Talon entinen asukas pyörii jatkuvasti nurkissa???

Vierailija kirjoitti:

Meidän rivitaloasunnon myyjä kysyi saisiko vuokrata asuntoon kuuluvan autotallin, ei saanut. Kävi myös toteamassa lumikasoista, että väärin kolattu. Onneksi ei asu lähellä. En kyllä sietäisi yhtään tuollaista ap:n kuvaamaa käytöstä. Ymmärrettävää kyllä, että on vaikea luopua vanhasta kodista. Voisit Ap auttaa siinä sanomalla nätisti, että talo on nyt teidän ja on teidän asia päättää, miten siellä toimitaan. Siihen tulee varmasti tilaisuus viimeistään sitten kun alatte keväällä laittaa pihaa uusiksi.

Ei tarvitse olla noin töykeä vanhalle ihmiselle.

Kyllä hän sen itse näkee, että piha laitetaan. Ei siitä tarvitse töksäyttää.

Ostimme vanhan kansakoulun vapaa-ajan kodiksi 20v sitten, olemme siellä kaikki viikonloput, pyhät ja lomat, lapsillemme se on kuin toinen koti. Kouluna se oli toiminut viimeksi joskus 60-luvun alussa, sen jälkeen siellä oli asuttu, ollut joku firma jne.

Vieläkin pihaan saattaa ajaa auto jossa joku kotiseutumatkailija tuo koko jälkikasvunsa katsomaan "missä mummi oli pikkutyttönä koulussa". Eivätkä millään tahdo ymmärtää että sisään emme päästä, emme myöskään aio esitellä pihaa ja puutarhaa kellekään, ja että tarkastuskäyntiä puutarhassa ei voi omin nokkineen ja lupineen tehdä. Yksikin porukka on jo kolme kertaa käynyt norkoilemassa "onko paikat paljonkin muuttuneet".

Moukat.

Noh, se että yrittää jutustella naapurille ei ehkä ole tukeilua, ellei sitten suunnilleen yritä väkisin tunkea sisään. Sen sijaan naapurin asioista jutustelu toisille naapureille voi olla hieman kyseenalaista. Varsinkin jos tarkoitusperät eivät ole hyväntahtoista ja jutut eivät ehkä ihan niin paikkansa pitäviäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri osti ok-talon ja sitten sunnuitai-aamuisin monesti edellisen asukas kitki pihalla kukkapenkkejä. Mummolle luopuminen oli vähän vaikeeta. Pitihän sille sanoa vaikka vaikeeta oli.

Olisi kannattanut heti ottaa yhteys viranomaisiin. Tuon ihmisen on täytynyt olla ihan sekaisin, koska tuolla tavalla menee toisten pihoille kukkapenkkejä kitkemään.

Uskon, että voi ketuttaa uutta omistajaa, mutta en mahda mitään, että tuli vähän sääli sitä mummoa. :( Jos on kovinkin iäkäs, tuo kukkapenkkien kitkeminen sunnuntaiaamuisin voi olla vuosikymmeniä kestänyt rutiini. Itse olen niin lempeämielinen, että jos mummeli olisi muuten harmiton (tajuaa muuten rajansa; ei tuppaa sisälle, ei ole utelias, ei arvostele, ei ole ilkeä, ei viivy koko päivää) antaisin kitkeä.

Ai kamala. Oma äitini oli juuri tällainen entisessä kodissa luuhaaja. Eikä ollut edes entinen omakotitalo vaan ihan kerrostaloasunto, johon ohi mennessä piti päästä käymään ja katsomaan vanhaa kotia. Lapsena mukana ollessa hävetti äidin puolesta ja tiesin että tämä on tosi outoa, mutta äitiäni ei tuntunut yhtään haittaavan eikä tajuavan, että uusien omistajien mielestä on kiusallista kun entinen asukas tulee soittelemaan ovikelloa, ja että päästivät sisään varmaan siksi että tilanne oli niin outo etteivät osanneet sanoa suoraan ei.

Mun äitini harrastaa tuota, eikä meinaa mennä perille puhe, että entinen vanhempiensa talo eli mummolani ei ole enää sinun kotisi eikä kesämökkikään enää ole sinun.. Mökin kanssa on ongelmallisempaa, koska se on sukulaisen maatilan vieressä, ja sukuloidessaan mutsi ei millään malta olla tekemättä tupatarkastusta ja voivottelee sitten, miten huonosti on mökkiä hoidettu ja miten joka paikka on sotkussa "ei silloin meidän aikaan..."

Käy sääliksi sitä, joka sen mökin osti.

