Lue keskustelun säännöt.
Jos etälapselle tulisi allergia lemmikkiänne kohtaan niin
01.03.2019 |
luopuisitteko lemmikistä vai lähtisittekö sen kanssa aina pois kun lapsi tulee tapaamaan vanhempaansa??
Kommentit (38)
Käärmeelle allergisoituvassa lapsessa on kyllä muutakin vikaa ja huolestuisin siitä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allergisen lapseni isä ja hänen vaihtuvat naisensa eivät ymmärtäneet allergian vakavuutta. Olen saanut muutaman kerran kiikuttaa lapsen päivystykseen isäviikonloppujen jälkeen. Vasta kun uhkasin nostaa syytteen pahoinpitelystä, meni jakeluun.
No ensin kokeiltaisiin lääkkeillä ja pitää koira pois lapsen sängystä ja sohvilta, ja välttämään nuolemista ja muuta lähikontaktia. Jos nuo ei auttaisi (huom. hyvin usein auttaa!), sitten kokeiltaisiin oikeaa siedätyshoitoa. Koirasta luopuminen olisi kyllä viimeinen vaihtoehto, mutta tietysti pakko, jos tilanne olisi sellainen.
Näin meillä kyllä toimittiin omankin lapsen kanssa (ja mitään etälapsia ei edes ole). Onneksi kotisiedätys ja lääkkeet auttoivat, nyt ei tule oikeastaan mitään oireita (ellei ihan nuoleta naamaansa koiralla).
Vierailija kirjoitti:
Allergisen lapseni isä ja hänen vaihtuvat naisensa eivät ymmärtäneet allergian vakavuutta. Olen saanut muutaman kerran kiikuttaa lapsen päivystykseen isäviikonloppujen jälkeen. Vasta kun uhkasin nostaa syytteen pahoinpitelystä, meni jakeluun.
Kukkua. Olen itse moniallergikko, ja ne hemmetin oireet tulee kyllä heti, eikä minkään viikonlopun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miltäköhän perheen lapsista tuntuu menettää rakas lemmikki?
Miltäköhän lapsesta tuntuu, kun koira on etävanhemmalle tärkeämpi kuin lapsi? Tai miltä lapsista tuntuu, kun sisaruspuoli on koiraa arvottomampi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lemmikki on perheenjäsen, etälapsi ei.
Sitäpaitsi kuitenkin etälapsen äiti yrittää vaan manipuloida.
Lemmikistä luopuminen ei ikinä ole se ensimmäinen ratkaisu kuin tietämättömien kiihkoilijoiden mielestä.
1. arvio onko kyseessä lievä vai paha allergia. Jos lapsi ei oireile vierailun aikana ei kyse ehkä ole allergiasta ollenkaan.
2. esim. koiran allergisoiva hilse vähenee jopa 90% jos se pestään miedolla shampoolla kerran viikossa. Iho ei saa kuitenkaan kuivua, se lisää hilseilyä.
3. siivous, hyvä imuri hepa-suodattimella on kullan arvoinen. Vähän pölyä kerääviä materiaaleja niihin tiloihin jossa koira ja lapsi liikkuu, esim. matot pois, tai paperimatot tilalle. Nihkeäpyyhintä poistaa hyvin pölyä pinnoilta.
4. ilmanpuhdistin huoneeseen jossa lapsi nukkuu, ja koiralta siihen huoneeseen pääsykielto koko ajan, ovi pidetään kiinni.
5. jo aiemmin mainitut lääkitykset.
Näillä päästään jo hyvin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaisin markkinoiden parhaan ilmanpuhdistimen. Ja lapselle allergialääkettä. Satun itse olemaan allerginen koirille, ja koira minulla on siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti isä saisi tavata lasta kotonamme, tietenkin lemmikki lähtisi. Mutta, niin kuin tämäkin, taas tuli vaan yksi tekosyy vieroittaa lapsi isästään. Jos luovumme nyt eläimestämme, äiti keksii kyllä jonkun muun jutun millä estää tapaamiset. Valitettavasti sattui kohdalle persoonallisuushäiriöinen äitivanhempi, jonka kanssa toimii parhaiten ns. pienemmän pahan taktiikka. Ja se on lapsellekin parempi. Jos äitivanhemman kanssa käy vääntämään asioista, hän saa siitä vaan voimaa omalle sairaalle mielelleen. Siinä on lapsi sivuosassa, vaikka näennäisesti "lapsen parhaaksi" toimitaankin. Persoonallisuushäiriöisen kanssa kun ei toimi järkipuhe eikä perustelut mikä on lapsen paras, ei, vaikka asioista sanoisi äidille sosiaalityöntekijä ja psykologi. Kokeiltu on.
