Miten selvitä erosta?
En kaipaa nyt muuta kuin vertaistukea. Mieheni ilmoitti tänään haluavansa erota. Yhteisiä vuosia takana 7, ei lapsia, ei avioliittoa. Eron syyksi mieheni sanoo, ettei rakasta minua enää. Eikä jaksa tukea minua. On ollut hankalaa, olen ollut hankala, myönnän sen. Olen hakenut apua, saanut mieliala- ja ahdistuslääkityksen, mutta mieheni ratkaisu on jättää minut nyt. Ennen kuin edes katsotaan, miten lääkkeet alkaisi vaikuttaa (eikä ne välttämättä mitään pelastaisi, tietenkään).
En halua asua yksin, pelkään sitä. Taloudellinen tilanteeni on huono, sekin pelottaa. Olen ihan paniikissa. En pysty syömään, en nukkumaan. En tee muuta kuin istun nojatuolissa ja surffaan netissä.
Miten tällaisesta voi selvitä?
Kommentit (8)
Kiitos, näin se varmasti on. On vaan niin suuri järkytys, kun en ikinä olisi uskonut, että meille käy näin. En tiedä miksi niin vahvasti uskoin meihin.
Ap.
Mulla oli kerran vähän samanlainen tilanne. Asuin vähän aikaa sitten siskoni luona ja keräilin itseäni. Ensimmäiset kuukaudet meni sängyssä maatessa ja itkiessä. Kävin psykiatrilla muutaman kerran ja psyk. sairaanhoitajalla juttelemassa joka viikko. Lopulta pääsin omaan kämppään, raha-asiat hoitui sossun tuella. Se vaati vaan tosi paljon aikaa ja kyllä se elämä sitten pikkuhiljaa voitti kun pääsin lisäksi terapiaan. Ei mulla ole mitään muuta järkevää neuvoa muuta kuin että sure rauhassa ja juttele asiasta ihmisille. Taloudelliset jutut hoituu kyllä jotenkin aina, mutta nyt just sun on tärkeintä pitää itsestäs huolta. Itket ja nukut niin paljon kun sielu sietää, mutta lopulta aika on ainoa mikä siihen auttaa. Pidät vaan nyt huolen siitä että syöt ja juot, ne on tärkeimmät. Yritä jaksaa huolehtia perustarpeista. Tsemppiä, ero on aikuisiän pahimpia kriisejä.
Huutista, naisena saat uuden miehen minuutissa jos vain haluat
Kiitos. En ole koko päivänä pystynyt syömään mitään. Vettä juon. En pysty itkemään, se on outoa, yleensä olen oikea vollottaja. Nukkumaankaan en pysty, koska olo on niin paha. Ihan hirveä paniikki, tärinä päällä.
Kiitos <3
Ap
Paniikki helpottaa kyllä. Et ole välttämättä ollut ihan paras mahdollinen puoliso ja on melko kohtuutonta olettaa, että toinen uhraa ajastaan parhaillaan vielä vuosia ja odottaa, josko jokin hoito auttaa. Lääkkeetkään eivät auta kuin hetken, ne eivät poista ongelmien juurisyitä ja tarvitset esimerkiksi terapiaprosessin. On paljon parempi erota ENNEN terapiaa, sen aikana tapahtuva ero ainakin itselläni sysäsi prosessia yli vuodeksi taaksepäin. Oli pakko lähteä jälleen liikkeelle samoista perusteista. Olin samaan tyyliin ripustautunut kumppaniini ja olin hänen kanssaan myös siksi, etten uskaltanut olla yksin/ymmärtänyt, kuinka hienosti selviän yksin. Ei se ole mikään parisuhde, se on pelastusliivi ja se on epäreilua sille toiselle.
Pitää syödä, vaikka tekisi mieli näyttää sitä pahaa mieltä mm syömättömyydellä. Paniikkiin ei ole syytä, et kuole tähän. Älä jää roikkumaan mieheen ja päästä hänet pois, hän on todennäköisesti jo pitkään halunnut erota, mutta ei ole voinut/uskaltanut. Kyllä se siitä, asiat selviävät kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. En ole koko päivänä pystynyt syömään mitään. Vettä juon. En pysty itkemään, se on outoa, yleensä olen oikea vollottaja. Nukkumaankaan en pysty, koska olo on niin paha. Ihan hirveä paniikki, tärinä päällä.
Kiitos <3
Ap
Mulla tuli aalloissa se. Ensin nukuin 20 tuntia vuorokaudesta, sitten en nukkunutkaan kun ehkä muutaman tunnin yössä kun enempää en pystynyt. Ruoka ei yksinkertaisesti mennyt alas, joten mun paras vinkki on että juo muutakin kuin vettä. Mehuja, smoothieita, mitä vaan. Ihminen pärjää ilman ruokaa yllättävän kauan, kunhan se juo. Se ruokahalu tulee kyllä takaisin, mutta jos sulla vähänkin tekee mieli ja on sellainen olo että pystyt jotain syömään niin tee se sillä hetkellä. Se tekee siitä olosta paljon pahemman jos on fyysisesti myös hajalla. Itkukin voi tulla vasta myöhemmin.
Mulla myös auttoi se, että pääsin lähtemään meidän yhteisestä asunnosta kokonaan pois. En ottanut muuta kuin vaatteeni vaikka olin aivan rahaton. Ei siitä tullut yhtään mitään kun jouduin vielä yhteisessä asunnossa olemaan kaikkien yhteisten tavaroiden keskellä. Silloin kun me erottiin, niin luulin kuolevani siihen tuskaan, en oo ikinä voinut niin huonosti kuin sillon. En kuollut kuitenkaan ja lopulta ymmärsin miten ison palveluksen mies teki itselleen ja mulle kun päätti lähteä. Kyllä sinäkin siitä selviät. Terapia voi auttaa sekä masennuksen kanssa että eron käsittelemisessä.
-2
Mullakin on päivittäin kauhea houkutus käyttäytyä hankalasti, saan oikeen taistella välillä itseni kans etten ala kiukuttelemaan tai masistelemaan. Mutta mulla on niin hyvä mies etten ikimaailmassa halua tehä ittestäni raskasta ihmistä hänen silmis. Mun elämä on siitä kiinni että tuo pysyy mun kans .. 😅❤ Tällä menolla mies rakastaa mua mahottomasti ja mä sitä.
Mä oon aikoinani samalla taktiikalla kun sä ajanut miehen pois. Mun neuvo on se että ota tuo kullan arvoisena opetuksena ja etsi uusi parisuhde missä sama ei toistu. Ilman tuota karseaa opetusta mulla ei ehkä tänään olis näin onnellista ja hyvää parisuhdetta.
Et voi todellakaan vastuuttaa miestäsi pitämään sinusta huolta ja odottelemaan lääketehoa. Vaikka lääkkeet auttaisivatkin niin ne auttavat sinua, ei se tarkoita, että miehesi tunteet tulevat muuttumaan sen myötä. Näin ei todennäkösiesti tule käymään. Miehellä on oikeus erota, oikeus omaan elämään ja omiin päätöksiin.
Olen ollut samassa tilanteessa, keskellä terapiaprosessia ja muuta. Mutta kenenkään ei voi ripustautua, se on äärimmäisen väärin sitä toista ihmisistä kohtaan. Aika auttaa ja se, että hoidat itsenäisen elämän itsellesi ja viet omaa hoitoa eteenpäin.