Asun vanhan mummolani (ja synnyinkotini, äitini vanhempien entinen talo siis) lähellä, mutten itse ole mennyt kuin talon ohi, kävelylenkillä. Pihalle en ähkiydy enkä tuijottele pihalle. Pitää kunnioittaa toisten kotirauhaa ja omistusoikeutta. Äiti on pari kertaa ähkinyt sisään, ja se nolottaa. Miksi on niin vaikeaa päästää irti? (Äidillä tosin on alkavan muistisairauden merkkejä, ja puhuu koko ajan menneistä ajoista.) Luonteeltaan on vielä sangen määräilevä. Harkitsimme aikoinaan mieheni kanssa että olisimme ostaneet mummolan mutta juuri tämä äitini luonteenpiirre vaikutti päätökseen kieltävästi. En kerta kaikkiaan olisi kestänyt laumaa sukulaisia mulkoilemassa, mitä ne nyt taaaaaas on siellä tehneet. 

Voit sanoa sille mummolle, että talossa on nyt omistaja vaihtunut, ja arvostaisimme sitä, että hän antaa teille kotirauhan, että kiva tietää mutta pyydämme neuvoja, jos tarvitsemme niitä. Ettehän tekään tunkeile hänen uuteen asuntoonsa neuvomaan kaapinpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Kävelen entisen kotikerrostalomme pihan poikki monesti iltakävelyllä ja vilkaisen entisten ikkunoidemme suuntaan. Hymyilen, kun näen, että ikkunoissa palaa valot. Siellä asutaan ja elämä jatkuu meidänkin jälkeen. Jos tulee tuttuja entisiä naapureita vastaan, niin voin jäädä juttelemaan. Minulla on asiaa vielä pihaan, koska onhan osa naapureista ystäviäni.

Jos minulla olisi ap:n kaltainen tilanne, pitäisin normaalina, että ekana vuotena muuttanut vähän katselee, kun voi ja antaa toimivia neuvoja. Ei perustukset kostu, kun kasaa lumet oikeaan kohti ja jos tahdotte kasvien selviävän talvesta, niin on hyvä tietää, että havuja kannattaa laittaa! Hän varmasti ymmärtää, että tulette muuttamaan pihaa mieleiseksenne! Ehkä tahdotte säästää toisessa kohtaa pihaa rahanarvoisia kasveja tai vaikka myydä niitä? Saisitte hänestä nyt hyvän ilmaisen talkkarin lomamatkojenne ajaksi, jos pelaisitte korttinne oikein! Onko henkilö niin vastenmielinen, että ei kannata kutsua joskus kahville?

Minä en ainakaan haluaisi ex-asukkia talkkariksi. Kun on luopunut, on luopunut ja neuvot annetaan kysyttäessä. Mitä enemmän tuollaiselle tunkeilijalle antaa siimaa, sitä röyhkeämmäksi käy.

Kutsukaa manaaja, että henkiolennon saa pois nurkista. Voitte myös itse rukoilla ja käskeä siirtymään valoon.

Jos entinen asukas änkeää pihalle tai asuntoon, niin hännelle voi todeta, että mennään sitten katsomaan miten sinä asut.

Maalla on hyvä tuntea naapurinsa. Naapurit tukevat toisiaan. Kun joku ei ole pidempään aikaan kotona, niin ilmoittaa siitä naapurille. Naapuri leikkaa nurmen, tekee lumityöt ja ruokkii pihalinnut, jos on tarpeen ja jos voimia riittää. Näin vorot eivät heti huomaa taloa, jossa on varsin vähän liikettä. Saamme käydä ihan riittävästi entisessä kodissamme, sillä monesti pyytävät apua. Välillä keitetään myös kahvit puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Maalla on hyvä tuntea naapurinsa. Naapurit tukevat toisiaan. Kun joku ei ole pidempään aikaan kotona, niin ilmoittaa siitä naapurille. Naapuri leikkaa nurmen, tekee lumityöt ja ruokkii pihalinnut, jos on tarpeen ja jos voimia riittää. Näin vorot eivät heti huomaa taloa, jossa on varsin vähän liikettä. Saamme käydä ihan riittävästi entisessä kodissamme, sillä monesti pyytävät apua. Välillä keitetään myös kahvit puolin ja toisin.

Monelle kaupungista tulevalle tämä on varmaan jo ajatuksena kammottava. Täällä maalla on tosiaan ihan normaalia että naapuri huolehtii lomamatkan ajan postit, kukkien kastelut ym. Ja jos täällä ei ole kiinnostunut naapurien tekemisistä ja voinnista, se tulkitaan ylimielisyydeksi ja töykeydeksi eikä kyttäämiseksi tai mielisairaudeksi, kuten kaupungissa. :D

Mä pelästyin kun meidän ulkorapuilla istui nuorehko nainen itkemässä. Hän oli tullut katsomaan lapsuuden kotiaan ja muistelemaan kuolleita vanhempiaan. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla on hyvä tuntea naapurinsa. Naapurit tukevat toisiaan. Kun joku ei ole pidempään aikaan kotona, niin ilmoittaa siitä naapurille. Naapuri leikkaa nurmen, tekee lumityöt ja ruokkii pihalinnut, jos on tarpeen ja jos voimia riittää. Näin vorot eivät heti huomaa taloa, jossa on varsin vähän liikettä. Saamme käydä ihan riittävästi entisessä kodissamme, sillä monesti pyytävät apua. Välillä keitetään myös kahvit puolin ja toisin.

