittyä ja valheellista tarinaa, rivien välistä tulee aina myös puolitotuuksia ja ennen kaikkea asenne-ilmasto. Se miten ihmisen näkee maailman ja mihin kiinnittää huomiota. Ei kukaan kirjoita asioista jotka eivät kosketa omaa kokemuspiiriä. Että kyllä täältä tihkuu aika laajaa aineistoa ihan tietyn ihmisryhmän sieluntilasta. Usein vielä kirjoitetaan kiivaasti niin ettei itse edes tajuta miltä se asia luettuna näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin suoraan sanoa, että tiedän etten pystyisi rakastamaan toisen lapsia enkä elämään taloudessa, jossa joutuisin jakamaan kaiken omien lasteni lisäksi jonkun toisen lasten kanssa jossain määrin tasapuolisesti.
Toisaalta ymmärrän myös sen, että kukaan mies (paitsi lasten isä) ei koskaan voi rakastaa minun lapsiani niin pyyteettömästi, että haluaisin hänet jakamaan arkea minun ja lasten kanssa.
Olen hyvin itsenäinen nainen. Mielestäni olen taloudellisesti, henkisesti ja kaikissa käytännön asioissa ylipäänsä aika riippumaton miehestä. Jos avioliittoni menisi puihin ja jäisin lasten kanssa "yksin", en todellakaan ottaisi mitään miestä enää tilalle (oli hänellä lapsia tai ei). En ikinä pystyisi luottamaankaan enää yhteenkään mieheen niin paljon, että päästäisin liian lähelle.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:18"]
Millainen ihminen perustaa näkemyksensä uusperhe-elämästä Vauva-lehden Aihe vapaa -palstalle anonyymeina kirjoitettuihin tarinoihin?
[/quote]
no äläpäs vähättele. Vaikka olis kuinka keksittyä ja valheellista tarinaa, rivien välistä tulee aina myös puolitotuuksia ja ennen kaikkea asenne-ilmasto. Se miten ihmisen näkee maailman ja mihin kiinnittää huomiota. Ei kukaan kirjoita asioista jotka eivät kosketa omaa kokemuspiiriä. Että kyllä täältä tihkuu aika laajaa aineistoa ihan tietyn ihmisryhmän sieluntilasta. Usein vielä kirjoitetaan kiivaasti niin ettei itse edes tajuta miltä se asia luettuna näyttää.
[/quote]
ilman tätä palstaa en olisi koskaan tullut tietoiseksi esim. siitä että ihmiset ihan tosissaan pohtii kuinka monta tupperware-purnukkaa löytyy kaapista. Tai että tehtään listaa siitä mikä ärsyttää:DD Tai että luetellaan ihmisryhmiä joita ei arvosta. Luulin ihmisiä paljon fiksummaksi ennen tätä palstaa. Jos sä et suhtaudu elämään ärsyyntymällä, et sä sellaisia mietikään. Ja oikeasti joku viitsii laskea milloin mariskooleja, milloin tupperwrea, milloin mitäkin. Olen tyrmistynyt monta kertaa siitä mihin kaikkeen ihmiset aivojaan käyttää (Tuhlaa...?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ei tietenkään päätös perustu pelkästään AV:n antiin. Kukapa sitä ei olisi nähnyt omassakin elämässään erilaisia perhemalleja. Mulle ei olisi varmaankaan ongelma ne vieraat lapset, paitsi ehkä jos tulisi ongelmia omien lasten kanssa, mutta "vieras mies" meidän elämässä olisi jo isompi ongelma.
Ja suurin asia on tietenkin se, että lasten elämässä olisi eronkin jälkeen edelleen, toivottavasti, heidän isänsä. Hän olisi vapaa tekemään omat valintansa, ja vaikka pystyn kuvittelemaan että yksi uusperhe vielä voi onnistua, en vain näe kovin kivana sellaista tilannetta, että sekä äidillä että isällä on tahoillaan uusperhettä tai uusia puolisoita. Ja kun vain omaan toimintaan voi vaikuttaa, niin olkoon sitten näin.
