Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä voi johtua, että en pysty ajamaan autoa?
01.03.2019 |
Minulla on ajokortti, inssi meni rimaa hipoen läpi kolmannella yrittämällä (varmaan säälistä päästivät minut läpi ja inssiajon reitti oli todella helppo, sää erittäin hyvä ja siihen kellonaikaan ei ollut juurikaan muuta liikennettä). En kuitenkaan pysty ajamaan autoa, tai siis en osaa. En pääse liikkeelle edes pihasta, kun en millään hahmota sen auton kulmia enkä sitä, että miten se auto kääntyy kun peruuttaa johonkin suuntaan ja kääntää rattia johonkin suuntaan ja pyörät on sillä hetkellä osoittamassa johonkin suuntaan. Olen yrittänyt käydä ajamassa niin, että mies ajaa sen auton minulle pois siitä ahtaalta parkkipaikalta ja minä hyppää rattiin vasta siinä tien varressa. Mutta en hahmota muuta liikennettä ollenkaan, näen ihan hyvin ne autot mutta en jotenkin ymmärrä niiden kulkua, läheltä piti tilanteita on ollut paljon kun en tajua missä ne muut autot menee. Olen jo aikeissa luopua kortista kun en vain pysty ajamaan autolla. Olen ottanut lisätunteja, ja se opettaja pystyy kyllä opettamaan minulle niitä liikennesääntöjä (että kenen vuoro mennä missäkin risteyksessä ja sanoo koska pitää lähteä liikkeelle jos on kääntymässä risteyksestä stop-merkin takaa isommalle tielle jne. Mutta ei opettaja voi opettaa minulle sen liikenteen ymmärtämistä tai auton kulmien ymmärtämistä (vaikka harjoiteltu on sellaisilla keiloilla). Mistä johtuu, että en vain pysty ajamaan?
Kommentit (97)
Jos harjoittelu ei auta, ongelmana saattaa olla visuaalinen hahmotusvaikeus.
Minulla on kai jonkinlainen visuaalinen hahmotusvaikeus, kun suuntavaistoni on niin huono. Juuri pari päivää sitten olin ostoskeskuksessa sijaitsevassa paikassa ensimmäistä kertaa. Tehdessäni lähtöä paikasta skarppasin ja päätin että tällä kertaa lähden kulkemaan oikeaan suuntaan ostoskeskuksen käytävällä. Visualisoin mielessäni, kuinka tulin ja mihin suuntaan käännyin yms. Hämmästyttävällä tavalla lähdin silti taas väärään suuntaan paikan ovesta astuttuani!
Koska tiedostin virheen mahdollisuuden, en kävellyt väärään suuntaan pitkän aikaa, vaan ns. maamerkeistä tunnistin nopeasti, ettei ympäristö ole sama kuin se mitä pitkin olin tullut. Tästä opin, että kun haastavissa tilanteissa pysyy tietoisena hahmotusvaikeudestaan, virheen seurauksia pystyy minimoimaan paljonkin.
Auton ratissa tuo tietoisena pysyminen ei varmaan kyllä auta, kun virhearvio saattaa jo sekunnissa johtaa kolariin, jos esim. ei hahmota auton kulmien etäisyyttä.
Kannattaa mennä neuropsykologin vastaanotolle ja kuvailla käytännön ongelmatilanteita.
Minulla on MS-tauti, ja kun neurologilleni pohdin, voisiko huono suuntavaistoni johtua siitä, hän käytännössä nauroi, ettei MS-tauti sellaista aiheuta. Pidän kyllä mahdollisena, että se on omalta osaltaan pahentanut sitä käytännön tilanteissa yleisen kognitiivisen ylikuormituksen, esim. aivosumun, kautta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sun syvyysnäköä testattu?
Ongelmat sillä alueella voisivat selittää, miksi et hahmota muiden tielläliikkujien liikkeitä.
Ei ole testattu syvyysnäköä (eikä kai sitä stereonäköäkään). Missä näitä voi testata? Ja jos on huono syvyysnäkö, niin voiko sen jotenkin korjata? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti mun kokemukset ei ole rohkaisevia. Itsellä oli sama, ja oli pakko lopettaa, kun ei siitä mitään tullut harjoittelusta huolimatta ja pelkäsin satuttavani muita. Olen aina muutenkin ollut vähän kömpelö, mutta arkielämässä pärjään ihan hyvin.
