Mistä voi johtua, että en pysty ajamaan autoa?
Minulla on ajokortti, inssi meni rimaa hipoen läpi kolmannella yrittämällä (varmaan säälistä päästivät minut läpi ja inssiajon reitti oli todella helppo, sää erittäin hyvä ja siihen kellonaikaan ei ollut juurikaan muuta liikennettä). En kuitenkaan pysty ajamaan autoa, tai siis en osaa. En pääse liikkeelle edes pihasta, kun en millään hahmota sen auton kulmia enkä sitä, että miten se auto kääntyy kun peruuttaa johonkin suuntaan ja kääntää rattia johonkin suuntaan ja pyörät on sillä hetkellä osoittamassa johonkin suuntaan. Olen yrittänyt käydä ajamassa niin, että mies ajaa sen auton minulle pois siitä ahtaalta parkkipaikalta ja minä hyppää rattiin vasta siinä tien varressa. Mutta en hahmota muuta liikennettä ollenkaan, näen ihan hyvin ne autot mutta en jotenkin ymmärrä niiden kulkua, läheltä piti tilanteita on ollut paljon kun en tajua missä ne muut autot menee. Olen jo aikeissa luopua kortista kun en vain pysty ajamaan autolla. Olen ottanut lisätunteja, ja se opettaja pystyy kyllä opettamaan minulle niitä liikennesääntöjä (että kenen vuoro mennä missäkin risteyksessä ja sanoo koska pitää lähteä liikkeelle jos on kääntymässä risteyksestä stop-merkin takaa isommalle tielle jne. Mutta ei opettaja voi opettaa minulle sen liikenteen ymmärtämistä tai auton kulmien ymmärtämistä (vaikka harjoiteltu on sellaisilla keiloilla). Mistä johtuu, että en vain pysty ajamaan?
Kommentit (97)
Huonot kuskit pois liikenteestä, ei ole yksi tai kaksi kertaa kun tämmöiset tollot on ajanut päälle, onneksi tuuria ollut matkassa ja vain auton vaurioilla selvitty
Hahmotushäiriö voi olla myös niin vaikea, ettei autoa pysty koskaan ajamaan riittävän turvallisesti.
Hahmotushäiriötä olisi pitänyt kuntouttaa lapsena. Aikuisena se ei enää onnistu.
Ihminen joka osaa kävellä, juosta, aterioida ruokailuvälineillä, pyöräillä, kenteis rakastella...hän hallitsee kehonsa täysin. Nuo ovat aika vaativia toimenpiteitä jossa vaaditaan paljon pientä asentokorjausta ja tarkkaa synkkaamista. Homma pitää saada lihasmuistiin. SAMA KOSKEE AUTOILUA:
Auton hallinta vaatii harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Aja maantiellä, aja maaseudulla, aja kaupungissa kesän valoisinaa sunnuntaiaamuina...niin se tuntuma ajoneuvoon ja ajolinjoihin muodostuu. Ei siinä välttämättä kauaa mene. Ja kulmat joutuu opettelemaan aina uusiksi uudella ajoneuvolla, aluksi vetää vähän varman päälle. Älä siis ihmettele jos pysäköinti on aluksi hankalaa.
Kun totut paremmin, siedät liikennettä ympärilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka osaa kävellä, juosta, aterioida ruokailuvälineillä, pyöräillä, kenteis rakastella...hän hallitsee kehonsa täysin. Nuo ovat aika vaativia toimenpiteitä jossa vaaditaan paljon pientä asentokorjausta ja tarkkaa synkkaamista. Homma pitää saada lihasmuistiin. SAMA KOSKEE AUTOILUA:
Auton hallinta vaatii harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Aja maantiellä, aja maaseudulla, aja kaupungissa kesän valoisinaa sunnuntaiaamuina...niin se tuntuma ajoneuvoon ja ajolinjoihin muodostuu. Ei siinä välttämättä kauaa mene. Ja kulmat joutuu opettelemaan aina uusiksi uudella ajoneuvolla, aluksi vetää vähän varman päälle. Älä siis ihmettele jos pysäköinti on aluksi hankalaa.
Kun totut paremmin, siedät liikennettä ympärilläsi.
"Ihminen joka osaa kävellä, juosta, aterioida ruokailuvälineillä, pyöräillä, kenteis rakastella."
Nuo ovat asioita joita opitaan vaarantamatta muita, toki pyörällä saatat ajaa jonkun päälle, mutta et luultavasti kuolettavasti. Autolla jos kovasta harjoittelusta huolimatta et osaa ajaa turvallisesti, luovuta. Ihan kaikkien tähden. Liian paljon autoilu aiheuttaa kuolemia, pitää ymmärtää lopettaa ajoissa jos ei onnistu
En oppinut ajamaan ja sitä tietysti kanssaihmiset ihmettelivät. Vasta aikuisiällä neuropsykologisten tutkimusten yhteydessä ilmeni, että mulla on hahmotushäriö, joka liittyy pääasiassa suuntiin ja etäisyyksiin.
Katsoin parhaaksi pysyä poissa auton ratista. Pyörällä ajaminen sujuu pyörätiellä, autojen sekaan en mene.
