Minkälainen olisi yhteiskunta, jossa kukaan ei ostaisi juuri mitään, ainakaan uutena?

Ihana! Kulutus vähenisi ja maailma alkaisi parantua. Sairas kulutusyhteiskunta sesonkivaatteineen ja itsetunto-ongelmineen saisi jäädä historiaan, ja tehdä tilaa henkiselle hyvinvoinnille ja kehittymiselle. 

Ei tarvitsisi tehdä töitä muille.

95% töistä on sellaista mitä ei kukaan tarvi eikä se ole tarpeellista.

Sellainen yhteiskunta sortuisi anarkiaan ja suurin osa väestöstä kuolisi väkivaltaisuuksiin, nälkään tai janoon.

Lopulta muodostuisi uusi yhteiskuntajärjestys, missä asioita alettaisiin jälleen ostamaan.

Ei tartte kuin katella dokkareita alkuperäiskansoista eri puolilta maailmaa niin saat vastauksen.

No, ensin tulisi hirveä määrä konkursseja, kun tehtaat ja myymälät kaatuisivat ja työntekijät joutuisivat työttömiksi. Vaatteiden ja kulutustavaroiden rikkoutuessa vuosien myötä alkaisi riita siitä, kenelle ehjät tavarat kuuluvat, ja varmaankin vahvimman laki tulisi itsestään käyttöön.

Suurimmalla osalla ihmisistä olisi homssuiset kodit rikkinäisine huonekaluineen. Työpaikat ja ostovoima vähenisivät, tämän seurauksia voi joku markkinaihminen valoittaa vielä tarkemmin.

Positiivisena puolena olisi toki ympäristörasituksen väheneminen.

Vähemmän turhia työpaikkoja/työaikaa. Enemmän vapaa-aikaa.

Rahan käyttö loppuisi, ja sen jälkeen vaatteista yms. tulisi valuuttaa. "Annan sulle tän luksuslaukun, jos annat mulle ruokaa".

Mainostajat eivät enää päättäisi sitä, mitä on hyvä elämä. Vähemmän paineita olla tietynlainen. Nykyään mainostajat tekevät kaikkensa sen eteen, että ihminen ei pidä itsestään sellaisenaan, vaan kokee aina tarvitsevansa jotain lisäapuja - maksullisia tietenkin. Ihanne on aina enemmän kuin mitä kukaan voi olla, ja seurauksena ihmiset ovat tyytymättömiä itseensä ja onnettomia. Uudessa maailmassa olisi ehkä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän turhia työpaikkoja/työaikaa. Enemmän vapaa-aikaa.

Enemmän työttömiä, enemmän kustannuksia työttömistä, enemmän valtionvelkaa kattamaan menetetyt verotulot ja päivittäin paisuvan työttömyyspommin kustannukset.

Lopulta Suomi ei saisi enää velkaa ja siinä vaiheessa loppuisi valtion tuki työttömille.

Seurauksena massa-asunnottomuus, nälänhätä ja kurjuus.

Pidä hauskaa vapaa-aikasi kanssa! Mutta älä syö leipääsi julkisella paikalla, jos et halua että joku epätoivoinen tap paa sinut saadakseen nälkäisille lapsilleen ruokaa.

Noh koko maailma pyörii kulutuksen ympärillä. Ilman kulutusta ei olisi sinullakaan töitä. Mitä tekee ihmiset joilla ei ole töitä eikä rahaa eikä ole hyvinvointivaltiota (koska sitä ei voi pyörittää ilman kulutuksesta saatuja verotuloja)?

Jos uuden ostamista saisi kuitenkin olla edes vähän, niin tuotteista varmaan tehtäisiin laadukkaampia ja kestävämpiä. Nykyäänhän tavarasta tehdään tahallaan huonoa, koska pitkällä aikavälillä siten tienataan enemmän (ja vielä pitemmällä aikavälillä ympäristö ja sitä kautta ihmiskuntakin kärsii).

Vierailija kirjoitti:

Noh koko maailma pyörii kulutuksen ympärillä. Ilman kulutusta ei olisi sinullakaan töitä. Mitä tekee ihmiset joilla ei ole töitä eikä rahaa eikä ole hyvinvointivaltiota (koska sitä ei voi pyörittää ilman kulutuksesta saatuja verotuloja)?

Ei kannata ajatella vain muutosvaihetta vaan lopputulosta. Jos koko maailma on jonain päivänä toisenlainen, sen voi saada toimimaan. Muutosta ei tietenkään voi tehdä yhdessä yössä, vaan pikkuhiljaa.

Aineellisen kulutuksen tilalle voisi tulla aineetonta: elämyksiä, kokemuksia, rentoutumista, viihtymistä, terveyden lisäämistä, oppimista.

Kun vanhoja työpaikkoja poistuu, tulee tilalle uusia, mutta työaikojen ei välttämättä tarvitse olla niin pitkiä.

Jos jokainen ostaisi vain tarpeeseensa niin jokaisella olisi varaa hankkia sen verran laadukasta, että käytetyn tavaran markkinatkin pyörisivät.