Monelle kaupungista tulevalle tämä on varmaan jo ajatuksena kammottava. Täällä maalla on tosiaan ihan normaalia että naapuri huolehtii lomamatkan ajan postit, kukkien kastelut ym. Ja jos täällä ei ole kiinnostunut naapurien tekemisistä ja voinnista, se tulkitaan ylimielisyydeksi ja töykeydeksi eikä kyttäämiseksi tai mielisairaudeksi, kuten kaupungissa. :D

Maalla on myös tapana käydä kertomassa naapurille, että tämä on aurannut väärin pihansa.

Vierailija kirjoitti:

Maalla on hyvä tuntea naapurinsa. Naapurit tukevat toisiaan. Kun joku ei ole pidempään aikaan kotona, niin ilmoittaa siitä naapurille. Naapuri leikkaa nurmen, tekee lumityöt ja ruokkii pihalinnut, jos on tarpeen ja jos voimia riittää. Näin vorot eivät heti huomaa taloa, jossa on varsin vähän liikettä. Saamme käydä ihan riittävästi entisessä kodissamme, sillä monesti pyytävät apua. Välillä keitetään myös kahvit puolin ja toisin.

On vähän eri asia tuo naapuriapu, kuin tilanne mistä ketjussa keskustellaan.

Mitä jos vaan sanotte hänelle asioista suoraan? 

Jotain samantyylistä olen itse kokenut. Vuokrasimme rivitalon asunnon. Kun tulin kerran töistä kotiin, oli piha täynnä monttuja. Edellinen asukas oli käynyt kaivamassa perennat matkaan ja pensaat. Ainoa vain, että ne eivät olleet hänen istuttamiaan, vaan olivat olleet alusta asti, eli taloyhtiön kasvit. Joutui korvaamaan ne vuokranantajalle.

Ostimme omakotitalon. Edellisestä asukkaasta sen verran vain, että kerran tuli katsomaan vanhaa kotiaan ja pysähtyi portille. Menin kysymään, etsivätkö he jotain. Pariskunta kertoi, että ovat itse rakentaneet talon ja ohikulkiessaan halusivat nähdä sen ja ovat niin onnellisia, kun näkyy elämää heidän entisessä kodissaan.  Heitä ei näkynyt sen jälkeen. Mutta naapuri..touhukas eläkkeellä oleva emäntä ja edellisen omistajan ystävä. Kävi moittimassa monena kesänä, kuinka huonosti hoidan kukkapenkit ja olen väärin ne tehnyt. Eräänä aamuna aukaisin verhot, oli emäntä haravoimassa pihaamme. Mutta se kukkapenkki tuntui ärsyttävän kaikkein eniten. Yksi vuosi sitten kyllästyin siihen ja kiskoin kukat maasta ja lanasin koko kukkapenkin nurmikoksi. Loppui pihalla laukkaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaapa miten meillä eletään, kun sisko osti vanhempieni vanhan asunnon, me ostettiin siskon asunto, miehen sisko osti meidän veljen asunnon ja appivanhemmat muuttivat miehen siskon asuntoon..

Tavatessa joka toinen lause on "silloin kun me asuttiin tässä.."

LOL, mutta ai kauhistus :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla on hyvä tuntea naapurinsa. Naapurit tukevat toisiaan. Kun joku ei ole pidempään aikaan kotona, niin ilmoittaa siitä naapurille. Naapuri leikkaa nurmen, tekee lumityöt ja ruokkii pihalinnut, jos on tarpeen ja jos voimia riittää. Näin vorot eivät heti huomaa taloa, jossa on varsin vähän liikettä. Saamme käydä ihan riittävästi entisessä kodissamme, sillä monesti pyytävät apua. Välillä keitetään myös kahvit puolin ja toisin.

Monelle kaupungista tulevalle tämä on varmaan jo ajatuksena kammottava. Täällä maalla on tosiaan ihan normaalia että naapuri huolehtii lomamatkan ajan postit, kukkien kastelut ym. Ja jos täällä ei ole kiinnostunut naapurien tekemisistä ja voinnista, se tulkitaan ylimielisyydeksi ja töykeydeksi eikä kyttäämiseksi tai mielisairaudeksi, kuten kaupungissa. :D

Naapurista välittäminen on ihan eri asia kuin se että käydään varastamassa marjat pensaista tai haravoimassa pihaa pyytämättä.

Vierailija kirjoitti:

Hanki louskutteleva verikoira pihalle niin kääpä ei uskalla enää lähestyä.

Wt:n tapa hoidella asioita kun ei uskalla suoraan sanoa. Ja sitten se koira jää hoitamatta ja kouluttamatta.

Vanhat rajattomat ja uteliaatämmät-aivan järkyttävä riesa.