Minäkin olen aina ollut kömpelö kaikissa liikuntalajeissa, mutta muuten ihan älykäs ja lukuaineissa koulussa menestynyt hyvin, nyt opiskelen yliopistossa alaa, jonne on tunnetusti todella vaikea päästä. Ap
Sorge mutta nykyaikana yliopisto on lähinnä lastentarha. Älykkäät ihmiset hakevat yliopistolta porukkaa tekemään nykyajan liukuhihna tuotantoa kuten hallinnolisten papereiden prosessointia ja koodaamista.
Mulla on ongelmia ympäristön huomioimisessa, ja olenkin katsonut parhaaksi pistää ajokorttirahat sijoituksiin. Mä katson pitkälle eteen, mutta en näe yhtään, siis yhtään, mitä auton keulassa tapahtuu. Jos pimeällä hyppäisi hirvi eteen, en varmaan edes huomaisi. Sama jos jalankulkija yhtäkkiä tulisi suojatielle, olen täysin sokea sivuille ja 5-10m päässä keulasta tapahtuville asioille.
Ollaan miehen kanssa joskus koitettu treenata pelaamalla jotain simulaatiopelejä, ja ne ei ehkä anna realistista kuvaa, mutta tarpeeksi hyvän kumminkin. Ajan usein edellä ajavan prseeseen, koska en näe sitä autoa siinä, kun katson kauemmas eteen. Samoin liikennevaloja katsoessa en huomaa, jos edessä tapahtuu jotakin, en esimerkiksi auton takaa tulevaa jalankulkijaa. Onneksi oikeisiin autoihin saa kaikkea teknologiaa, joka tekee käytännössä vaikeaksi ajaa jonkun takapuskuriin motarilla, mutta silti en ajaisi. Parkkipaikkajuttuja en ole edes kokeillut, niihin mun kärsivällisyys ei noissa peleissä riitä, vaan pakitan suoraan vaan kylkeen ja teen tilaa kääntyä, jos sitä ei ole. :p
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ongelmia ympäristön huomioimisessa, ja olenkin katsonut parhaaksi pistää ajokorttirahat sijoituksiin. Mä katson pitkälle eteen, mutta en näe yhtään, siis yhtään, mitä auton keulassa tapahtuu. Jos pimeällä hyppäisi hirvi eteen, en varmaan edes huomaisi. Sama jos jalankulkija yhtäkkiä tulisi suojatielle, olen täysin sokea sivuille ja 5-10m päässä keulasta tapahtuville asioille.
Ollaan miehen kanssa joskus koitettu treenata pelaamalla jotain simulaatiopelejä, ja ne ei ehkä anna realistista kuvaa, mutta tarpeeksi hyvän kumminkin. Ajan usein edellä ajavan prseeseen, koska en näe sitä autoa siinä, kun katson kauemmas eteen. Samoin liikennevaloja katsoessa en huomaa, jos edessä tapahtuu jotakin, en esimerkiksi auton takaa tulevaa jalankulkijaa. Onneksi oikeisiin autoihin saa kaikkea teknologiaa, joka tekee käytännössä vaikeaksi ajaa jonkun takapuskuriin motarilla, mutta silti en ajaisi. Parkkipaikkajuttuja en ole edes kokeillut, niihin mun kärsivällisyys ei noissa peleissä riitä, vaan pakitan suoraan vaan kylkeen ja teen tilaa kääntyä, jos sitä ei ole. :p
Minulla on tuo aivan sama. Kävin eräässä näkötestijutussa, jossa se todettiin (siis että näen vain sen kapean alueen, johon katson, ja vaikka periaatteessa näkökenttäni on normaali, niin en silti "näe" eli havaitse niitä asioita mitä on sivulla tai ylhäällä tai alhaalla siitä mihin katson. Kävin sitten kahdella silmälääkärillä, neurologilla ja aivojen magneettikuvissa, mutta mitään vikaa tai selitystä ei löytynyt muuta kuin että se on silmieni ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen miehen joka kävi seitsemän kertaa inssissä! Sai kortin, ajelee nyt ihan hyvin :D olen ollut kyydissäkin pari kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahmotushäiriöön ei valitettavasti älykkyys auta. Voit oppia ajamaan vuosien harjoittelulla, jos jaksat yrittää.
Minulla ei ole koskaan epäilty mitään hahmotushäiriötä, kukaan opettaja tms ei ole koskaan sanonut mitään siihen suuntaankaan. Eikä esim. tätini, joka on lääkäri ja jonka kanssa vietin aikaa paljon lapsena. Ap
Ota yhteyttä tätiisi tai johonkin toiseen lääkäriin. Jotainhan on vialla, kuten itsekin tiedät. Tsemppiä!
