Poikien äidit, onko teillä pakkomiellettä tytön saamisesta?

Meilläkin muuten pojat ovat rauhallisia ja ihania, ja mielellään askartelevat yms. Ja meidän suhde on mitä upein, keksimme aina jotain hauskaa tekemistä yhdessä, eikä se liity mitenkään sukupuoliin.

Tietysti isänsä kanssa puuhaavat jotain miesten juttuja, mutta saanpahan silloin omaa aikaani, jota myös tarvitsen.

Tavallaan vähän hainkin vahvistusta sille ajatukselle, että ei sillä sukupuolella ihan oikeasti ole väliä. Olen niin vilpittömän onnellinen lapsistani ja siitä suunnattomasti rakkaudesta, jota saan kokea. Ja meidän suhteemme on niin läheinen ja rakastava, että en siinäkään mielessä luule, että tytön kanssa se olisi parempi. En saa poikiani mukaani teatteriin, mutta mistäs sitä tosiaan tietäisi, olisinko saanut tyttöjäkään.

t. ap

Jep, siinä olet ihan oikeassa, että samoja juttuja sitä tehdään sekä tyttöjen että poikien kanssa. Ei se tyttö sinänsä tuo mitään lisää arkeen. Tyttö olisi perheessä vain taas yksi yksilö lisää, jolla on oma luonteensa ja omat mielenkiinnon kohteensa.

Ei todellakaan ole ollut pakkomiellettä tytön saamisesta. Päin vastoin, olen tosi tyytyväinen, että minulla on VAIN poikia. 2 ihanaa poikaa olen saanut, eikä enempää lapsia ole tulossa. Molemmat ovat jo teini-ikäisiä. 

Kuule kyllä siitä pojastakin saa shoppailijan. Opeta se jalo taito ja kadu sitten kun rahat menee. Minun poikani on kauhea shoppailuja ja mies mulle vihainen siitä. Poika täyttää 9v. Opetin myös sisustamisen jutut ja sekin maksaa. Nyt tuo poika olisi aina ostamassa jotain.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 10:18"]

 Kuulostan nyt ehkä ärsyttävältä moralistilta,

[/quote]

Niinhän sä kuulostat. Ja tajuat varmaan miksi: Jos ihminen, jolla ei ole kokemusta siitä tytön kaipuusta (koska sulla se tyttö on), moittii toisia heidän tunteistaan, niin ei sillä sympatiapisteitäkään heru.

Minulla ei ole. Olen 3 pojan äiti ja tyytyväinen tähän. Raskausaikana toivoin kyllä yhtä tyttöäkin ja surin suruni, kun sitä ei tullut. Nyt en enää kaipaa mitään tähän, on hyvä näin. Keskityn näihin mitä on, sekä omaan elämään ja parisuhteeseen.

Minulla on yksi poika ja ihan alkuraskaudesta olin varma että on poika. Olisin pettynyt todella pahasti jos olisi ollut tyttö. En tiedä miksi! Lisää lapsia on suunnitelmissa, mutta ei väliä kumpiako, mielummin poikia

Kyllä minä esikoisesta toivoin tyttöä, ja poika tuli. Rakas ja ihana poika onkin, ihan omanlaisensa persoona, ja kuitenkin tosi poikamainen joissain asioissa. Hänen juttujaan on ihana seurata ja nyt 4-vuotiaana hän saa minut nauramaan ääneen letkautuksillaan. Hän myös omalla tavallaan hyvin vaativa ja raskas lapsi, kutta niin olisi tyttökin noilla samoilla piirteillä varustettuna.

Kun lähipiiriin esikoisen jälkeen syntyi vain tyttöjä, olin tosi kateellinen silti. Huokaisin helpotuksesta, kun mieheni siskolle syntyi poika pari vuotta sitten. Ja sitten me aloimme odottaa toista. Toivoin tyttöä, ja jotenkin tiesin tytön tulevan. Ja tyttö tuli. Enempää lapsia en haluakaan, nyt minulla on molemmat.

Olkaa onnellisia lapsistanne, oli ne tyttöjä tai poikia tai jotain siltä väliltä. Minä sain ainokaiseni yli 10 vuoden odotuksen ja kaiknien mahdollisten toimenpiteiden jälkeen. Hän on aarre!

Mulla ainakin kahden pojan äitinä on jopa pienoinen pelko että osaisinko edes tyttöä kasvattaa, tämä tullut nyt aiheelliseksi kun kolmatta lasta yritetään. Tosiaan kokemusta on vain pojista enkä oo itsekkään koskaan erityisen tyttömäinen ollut joten ei, mulla ei ole "tarvetta" saada tyttöä.

