Mikä ammatti tyhmälle mutta ahkeralle yli 3-kymppiselle?
Minulla on poikkeuksellisen huono muisti, joten näin ollen minusta ei ole kirjaviisaaksi. Olen myöskin matemaattisesti lahjaton. Olen siis tyhmä varmaan enemmistön silmissä. No nyt on kuitenkin tullut sellainen elämäntilanne eteen, että olisi mentävä uuden alan töihin tai opiskelemaan, koska ansiosidonnainen loppuu. Mikään kuljetusala ei tule kysymykseen eikä siivous. Mihin ammatteihin/töihin kannattaisi hakea? Myöskään mikään lähihoitajan työ ei sovi, koska en ole kovinkaan asiakaspalveluhenkinen.
Kommentit (63)
Tehdastyö, kiinteistöalalla apulaisena, kaupassa apulaisena, keittäjä?
IP kirjoitti:
Muistia voi kehittää! Jos koet nyt olevasi huonomuistinen, se ei tarkoita sitä että olisit loppuelämäksesi tuomittu sellaiseksi. Käytä hyödyksi myös muistilappuja, kalenteria, muistisääntöjä...
Jos on huono työmuisti niin noista on vain rajallisesti apua (sitä ei voi myöskään kehittää). Itse esimerkiksi en pysty pitämään mielessä samanaikaisesti monta asiaa, ja jos on joku hektinen työ jossa pitää osata pitää monta palloa ilmassa samanaikaisesti niin ei vain onnistu. Joku rauhallinen työ missä pystyy luomaan rutiinit ja hyödyntämään vaikka post-it lappuja kuulostaa AP:lle hyvältä valinnalta.
Kirjoitusvirheiden pongaaja av-palstalle.
Ai niin mutta siihen tarvitaan akateeminen tutkinto joltain huuhaa-alalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei näistä luetelluista ammateissa mun mielestä mikään sovi heikkolahjaiselle. Semmoisia töitä ei käytännössä ole.
Voihan olla että AP on keskimääräistä reilustikin tyhmempi, mutta ei niin tyhmä että olisi varsinaisesti kehitysvammainen. Kyllä moni täällä ehdotetuista voisi sellaiselle sopia. Tärkeää olisi että työ olisi rutiininomaista jossa ei tarvitsisi koko ajan oppia uutta.
Vihervasemmisto ottaa tyhmiä riveihinsä
vaativan alan asiantuntija,nuitahan palsta täynnä
Vierailija kirjoitti:
Välinehuoltaja sairaalaan?
Minua kiinnostaisi tämä ammatti, mutta olen varmaan liian jälkeenjäänyt ko. ammattiin. Kuitenkin minua on luonnehdittu tarkaksi työskennellässäni ravintola-alalla, minkä takia olen pitänyt välinehuoltajan ammattia sellaisena, jota voisin kuvitella opiskelevani mutta toinen asia onkin sitten se, että olisiko jälkeenjääneisyyteni esteenä. Tarkkuudestani olisi kuitenkin hyötyä, vaikka nykyaikana siivojankin pitää tehdä työnsä kello kaulassa. Itse olen monien mielestä liiankin tarkka. Minä en taas sähläämistä arvosta enkä halua hoitaa hommiani hätiköiden vaan perehtyä tarkemmin ymmärtääkseni uudet, opeteltavat asiat.
Olen löytänyt tietoa, että välinehuoltajan työ on SORA-lainsäädännön mukainen tutkinto, joten lääkärintodistuksen avulla pitäisi todistaa toimintakyky. Pelottaa vain, että sieltä paljastuu lievä kehitysvammani, vaikka sitä on jopa psykologikin kyseenalaistanut huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Hän oli arvioinut minulla olevan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia (entinen heikkolahjaisuus, mutta nykyään pitäisi olla poliittisesti korrekti termien kanssa) lievän kehitysvamman sijaan ja sen lisäksi lievää autismia. Haluaisin olla edes kerran rehellinen enkä tuoda ongelmia eteeni myöhemmin.