Et tietenkään luovu kortista.
Älä anna ukon ajaa autoa pihasta pois. Aja itse. Pakita ja pysähdy, mene ulos ja mieti kuinka paljon missäkin kulmassa on tilaa, tsekkaa pyörien kulmaukset. Mitä niille pitäisi tehdä jotta voisit pakittaa puoli metriä. Vai pitäiskö ajaa metri eteen ja suoristaa pyörät. Tee niin ja mee taas ulos päättelemään. Vain itse tekemällä opit.
Etukulmat ja renkaiden paikat harjoittelet hiljaisella parkkikentällä. Päätät ajaa niin että toisen puolen renkaat jäävät viivan päälle, aja ja mee ulos katsomaan miten kävi. Jne jne
Älykkäänä osaat harjoitella.
Kaikille vauhti ja liikenne tulee aluksi liian nopeana ja pelottaa, ajan kanssa virtaan sopeutuu
Ja sammuu se moottori vanhoillakin kuskeilla joskus valiissa joten relax
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samankaltainen kuin sinä ap. Kävin aikoinaan autokoulun ja kortti myönnettiin (varmaan säälistä) toisella yrittämällä, vaikka tyrin ajokokeessa.
Minulla ei ollut siihenastisessa elämässä tullut eteeni oikein mitään tilanteita, joissa olisi tullut ilmi, että minulla voisi olla esim. hahmotushäiriö. Enkä siis tiedä, onko minulla se, mutta arvelen niin.
En hahmota liikennettä ollenkaan. En hahmota auton ulottuvuuksia, en muiden ajolinjoja, risteävää liikennettä yms.
Olen melko kömpelö. Olen myös "hyvä" eksymään. Ja kerran tein ammatinvalinnan ohjauksen yhteydessä erilaisia testejä ja avaruudellisen hahmottamisen osiosta vetäisin käytännössä nollat. Eli tulos oli niin surkea, että jopa testaaja ihmetteli sitä suureen ääneen. Mitään jatkotutkimuksia tms ei kuitenkaan tästä seurannut.
Olen suosiolla luopunut autoilusta. Sitä kuitenkin ihmettelen, ettei autokoulun opettajilla eli ammattilaisilla ole mitä ilmeisimminkään mitään käsitystä tästä ongelmasta. Muistan saaneeni opetuksen aikana moitteita ja motkotusta osakseni, mutta ei sitten tullut ammatti-ihmiselle mieleen, että asiakas voisikin kärsiä hahmotushäiriöstä. Sama kuin peruskoulun opettaja haukkuisi lukihäiriöistä lasta.
Tuli mieleen tuosta, miksi jo inssissä ei ole havaittu mahdollista hahmotushäiriötä, niin monestihan uudet kuskit ovat vähän arkoja ja epävarmoja muutenkin ja ajokoekin hermistuttaa, niin ei sitä kokeen vastaanottajalle, joka ei edes tunne oppilasta, välttämättä tule edes mieleen mikään hahmotushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samoja ongelmia kuin ap:lla, mutta ei yhtä laaja-alaisesti. Mulla nimittäin sujuu neulonta ja virkkaus ja ylipäätään kaikenlainen käsillä tehtävä pipertely varsin hyvin ja harrastankin sellaista. Pyöräily, hiihto ja muut vauhtilajit kuitenkin hirvittävät ja ajokorttia en ole koskaan uskaltanut edes ajatella, juostessakin tahtoo tehdä tiukkaa, että tietää missä on jalat ja missä katu. Liikunnassa olen muutenkin aika kömpelö, mutta erilaisissa jumpissa pysyn kohtalaisesti mukana, kun ei niissä askelsarjoissa niin paljon vauhtia ole. Muilta osin olen omasta mielestäni suhteellisen normaali ihminen eikä mitään aivoihin liittyviä diagnooseja ole. Mielenkiintoista tietää että samanlaisia hankaluuksia on muillakin. Ap:n kohdalla pitäisin todennäköisempänä kuin omalla kohdallani, että jotain häiriöksi laskettavaa voisi olla, kun käsillä tekemisessäkin on ongelmaa. Tällainen spesifimpi menee ehkä vain ihmisten erilaisuuden piikkiin. Sehän on sinänsä ihan normaalia, että ihmisellä on vahvuuksia ja heikkouksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun syvyysnäköä testattu?