Esikoiseni on poika ja kun odotin toista lastani, toivoin myös poikaa. Ajattelin että kaksi poikaa olisi kiva paketti, yhteisiä leikkejä jne. Mun mielestä on helppo olla ainakin pienen pojan äiti, poika on sellainen "äidin poika", kova halailemaan ja pusuttelemaan, vielä nyt 5-vuotiaanakin ja mietiskelee kaikenlaisia asioita maan ja taivaan välillä ja niistä sitten on mukava jutella. Tykkää leipoa ja värkätä kaikenlaista, en keksi mitään mitä en hänen kanssaan voisi tehdä ns. tyttöjen jutuista.

Toinen lapsi oli sitten tyttö ja täytyy sanoa että aivan ihana hän on, on ihana katsoa kun hän hoitaa pehmoleluja, isoveljeään ja jopa mua, on sellainen puuhakas pieni naisen alku. Mutta samalla hän on eritavalla omapäinen ja saattaa suutahtaa mitä oudoimmista asioista, en monesti edes tajua mistä hän nyt mököttää. Pojan kanssa on sikäli helpompaa, että hän sanoo suoraan mistä on paha mieli ja kaikki on jotenkin yksioikoisempaa.

Mä oon jopa sitä mieltä että pojan kasvatus voi tavallaan olla jopa helpompaa, kuin tytön. Ja aivan varmasti pojan kanssa voi puuhata kaikkea mitä tytönkin, keittiöhommatkin kuuluvat nykypäivänä kummallekin sukupuolelle. ja pojatkin kuulemma kutovat ja virkkaavat. :)

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 01:15"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 10:18"]

 Kuulostan nyt ehkä ärsyttävältä moralistilta,

[/quote]

Niinhän sä kuulostat. Ja tajuat varmaan miksi: Jos ihminen, jolla ei ole kokemusta siitä tytön kaipuusta (koska sulla se tyttö on), moittii toisia heidän tunteistaan, niin ei sillä sympatiapisteitäkään heru.

Tajuan pointtisi kyllä. Olet oikeassa siinä, että toisten tunteiden arvostelu on aika epäurheilijamaista käytöstä. Olen pahoillani että se painottuu viestissäni. Se mitä oikeastaan halusin sanoa tuli paremmin esiin jälkimmäisessä viestissäni. Siis: jotkut ihmiset kohdistavat lapseen sukupuolen perusteella tiettyjä odotuksia, joita lapsi ei vättämättä täytä. On hirveän sääli, jos se heijastuu lapsen ja vanhemman suhteeseen, jos lapsi jollain lailla vaistoaa että hän ei ole sellainen kuin hänen toivottiin olevan. Se on väärin lasta kohtaan. Toki ymmärrän, että suurin osa vanhemmista pääsee siitä pettymyksestä heti kun saa lapsen syliinsä! Mutta olen myös kuullut kun eräs äiti itse kertoi kuinka hänen oli ollut vaikeaa luoda suhdetta vauvaansa, koska tämä oli poika, ja äiti oli niin odottanut tyttöä. Olihan se nyt surullisen kuuloista molempien kannalta. Ja ihan varmaan löytyy tyttöjä ja poikia jotka vanhempien mielestä eivät täytä riittävän hyvin sukupuolensa "tyypillisiä tunnusmerkkejä". Lähipiiriini kuuluu ihmisiä, jotka ovat jollain tavoin sukupuoleensa nähden epätyypillisiä, ajattelen tätä myös heidän kauttaan. Nämä mahdolliset, vaikka toivottavasti harvinaiset seuraukset minua mietityttävät. Sisimmissään ihmiset tuntekoon mitä tuntevat. Ja tunnemmekin, me kaikki, ties mitä ja joskus hyvinkin "epäkorrekteja" asioita... Kunhan emme anna tunteille sellaista  valtaa että menemme yhtään analysoimatta niiden perässä ja siinä samalla kaadamme ne epäreilusti jonkun muun, kuten lastemme, niskaan. Voihan tunteiden kanssa kuitenkin myös työskennellä. 

Sitä en kyllä usko, että en samastuisi tyttöä toivovan tunteisiin siitä syystä että minulla on tyttö. Että olisin tässä asiassa ikäänkuin niin hemmoteltu että en ymmärtäisi "huonompiosaisia" (: En ole koskaan toivonut erityisesti tyttöä tai poikaa, ainoastaan lasta. En ennen ensimmäistä raskautta, jota odotellessa kyllä vierähti niin monta vuotta, leikkausta ja operaatiota että oli aikaa toivoskella yhtä jos toista, en ensimmäisen enkä myöskään toisen raskauden aikana. 

Sori, lainaus meni epäselvästi edellisessä viestissäni. T.se moralisti (: