Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä saisin motivaatiota opiskeluun?
27.02.2019 |
Kertokaa, millä olette saaneet itsenne motivoitua opiskelemaan. Olen lukion ensimmäisellä luokalla ja tuntuu, ettei opiskelu kiinnosta yhtään. En jaksa keskittyä enkä oikein osaakaan mitään. Pari kertaa käynyt vakaasti mielessä, että vaihtaisin amikseen, mutta ei sielläkään mikään ala kiinnosta. Minulla ei ole mitään tulevaisuudensuunnitelmiakaan joilla voisin motivoida itseäni.
Kommentit (46)
Minun on vaikea keksiä mieleistä tai sopivaa alaa myöskään amiksen puolelta, valitettavasti. Rahakaan ei hirveästi motivoi, koska suurin osa amiksista tienaa aika huonosti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon aina halunnut itselleni akateemisen tutkinnon oikeista tieteistä
Ei hätää. Ens vuotena tulee yo todistusvalinnat moniin paikkoihin. Myös lääkikseen ja oikkis ottaa 40% ja aaltoon muutenkin helpompi päästä kun löytyy pitkän matikan L.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aina halunnut itselleni akateemisen tutkinnon oikeista tieteistä
Ei hätää. Ens vuotena tulee yo todistusvalinnat moniin paikkoihin. Myös lääkikseen ja oikkis ottaa 40% ja aaltoon muutenkin helpompi päästä kun löytyy pitkän matikan L.
En ole Ap vaan jo DI. Vastasin vain mikä on minua motivoinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinua kiinnostaa tee se itselle selväksi ja mihin sulla on mahikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudu opiskeluun kuten töihin, eli niitä tehdään ja sinne mennään, vaikkei nyt aina niin huvittaisikaan. Keskity enemmän niihin aineisiin, jossa olet vahva ja jotka kiinnostavat tai jos ei mikään kiinnosta, niin olisi hyvä kehitellä semmoista kiinnostuksen poikasta vaikka hieman väkisin/pinnistelemällä ja loput rutiinilla läpi.
Tosi on, että koulutuksen suorittamalla avautuu enemmän ovia ja mahdollisuuksia ja jos/kun myöhemmin jokin ala alkaa kiinnostaa tosissaan, niin sitten on jo pohjakoulutus valmiina. On hankalampaa palata takaisin lukion penkille suorittamaan kesken jääneitä opintoja myöhemmin, vaikka tietysti se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan ota kouluttamatonta 16-vuotiasta töihin. Minusta tuntuu, ettei älynikään riitä lukioon, vaikka ilmeisesti minulla menee keskivertoa paremmin suhteellisen pienellä vaivalla. Suurin ongelmani lienee keskittymishäiriö ja se, että kaverit ja harrastukset kiinnostavat enemmän kuin opiskelu. Epäilen että minulla olisi myös jotain tutkimattomia mielenterveysongelmia.
Äly ei riitä millekään kovalle alalle myöskään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun aikanani mitään motivaatiota tarvinnut miettiä. Kouluun mentiin, koska oli mentävä ja hommat tehtiin, koska oli tehtävä. Sinulla on aivan liikaa aikaa miettiä. Unohda motivaatiot ja tee niin kuin ope käskee. Se riittää sinun iässäsi. Ei tarvitse olla minkään inspiraation hekumassa kirjoittaakseen ylioppilaaksi. Ehkä sitä innostusta löytyy myöhemmin, ehkä ei. En ollut itsekään tänään huikean motivoinut lähtemään aamulla opettamaan murrosikäisiä, mutta lähdin, koska laskut on pakko maksaa. Aikanaan yliopistosta valmistumiseen motivoi kovasti se, että sain lapsen, joka piti elättää. Älä odota, että aikuisuus on sitä, että opiskelu ja työnteko on jotain mahtavuutta, johon ajaa jokin muu kuin asuntolaina. Joskus jos innostaa, se on ihan vain ylimääräinen bonus. Hetken kun istuu, se menee ohi kyllä.
Mene puhumaan keskittymisvaikeuksista. Niihin voit saada apua, mitä aiemmin, sen paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minun aikanani mitään motivaatiota tarvinnut miettiä. Kouluun mentiin, koska oli mentävä ja hommat tehtiin, koska oli tehtävä. Sinulla on aivan liikaa aikaa miettiä. Unohda motivaatiot ja tee niin kuin ope käskee. Se riittää sinun iässäsi. Ei tarvitse olla minkään inspiraation hekumassa kirjoittaakseen ylioppilaaksi. Ehkä sitä innostusta löytyy myöhemmin, ehkä ei. En ollut itsekään tänään huikean motivoinut lähtemään aamulla opettamaan murrosikäisiä, mutta lähdin, koska laskut on pakko maksaa. Aikanaan yliopistosta valmistumiseen motivoi kovasti se, että sain lapsen, joka piti elättää. Älä odota, että aikuisuus on sitä, että opiskelu ja työnteko on jotain mahtavuutta, johon ajaa jokin muu kuin asuntolaina. Joskus jos innostaa, se on ihan vain ylimääräinen bonus. Hetken kun istuu, se menee ohi kyllä.
