Työtön, millainen maailman ois pitänyt olla että oisit päässyt mukaan normi elämään?

Maailman pitäsi olla sellainen missä yksisarviset lentelisivät taivaalla, kaikilla olisi kivaa ja hyvä olla, eläimistä ja luonnosta pidettäisiin hyvää huolta, ne olisivat siskojamme ja veljiämme. Planeetan väestö olisi 1% nykyisestä väestöstä. Ilma olisi puhdasta ja vedet olisivat kirkkaita. Maailma olisi täydellinen eikä kukaan ajattelisi ensin omaa etuaan vaan aina ajateltaisiin ensin yhteistä hyvää ja tulevia sukupolvia.

En olisi valmistunut ensimmäiseen ammattiin juuri 1992 kun lama oli pahimmillaan. Sisko joka valmistui muutama vuosi myöhemmin nousukauden aikaan ei ole ollut päivääkään työtön tähän mennessä.

Mitään muuta siinä ei olisi tarvittu kuin se hyvä onni että olisi saanut jossain vaiheessa vakituisten työpaikan.

Tai sitten että oma firma olisi menestynyt niin en olisi ollut enää vuoden 2000 jälkeen työtön. Mutta toisin kävi, ja nyt olen ollut liki 15 vuotta ulosoton asiakas sen firman takia.

Fiksuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa että joudutko työttömyyskierteeseen, vaan sillä että oletko joskus sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai tunnetko oikeita ihmisiä.

Luulen että työssäkäyvät vanhemmat olisivat huomattavasti lisänneet todennäköisyyttä, että olisin itsekin töissä. Työnteko on mulle yleisesti ottaen hyvin tuntematonta/vierasta aluetta. Lisäksi varmaankin yliarvioin työssäkäyviä ihmisiä ja aliarvoin itseäni, enkä osaa kuvitella että pystyisin olemaan yhtä hyödyllinen kuin ns. normaalit, "paremmat" ihmiset. Ehkä jos olisin rohkeampi, uudelle avoin persoona tms., niin tuolla vanhempien vaikutuksella ei olisi niin paljon merkitystä siihen miten näen asiat, itseni, kykyni ja mahdollisuuteni.

Peheväkivalta, puutteellinen päivähoito, koulukiusaaminen, aikuisen puuttuminen kasvuvaiheessa... Niin jos näitä ei olisi ollut olisi minustakin voinut tulla ihan normaali yhteiskunnan ratas. Eniten koen koulukiusaamisen saaneen minut eristäytymään ja putoamaan kelkasta.

- Välittävät ja huolehtivat vanhemmat

- Ei rankan koulukiusaamisen uhriksi joutumista

- Isokokoinen ja fyysisesti vahva

- Ulospäinsuuntautunut luonne

Edes yksikin noista asioista olisi varmaan tuonut ihan toisenlaisen elämän.

Mikä on normielämä? Työhän on jo itsessään ihmiselle rangaistus. Jos työ olis herkkua niin herrat tekis sen itse. Ei Jumalakaan alun alkaen tarkoittanut ihmistä työntekoon. Vasta syntiinlankeemuksen jälkeen hän sanoi ihmiselle, että otsa hiessä on sinun työtä tehtävän ja leipäsi ansaitseman.

Enemmän työpaikkoja

Semmoinen jossa opinnoista saaduilla arvosanoilla on merkitystä verrattuna siihen keitä tuntee

Koen olevani mukana normielämässä. 

Olen myös aina välillä ollut työelämässä. Varmaan maailman olisi pitänyt olla sellainen kuin vielä 80-luvulla kuviteltiin että se on: kouluttautumalla saa varmasti työpaikan.

Minä elän ihan normi elämää. Olen ollut 40v töissä ja nyt 2v työttömänä

Vanhempien olisi pitänyt pakottaa peruskouluikäisenä kesätöihin. Jatko-opintoaikana eivät olisi saaneet antaa rahaa pyytäessä, vaan olisivat kannustaneet hakemaan iltatöitä.

Vanhempana ja korkeakoulutettuna työhön kuin työhön tarttumisen kynnys kasvoi ja vuodet kului kunnei ollut tottunut töihin.

Helpotti sanoa ääneen

Maailmassa on ongelmia. Pysyn kyllä töissä, jos tahdon. En pidä työkavereista, jotka ovat minua vähemmän lahjakkaita, mutta etenevät kyynärpäitään käyttäen. En pidä vähättelystä, en alipalkan maksamisesta ja siitä ettei saa tehdä työtä täysillä niin, että palkka seuraisi tulosta. Alalla on käytännössä kaikille sama palkka ja niin vi%%//&%&/€ta työntekijöitä, että.

Asemaansa ei kuitenkaan pääse vaikuttamaan merkittävästi niin, että työssä viihtyminen kohenisi. Mahdolliset henkilökohtaiset palkanlisät eivät ole tavoittelemisen arvoisen suuruisia. Hyvää työntekijää ei arvosteta rahassa, kun riittää, että on keskinkertainen, eikä vie kyynärpäitä käyttäneiltä enintään 200-300 euroa suurempaa kuukausipalkkaa tönimällä heitä pois. Ei vie heiltä mahdollisuutta peittää laikottelua tai ajankuluksi hivenen vaihtelevampia työtehtäviä, kuin muilla tylsää työtä tekevillä on. 

Kiva kun kysyit. Olen tehnyt keskimäärin enemmän töitä, lapsia ja yliopistotutkinnon. Minä irtisanouduin koska olin väkivallanuhri.

Joku joka ei ymmärrä, niin ei voi sitä käsittääkään mihin kaikkeen se johti. Huonoa tuuria, itsekkäitä työntekijöitä ja yms.

Kuitenkin jos mietimme elämäämme pidempänä kiertokulkuna niin voin todeta että lapseni kirjoitti yo- kirjoituksissa selkeästi keskimääräistä paremmin kuin paremmissakin piireissä.

Sitä se on. Elämää.

Lukion jälkeen jonkun olisi pitänyt olla minusta kiinnostanut, etten olisi masentunut ja syrjäytynyt