Ongelmat sillä alueella voisivat selittää, miksi et hahmota muiden tielläliikkujien liikkeitä.Ei ole testattu syvyysnäköä (eikä kai sitä stereonäköäkään). Missä näitä voi testata? Ja jos on huono syvyysnäkö, niin voiko sen jotenkin korjata? Ap
Mulla tuo testattiin työterveystarkastuksen yhteydessä.
Ajokortin ajoin 80-luvun lopussa ja muistaakseni silloin näkö testattiin vain kirjaintailulla kumpikin silmä erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajokortti ei tuo ajotaitoa vaan valmiuden toimimaan liikenteessä auton ratissa. Ajotaidon oppii ajamalla. Helpointi on harjoitella suht pienellä autolla ja ne mittasuhteet oppii arvioimaan autoa aktiivisesti ajamalla, parkkeeraamalla, peruuttamalla, taskuparkeilla. Ensin tätä voi tehdä rauhallisessa ympäristössä.
Opit siinä missä muutkin oppivat. Usko itseesi.
Kun olet kuskin vieressä tai yleisessä liikennevälineessä niin lue liikennetilanteita liikennemerkkejä, kenellä on väistämisvelvollisuus seuraavassa risteyksessä, kenellä on etuajo-oikeus.
Kun lähdet ajamaan uuteen paikkaan aja reitti päässäsi läpi kertaalleen. Kuvittele se reitti, jota sinun on turvallisinta käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ongelmia ympäristön huomioimisessa, ja olenkin katsonut parhaaksi pistää ajokorttirahat sijoituksiin. Mä katson pitkälle eteen, mutta en näe yhtään, siis yhtään, mitä auton keulassa tapahtuu. Jos pimeällä hyppäisi hirvi eteen, en varmaan edes huomaisi. Sama jos jalankulkija yhtäkkiä tulisi suojatielle, olen täysin sokea sivuille ja 5-10m päässä keulasta tapahtuville asioille.
Ollaan miehen kanssa joskus koitettu treenata pelaamalla jotain simulaatiopelejä, ja ne ei ehkä anna realistista kuvaa, mutta tarpeeksi hyvän kumminkin. Ajan usein edellä ajavan prseeseen, koska en näe sitä autoa siinä, kun katson kauemmas eteen. Samoin liikennevaloja katsoessa en huomaa, jos edessä tapahtuu jotakin, en esimerkiksi auton takaa tulevaa jalankulkijaa. Onneksi oikeisiin autoihin saa kaikkea teknologiaa, joka tekee käytännössä vaikeaksi ajaa jonkun takapuskuriin motarilla, mutta silti en ajaisi. Parkkipaikkajuttuja en ole edes kokeillut, niihin mun kärsivällisyys ei noissa peleissä riitä, vaan pakitan suoraan vaan kylkeen ja teen tilaa kääntyä, jos sitä ei ole. :pMinulla on tuo aivan sama. Kävin eräässä näkötestijutussa, jossa se todettiin (siis että näen vain sen kapean alueen, johon katson, ja vaikka periaatteessa näkökenttäni on normaali, niin en silti "näe" eli havaitse niitä asioita mitä on sivulla tai ylhäällä tai alhaalla siitä mihin katson. Kävin sitten kahdella silmälääkärillä, neurologilla ja aivojen magneettikuvissa, mutta mitään vikaa tai selitystä ei löytynyt muuta kuin että se on silmieni ominaisuus.
Eihän autoa ajeta katse yhteen pisteeseen asetettuna, vaan katse skannaa pientareelta pientareelle, kauas, lähelle, vilkuilee sivupeliä, välillä takapeiliä. Eli tuo ei ole autolla ajamisen este.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ongelmia ympäristön huomioimisessa, ja olenkin katsonut parhaaksi pistää ajokorttirahat sijoituksiin. Mä katson pitkälle eteen, mutta en näe yhtään, siis yhtään, mitä auton keulassa tapahtuu. Jos pimeällä hyppäisi hirvi eteen, en varmaan edes huomaisi. Sama jos jalankulkija yhtäkkiä tulisi suojatielle, olen täysin sokea sivuille ja 5-10m päässä keulasta tapahtuville asioille.