Onpa kiva mollaamisketju taas. Oletko parempi kuin eronnut ja parempi kuin joku joka haluaa kahden aikuisen perheen lapsille. elämäntilanteita on monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut tarkoitus mollata, enkä pidä itseäni parempana kuin eronnut. Eroja tulee, ne on ikäviä mutta mielestäni ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä erot. Sen sijaan moninaisia uusperhekuvioita en oikein pysty hyväksymään ainakaan omaan elämääni, ja lastenikin elämässä haluaisin ne minimoida. Tämä ketju oli purskahdus, kun osui silmiin muutama ihan hirveältä vaikuttava uusperhetilanne täällä AV:lla. Minun lähipiirissä on myös uusperheitä, ja joissakin niissä lapset on jo aikuisia. Onhan he toki selvinneet ja monella menee ihan hyvin, mutta ei ne perhekuviot ole olleet helppoja lapsille, jos ei aikuisillekaan.
Mä tunnen tosi paljon uusioperheitä enkä yhtään sellaista uusioperhettä, missä eroteltaisiin lapset sun, mun, meidän jne. Itse elän uusioperheessä ja kyllä kaikki lapset on ihan meidän, eikä lasketa senttejä, ettei nyt vaan tule maksettua sen toisen lapsen tavaroita... Tämä toimii meillä erittäin hyvin :) Parempi tämä todellakin näin, kun niin, että lapsi joutuisi yöllä heräämään, kun biologinen isä vähän huutaa, lyö ja juo kaljaa...
Mä olen aloittajan kannalla. Saman päätöksen olen itse tehnyt ja ihan samoista syistä.
Noin minäkin joskus ajattelin. Arvostelin niitä jotka menee naimisiinkin heti eron/kumppanin kuoleman jälkeen mutta kun oma lapsi kuoli niin tajusun ettei ole olemassa tuollaista luksusta josta puhut.
Ei meillä ole tiedossa miten kauaa elämme. Tai miten kauan se "tuleva kumppani" elää. Tuo on oikeasti todella naiivi näkökulma. Minun vanhempani erosivat joskus ja olen ollut valtavan onnekas sillä olen nähnyt miten ihana suhde äidillä on sitten ollut seuraavan miehensä kanssa.
hohhoijaa, taas tätä samaa....... miettikääpä vain kuinka monen ihmisen lapsuuden on pilannut loppuunpalanut ja katkera yh-äiti ( voi olla yh-isäkin, mutta ne on ainakin ennen olleet harvinaisia tapauksia ). Se on hienoa hurskastella parisuhteessa (ukkonne hoitavat taloutenne asioita enemmän kuin tajuattekaan ), että yksin pärjäisin yhtä hyvin. Toivottavasti teille ei tosiaan sitä eroa koskaan tule, sitä kun ette voi aina itse päättää jos toinen päättää lähteä...
nimim. uusperheen äitinä jo kahdeksatta vuotta, jonka miehen lapset tulevat meille välillä vetämään henkeä kun "mutsi skitsoilee koko ajan eikä jaksa kuin huutaa ja itkeä"
Muistahan sitten ap, kun exäsi löytää uuden ihanan naisen ja muuttaa yhteen hänen kanssaan ja saa lapsia, että lapsillasi on uusperhekuvio ihan sinun vaikutusvaltasi ulkopuolella. Et sitten kaada katkeraa kalkkiasi lastesi sisarusten ja hänen äitinsä niskaan. Ylensä näin käy kun äiti ajattelee lasten parasta eikä asu enää ikinä kenenkään miehen kanssa. Exäsi ei myöskään tule poramaan reikiä tauluille, korja kytkintä eikä kuuntele valitustasi.
Herttainen päätös.
Vähän sellainen naiivikin.