Talon entinen asukas pyörii jatkuvasti nurkissa???

Määrittele jatkuvasti.

Joka päivä, kerran viikossa, kerran kuussa?

No mitä haittaa tosta on, anna ihmisen touhuta pihallasi.

Jää itselläsi aikaa muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele jatkuvasti.

Muutamia kertoja viikossa. Saattaa tietysti mennä ohi päivittäin, mutta ei aina (onneksi) olla jouduttu puheisiin.

Hän möi kotinsa,ei taloa. Yrittäkää ymmärtää ja ystävällisesti todeta kesällä,että nyt teette itseä miellyttävän puutarhan,vaikka tämäkin oli ihan kaunis ja toimiva. Ja olette iloisia,että hän joskus on tehnyt pohjatyön. Hän ei ole vielä irrottanut otettaan kodistaan. Malttia vaan,ei hän pahalla.

Meidän rivitaloasunnon myyjä kysyi saisiko vuokrata asuntoon kuuluvan autotallin, ei saanut. Kävi myös toteamassa lumikasoista, että väärin kolattu. Onneksi ei asu lähellä. En kyllä sietäisi yhtään tuollaista ap:n kuvaamaa käytöstä. Ymmärrettävää kyllä, että on vaikea luopua vanhasta kodista. Voisit Ap auttaa siinä sanomalla nätisti, että talo on nyt teidän ja on teidän asia päättää, miten siellä toimitaan. Siihen tulee varmasti tilaisuus viimeistään sitten kun alatte keväällä laittaa pihaa uusiksi.

Katkaise välit ja kerro sille, että jättää teidät rauhaan.

Ok-talon kyseessä ollen ratkaisu on helppo. Kun maa sulaa, aitaatte tontin ja laitatte lukollisen portin. Numerolukko on kätevä, ei tarvita avaimia.

Sukulaiseni toimi samoin, kun myi talonsa. Loppui siihen, kun oli käynyt huutamassa, että hänen mustaherukkapensaat on revitty pois. Talon uusi omistaja heitti ulos.

Nyt jurnuttaa, että pilasivat hänen huolella hoidetun pihansa. Mutta ei uskalla enää käydä huutamassa entisessä kodissaan, koska pelkää, että saa syytteen kotirauhan rikkomisesta

Se on teidän koti, eikä siihen liittyvät asiat kuulu kenellekään muulle.

Huonoa käytöstä entiseltä omistajalta.

Vanhat ihmiset pelkäävät kuolemaa tai äkillistä sairastumista ja koettavat sen vuoksi turvata, että jos vaikka jotain sattuisi yllättäen, niin olisi joku siinä lähistöllä joka ymmärtäisi reagoida ajoissa. Mutta voi olla yksinomaan juttukaverin tarvettakin tai haikeutta talosta luopumista. 

Hinnassa olisi pitänyt huomioida moinen riesa.

Mulla oli vähän samanlainen tilanne...ostin ok-talon, joka oli suht halvalla myynnissä, koska iäkkäät omistajat muuttivat kerrostaloasuntoon kun eivät jaksaneet/pystyneet enää ok-talosta huolehtimaan. 

Taloon olivat keränneet kaikenlaista tavaraa n. 60 vuoden ajan, koskaan ei oltu heitetty mitään pois. 

Sain alennusta ostohinnasta kun lupasin että ostan talon irtaimistoineen (heiltä säästyi vaiva heittää tarpeettomat tavarat pois). Tämä oli win-win, sillä autotallissa oli mm. arvokkaita, puutarhanhoitoon liittyviä, toimivia työkaluja (silppuri, moottorisaha, ruohonleikkuri, pensasleikkuri ym). Tämän lisäksi yläkerrasta, jota oli käytetty varastotilana (vaikka siellä oli 2 makuuhuonetta ja iso, olohuoneen tapainen tila), löytyi vaikka mitä retroaarteita. 

Toki jouduin itsekin heittämään useamman kontillisen roinaa pois ja maksoin tietysti nämä kulut. 

MUTTA. Isäntä alkoi ramppaamaan talolla päivittäin hakemassa pois milloin mitäkin "hänen" unohtunutta tavaraansa. Jaksoinkohan kolme rundia tätä, sitten ilmoitin että talo on ostettu IRTAIMISTOINEEN, eli täällä on nyt pelkästään minun tavaroitani. 

Ei ukkoa näkynyt sen jälkeen. 

Varmaan kokeilisin itse jämäkkää ja toteavaa puhetapaa että teidän talo ja piha, teette kuten itse tykkäätte. Saattaisin harkita aitaamista seuraavaksi, tai aggressiivisen koiran hankkimista etupihalle. >:)

Itselläni oli huomattavasti pienemmässä mittakaavassa samaa ongelmaa, kun ostin rivarista asunnon päälle kuusikymppiseltä pariskunnalta. Olivat asuneet samassa kodissa yli 25 vuotta. Naapurin vanhempi pariskunta oli heidän hyvät ystävänsä, joten siinä samalla, kun tulivat katsomaan, onko naapurit paikalla, katsoivat oikeudekseen pistäytyä aina katsomassa, mitä entiselle kodilleen kuului. Minä en hämmennykseltäni saanut sanottua heti alkuun, että ette tule, ja myöhemmin oli todella iso kynnys ruveta kieltämään, kun olivat aina ennenkin päässeet (joo tiedän, ihan tyhmää minulta, mutta niin se vain on, että jos ei heti aseta rajoja, myöhemmin se on todella vaikeaa).

Viimeisimmän kerran olivat kesällä tuon naapuripariskunnan kanssa iltaa istumassa heidän pihallaan ja ihan pokkana kyöräsivät pihan ovestani sisään, kun kävin omalla pihallani pyörähtämässä. Vetivät tuon naapuripariskunnankin mukanaan heidän estelyistään huolimatta, ja marssivat kuin omaan kotiinsa esittelemään remonttini jälkiä. Naapurit pyytelivät vuolaasti anteeksi ja yrittivät vetää kyseistä kaksikkoa ulos ja sanoa, ettei me nyt tällä tavalla toisen kotiin voida... No, lopulta lähtivät ja uskon, että naapurin rouva tuon jälkeen piti melkoisen puhuttelun heille (minulta pyyteli vielä useasti anteeksi, vaikkei tosiaan mitenkään asiaan syyllinen ollut), sillä tuon jälkeen eivät ole kehdanneet kuin kohdatessa moikata.

Kaveri osti ok-talon ja sitten sunnuitai-aamuisin monesti edellisen asukas kitki pihalla kukkapenkkejä. Mummolle luopuminen oli vähän vaikeeta. Pitihän sille sanoa vaikka vaikeeta oli.

Kuinka nämä ihmiset kehtaavat? Ei minkäänlaisia käytöstapoja.

Uskomattoman röyhkeitä ihmisiä.

Isäni myi talonsa ja yritti antaa huoltokirjan ostajille. Siinä oli kirjattuna kaikki olennainen alkaen tehdyistä remonteista ja huolloista päätyen siihen, mitä kasveja puutarhaan on istutettu ja miten lumet kannattaa kolata, että sulamisveden ei valu naapuriin.

Eihän se kansio ostajille kelvannut ja seuraavana keväänä naapurukset oli ilmiriidoissa, koska naapurin piha lainehti.

Entinen asuntomme sijaitsee noin 200 metrin päässä. Ei tulisi mielenkään tungetella nykyisten asukkaiden kanssa juttusille saatika neuvoa asumisessa. Mitä tuollaisten ihmisten päässä oikein liikkuu?