Lue keskustelun säännöt.
Nyt en enää kestä. Voimat on loppu
01.03.2019 |
Yritän auttaa läheisiäni ja nytkin pesen pyykkiä jollekin, jolla ei ole pesukonetta. Tänä aamuna tuli vaan iso itku, että mitä hittoa mulla on väliä. Älkää pitäkö tätä itsesäälinä. Sitäkin se voi kyllä olla.
Mulla vaan loppuu keinot auttaa lasteni elämän sujumista. Kuvittelin, että nyt heillä menee hyvin, kun lainasin melko ison summan rahaa. Eilen minut kuitenkin hälyytettiin lasten hoitoon ja näin pöydällä ulosottofirman lappuja.
Mikään ei näköjään auta.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- ap - kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lainaa rahaa. Maksa mieluummin annettu lasku tai osta pesukone. Älä ”palvele”. Josko se auttaisi?
Kiitos vastauksesta. Ostin heille pesukoneen, mutta kun sitä pyykkiä näyttää tulevan ihan mahottomasti. Nyt kuitenkin on tuossa perheessä "hävitetty" eläimet. Elukat saivat hyvät kodit ja ei tarvitse enää olla huolissaan niistä ja niiden ruuista.
Siis onko pesukone vai eikö ole perukonetta?
Mitä sinä et ymmärrä?
Ensimmäisessä viestissä ap pesee pyykkiä kun niillä ei ole pesukonetta.
Ja sitten tuossa hän kehuu ostaneensa niille pesukoneen???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä autan lastenlasten hoidossa, mutta taloudelliselle auttamiselle pistin stopin. Hoidin talouden ja ruuat ostin, elimme vielä samassa taloudessa, ja toin vielä kaupasta, mistä milloinkin oli puutetta, mutta siten napsahti. Eihän tämä voi näinkään mennä, kun vielä yksi aikuisista lapsista löysi puolison ja hänenkin elämisensä olisi pitänyt kustantaa. Ehei muutin pois ja nyt on ollut hyvin viileää, eikä kuulumisia ole pahemmin vaihdettu. Jossakin se menee vain raja tuolle taloudelliselle tukemisellekin.
Kyllä aikuisen lapsenkin on joskus aikuistuttava, tavalla tai toisella. Tsemppiä aloittajalle, joskus pitää vain olla itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä autan lastenlasten hoidossa, mutta taloudelliselle auttamiselle pistin stopin. Hoidin talouden ja ruuat ostin, elimme vielä samassa taloudessa, ja toin vielä kaupasta, mistä milloinkin oli puutetta, mutta siten napsahti. Eihän tämä voi näinkään mennä, kun vielä yksi aikuisista lapsista löysi puolison ja hänenkin elämisensä olisi pitänyt kustantaa. Ehei muutin pois ja nyt on ollut hyvin viileää, eikä kuulumisia ole pahemmin vaihdettu. Jossakin se menee vain raja tuolle taloudelliselle tukemisellekin.
Kyllä aikuisen lapsenkin on joskus aikuistuttava, tavalla tai toisella. Tsemppiä aloittajalle, joskus pitää vain olla itsekäs.
No kyllä sullakin on ollut vinksahtanut kuvio.
Hyvä että ymmärsit muuttaa pois ja sillä lailla pakotit ne ihan itse kauppaan.
Mukavaa loppuelämää, eiköhän ne välit siitä lämpene kun oppivat aikuisen elämään, JS jos eivät niin ainakin sulla on nyt oma talous ja itsenäisyys tehdä itsellesi itsesi näköinen tulevaisuus!
Kuinka usein PYYTÄVÄT OMA-ALOITTEISESTI apuasi kodinhoidossa, lasten hoidossa ja taloudellisesti?