Jos todella opetat murrosikäisiä, on aika huolestuttavaa jos empatiasi teinejä kohtaan on myös tuolla tasolla. Keskittymiskyvyn puute on todellinen ongelma, eikä lähde pois sisulla ja reipastumisella. Asenteesi on huolestuttava, toivon että olet trolli tai salaat nuo ajatukset työssäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ota kouluttamatonta 16-vuotiasta töihin. Minusta tuntuu, ettei älynikään riitä lukioon, vaikka ilmeisesti minulla menee keskivertoa paremmin suhteellisen pienellä vaivalla. Suurin ongelmani lienee keskittymishäiriö ja se, että kaverit ja harrastukset kiinnostavat enemmän kuin opiskelu. Epäilen että minulla olisi myös jotain tutkimattomia mielenterveysongelmia.
Äly ei riitä millekään kovalle alalle myöskään.
Ap
Kyllä sä aina töihin pääset, ei siitä huolta, et vain tule saamaan palkkaa, pääset siis aina vain erilaisiin työkokeiluihin ILMAISEKSI. Jos tätä haluat, jätä opiskelut.
Vai ei äly riitä, vaikka kerrot, että sinulla menee keskivertoa paremmin suht pienellä vaivalla...
Mielenterveysongelmia? No, niitä taatusti löytyy. Joten menepäs terkan luokse, ohjaa sut sit sulle sopivaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun aikanani mitään motivaatiota tarvinnut miettiä. Kouluun mentiin, koska oli mentävä ja hommat tehtiin, koska oli tehtävä. Sinulla on aivan liikaa aikaa miettiä. Unohda motivaatiot ja tee niin kuin ope käskee. Se riittää sinun iässäsi. Ei tarvitse olla minkään inspiraation hekumassa kirjoittaakseen ylioppilaaksi. Ehkä sitä innostusta löytyy myöhemmin, ehkä ei. En ollut itsekään tänään huikean motivoinut lähtemään aamulla opettamaan murrosikäisiä, mutta lähdin, koska laskut on pakko maksaa. Aikanaan yliopistosta valmistumiseen motivoi kovasti se, että sain lapsen, joka piti elättää. Älä odota, että aikuisuus on sitä, että opiskelu ja työnteko on jotain mahtavuutta, johon ajaa jokin muu kuin asuntolaina. Joskus jos innostaa, se on ihan vain ylimääräinen bonus. Hetken kun istuu, se menee ohi kyllä.
Jos todella opetat murrosikäisiä, on aika huolestuttavaa jos empatiasi teinejä kohtaan on myös tuolla tasolla. Keskittymiskyvyn puute on todellinen ongelma, eikä lähde pois sisulla ja reipastumisella. Asenteesi on huolestuttava, toivon että olet trolli tai salaat nuo ajatukset työssäsi.
Kyllähän kirjoittajalla varmasti empatiaakin on, mutta ei se poissulje sitä, että kirjoitti ihan faktaa. Olen ollut paljon tekemisissä ns ongelmanuorten kanssa, ja myöhemmin heistä JOKAINEN on todennut, että sitä päähän silitystä ei jää kaipaamaan, vaan sitä kunnon otetta ja faktaa. Empatia on hyväksi, mutta se ei riitä, alkuunkaan. Nuoria pitää patistaa ja perustella, silitelläkin voi joskus, on siitäkin hyötyä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun aikanani mitään motivaatiota tarvinnut miettiä. Kouluun mentiin, koska oli mentävä ja hommat tehtiin, koska oli tehtävä. Sinulla on aivan liikaa aikaa miettiä. Unohda motivaatiot ja tee niin kuin ope käskee. Se riittää sinun iässäsi. Ei tarvitse olla minkään inspiraation hekumassa kirjoittaakseen ylioppilaaksi. Ehkä sitä innostusta löytyy myöhemmin, ehkä ei. En ollut itsekään tänään huikean motivoinut lähtemään aamulla opettamaan murrosikäisiä, mutta lähdin, koska laskut on pakko maksaa. Aikanaan yliopistosta valmistumiseen motivoi kovasti se, että sain lapsen, joka piti elättää. Älä odota, että aikuisuus on sitä, että opiskelu ja työnteko on jotain mahtavuutta, johon ajaa jokin muu kuin asuntolaina. Joskus jos innostaa, se on ihan vain ylimääräinen bonus. Hetken kun istuu, se menee ohi kyllä.