(Lapsi saa allergiakohtauksen aina, kun äiti saa tietää lapsen olleen lähellä eläintä. Sillä sinänsä väliä, kenen eläintä ja mitä eläintä. Lapsi on täysin terve tavatessa, vaikka vaatteissa on karvoja ja hilsettä tapaamisella. Mutta jos lapsen kanssa kyläillään jossain paikassa missä on eläin ja äiti saa tietää, "allergiakohtaus" tulee vaikka seuraavalla viikolla jälkijunassa. Lapsi ei oireile mitenkään eläimen läsnä ollessa...)
Mietihän tarkkaa nhaluatko oikeasti jäädä yhdeksi lapsenkiusaamisvälineeksi tuohon suhteeseesi? Vai olisiko aika jo myöntää että tuli vahingossa valittua väärin kun tuon miehen kelkkaan lähdit, ja häipy kuvioista vähin äänin.
Ei se ole mikään häpeä, että myöntää ettei halua enää olla osallisena kuviossa jossa miestä viedään kuin vittturättiä, ja lapsi poletaan myös maahan siinä sivussa. Ja kyllä, kaikki on voinut olla aluksi niiiin ihnaaa, mutta suhteeseen ei ole silti pakko jäädä ikuisiksi ajoiksi, vaikka se olisi alussa ollut miten ihanaa tahansa. Vrt. lyöminen. Eihän kukaan käske jäämään sellaiseenkaan suhteeseen jossa alussa oli ihanaa, ja sitten mies löi.
Kiitos huolenpidostasi, mutta meillä on miehen kanssa oikein ihana ja läheinen parisuhde. Kyllä se äitivanhempi keksii muita tapoja kiusata, jos minä tästä lähtisin. Tyhmä syy, herranen aika. En minä kiusaamisvälineeksi suostu. Ja ei mieskään ole tuohon vitturättiin verrannolline tapauksessamme. :D MUtta kiitos uudesta mielikuvasta, virkistävä, en olekaan koskaan ennen kuullut ko. ilmaisua.
Tuossa olet oikeassa, ei ole häpeä myöntää jos mokaa eikä halua olla mukana enää jossain. Mutta minulla ei ole näin. Parisuhde on ollut alussa ihana ja on ihana nyt 7 vuoden jälkeenkin. Ja lyömisvertaus nyt meni aika lailla harhaan. Harmi, jos sulla on ollut tämmöisiä kokemuksia.
Niin, harmihan se on, että lapsi kaiken keskellä kärsii. Mutta onko syy kiusatun vai kiusaajan... Ja niin kuin jo sanoin, kyllä se hukllu uusia keinoja keksii jos vanhoja ei enää olisi. Lapsen parhaaksi mennään nyt mahdollisimman vähillä tapaamisilla ja vaatimuksilla. Siis tässä tilanteessa lapsen parhaaksi. Parasta lapselle olisi järkevät vanhemmat, jotka erosta huolimatta tukisivat tosiaan VANHEMMUUDESSA ja toinen toisensa arvostamisessa. Mutta yksin ei tätä voi yrittää. Mies ei puhu pahaa lapselle tämän äidistä ja ei lähde mukaan kaikkiin tikusta asiaa -riitoihin, mitä toinen yrittää. Tapaavat isovanhemman luona. Luotetaan siihen, että kyllä se lapsi sitten vanhempana itsekin tajuaa äitinsä tilan.