Älä auta (lue: sekaannu) jos eivät itse pyydä. Siinäkin tapauksessa, käytä puhdasta harkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taitaa olla itsesäälin kyyneleitä. Marttyyrina uhraudut lapsesi elämässä ja salaa toivot kiitollisuutta. Kukaan ei ajattele sinua. Voit huonosti koska elämäsi on toisten hyväksi, itse et saa mitään. Siis nämä pyykitkin sieltä itse haalsit mukaasi että pääsit niiden kanssa itkemään? Ei taida olla ihan terveet vuorovaikutusmallit teidän perheessä?
👑 ole hyvä ap!
Mutta pliis, oman terveytesi ja jaksamisesi takia jää vielä miettimään miksi kirjoitit ”Nyt en enää kestä - voimat on loppu” ja ”kun mikään ei näköjään auta”.
Mitä olisit halunnut tällä täältä palstalta saavuttaa? Ja ennen muuta MIKÄ sai sinut kirjoittamaan noin - oliko se alitajuntaani hätähuuto sulle itsellesi? Kun kaikissa viesteissäsi kuitenkin yrität tuoda esille sitä että kaiken teet ihan vapaaehtoisesti ja mielellään???
Oletko juurikin jäänyt eläkkeelle? Onko tuo lapsen (liiallinen voimiisi nähden) auttaminen korviketekemistä kun päivässä on niin paljon tunteja ja ilman työtä olet yhtäkkiä ’merkityksetön’? Pitäsikö sinun jutella jonkun ammattilaisen tai hyvän luotettavan ystävän kanssa siitä, miten saat omaan elämääsi mielekkyyden tunteen takaisin? Onko sinulla omia ystäviä vai elätkö lapsen kautta etkö siksi osaa päästää irti - teetkö pyykkäämällä itseäsi heille tarpeelliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taitaa olla itsesäälin kyyneleitä. Marttyyrina uhraudut lapsesi elämässä ja salaa toivot kiitollisuutta. Kukaan ei ajattele sinua. Voit huonosti koska elämäsi on toisten hyväksi, itse et saa mitään. Siis nämä pyykitkin sieltä itse haalsit mukaasi että pääsit niiden kanssa itkemään? Ei taida olla ihan terveet vuorovaikutusmallit teidän perheessä?
👑 ole hyvä ap!
Mutta pliis, oman terveytesi ja jaksamisesi takia jää vielä miettimään miksi kirjoitit ”Nyt en enää kestä - voimat on loppu” ja ”kun mikään ei näköjään auta”.
Mitä olisit halunnut tällä täältä palstalta saavuttaa? Ja ennen muuta MIKÄ sai sinut kirjoittamaan noin - oliko se alitajuntaani hätähuuto sulle itsellesi? Kun kaikissa viesteissäsi kuitenkin yrität tuoda esille sitä että kaiken teet ihan vapaaehtoisesti ja mielellään???
Oletko juurikin jäänyt eläkkeelle? Onko tuo lapsen (liiallinen voimiisi nähden) auttaminen korviketekemistä kun päivässä on niin paljon tunteja ja ilman työtä olet yhtäkkiä ’merkityksetön’? Pitäsikö sinun jutella jonkun ammattilaisen tai hyvän luotettavan ystävän kanssa siitä, miten saat omaan elämääsi mielekkyyden tunteen takaisin? Onko sinulla omia ystäviä vai elätkö lapsen kautta etkö siksi osaa päästää irti - teetkö pyykkäämällä itseäsi heille tarpeelliseksi?
Kiitos kirkkaasta kruunusta 😊
Vastaan sinulle ajan kanssa, koska toit hyviä juttuja ajateltavakseni. Sen kuitenkin sanon, että en juurikaan sekoa lasteni elämään; olen vain taustalla ja he tietävät, että apua saa tarvittaessa.
Tyttöni on parisuhteessa ja molemmilla tosi uuvuttava työ. En tosiaankaan anna "käyttää itseäni hyväksi" vaan haluan auttaa. Tosin: Miksi siis valitan? 😶