Olen kyllä suorittanut yliopistotutkinnon vaikeaksi mielletyltä alalta. Selvitin pääsykokeetkin kerralla. Ajattelen, että toi pääkoppani on sillä tavalla rakennettu, että on asioita jotka ovat mulle vaikeita ja toisille helppoja ja päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
En oppinut ajamaan ja sitä tietysti kanssaihmiset ihmettelivät. Vasta aikuisiällä neuropsykologisten tutkimusten yhteydessä ilmeni, että mulla on hahmotushäriö, joka liittyy pääasiassa suuntiin ja etäisyyksiin.
Katsoin parhaaksi pysyä poissa auton ratista. Pyörällä ajaminen sujuu pyörätiellä, autojen sekaan en mene.
Olen kyllä suorittanut yliopistotutkinnon vaikeaksi mielletyltä alalta. Selvitin pääsykokeetkin kerralla. Ajattelen, että toi pääkoppani on sillä tavalla rakennettu, että on asioita jotka ovat mulle vaikeita ja toisille helppoja ja päinvastoin.
Kiitos sinulle viisaista valinnoistasi Kaltaisiasi ihmisiä pitäisi olla enemmän
Menin autokouluun paria vuotta myöhemmin kuin olisi saanut. Ja kun sitten sain kortin ekalla yrittämällä, en silti kokenut olevani mitenkään valmis tai sujut auton kanssa. Pelkäsin liikenteessä ja pelkäsin autoa. Ajelut jäivätkin sitten hyvin nopeasti.
Korkeintaan jossain aavikolla voisin ajaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka osaa kävellä, juosta, aterioida ruokailuvälineillä, pyöräillä, kenteis rakastella...hän hallitsee kehonsa täysin. Nuo ovat aika vaativia toimenpiteitä jossa vaaditaan paljon pientä asentokorjausta ja tarkkaa synkkaamista. Homma pitää saada lihasmuistiin. SAMA KOSKEE AUTOILUA:
Auton hallinta vaatii harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Aja maantiellä, aja maaseudulla, aja kaupungissa kesän valoisinaa sunnuntaiaamuina...niin se tuntuma ajoneuvoon ja ajolinjoihin muodostuu. Ei siinä välttämättä kauaa mene. Ja kulmat joutuu opettelemaan aina uusiksi uudella ajoneuvolla, aluksi vetää vähän varman päälle. Älä siis ihmettele jos pysäköinti on aluksi hankalaa.
Kun totut paremmin, siedät liikennettä ympärilläsi.
Vaikea hahmotushäiriö ei kuntoudu ajamalla enää aikuisena. Se olisi pitänyt kuntouttaa vähemmän haittaavaksi jo pikkulapsena. Hahmotushäiriöiselle ei synny tuota tuntumaa ja ajolinjojen hahmotusta vaikka hän aikuisena harjoittelisi.
Vierailija kirjoitti:
Menin autokouluun paria vuotta myöhemmin kuin olisi saanut. Ja kun sitten sain kortin ekalla yrittämällä, en silti kokenut olevani mitenkään valmis tai sujut auton kanssa. Pelkäsin liikenteessä ja pelkäsin autoa. Ajelut jäivätkin sitten hyvin nopeasti.
Korkeintaan jossain aavikolla voisin ajaa.
Hankin ajokortin vain siksi koska halusin asua maalla keskellä ei mitään. En tule koskaan ajamaan missään missä on vähänkin enemmän liikennettä.
Tälläinen hahmotushäiriö taitaa olla suhteellisen yleinen naisilla ?
Vierailija kirjoitti:
Tälläinen hahmotushäiriö taitaa olla suhteellisen yleinen naisilla ?
Varmasti on kuten luonteeltaan itsepäinen, pitää ajaa vaikka tietää olevansa hengenvaarallinen. Koska kyllä sitä oppii kun harjoittelee! Eipä siinä jos siinä opetellessa kuolee pari ihmistä ja kolaroi kymmeniä autoja
Monet epävarmat kuskit kuvittelevat itsellään olevan hahmotushäiriö tms. vaikka ajamista oikeasti estäviä häiriöitä on hyvin harvalla. Itselläkään tilallinen hahmottaminen ei ole vahvuus ja muutenkin olen motorisesti kömpelö, ja lisäksi ymmärrän liiankin hyvin sen, että autolla voi tappaa itsensä ja muut, joten alkuun pelkäsin kuollakseni. Mutta jos autoa tarvitsee elämässä, kannattaa vain sisulla harjoitella enemmän ja alkuun paljon turvallisemmissa paikoissa ja tilanteissa. Voin väittää, että minäkin olen nykyisin aika hyvä kuski. Auto helpottaa elämää valtavasti, sillä pääsee esim. töihin toteuttamaan niitä oikeita vahvuuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläinen hahmotushäiriö taitaa olla suhteellisen yleinen naisilla ?