Olkaas nyt tässä varovaisia! Kaverin 11 v käy isällään vain kerran kk:ssa ja on niin vieraantunut tästä että odottaa 12 vuotispäiväänsä jonka jälkeen ei isän luokse tarvitse enää mennä. Sääliksi käy isää joka kuvittelee olevansa läheinen lapsensa kanssa. Lapsi kutsuu isäpuoltaan iskäksi. Joskus kannattaa tapella niistä tapaamisoikeuksista eikä passiivisena odottaa että kaikki kyllä järjestyy.
Toisen kaverin lasten isä taas on ottanut lemmikkejä ja muuttanut sinne sun tänne huolimatta siitä että lapsi on lievästi allerginen, ja isä ovat välillä asunut toisella puolella Suomea tyttöystävän takia. No voitte arvata, kaverin lapset ei suostu olemaan missään tekemisissä tuon isän kanssa nyt teineinä.
Usein syytetään äitiä vieraannuttamisesta vaikka oikeasti se isäkin voi tehdä elämässään sellaisia ratkaisuja jotka vieraannuttaa sen lapsista. Kukapa lapsi haluaa tuntea olevansa toisena lemmikin tai tyttöystävän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei koskaan toiminut siedätys viikonloppureissuilla. Se oli liian lyhyt aika.
Me otettiin viime kesänä hiirikissoja kun muutettiin vanhaan maalaistaloon josta löytyi hiirenpapanoita. Tehtiin näin vaikka olin yliherkkä kissoille.
Noin kuukausi kesti siedätys. Vasta sitten lakkasi silmien kutina.
Isä voi viedä lapsen allergialääkärille, jossa eläinallergia voidaan todeta (tai todeta ettei allergiaa ole). Tämän jälkeen toimitaan lääkärin ohjeiden mukaisesti. Yksityinen allergialääkäri maksaa enintään muutaman satasen, se olisi tässä tilanteessa varmasti hyvä sijoitus lapsen ja isän yhteiselämän mahdollistajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan. Älkää tehkö mitään ilman lääkärintodistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon pölyjen pyyhintä,imurointi ja lemmikki muualle siksi aikaa. Vaikka toiseen huoneeseen tai tuttavalle ?
Ilmanpuhdistaja hyvä myös tuohon mukaan.
Eroaisin etälapsen vanhemmasta ja pitäisin lemmikkini tietysti.
Jos ei muu auta niin vuokrattaisiin halpa pieni yksiö jossa eälapsi voi tavata vanhempaansa.
Kiitos huolenpidostasi, mutta meillä on miehen kanssa oikein ihana ja läheinen parisuhde. Kyllä se äitivanhempi keksii muita tapoja kiusata, jos minä tästä lähtisin. Tyhmä syy, herranen aika. En minä kiusaamisvälineeksi suostu. Ja ei mieskään ole tuohon vitturättiin verrannolline tapauksessamme. :D MUtta kiitos uudesta mielikuvasta, virkistävä, en olekaan koskaan ennen kuullut ko. ilmaisua.
Tuossa olet oikeassa, ei ole häpeä myöntää jos mokaa eikä halua olla mukana enää jossain. Mutta minulla ei ole näin. Parisuhde on ollut alussa ihana ja on ihana nyt 7 vuoden jälkeenkin. Ja lyömisvertaus nyt meni aika lailla harhaan. Harmi, jos sulla on ollut tämmöisiä kokemuksia.
Niin, harmihan se on, että lapsi kaiken keskellä kärsii. Mutta onko syy kiusatun vai kiusaajan... Ja niin kuin jo sanoin, kyllä se hukllu uusia keinoja keksii jos vanhoja ei enää olisi. Lapsen parhaaksi mennään nyt mahdollisimman vähillä tapaamisilla ja vaatimuksilla. Siis tässä tilanteessa lapsen parhaaksi. Parasta lapselle olisi järkevät vanhemmat, jotka erosta huolimatta tukisivat tosiaan VANHEMMUUDESSA ja toinen toisensa arvostamisessa. Mutta yksin ei tätä voi yrittää. Mies ei puhu pahaa lapselle tämän äidistä ja ei lähde mukaan kaikkiin tikusta asiaa -riitoihin, mitä toinen yrittää. Tapaavat isovanhemman luona. Luotetaan siihen, että kyllä se lapsi sitten vanhempana itsekin tajuaa äitinsä tilan.