Ollaan miehen kanssa joskus koitettu treenata pelaamalla jotain simulaatiopelejä, ja ne ei ehkä anna realistista kuvaa, mutta tarpeeksi hyvän kumminkin. Ajan usein edellä ajavan prseeseen, koska en näe sitä autoa siinä, kun katson kauemmas eteen. Samoin liikennevaloja katsoessa en huomaa, jos edessä tapahtuu jotakin, en esimerkiksi auton takaa tulevaa jalankulkijaa. Onneksi oikeisiin autoihin saa kaikkea teknologiaa, joka tekee käytännössä vaikeaksi ajaa jonkun takapuskuriin motarilla, mutta silti en ajaisi. Parkkipaikkajuttuja en ole edes kokeillut, niihin mun kärsivällisyys ei noissa peleissä riitä, vaan pakitan suoraan vaan kylkeen ja teen tilaa kääntyä, jos sitä ei ole. :pMinulla on tuo aivan sama. Kävin eräässä näkötestijutussa, jossa se todettiin (siis että näen vain sen kapean alueen, johon katson, ja vaikka periaatteessa näkökenttäni on normaali, niin en silti "näe" eli havaitse niitä asioita mitä on sivulla tai ylhäällä tai alhaalla siitä mihin katson. Kävin sitten kahdella silmälääkärillä, neurologilla ja aivojen magneettikuvissa, mutta mitään vikaa tai selitystä ei löytynyt muuta kuin että se on silmieni ominaisuus.
Eihän autoa ajeta katse yhteen pisteeseen asetettuna, vaan katse skannaa pientareelta pientareelle, kauas, lähelle, vilkuilee sivupeliä, välillä takapeiliä. Eli tuo ei ole autolla ajamisen este.
Mutta jos näkökenttä on kapea eli vain tarkan näön alueella, niin ääreisnäkö ei anna "ennakkovaroitusta", mikä huomattavasti hankaloittaa havaintojen tekemistä liikenteessä.
En tiedä olisiko putkinäkö oikea termi tälle?
-eri
Minulla Adhd ja hahmotushäiriö tekee ajamisesta tuskaa. Peruuttaminen parkkiruutuun on mahdottomuus vaikka kuinka harjoittelee. Menin aina samoja helppoja reittejä, ja luoja jos esim tietöiden takia joutui muuttamaan reittiä. Olen suosiolla jättänyt autolla ajamisen, ellen nyt lähikauppaan joskus mene. Muiden on vaikea ymmärtää tätä, ja saan paljon palautetta etten viitsi yrittää ja harjoittelemalla oppii. Ei muuten välttämättä opi jos päässä on ihan rakenteellista vikaa.
Mulla on samoja ongelmia. Sain ajokortin kolmannessa inssissä yli parikymmentä vuotta sitten. Kakkosvaiheenkin pääsin läpi, vaikka en ollut siinä välillä ajanut yhtään. Liikenteessä on mun mielestä liikaa asioita, jotka pitää nopealla aikataululla huomioida ja joihin pitää reagoida. En uskalla ajaa autoa, ja ärsyttää, kun jotkut joskus yrittävät siihen painostaa, vaikka voisin ihan hyvin vaikka ajaa pyöräilijöitä suoralla tiellä pienellä nopeudella kumoon.
Olen yliopiston käynyt, kömpelö ja käsitöissä surkea. Nykyään pelkään ajaa myös pyörällä, enkä yleensä ajakaan vuosikausiin. Kerran ajoin pyörällä kolarin auton kanssa.
Kaikille ei pitäisi antaa ajokorttia ja kaikista ihmisistä ei ole auton rattiin. Ap:n sitkeän harjoittelun tuloksena voi olla jonkun hengenlähtö, pitäisi ymmärtää omat rajansa. Autoilu ei ole mikään kaikkien oikeus ja se ei ole mitään lastenleikkiä
Alue: Aihe vapaa
Mulla on välillä ongelmia kasvojen tunnistamisen kanssa. Ei siis sellaisten tuttujen, jotka jo tunnen hyvin (ystävät ja sukulaiset). Mutta esim. en aina tunnista uusia työkavereita vaikka ilman uniformua tai jos juttelin äsken jollekin random-tyypille ja seuraavana hän tuleekin vastaan pipo päässä ja takki päällä, niin en tunnista jos hänellä ei ole vaikka hyvin erikoiset kasvot. En myöskään muista ihmisten nimiä. Enkä myöskään ole mitenkään erityisen hyvä kuski. Olen myöskin ihan älykäs ja yliopisto-opinnot suorittanut suhteellisen vaivattomasti.