Varmasti on kuten luonteeltaan itsepäinen, pitää ajaa vaikka tietää olevansa hengenvaarallinen. Koska kyllä sitä oppii kun harjoittelee! Eipä siinä jos siinä opetellessa kuolee pari ihmistä ja kolaroi kymmeniä autoja
Tuollaisia itsepintaisia saattaa olla miehissä. Naiset luovuttavat liiankin helposti. Tunnen itsekin pari tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Tälläinen hahmotushäiriö taitaa olla suhteellisen yleinen naisilla ?
Harjoituksen puutetta. Uskoisin että joukkuepelit mitä pojat harrastavat auttavat oppimaan spatiaalista hahmottamista ja muiden kulkusuunnan ennakoimista jota liikenteessä tarvitsee.
Kävin inssiajossa kuusi kertaa nuoruudessa. En saanut korttia. Oli pakko luovuttaa koska ei ole halpaa ottaa aina vaan lisätunteja.
Luultavasti avaruudellinen hahmotushäiriö, koska en hahmota etäisyyksiä, auton kokoa ym. Kammosin koulussa pallopelejä, olen kömpelö, enkä ikinä uskaltaisi pyöräillä liikenteen seassa. Eksyn myös helposti.
Mulla sama. Auto on ihan kolhuilla mut ei haittaa kun se on halpa romu. En vain hahmot asioita ja törmään aina johonkin kerran kuukaudessa.
Autolla ajo on aina pelottanut ja tunnen oloni tosi epävarmaksi autossa. Auto nyt vain on pakollinen juttu että pääsee töihin.
Kaveritkin nauraa että tulen tappamaan jonkun vielä autollani.
Minua se ei naurata koska olen oikeasti todella iso vaara liikenteessä.
T: M45
Vierailija kirjoitti:
Huonot kuskit pois liikenteestä, ei ole yksi tai kaksi kertaa kun tämmöiset tollot on ajanut päälle, onneksi tuuria ollut matkassa ja vain auton vaurioilla selvitty
auto on jokaiselle pakollinen työn kannalta.
Olen sitten kanssasi samaa mieltä kun saamme perustulon ja jokaisen tulot on turvattu. Sitten ei tarvitse välttämättä lähteä vaarantamaan muita ihmishenkiä liikenteeseen.
On paljon ammattikuskejakin jotka pelkää ajamista ja ovat helvetin epävarmoja ajamaan. Joten varokaa vain. Jokaisen pitää varoa ja ottaa varmaan päälle.
Auto on vaarallinen metallimöykky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oppinut ajamaan ja sitä tietysti kanssaihmiset ihmettelivät. Vasta aikuisiällä neuropsykologisten tutkimusten yhteydessä ilmeni, että mulla on hahmotushäriö, joka liittyy pääasiassa suuntiin ja etäisyyksiin.
Katsoin parhaaksi pysyä poissa auton ratista. Pyörällä ajaminen sujuu pyörätiellä, autojen sekaan en mene.
Olen kyllä suorittanut yliopistotutkinnon vaikeaksi mielletyltä alalta. Selvitin pääsykokeetkin kerralla. Ajattelen, että toi pääkoppani on sillä tavalla rakennettu, että on asioita jotka ovat mulle vaikeita ja toisille helppoja ja päinvastoin.
Kiitos sinulle viisaista valinnoistasi Kaltaisiasi ihmisiä pitäisi olla enemmän
Mun mielestä meille pitäisi maksaa rahaa siitä hyväst ettemme vaaranna liikennettä, kun nyt työn takia on pakko että selviää elämässä. Joku summa rahaa olisi hyvä tulla tilille etten ajaisi ja vaarantaisi muita. Sama pätee myös siihen että jos ei halua hankkia autoa ja ajokorttia, niin henkilölle pitäisi maksaa siitä että menee ja hankkii kortin itselleen, jos sitä tarvitaan töissä.
Koska se on hirvee rasite opetella liikenne ja auton vivut.
Kyllä sitä sisulla oppii. Itselläni on ADD ja hahmotushäiriö ja alku oli auton ajon kanssa todella vaikeaa. Jouduin inssissäkin käymään 19 kertaa, että meni läpi. Kohelsin järjettömästi hermostuessani aiemmat kerrat.
Mutta minulla oli kova halu oppia ajamaan, ja niinpä ostin vanhan halvan auton, ja sitten vaan ajamaan. Kyllä se jännitti kauheasti ekan vuoden. Ekat 5 vuotta kävi pieniä kolhuja ja tunarointeja liikenteessä usein. Mutta kun lähes joka päivä ajoin vaan, kyllä sen ajan kanssa ihan ok:sti oppi. Nyt olen omistanut auton ja ajanut parikymmentä vuotta, enkä pidä itseäni enää erityisen huonona kuskina. En tosin ala edes yrittää johonkin taskuparkkeihin, joihin taitavimmat kuskit yrittää, mutta ei onneksi ole pakkokaan, aina löytyy jostain muunlaisiakin parkkeja. Nykyautot myös helpottaa asiaa, mun pari vuotta vanhassa sähköautossa on joka puolella peruutuskamerat jotka varoittaa jos on lähellä jotain kohdetta mihin voisi törmätä, myös ajaessa etu- ja sivutörmäysvaaran tunnistus ja varoitus, kaistalla pysymisestä hälytys...