En usko, että maailma olisi niin paljon erilainen mitä nyt annetaan ymmärtää. Jos ihmisillä jäisi enemmän rahaa, he todennäköisesti kuluttaisivat enemmän palveluja, joten työttömyys ei lisääntyisi, mutta työ muuttaisi muotoaan. Tai satsaisivat asumiseensa tai loma-asuntoon. Lisäksi Suomen työllisyys voisi lisääntyä, kun tavaraa ei tuotaisi ulkoa vaan raha käytettäisiin paikallisesti. Toki jos ihmiset matkustelisivat enemmän, voisi raha edelleen valua ulkomaille.

Jos ihmiset vain säästäisivät (eivätkä ikinä kuluttaisi, edes palveluihin) olisi tietysti selvää, että ihmisten elintaso laskisi, koska säästäminen ei nosta elintasoa (ellei säästöjään joskus käytä tai säästäminen tehdään tulevaisuuden turvaksi, työttömyyden varalta tms.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh koko maailma pyörii kulutuksen ympärillä. Ilman kulutusta ei olisi sinullakaan töitä. Mitä tekee ihmiset joilla ei ole töitä eikä rahaa eikä ole hyvinvointivaltiota (koska sitä ei voi pyörittää ilman kulutuksesta saatuja verotuloja)?

Ei kannata ajatella vain muutosvaihetta vaan lopputulosta. Jos koko maailma on jonain päivänä toisenlainen, sen voi saada toimimaan. Muutosta ei tietenkään voi tehdä yhdessä yössä, vaan pikkuhiljaa.

Aineellisen kulutuksen tilalle voisi tulla aineetonta: elämyksiä, kokemuksia, rentoutumista, viihtymistä, terveyden lisäämistä, oppimista.

Kun vanhoja työpaikkoja poistuu, tulee tilalle uusia, mutta työaikojen ei välttämättä tarvitse olla niin pitkiä.

Muutama sata vuotta sitten Suomessa tehtiin kaikki mahdollinen omin käsin, mutta en menisi vannomaan, että silloin elämykset, kokemukset, rentoutuminen, viihtyminen, terveyden lisääntyminen ja oppiminen olisivat olleet mitenkään elämän ytimessä. Ihmisiä oli paljon vähemmän kuin nyt, joten metsästä ja pelloilta riitti ruokaa melkein jokaiselle. Nyt pitäisi tappaa valtaosa väestöstä, jotta ruoka riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Noh koko maailma pyörii kulutuksen ympärillä. Ilman kulutusta ei olisi sinullakaan töitä. Mitä tekee ihmiset joilla ei ole töitä eikä rahaa eikä ole hyvinvointivaltiota (koska sitä ei voi pyörittää ilman kulutuksesta saatuja verotuloja)?

Maailman pyörii kulutuksen ympärillä, mutta ei se tarkoita että niin pitäisi olla. Voisin hyvin tehdä työkseni jotain muutakin, opettaa vaikka. Verotuloja ei kerätä pelkästä (aineellisesta) kulutuksesta vaan myös palveluista.

Uuden valmistuksesta siirryttäisiin vanhan korjaamiseen. Enne korjautettiin rikki mennyt radio, pesukone yms. Vaatteita paikattiin, tehtiin uusiksi tai muokattiin. Työt ei loppuisi, voisi tulla jopa lisää.

Onhan tällaisia yhteiskuntakyhäelmiä jo olemassa. Kaatopaikoille kyhätyt slummit. Kaikki kierrätetään, juuri kukaan ei tee työtä kun kaikki aika kuluu peratessa syötävää tai vaihdettavaa/myytävää tavaraa jätevuorista.

Ne sci-fi elokuvien kiillotetut kulissit joissa hoikat ja kauniit ihmiset käyskentelee näennäisen toimettomina yltäkylläisyydessä ovat kaunis ajatus, mutta ne ovat vain fiktiota.

Missä kulkisi se raja, että saa ostaa uutta?

Vastaus riippuu siitä olisiko se raja itse asettama vai ulkopuolelta.

Mustapörssi ainakin kukostaisi jos uutena ostaminen olisi jollain lailla säädetty ja kattaisi harvoja hyödykkeitä. Ja hinnat olisivat kovia.

Mitä sillä vapaa-ajalla tekisi ja elämyksistä nauttisi kun ei olisi rahaa ja työpaikkoja?

Jos hyödykkeiden vamistaminen loppuisi niin työpaikat loppuisi. Millä yhteiskunta pyörisi kun ei olisi verotuloja? Millä valtio kustantaisi hyvinvoinnin?

Lapset, sairaat, vanhukset jne.

Ei ne pesukoneet ja vaatteet loputtomiin kestä korjaamistakaan.

Jos ei uutta lainkaan tuoteta.

Johonkin saakka voi pyöriä, mutta jossain tulisi raja vastaan.

Tai sitten kova tappelu olemassaolevista ja jotkut, siis ainakin köyhät, jäisivät ilman.

Salaa valmistettaistin tai kuljetettaisiin muualta uutta kuitenkin.

Vertaa kieltolaki.