Lue keskustelun säännöt.
Kun nöyryys loppui ja työelämässä on pakko pyrkiä jatkuvasti paremmalle tasolle
27.02.2019 |
Paremmalla tarkoitan suurempaa vastuuta ja parempaa liksan saamista.
Aloittaessani työelämää olin todella nöyrä, en uskonut pärjääväni ja tein paljon ylimääräistä työtä ilmaiseksi. En nähnyt siinä mitään vikaa koska halusin vain että minut nähdään ja etenkin itselleni todistaa, että minusta on johonkin.
Työ toi tulosta ja vuoden päästä pääsin sopimaan ensimmäisestä palkankorotuksesta.
Sen jälkeen myöskin opin laaja-alaisemmin kokonaisuutta. Minusta pidettiin ja työuovuksissa oli helppo pyrkiä pidemmälle.
Sain lisää korotuksia lyhyessä ajassa, vastuuta ja otin vielä toisenkin työpaikan itselleni, jossa myöskin suoriuduin hyvin.
Väsyin kyllä ja mielenterveys alkoi kärsimään. Romahdin hetkeksi.
Pidin hetken lomaa ja hölläsin.
Tästä työnteosta ei rahallisesti ollut kovinkaan paljon hyötyä. Ahdistuksissani myös tuhlasin ja join alkoholia runsaasti.
En kuitenkaan kadu koska opin siinä paljon varsinkin sen kuinka tärkeää on huolehtia itsestään ja taloudestaan. On turha tehdä ylimääräistä työtä jos ei vastapainoksi pysty myös parempaan elintasoon ja säästämiseen.
No tuon jälkeen on hyvä cv, pystyy pyytämään ihan hyvää palkkaa ja tulevaisuus on luultavasti työmarkkinoiden osalta lupaava.
Otin etäisyyttä kaikesta ja nyt olen yksin taas ja mietin mihin suuntaisin seuraavaksi.
Opiskelen nyt ja mietin jopa omaa firmaa, mietin itsensä kehittämistä ja keskityn hyvinvoinnin ylläpitämiseen.
On pakko kehittää jotain! Ja aina vain suurempaa ja parempaa.
En pysty pysymään paikoillaan, tuntuu jopa hölmöltä olla näin paljon vapaalla.
Haluan haasteita, en elä ilman niitä. Saan niistä voimaa vaikka väsynkin.
Ehkä tämä kuuluu nuoruuteen?
Muita suorittaja luonteita?
On jotenkin outoa nähdä kuinka paljon luonne on muuttunut pelkän työnteon ja oman paikan hakemisen seurauksena. Eikä se ole huono juttu. Ei minusta ylpeä ole tullut, en vain nöyrry enää.
Vaikka tuntuu, etten oikeastaan osaa sittenkään juuri mitään, olen vain ollut erityisen ahkera muutaman vuoden.
Kommentit (8)
ei se nuoruuteen kuuluu, vaan ihmisyyteen, niillä, kenellä kuuluu.
mutta älä kunnianhimossasi kuitenkaan rakenna identiteettiäsi pelkästään työn varaan, äläkä sellaiseksiettä sen on menestyttävä ja onnistuttuva ja suoritettava. Tulee nimittäin vielä sellainenkin aika, kn se ei onnistu ja sitten olet pulassa, jos minäkuvasi rakentuu sellaisenvaraan, mikä ei vain käy. Tarvitset enemmän tukijalkoja pysyäksesi pitempään pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sekoittaa nöyryyden ja huonon itsetunnon. Niissä ei ole mitään samaa, päinvastoin, jälkimmäinen on yleensä ensimmäisen este. Huonoitsetuntoinen ei pysty olemaan oikeasti nöyrä. Ja taitaa mennä toisinkin päin. Nöyrä ei ole huonoitsetuntoinen, koska hän tuntee aina itsensä ja tietää olevansa paikallaan.
Nöyrää ei myöskään voi nöyryyttää.
Vierailija kirjoitti:
ei se nuoruuteen kuuluu, vaan ihmisyyteen, niillä, kenellä kuuluu.
mutta älä kunnianhimossasi kuitenkaan rakenna identiteettiäsi pelkästään työn varaan, äläkä sellaiseksiettä sen on menestyttävä ja onnistuttuva ja suoritettava. Tulee nimittäin vielä sellainenkin aika, kn se ei onnistu ja sitten olet pulassa, jos minäkuvasi rakentuu sellaisenvaraan, mikä ei vain käy. Tarvitset enemmän tukijalkoja pysyäksesi pitempään pystyssä.
Kiitos, tämä oli hyvä vastaus. Saa pohtimaan..
Olen tietysti miettinyt näitä asioita joskus jollain tasolla. Kun tuli viha työntekoon ja mietin miksi kaikki pyörivät rahan ympärillä ja inhimillisyys jää toiseksi. Nämä olivat uupumisen tuomia ajatuksia, jonka olin itse aiheuttanut.
En rehellisesti osaa sanoa, näenkö itseäni arvokkaana työelämän ulkopuolella.
Nyt työelämässä en omasta päätöksestä ole ainakaan kovin sitoutuneena. Teen sen verran että pärjään juuri ja juuri. Vastapainona sitten luen ja mietin siinäkin tulevaisuutta sekä kehittelen erilaisia visioita mahdollisesti tulevassa ammatissa. Haluan tehdä jotain joka edistää toisten ihmisten hyvinvointia.
Samalla mietin, että mitä jos riistän nuoruutta kun eristäydyn ja haen arvostuksen tunnetta tekemisen kautta. En uskalla jämähtää paikoilleni.
Ap
Pakko vielä lisätä, että tämä matka aikuisuuteen on ollut todella vaikea.
Olen ponnistanut kovista oloista itsenäisyyteen ja tuntuu, että odotan jatkuvasti jotain. Haluan koko ajan eroon jostain elämänvaiheesta ja olen katkaissut paljon siteitä matkalla.
En ole katunut, jollain tasolla tunnen olevani oikealla polulla koska se jämähtäminen tuntuu kauhistuttavalta ajatukselta.
Tässä tulee mieleen yksi lausahdus.
Elämä on aina kommentti vanhempien elämään. Ehkä en kestä sitä ajatusta missä omat vanhemmat eivät ole kehittyneet vaan jääneet viinapullo kourassa ihmettelemään elämän tuomia vaikeuksia. En ole nähnyt kehitystä heissä koskaan vaan pelkoa ja ahdistusta.
Tuota itse kartan. Ehkä haluan näyttää heille, että elämässä on mahdollista päästä pitkälle jos haluaa. Muutoksen jano on loppumaton.
Ap
Noihan on hyviä piirteitä, eteenpäin katsominen, itsensä kehittäminen ja silti jalat maassa. Työ on yksi osa elämää, muista myös muu elämä, ihmissuhteet, arvot, henkinen hyvinvointi.. Mitä haluaisit saavuttaa? Mitä arvostat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseäni tekstistäsi, itse kans olin työelämää aloittaessa todella nöyrä ja aattelin että ei musta tule ikinä mitään. Olin onnellinen, että mulle ees maksettiin palkkaa.
Nöyrä olen edelleen. Ehkä liiankin. Teen kaiken mitä sanotaan, harvoin sanon ei. Yritän ihan liikaakin. Olen edennyt hyvin, esimiehet on aina tykänneet ja arvostaneet mua. Pelkästään vuoden sisällä palkka on noussut 400 e kk ja nyt esimies kertoi, että aikoo hakea mulle päällikkötason titteliä. Se nostais palkkaa useammalla satasella.
Silti tuntuu koko ajan, että ei musta oo tähän ja kohta ne huomaa, etten oikeasti osaa yhtään mitään. Jotenkin ahdistaa. Ja tuttuja nuokin tunteet, etten työelämän ulkopuolella ole mitään. Miten ihmeessä näistä tyhmistä ajatuksista pääsisi eroon ja oppisi arvostamaan itseään.
Ja siis olen kyllä nöyrä joissain asioissa tietenkin. Kuuntelen esimiestä jne, teen töitä hänen firmansa eteen niin, että hän hyötyy palkkaamisestani.
En vain ihan kaikkea ota enää vastaan. Minulla on omat mielipiteenikin.
Ap