Ennakkoon olen etsinyt tietoa välinehuoltajan työnkuvasta, ja järjen mukaan ymmärrän, että siinä ei tasankaan voi mokata, ettei kirurgi tai hammaslääkäri käytä epästeriiliä välinettä työssään tai muuten se voi koitua ikäväksi kohtaloksi potilaalle, jos instrumentissa on pienikin verijälki. Mitään mokia en ole tietenkään tehnyt työelämässäkään allergioiden suhteen, koska tiedän ettei ne ole mikään pikku juttu, vaan se voi olla aika kohtalokas, jos pähkinäallerginen söisi pähkinän jäämiä sisältävää ruokaa.
Matematiikan opiskelin erityisopetuksen puolella ollessani koululainen. Minulla ei ole aavistustakaan, minkälaisilla arvosanoilla selvisin alakoululaisena. Yläkoulusta selvisin muista aineista ilman tähtimerkintää 6:sta 8:aan. Etenkin yhteiskuntaopista ja historiasta pidin.
Siivoojan ammattia on turha ehdottaa, koska olen fyysisesti heikompi moniin naisiinkin verrattuna. Köyhä perhetaustakin on aiheuttanut minulle sen tunteen, etten voisi koskaan kouluttautua siivoojaksi vaikka arvostan kyseistä työtä enemmän kuin jotakin pilipali-humanistitutkinnon opiskelijaa. No, lisätyönä olin sitä joskus miettinyt, mutta Sjögrenin oireyhtymä tekee minusta heikon fysiikaltaan. En halua olla äitini tai isäni kaltainen köyhä ja työkyvyttömyyseläkeläinen, vaikkeivat ole siivoustyötä tehneet.
Onko se lähihoitajan työ poissuljettu SORA-lain mukaan? Ei siellä niin paljon matematiikkaa ole, ettet tukiopetuksella pärjäisi. Ja jos lähärikoulun tai minkä muun koulun tahansa läpäisisit, osaisit arvostaa koulutustasi enemmän kuin moni nuori, koska läpäisy ei olisi sinulle itsestään selvä. Kirjoitat hyvää tekstiä, joten saisit kyllä tehtävät tehtyä.
Sitten johonkin kodinomaiseen paikkaan töihin, niissä ei vaihdu asukkaat koko ajan, joten ei tarvitse muistaa niin paljon.
Asenteesi on ihailtavan rehellinen ja nöyrä, myönnät oppimisvaikeutesi, joten ottaisin sinut kyllä kertomasi perusteella työkaveriksi :)
-Lähihoitaja
Kiinteistönhoitaja, lepposaa hommaa.
Välinehuoltaja, laitoshuoltaja, keittiöapulainen. :) Tsemppiä uusille työurille!
Se on omasta sisusta kiinni mitä haluaa tehdä. Useimmiten matikka on tökkinyt kohdallani, mutta se on johtunut siitä ettei kukaan selittänyt miten se lasketaan? Yläasteella matikan ope istui vaan ja sanoi se ja tehtävä lasketaan. Nyt aikuisuudessa olen tavannut insinöörin joka opetti minut laskemaan. Ei aina ja kaikkea voi laittaa heikkolahjaisuuden piikkiin vaan vika voi olla myös muualla. Kuten opetustavoissa.
Se on työnantajan ongelma, jos palkkaa.tunarin, joka lähinnä sotkee asiat. Siinä mielessä aina kannattaa hakea siihen hommaan mihin pääsee.
Voihan jotkut kovapalkkaiset toimitusjohtajatkin porskuttaa eteenpäin firmasta toiseen sitä mukaan, kun edelliset on konkurssissa. Ja palkka vain nousee, eikä hävetä yhtään.
Metalliala! Täällä me muutkin yksinkertaiset ja epäsosiaaliset ollaan :) t. Levyseppä hitsaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välinehuoltaja sairaalaan?
Minua kiinnostaisi tämä ammatti, mutta olen varmaan liian jälkeenjäänyt ko. ammattiin. Kuitenkin minua on luonnehdittu tarkaksi työskennellässäni ravintola-alalla, minkä takia olen pitänyt välinehuoltajan ammattia sellaisena, jota voisin kuvitella opiskelevani mutta toinen asia onkin sitten se, että olisiko jälkeenjääneisyyteni esteenä. Tarkkuudestani olisi kuitenkin hyötyä, vaikka nykyaikana siivojankin pitää tehdä työnsä kello kaulassa. Itse olen monien mielestä liiankin tarkka. Minä en taas sähläämistä arvosta enkä halua hoitaa hommiani hätiköiden vaan perehtyä tarkemmin ymmärtääkseni uudet, opeteltavat asiat.
Olen löytänyt tietoa, että välinehuoltajan työ on SORA-lainsäädännön mukainen tutkinto, joten lääkärintodistuksen avulla pitäisi todistaa toimintakyky. Pelottaa vain, että sieltä paljastuu lievä kehitysvammani, vaikka sitä on jopa psykologikin kyseenalaistanut huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Hän oli arvioinut minulla olevan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia (entinen heikkolahjaisuus, mutta nykyään pitäisi olla poliittisesti korrekti termien kanssa) lievän kehitysvamman sijaan ja sen lisäksi lievää autismia. Haluaisin olla edes kerran rehellinen enkä tuoda ongelmia eteeni myöhemmin.
Ennakkoon olen etsinyt tietoa välinehuoltajan työnkuvasta, ja järjen mukaan ymmärrän, että siinä ei tasankaan voi mokata, ettei kirurgi tai hammaslääkäri käytä epästeriiliä välinettä työssään tai muuten se voi koitua ikäväksi kohtaloksi potilaalle, jos instrumentissa on pienikin verijälki. Mitään mokia en ole tietenkään tehnyt työelämässäkään allergioiden suhteen, koska tiedän ettei ne ole mikään pikku juttu, vaan se voi olla aika kohtalokas, jos pähkinäallerginen söisi pähkinän jäämiä sisältävää ruokaa.
Matematiikan opiskelin erityisopetuksen puolella ollessani koululainen. Minulla ei ole aavistustakaan, minkälaisilla arvosanoilla selvisin alakoululaisena. Yläkoulusta selvisin muista aineista ilman tähtimerkintää 6:sta 8:aan. Etenkin yhteiskuntaopista ja historiasta pidin.
Siivoojan ammattia on turha ehdottaa, koska olen fyysisesti heikompi moniin naisiinkin verrattuna. Köyhä perhetaustakin on aiheuttanut minulle sen tunteen, etten voisi koskaan kouluttautua siivoojaksi vaikka arvostan kyseistä työtä enemmän kuin jotakin pilipali-humanistitutkinnon opiskelijaa. No, lisätyönä olin sitä joskus miettinyt, mutta Sjögrenin oireyhtymä tekee minusta heikon fysiikaltaan. En halua olla äitini tai isäni kaltainen köyhä ja työkyvyttömyyseläkeläinen, vaikkeivat ole siivoustyötä tehneet.
Mielestäni kirjoitat melko hyvin, yhdyssanat yhteen, pilkut ja pisteet pääasiassa oikeilla paikoillaan jne. Voisitko hyödyntää sitä jotenkin?
bffgbgf kirjoitti:
Rakennustyömaasiivooja / Loppusiivooja. Koulutusta ei tarvita, työturvakortii tarvcitaan. Työhön opastetaan. Jos olet ahkera ja valmis raatamaan joka päivä töitä on niin paljon kun ikinä vaan jaksat tehdä. Jos olet laiska ja näpräät känykkää... ei ole töiträ yhtään.
