Läheisriippuvuudesta toipuneet

Aika paljon auttoi se kun otti eron miehestä.

Sen jälkeen itsepintaisesti opettelee huolehtimaan etupäässä itsestään.

Olen. Eron seurauksena minäkin.

Kaikki alkoi siitä, ettäopin tunnistamaan OMAT tarpeenija tunteeni. Ja luin kaiken mahdollisen kirjallisuuden.

OMIEN OIKEUKSIEN LUETTELO (EDMUND J. BOURNE 1999)

Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.

Minulla on oikeus ilmaista sekä kielteisiä että myönteisiä tunteitani.

Minulla on oikeus muuttaa mieleni. Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.

Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.

Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.

Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.

Minulla on oikeus sanoa: “En tiedä”.

Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni.

Minulla on oikeus olla sekaantumatta muiden asioihin.

Minulla on oikeus kaivata omaa aikaa tai tilaa.

Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.

Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.

Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat ja ottavat huomioon tarpeitani ja toiveitani.

Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.

Minulla on oikeus olla onnellinen.

Minulla on ADD ja läheisriippuvuus on minulle itsestäänselvyys. En kovin hyvin pärjäisi ilman puolisoani ja muita minua auttavia läheisiä. Minulle tuo läheisriippuvuus on siis eduksi ja hyvä asia.

Ei aina ole kyse puolisosta, omalla kohdalla epäterve riippuvuussuhde muodostui ystävään. Olin kuunnellut niin kauan ystäväni tilitystä vaikeista ongelmista, että en ymmärtänyt miten syvälle olin mennyt hänen maailmaansa. Kolmannen kerran saman kierroksen aloittaminen neljän vuoden sisällä avasi silmäni. Nyt opettelen pitämään huolen ensisijaisesti omista asioistani ja omasta onnestani. En usko että olen vielä toipunut, mutta pikku hiljaa parempaan suuntaan.

Minulla se liittyi lapsuuden kaltoinkohteluun, isään joka piti minua itsensä jatkeena.

Kun tuo pimeys alkoi lapsena ja jatkui, aivojeni jotkut välittäjäaineet alkoi pitää perusasetuksena, että minun kuuluukin olla alisteinen. Myöhemmin kaikkein huonoimmat miehet löysi yhden vielä huonomman. Pitkissä suhteissa oli väkivaltaa ja alistamista. Manipulointi voi olla käytännössä sitä, että toinen vaan jankuttaa, kunnes saa tahtonsa läpi. Kiusaajille se on leikki, että saa toisen murenemaan. Näitä sairaita miehiä riittää.

Kyse on siitä, että on opittava pitämään puolensa, tietää rajansa. Oman tahdon herätessä voi tulla turpaan ja kiusaajat saattaa vainota paljon myöhemminkin (olihan minun kanssani niin helppoa kun aina vain myötäilin ja toteutin toiveet).

Tuosta on vaikea toipua, mutta ajan myötä se on mahdollista.

Aina kannattaa olla itsensä puolella.

Ap googlaa "jämäkkyys".

Vierailija kirjoitti:

Ei aina ole kyse puolisosta, omalla kohdalla epäterve riippuvuussuhde muodostui ystävään. Olin kuunnellut niin kauan ystäväni tilitystä vaikeista ongelmista, että en ymmärtänyt miten syvälle olin mennyt hänen maailmaansa. Kolmannen kerran saman kierroksen aloittaminen neljän vuoden sisällä avasi silmäni. Nyt opettelen pitämään huolen ensisijaisesti omista asioistani ja omasta onnestani. En usko että olen vielä toipunut, mutta pikku hiljaa parempaan suuntaan.

Ymmärrän täysin. Olen tuo neljäntenä kommentoinut ADD-tapaus ja luultavasti juuri ADD:n vuoksi olen ihan liian helposti auttamassa kavereita ja tuttuja.

Olen ollut vuosikausien ajan kallonkutistajana ja vertaistukena monille kaltaisilleni ja muille, joilla on ollut rankka elämä. Paljon minulla onkin ystäviä ja kavereita ja suurimmalla osalla on ongelmallinen elämä, eri mielenterveysoireista ja vastoinkäymisistä johtuen.

Minulla on ainainen halu näyttää maailmalle, että kyllä minäkin olen ihan hyvä ihminen. Oman elämän suorittaminen onkin sitten jo todella hankalaa. Hyvänä ihmisenä elämisen yrittämisen seurauksena on kuitenkin onneksi siunaantunut paljon hyviä ihmisiä lähipiiriin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla se liittyi lapsuuden kaltoinkohteluun, isään joka piti minua itsensä jatkeena.

Kun tuo pimeys alkoi lapsena ja jatkui, aivojeni jotkut välittäjäaineet alkoi pitää perusasetuksena, että minun kuuluukin olla alisteinen. Myöhemmin kaikkein huonoimmat miehet löysi yhden vielä huonomman. Pitkissä suhteissa oli väkivaltaa ja alistamista. Manipulointi voi olla käytännössä sitä, että toinen vaan jankuttaa, kunnes saa tahtonsa läpi. Kiusaajille se on leikki, että saa toisen murenemaan. Näitä sairaita miehiä riittää.

Kyse on siitä, että on opittava pitämään puolensa, tietää rajansa. Oman tahdon herätessä voi tulla turpaan ja kiusaajat saattaa vainota paljon myöhemminkin (olihan minun kanssani niin helppoa kun aina vain myötäilin ja toteutin toiveet).

Tuosta on vaikea toipua, mutta ajan myötä se on mahdollista.

Aina kannattaa olla itsensä puolella.

Ap googlaa "jämäkkyys".

Oletko sinä minä?

Ihan naurattaa tuo manipulointijankkaus. Voi luoja.... sitä väsytystaistelua ei kestä kukaan!

Turpaan olen minäkin saanut eksältäni viime vuosina. Olen kuulemma sairas, moraaliton ja syvällä petoksen tiellä....

Kakkonen