Työtön, millainen maailman ois pitänyt olla että oisit päässyt mukaan normi elämään?

Ei tän maailman mun ympäriltä tarvi muuttua. Jonkun työnantajan tarttee vain palkata mut.

Iskän puoolelta kaikkki yliopiston käyneitä mutta geenit tullu äidiltä niiin se siiinä varmaan on.

Lapsuuden olisi pitänyt olla väkivallattomampi, henkisesti ja fyyisesti... Paremmat tukiverkot, huostaanotto jo heti synnytyksen jälkeen. Pään pitäisi olla paremmassa kunnossa :(

Minut olisi pitänyt ottaa huostaan pahoinpiteleviltä vanhemmiöta, tai jos ei sitä, niin minun olisi pitänyt saada oikea mt diagnoosi ensimmäisen vuoden aikana, ei vasta 8 vuoden päästä sairastumisesta. Sen jälkeen vaikeutena on ollut avun saanti sairauteen sekä rahan puutteen aiheuttama stressi.

Sellainen, jossa yhdyssanat kirjoitetaan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Minut olisi pitänyt ottaa huostaan pahoinpiteleviltä vanhemmiöta, tai jos ei sitä, niin minun olisi pitänyt saada oikea mt diagnoosi ensimmäisen vuoden aikana, ei vasta 8 vuoden päästä sairastumisesta. Sen jälkeen vaikeutena on ollut avun saanti sairauteen sekä rahan puutteen aiheuttama stressi.

Siis, ensimmäisen sairastumisvuoden aikana, kun sairastuin heti lukion jälkeen.

Taas näitä kokoomustrolleja.

No ei tässä muuta tarvis kuin sen työpaikan. Hölmö kysymys. 

Työpaikkaa on turha saada, jos sitä ei pysty pitämään.

En ole tällä hetkellä työtön, mutta luultavasti olen taas kun äitiyslomasijaisuus loppuu, joten vastaan silti. Sanoisin, että maailmassa ei ole ongelma vaan itsessäni. On matemaattista oppimisvaikeutta, huono työmuisti, ADD ja sen johdosta myös ongelmia toiminnanohjauksessa. En ole katkera enkä missään nimessä syytä yhteiskuntaa, paskoilla pelikorteilla on vain vaikea löytää maailmasta sitä omaa paikkaa, varsinkin kun tosiasia on, että maailma on täynnä itseäni parempia ja fiksumpia työntekijöitä. En nyt onneksi kaikessa huono ole, mutta en ole niitä ihmisiä jotka olisivat voineet "tehdä" nuorena järkiratkaisun ja vain päättää lukea insinööriksi tai lääkäriksi. On turhauttavaa, kun on tunne että ei vain pysty siihen mihin normaali ihmisen oletetaan pystyvän.

Vanhemmilta olisi voitu edellyttää kasvattamistaitoja ja että perheillä olisi ollut kummit, jotka olisivat seuranneet tilannetta.

Niin miten tämä liittyy työttömyyteen, ei välttämättä, mutta olisin saattanut ryhtyä yrittäjäksi toisenlaisista lähtökohdista. 

Ei kukaan halua palkata kroonisesti sairasta ihmistä. Mielummin minä töissä olisin kuin jatkuvasti sairaalassa. Voisin tehdä osa-aikaisesti hommia mutta en kelpaa niihinkään. Jo pelkästään tänä vuonna olen saanut 32 hylkyä. 7 sentään laittoi viestiä etten saanut paikkaa. Olen hakenut kaikkea mahdollista. Olen vaikka osa-aikainen liikennemerkki jos ei muuta ole tarjolla. Noh onneksi on ponileikkikurssit niin ei leikkuri osu päivärahaan.

Vierailija kirjoitti:

Iskän puoolelta kaikkki yliopiston käyneitä mutta geenit tullu äidiltä niiin se siiinä varmaan on.

Kai muistat tuota äidillesi muistutella jatkuvasti? Jos vaikka ei tyhmyyttään ole hoksannut tai muista edellisesta sanomiskerrasta, ja tottakai hänen pitää tietää kuinka ei olisi pitänyt ollenkaan lisääntyäkään kun tuottaa tyhmiä jälkeläisiä viisaankin kanssa.

Voi ziisus minkä aivohärön kanssa sinäkin elät...

Paremmat tukiverkot jotka kestävät ihmisen koko elinkaaren ajan. Ei auta jos apu keskittyy vain muutamaan elämän vaiheeseen ja muut jäävät ilman apua. En toki paheksu ongrlmie ennaltaehkäisyä, mutta aina sekään ei toimi ja silloin tarvitaan korjausliikkeitä. Lisäksi pitäisi rake taa paremmat puitteet myös itsensäkehittämissen työsuhteen ulkopuolella, sillä kun nykyään maailma ja elämä vaatii sitä että opiskellaan ja opitaan uutta jatkuvasti. Miuten siinä käy niin että tippuu kärryissä. Suomen työmarkkinoidta on tullut armotonta kilpavarustelua, ne pärjäävät työnhaussa joilla on paremmat puitteet varustua tähän brutaaliin kilpailuun työpaikoista. Pitäisi olla myös vähemmän byrogratiaa jotta myös lyhyiden työsuhteiden vastaanottaminen olsi kannattavaa. Nytten monien työllistyminen katkeaa siihen että alkaa hirveä paperisota ja selvittelypyyntöjen pommittelu jonka aikana tuet saattavat olla katkolla helposti toistakin kuukautta. Siinä siis joitakin esimerkkejä.

Väliaikaisesti olin työtön vakavan sairastumisen vuoksi. Luojan kiitos paranin.

Ellei erot työssäkäyvien ja työttömien välillä tule lapsuudesta ja koulutuksesta (joku huuhaa-ala esim.), ne on terveyserot pitkälti. Tulevaisuuteni olisi ollut hyvin ankea, jos sairaus olisi kroonistunut. Nyt voin taas hakea sote-alalle amk:iin ja viron lääkikseen. Kroonisesti sairaana en olisi jaksanut opiskella, ja olisin voinut hakea korkeintaan osa-aikaista paskatyötä yo-koulutuksella.

Kuka hullu haluaa itselleen elämän, missä mennään joka arkiaamu työhön:D

Työttömyys on Suomessa normi, joten olen jo mukana "normielämässä". Reality check ap!

Vierailija kirjoitti:

No ei tässä muuta tarvis kuin sen työpaikan. Hölmö kysymys. 

Vieläpä sellaisen josta maksetaan palkkaa.

Minuuusta siinä ei ole hyötyäää huutaaa tuleeeen koska se ei mene niinpäin etttä maailman tuliiisi palvrllla sinua vaaan sinun tulisi kyetä palvelemaaan maaaailmaa.

Kerro sinä puolestasi ap, miten saataisiin sellainen "ihannemaailma" aikaan, että (ihan sellainen aikuisten oikeesti palkallinen) täystyöllisyys olisi normi.