Jos todella opetat murrosikäisiä, on aika huolestuttavaa jos empatiasi teinejä kohtaan on myös tuolla tasolla. Keskittymiskyvyn puute on todellinen ongelma, eikä lähde pois sisulla ja reipastumisella. Asenteesi on huolestuttava, toivon että olet trolli tai salaat nuo ajatukset työssäsi.
Kyllähän kirjoittajalla varmasti empatiaakin on, mutta ei se poissulje sitä, että kirjoitti ihan faktaa. Olen ollut paljon tekemisissä ns ongelmanuorten kanssa, ja myöhemmin heistä JOKAINEN on todennut, että sitä päähän silitystä ei jää kaipaamaan, vaan sitä kunnon otetta ja faktaa. Empatia on hyväksi, mutta se ei riitä, alkuunkaan. Nuoria pitää patistaa ja perustella, silitelläkin voi joskus, on siitäkin hyötyä välillä.
Mulle ei ole ollut kuin suurta haittaa siitä että on asennoiduttu juuri noin. Kyllähän nuorillakin on aivot, ymmärtävät miksi koulunkäynti on tärkeää. Jos kyse on KESKITTYMISEN ongelmasta, ei asenneongelmasta, eipä siinä auta kuin miettiä miten sitä keskittymiskykyä voisi parantaa. Tuollainen vain musertaa itsetunnon, vaaditaan asioita joihin ei pysty ja tehdään selväksi, että on viallinen.
T. Entinen ongelmanuori
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun aikanani mitään motivaatiota tarvinnut miettiä. Kouluun mentiin, koska oli mentävä ja hommat tehtiin, koska oli tehtävä. Sinulla on aivan liikaa aikaa miettiä. Unohda motivaatiot ja tee niin kuin ope käskee. Se riittää sinun iässäsi. Ei tarvitse olla minkään inspiraation hekumassa kirjoittaakseen ylioppilaaksi. Ehkä sitä innostusta löytyy myöhemmin, ehkä ei. En ollut itsekään tänään huikean motivoinut lähtemään aamulla opettamaan murrosikäisiä, mutta lähdin, koska laskut on pakko maksaa. Aikanaan yliopistosta valmistumiseen motivoi kovasti se, että sain lapsen, joka piti elättää. Älä odota, että aikuisuus on sitä, että opiskelu ja työnteko on jotain mahtavuutta, johon ajaa jokin muu kuin asuntolaina. Joskus jos innostaa, se on ihan vain ylimääräinen bonus. Hetken kun istuu, se menee ohi kyllä.
Jos todella opetat murrosikäisiä, on aika huolestuttavaa jos empatiasi teinejä kohtaan on myös tuolla tasolla. Keskittymiskyvyn puute on todellinen ongelma, eikä lähde pois sisulla ja reipastumisella. Asenteesi on huolestuttava, toivon että olet trolli tai salaat nuo ajatukset työssäsi.
Kyllähän kirjoittajalla varmasti empatiaakin on, mutta ei se poissulje sitä, että kirjoitti ihan faktaa. Olen ollut paljon tekemisissä ns ongelmanuorten kanssa, ja myöhemmin heistä JOKAINEN on todennut, että sitä päähän silitystä ei jää kaipaamaan, vaan sitä kunnon otetta ja faktaa. Empatia on hyväksi, mutta se ei riitä, alkuunkaan. Nuoria pitää patistaa ja perustella, silitelläkin voi joskus, on siitäkin hyötyä välillä.
Mulle ei ole ollut kuin suurta haittaa siitä että on asennoiduttu juuri noin. Kyllähän nuorillakin on aivot, ymmärtävät miksi koulunkäynti on tärkeää. Jos kyse on KESKITTYMISEN ongelmasta, ei asenneongelmasta, eipä siinä auta kuin miettiä miten sitä keskittymiskykyä voisi parantaa. Tuollainen vain musertaa itsetunnon, vaaditaan asioita joihin ei pysty ja tehdään selväksi, että on viallinen.
T. Entinen ongelmanuori
Niin, tiukkuutta ja empatiaa pitääkin olla sopivassa suhteessa. Ei joko tai.
Sulle ei sitten kukaan osannut kertoa, mistä hakisit apua itsellesi?
Alue: Aihe vapaa
Amiksesta saisit ammatin nopeammin ja sitä kautta töihin > saat säästettyä rahaa nuoremmalla iällä asuntoon ja muihin asioihin