Uskotko Jumalaan?
Vai kiellätkö sen täysin? Jos uskot, niin uskotko jonkin tietyn uskonnon Jumalaan vai ihan "tuntemattomaan" Jumalaan?
Kommentit (85)
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 19:33"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 19:00"]
Uskon Jumalaan ja Jeesukseen! Olen yli 30 vuotta uskonut ja se on ehdottomasti parasta, mitä elämässäni on koskaan tapahtunut: uskoontulo! Ihan pystymettästä! Sitä ennen elin tietämättömänä todella paljosta! Sen jälkeen ovat elämän ja ihmisyyden palikat loksahdelleet paikoilleen ja maailmankuva selkeä ja usko vahvistunut siihen, että Jumala loi tämän kaiken. Evoluutiota pidän satuina ja tarinoina. Omakohtaista kokemusta on mm hyvin ikävien asioiden takia sydämelleni kerääntyneen taakan äkkiä pois putoaminen ja kokemani suunnaton ilo siitä puhtaudesta ja vapaudesta, kiitos Jeesuksen kohtaamisen! Mikään "suuri syntinen" en ollut, tavan äiti-ihminen vain. Raamatun olen havainnut olevan aikamoinen historian kirja, ihmistuntemuksen oppikirja ja tulevaisuuden tapahtumatkin kertova kirja! Olen tutkinut Raamatussa kerrottuja ihmiskunnan sukupolvia ja todennnut, että aika hyvin se pitää paikkansa, Ollaan menossa muuten Raamatun ihan loppulehdillä, joten jo sekin kuvaa sitä, että Jeesuksen takaisintulo on lähellä. Alkulehdiltä voi löytää esim kertomuksia Ninivestä, ja itseäni vahvisti valtavasti, kun kävelin noilla raunioilla, jonka kaupungin Nimrud rakennutti ja josta on myös tavan historian kirjoissa asiaa! Ja kun Ramattua tutkii enemmän, löytyy yhtymäkohtia tavan historiankirjoitukseen paljon, ja mikä erityistä, noita Vanhan Testamentin (Jesajan kirja esim) kirjakääröjä on vastikään löydetty todisteeksi siitä, että asiat oli kirjoitettu jo todella kauan sitten ja pitävät yhtä Raamatun kanssa! Vain asiaa tuntemattomat ja välinpitämättömät iihmiset voivat väittää, ettei Jumalaa ole, sillä niin varma ja luotettava on Raamatun teksti, ettei sitä tuntevalle jää epäselvä Jumalan olemassaolosta!
Oma isäni todisti minun kerrottuani hänelle, että olin tullut uskoon, että Jumala ON! Hän sanoi kokeneensa sen sotarintamalla ollessaan mahdottomassa tilanteessa, jossa "vihollisjoukot" olivat saartaneet hänet ja yhden hänen kaverinsa. Isäni oli kuullut ei-ihmisäänen sanovan hänelle nimeltä mainiten "X, juokse!" ja hän oli ottanut haavoittuneen kaverinsa selkäänsä ja juossut lumi pöllyten YHDENKÄÄN luodin osumatta, vaikka monta asetta tulitti heitä läheltä! Isä sanoi, että se ei ollut ihmisääni, vaan Jumalan ääni, ja Jumalan varjelus. Itse olen kokenut myös Jumalan läsnäolon erilaisissa tilanteissa ja Hän on parantanut minut sisäisestä rikkinäisyydestä ja antanut sydämeen ilon, rauhan ja rakkauden.
Jeesus elää! Hän rakastaa ihmisiä!
[/quote]
Erittäin hyvä kirjoitus.
Kun minä tulin uskoon niin pyysin uskovaa aviopuolisoa ja hän ilmaantui parin viikon sisällä. Olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta.
Aloitin rukoilemaan sukulaisteni puolesta ja meni kolme vuotta kunnes äitini ja viisi sisarustani tuli uskoon ja nyt suvussa on varmaan yli 20 uskovaa.
Sairauksista on parannuttu vaikka lääkärit eivät ole antaneet toivoa.
Taloudellisiin tilanteisiin on tullut apu vaikka ihmiset valehtelee usein, että seurakunnat vie rahat niin minulle ainakin rahat ovat tulleet ja asiat ovat paljon paremmin kuin niillä jotka eivät usko.
Nuoret menestyvät opinnoissaan ja poika on 20 v ja tyttö 17 v ja koskaan ei ole ollut mitään murrosiän ongelmia tai vastaavaa vaan ovat upeita nuoria joilla on paljon myös ystäviä.
Elämä hymyilee.