Missä päin suomea näitä olisi? Onko sulla jonkun henkilön nimeä keltä voisi kysyä näitä?
Haudat kaivetaan nykyisin koneella, eikä asiakkaat paljon valittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välinehuoltaja sairaalaan?
Minua kiinnostaisi tämä ammatti, mutta olen varmaan liian jälkeenjäänyt ko. ammattiin. Kuitenkin minua on luonnehdittu tarkaksi työskennellässäni ravintola-alalla, minkä takia olen pitänyt välinehuoltajan ammattia sellaisena, jota voisin kuvitella opiskelevani mutta toinen asia onkin sitten se, että olisiko jälkeenjääneisyyteni esteenä. Tarkkuudestani olisi kuitenkin hyötyä, vaikka nykyaikana siivojankin pitää tehdä työnsä kello kaulassa. Itse olen monien mielestä liiankin tarkka. Minä en taas sähläämistä arvosta enkä halua hoitaa hommiani hätiköiden vaan perehtyä tarkemmin ymmärtääkseni uudet, opeteltavat asiat.
Olen löytänyt tietoa, että välinehuoltajan työ on SORA-lainsäädännön mukainen tutkinto, joten lääkärintodistuksen avulla pitäisi todistaa toimintakyky. Pelottaa vain, että sieltä paljastuu lievä kehitysvammani, vaikka sitä on jopa psykologikin kyseenalaistanut huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Hän oli arvioinut minulla olevan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia (entinen heikkolahjaisuus, mutta nykyään pitäisi olla poliittisesti korrekti termien kanssa) lievän kehitysvamman sijaan ja sen lisäksi lievää autismia. Haluaisin olla edes kerran rehellinen enkä tuoda ongelmia eteeni myöhemmin.
Ennakkoon olen etsinyt tietoa välinehuoltajan työnkuvasta, ja järjen mukaan ymmärrän, että siinä ei tasankaan voi mokata, ettei kirurgi tai hammaslääkäri käytä epästeriiliä välinettä työssään tai muuten se voi koitua ikäväksi kohtaloksi potilaalle, jos instrumentissa on pienikin verijälki. Mitään mokia en ole tietenkään tehnyt työelämässäkään allergioiden suhteen, koska tiedän ettei ne ole mikään pikku juttu, vaan se voi olla aika kohtalokas, jos pähkinäallerginen söisi pähkinän jäämiä sisältävää ruokaa.
Matematiikan opiskelin erityisopetuksen puolella ollessani koululainen. Minulla ei ole aavistustakaan, minkälaisilla arvosanoilla selvisin alakoululaisena. Yläkoulusta selvisin muista aineista ilman tähtimerkintää 6:sta 8:aan. Etenkin yhteiskuntaopista ja historiasta pidin.
Siivoojan ammattia on turha ehdottaa, koska olen fyysisesti heikompi moniin naisiinkin verrattuna. Köyhä perhetaustakin on aiheuttanut minulle sen tunteen, etten voisi koskaan kouluttautua siivoojaksi vaikka arvostan kyseistä työtä enemmän kuin jotakin pilipali-humanistitutkinnon opiskelijaa. No, lisätyönä olin sitä joskus miettinyt, mutta Sjögrenin oireyhtymä tekee minusta heikon fysiikaltaan. En halua olla äitini tai isäni kaltainen köyhä ja työkyvyttömyyseläkeläinen, vaikkeivat ole siivoustyötä tehneet.
Et voi olla kehitysvammainen saati heikkolahjainen tuon hyvän suomen kielen ja analysoivan tekstin takia. Ehkä jotain as-oiretta ja lievää oppimisen ongelmaa jos huonoimmillaan selviää ilman mukautuksia kutosella tai parhaimmillaan seiskalla.
Ja juurikin sopii tyhmille, jotka eivät ole ymmärtäneet ihmisen jo laskeutuneen puusta. Kukaan viisas ei sinne kiipeä.