[/quote]
Kiva, että Jumala on jelpannut noin paljon. Taitaapi olla vaan hiukan valikoivaa sorttia. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon taannoin isänsä ja äitipuolensa toimesta kuoliaaksi kidutettu pikkutyttö Eerika. Luulisi tämänkin lapsen pyytäneen apua häneltä (lapsethan uskovat useimmiten jumalaan ja enkeleihin), mutta sitä eipä irronnut.
Mutta kiva kun jumala on sinua jelppinyt löytämään puolison ja auttanut aivopesemään sukulaisiakin. Ja vielä parantanut sairauksia ja vaivoja, rahan antamisesta puhumattakaan! Reilu äijä!
[/quote]
Oletko kuullut koskaan puhuttavan saatanasta? Oletko koskaan ajatellut, että se saatana käyttää myös Sinua mm. pilkkaamaan Jumalaa.
Oletko kuullut siis saatanasta ja etkö ymmärrä, että murhat, raiskaukset, varkaudet, aviorikokset, rattijuopumukset, pedofiilit, valheet jne. jne. on saatanasta ?
Oletko luullut niin että Jumala on kaiken pahuuden takana? Väärin olet luullut. Maailmassa saatana tekee pahojaan ja ei pidä luulla, että jos Sinä tai joku muu tekee pahuutta niin Jumala aina pomppaisi jostain varjelemaan. Kyllä maailman muuttuminen on meistä jokaisesta itsestä kiinni ja pahemmaksi muuttuminen tapahtuu vain siten, että ihmiset antaa vallan saatanalle.
Kun tulin uskoon ja annoin elämäni Jumalan johtoon ja kun sukulaiseni tulivat uskoon niin saatana on väistynyt meidän elämästä ja meidän kautta ei tapahdu mitään pahaa. Olisi hyvä jos kaikki muuttuisivat ja tekisivät vain hyvää vai mitä pahaa uskossa on jos hyvää tapahtuu?
[/quote]
Mutta millä logiikalla jumala sitten pomppaa auttamaan sinua vai noinkin materiaalisella ja merkityksettömällä asialla kuin raha?! tai parantelee juuri sinun sairauksiasi ja vaivojasi, mutta jättää kärsivän ja kuolevan pikkutytön ilman apua?
Jeppehän tuossa puhui ihan asiaa. Ei kannata sokeasti uskoa yliluonnolliseen vaan kannattaa miettiä, miten asioita tapahtuisi normaalin ajattelutavan kautta. Sielunvaelluskin on hatarasti selitettävissä ns. kvanttilomittumisen myötä, mutta uskon, että nykytiede on vielä niin nuori ja lapsenkengissä, että eivät nämä asiat tieteen avulla ratkea vielä pitkään. Ei pidä kuitenkaan mennä siihen halpaan, kuin muinaiset ihmiset, että väittäisi jumalalliseksi jotain asioita, joita ei ymmärrä. Me ihmiset koetaan vain pieni sektori siitä, mitä todellisuudessa on.
Mun mielestä avaruus, luonto, ihmisaivot jne. on niin mielettömän ihmeellistä, että jotain jumalallista on oltava. Koen myös saavani rauhaa ja voimaa uskoessani, että kuoleman jälkeen on luvassa jotain. Enkelit ja Jumala auttavat minua tarvittaessa. Uskon että monta tietä (uskontoa) vie samaan ykseyteen. Ihmisen harhakuva on että olemme erillisiä kaikesta.
Uskon Jeesukseen. En niihin yliluonnollisiin teräsmies-tarinoihin joita hänestä kerrottiin, vaan siihen mitä hän opetti tavallisesta elämästä. Ymmärrän hänen "taivasten valtakunnakseen" juuri tällaisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion, jossa uskonnon sääntöjen orjallista noudattamista tärkeämpää on toisista välittäminen, arvon antaminen "maan hiljaisille", yhteiskuntarauha, laillisen esivallan kunnioittaminen, koston kierteistä pidättäytyminen jne.
Jeesus oli uskontokriitikko, joka puhui usein järjen käytön puolesta ja jäykkää lakiuskontoa vastaan. Paavali ja kirkot tekivät hänelle melkoisen karhunpalveluksen muokkaamalla hänen opeistaan jäykän lakiuskonnon.
Uskon, mutta vielä enemmän kuvailisain sanalla "luotan" Jumalaan. Luotan siihen mitä raamattuun on kirjoitettu ja olen monesti huomannut että luottamustaan ei ole Jumala pettänyt.
En usko, vaan tiedän, kuitenkin uskon kautta, että Jumala on. Ja kerran jokainen meistä joutuu tuomioistuimen eteen, sen tulette tekin vielä näkemään vaikka kuinka olisitte olevinanne hyviä ja viisaita.
Joo plaa plaa, ei kannata sokeasti uskoa. Voi miettiä että miten ne asiat vois olla. Ja miten ne raamatun kirjoituksen aikoihin olis voinu tapahtua. Miten Jerikon muurit murrettiin? Taikojen ja jumaluuden avulla? Vai tekniikalla? Ja jos tuntee esim. kuolleen ihmisen läsnäolon ei siinä välttämättä oo jumaluuksista kyse vaan ehkä sekin vois olla selitettävissä jotenkin järkevästi. Ehkä me ei olla (pelkästään) ihmisvartaloita, mutta meillä on ihmisvartalo jonka kautta koetaan asiat. Se ei asioista tee yhtään jumalallisempaa vaan voi hyvinkin olla ihan tieteen avulla selitettävissä (joskus tulevaisuudessa). Tai selittäkää mikä teidän uskovaisten mielestä on sitten jumalallista? Se että ette ymmärrä jotain sattumaa tai hyvää tapahtumaa joka osuu kohdalle?
kyse ei ole ymmärtämättömyydestä, päinvastoin..suuresta viisaudesta ja ymmärtäväisyydestä usein. mutta kyllä uskovienkin sekaan kaikkia höyrypäitä mahtuu... voi vain kysyä, oletko sinä kenties yksi heistä?
Uskon. Ja uskon Jumalan puhuvan suoraan ihmiselle.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 16:39"]
kyse ei ole ymmärtämättömyydestä, päinvastoin..suuresta viisaudesta ja ymmärtäväisyydestä usein. mutta kyllä uskovienkin sekaan kaikkia höyrypäitä mahtuu... voi vain kysyä, oletko sinä kenties yksi heistä?
[/quote]
Voisitko kertoa sitten ihan konkreettisia asioita tai esimerkkejä mitä sinä ymmärrät jumalalliseksi tai Jumalasta tulevaksi? En ole mikään höyrypää hihhuli vaan koitan ensin ajatella vain itse että miten asiat voi olla ennen kuin tulkkaan kaikki jonkin uskomusten läpi.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:42"]
olen vain huomannut että mitä enemmän ihmiset alkavat pohtia näitäkin kysymyksiä, sen paremmin he voivat. Mistähän johtuu. Enkä nyt puhu näistä saarnaavista ainoan oikean totuuden torvista.
[/quote]
Monille totuuden käsittely on sen verran haastavaa, että he hakevat turvaa jostain muualta. On varmaan helpompi ajatella, että jokin jumala päättää asioista ja/tai huolehtii ja tukee yms. Varmasti helpottaa sellaisten olotilaa, jotka voivat muuten pahoin tai eivät löydä turvaa muualta.
[/quote]
no mistäs sä löydät turvaa?
[/quote]
Jotku pystyy elämään sen ajatuksen kanssa, että mitään suojelijaa ei ole.
[/quote]
Joo niin mäkin pystyn. omista teoistani olen vastuussa ja mitä tahansa pahaa voi tapahtua kelle vaan, mullekin. Näin on. Mutta juttu onkin siinä että et ole täällä maailmassa tuijottamassa omaa napaasi. Vaan sulla on joku tehtävä. Ja se on suurempi kuin tuo pätemisen tarpeesi. Jos vain uskallat tämän asian tajuta. Ihmisellä on sisäsytyinen tarve hengellisyyteen toisin kuin muilla eläimillä. Tosin monet ihmiset jättävät tämän tason käyttämättä ja elävät kuten mikä tahansa nisäksä ryntäillen viettien perässä sinne tänne ja ahnehtien kaiken mahdollisen minkä saa.
[/quote]
Niin, aivan, eihän sitä nyt voi olla mistään filosofiasta tai etiikasta kiinnostunut, jos ei usko näkymättömiin kolmiosaisiin henkiolentoihin, jotka tempasee kaiken kasaan seittemässä päivässä.
[/quote]
no mukavaa jos pohdiskelet. Filosofia ja etiikka ovat ihmislähtöisiä, toki tärkeitä asioita. Mutta uskontoon kuuluu se että on jotakin mitä ihminen ei voi hallita, suurempaa. Kukin tavallaan, ei ole mitään tarvetta sua yrittää käännyttää. On hyvä että rakastaa edes viisautta jos ei sen pidemmälle halua mennä. Mäkin tykkään pohtia noita, mutta elämä saa silti ihan eri värit kun uskaltaa uskoa johonkin suurempaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun joku tempaistaan viereltä sinne jonnekin, filosofia on aika laiha lohtu.
[/quote]
Mä en oikein ole koskaan ymmärtänyt tuota että perustellaan uskontoa kuin jotain tuotetta, että sitten sitä kyllä viimeistään tarvii kun on elämässä vaikeaa tai joku kuolee ja haluaa nähdä sen vielä joskus. Joo-o, myönnän, se olis varmaan tosi kiva nähdä joitain kuolleita läheisiään. Mutta ei tämä halu nähdä kuolleita läheisiä saa mua hurahtamaan uskoon. Ihan joudun vaan tyytymään siihen, että ei vaan enää nähdä ja kestämään sen niin. En mä pysty tulee uskoon, vaikka se ois miten kivaa. Se että ei usko, on sen verran vahva kokemus sekin.
Minä uskon yhteen kolmiyhteiseen Jumalaan - Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.
En usko mihinkään, mitä ihmisillä on tapana jumalaksi sanoa. Kuulun ilmeisesti siihen vähemmistöön, jolta puuttuu uskonnollisuuteen tms. ohjaava geeni.
Uskon Jumalan olemassaoloon. Luterilaisuus tuntuu kotoisimmalta uskonsuunnalta. Mutta paljon on epäilyksiä ja kysymyksiä. Usko tuo kuitenkin rauhaa ja turvaa elämään. Rukousvastauksiakin koen saaneeni.
Uskon jonkinlaiseen suurempaan voimaan, mutta en kristinuskon mukaiseen Jumalaan.
Ihminen on aina halunnut vastauksia ympäröivästä maailmasta ja uskonto on vuosituhansia antanut ihmisille vastauksia. Jumala on olemassa, ihmisten päässä. Jos katsotte tarkkaan tätä micheangelon maalausta, jossa ihmisen ja jumalan sormet koskettavat niin huomaatte, että jumalan taustalla on poikkileikkaus ihmisenaivoista. Micheangelohan teki anatomisia tutkimuksia ruumiilla.
Tavallaan uskon jumalaan, mutta uskontoihin en usko, ne ovat ihmisten (miesten) yrityksiä hallita muita ihmisiä (erityisesti naisten seksuaalisuutta).
Raamatun Jumala on elävä, yksi ja ainoa Jumala, sen olen minä ja monet muut saaneet kokea ihmeiden, ja Pyhän Hengen kautta. Mutta mihinkään seurakuntaan, tai edes kirkkoon en kuulu. Mutta raamattu on totuus, se on varma. Siihen minä uskon ja luotan. Epäillytkin olen monet kerrat, mutta lopulta päässyt niistä. En usko sokeasti, vaikka kuka mitä väittäisi. Niinkuin raamattukin sanoo, niin sanoma rististä on maailmalle hullutus, eivätkä ne voi sitä ymmärtää, sillä se on tutkittava hengellisesti.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:42"]
olen vain huomannut että mitä enemmän ihmiset alkavat pohtia näitäkin kysymyksiä, sen paremmin he voivat. Mistähän johtuu. Enkä nyt puhu näistä saarnaavista ainoan oikean totuuden torvista.
[/quote]
Monille totuuden käsittely on sen verran haastavaa, että he hakevat turvaa jostain muualta. On varmaan helpompi ajatella, että jokin jumala päättää asioista ja/tai huolehtii ja tukee yms. Varmasti helpottaa sellaisten olotilaa, jotka voivat muuten pahoin tai eivät löydä turvaa muualta.
[/quote]
no mistäs sä löydät turvaa?
[/quote]
Jotku pystyy elämään sen ajatuksen kanssa, että mitään suojelijaa ei ole.
[/quote]
Joo niin mäkin pystyn. omista teoistani olen vastuussa ja mitä tahansa pahaa voi tapahtua kelle vaan, mullekin. Näin on. Mutta juttu onkin siinä että et ole täällä maailmassa tuijottamassa omaa napaasi. Vaan sulla on joku tehtävä. Ja se on suurempi kuin tuo pätemisen tarpeesi. Jos vain uskallat tämän asian tajuta. Ihmisellä on sisäsytyinen tarve hengellisyyteen toisin kuin muilla eläimillä. Tosin monet ihmiset jättävät tämän tason käyttämättä ja elävät kuten mikä tahansa nisäksä ryntäillen viettien perässä sinne tänne ja ahnehtien kaiken mahdollisen minkä saa.
[/quote]
Niin, aivan, eihän sitä nyt voi olla mistään filosofiasta tai etiikasta kiinnostunut, jos ei usko näkymättömiin kolmiosaisiin henkiolentoihin, jotka tempasee kaiken kasaan seittemässä päivässä.
[/quote]
no mukavaa jos pohdiskelet. Filosofia ja etiikka ovat ihmislähtöisiä, toki tärkeitä asioita. Mutta uskontoon kuuluu se että on jotakin mitä ihminen ei voi hallita, suurempaa. Kukin tavallaan, ei ole mitään tarvetta sua yrittää käännyttää. On hyvä että rakastaa edes viisautta jos ei sen pidemmälle halua mennä. Mäkin tykkään pohtia noita, mutta elämä saa silti ihan eri värit kun uskaltaa uskoa johonkin suurempaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun joku tempaistaan viereltä sinne jonnekin, filosofia on aika laiha lohtu.